Tämä on varmaan tabu: kun oman lapsen kumppanin ulkonäkö ei miellytä

Vierailija kirjoitti:

Oottepa pinnallisia

Minulla ei ole lapsia, mutta tekee kyllä pahaa katsoa kovin lävistettyjä ihmisiä. Mikään kovin pieni asia (esim. hiustenväri) ei hetkauta yhtään, mutta kai silti olen pinnallinen. 

Oma poikani on tuonut näytille muutaman miniä ehdokkaan. En hänen ns valintoihin puutu. Aina on tervetullut ja tutustunut. Kivoja nuoria naisia. Ainoa mihin olen mielipiteeni sanonut ääneen on, se että Kohtele naista hyvin. Poikani on suht komea ja pärjää elämässä. Olen suoraan sanonut hälle että älä anna kusen nousta hattuun. Olen kasvattanut suoraselkäisen miehen en kusipäätä. 

Tästä pitänyt muistuttaa pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos somekuvat on ongelma, niin kuvankäsittely ratkaisee sen helposti. 

Rajaa itse miniä pois tai muokkauta kuva ammattilaisella mieleiseksesi. 

Ei haluaisi olla näin ikävä. Tämä tarina on tosi mutta 1990-luvulla opiskellessani yliopistossa kaikista järjestetyistä juhlista otettiin valokuvia, mutta vaikkapa vuosikirjaan otettiin aina vain samojen tyyppien kuvat. Ymmärrettävästi ne rumat ja epäcoolit olisivat laskeneet tasoa. 😆 Nykyään ollaan onneksi lempeämpiä eikä rajata rumia sukulaisia ulos ryhmäkuvista. (Ei ne kyllä edelleenkään muihin kuviin mahdu. Mutta samahan se on jokaisella somevaikuttajallakin kun heillä on kokoontuminen.)

Kyllä näissä piireissä yleensä maksetaan omille teineille oikomishoidot jos ei niitä julkisella saa, laseroidaan ihotautilääkärillä katkenneet verisuonet jne. Yläluomileikkaukset ja nenäleikkaukset eivät ole myöskään harvinaisia, miehille hiustensiirrot. 

Jaa, minun mummollani taas oli toisinpäin. Äitini oli hoikka, kaunis ja naisellinen nainen, joka tykkäsi laittautua ja pukeutua mekkoihin. Piti pitkiä, kiharrettuja hiuksia ja meikkasi jne. Mummoni inhosi häntä ja joka välissä ihan ääneen haukkui, miten äitini on turhamainen tyhjäpää ja "välittää vain ulkonäöstä" (mikä ei pidä paikkaansa eikä pitänyt silloinkaan). Oma tyttärensä eli tätini on puolestaan varsin arkinen, pukeutuu neutraalisti jne. Muistan että useinkin kun olin itse lapsena käymässä mummolassa, niin mummo minullekin haukkui äitiäni ja puhui paheksuvasti hänestä siihen tyyliin, että "äidilles kun on se ulkonäkö tärkeintä". Minua yritti myös kaikin keinoin saada mahdollisimman arkiseksi ja inhosi sitä, kun äitini osti minulle kauniita kesämekkoja. Mummo pisti ne piiloon kun olin hänen luonaan käymässä ja osti minulle tilalle tummia poikien vaatteita, kerrankin kukkamekkoni vaihtui mummolareissulla tummansinisiin väljiin shortseihin ja t-paitaan. Ja kun päätin alakouluikäisenä kasvattaa omatkin hiukseni pitkiksi, niin hän yritti pakottaa vanhempani leikkaamaan ne lyhyeksi, sitten kun eivät suostuneet niin lopulta yritti leikata ne itse salaa selkäni takana kun istuin syömässä mummolan ruokapöydässä.

Että näinkin päin voi olla, ettei anopille kelpaa sekään jos on liian nätti. Ja ihan tosissaan voi ärsyttää ja käydä hermoon sekin, jos miniä ulkonäköön panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa tämä aika yleistä on. Anoppini ainakin kovasti aikanaan puuttui pukeutumiseeni ja ruokavaliooni, vaikka en ollut edes lihava. 

Oliko anoppi matalasti koulutettu? 

Vierailija kirjoitti:

Samat! olin kyllä hieman pettynyt kun poikani toi merkittävästi ylipainoisen tyttöystävän näytille :(

Koska ei kuitenkaan ollut yhtä pahan näköinen läski kuin sinä

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minun mummollani taas oli toisinpäin. Äitini oli hoikka, kaunis ja naisellinen nainen, joka tykkäsi laittautua ja pukeutua mekkoihin. Piti pitkiä, kiharrettuja hiuksia ja meikkasi jne. Mummoni inhosi häntä ja joka välissä ihan ääneen haukkui, miten äitini on turhamainen tyhjäpää ja "välittää vain ulkonäöstä" (mikä ei pidä paikkaansa eikä pitänyt silloinkaan). Oma tyttärensä eli tätini on puolestaan varsin arkinen, pukeutuu neutraalisti jne. Muistan että useinkin kun olin itse lapsena käymässä mummolassa, niin mummo minullekin haukkui äitiäni ja puhui paheksuvasti hänestä siihen tyyliin, että "äidilles kun on se ulkonäkö tärkeintä". Minua yritti myös kaikin keinoin saada mahdollisimman arkiseksi ja inhosi sitä, kun äitini osti minulle kauniita kesämekkoja. Mummo pisti ne piiloon kun olin hänen luonaan käymässä ja osti minulle tilalle tummia poikien vaatteita, kerrankin kukkamekkoni vaihtui mummolareissulla tummansinisiin väljiin shortseihin ja t-paitaan. Ja kun päätin alakouluikäisenä kasvattaa omatkin hiukseni pitkiksi, niin hän yritti pakottaa vanhempani leikkaamaan ne lyhyeksi, sitten kun eivät suostuneet niin lopulta yritti leikata ne itse salaa selkäni takana kun istuin syömässä mummolan ruokapöydässä.

Että näinkin päin voi olla, ettei anopille kelpaa sekään jos on liian nätti. Ja ihan tosissaan voi ärsyttää ja käydä hermoon sekin, jos miniä ulkonäköön panostaa.

Kyllä, tämäkin ilmiö on todellinen, mutta se on toisen aloituksen arvoinen. Suomessa elää vielä nykyäänkin tyypillisesti maaseudulla sellainen kulttuuri, jossa halveksutaan sitä että nainen levittää estetiikkaa ympäristöönsä esimerkiksi sisustamalla, pukemalla itsensä ja lapsensa kauniisti, laittamalla hiuksia ja meikkaamalla. Eikä nämä asiat sinällään kerro mitään ihmisen pinnallisuudesta eikä ollenkaan kaikissa ruokkoamattomissa kauhtuneen toppatakin käyttäjissä ole tippaakaan syvällisyyttä.