Tämä on varmaan tabu: kun oman lapsen kumppanin ulkonäkö ei miellytä

Vierailija kirjoitti:

Oottepa pinnallisia

Minulla ei ole lapsia, mutta tekee kyllä pahaa katsoa kovin lävistettyjä ihmisiä. Mikään kovin pieni asia (esim. hiustenväri) ei hetkauta yhtään, mutta kai silti olen pinnallinen. 

Oma poikani on tuonut näytille muutaman miniä ehdokkaan. En hänen ns valintoihin puutu. Aina on tervetullut ja tutustunut. Kivoja nuoria naisia. Ainoa mihin olen mielipiteeni sanonut ääneen on, se että Kohtele naista hyvin. Poikani on suht komea ja pärjää elämässä. Olen suoraan sanonut hälle että älä anna kusen nousta hattuun. Olen kasvattanut suoraselkäisen miehen en kusipäätä. 

Tästä pitänyt muistuttaa pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos somekuvat on ongelma, niin kuvankäsittely ratkaisee sen helposti. 

Rajaa itse miniä pois tai muokkauta kuva ammattilaisella mieleiseksesi. 

Ei haluaisi olla näin ikävä. Tämä tarina on tosi mutta 1990-luvulla opiskellessani yliopistossa kaikista järjestetyistä juhlista otettiin valokuvia, mutta vaikkapa vuosikirjaan otettiin aina vain samojen tyyppien kuvat. Ymmärrettävästi ne rumat ja epäcoolit olisivat laskeneet tasoa. 😆 Nykyään ollaan onneksi lempeämpiä eikä rajata rumia sukulaisia ulos ryhmäkuvista. (Ei ne kyllä edelleenkään muihin kuviin mahdu. Mutta samahan se on jokaisella somevaikuttajallakin kun heillä on kokoontuminen.)

Kyllä näissä piireissä yleensä maksetaan omille teineille oikomishoidot jos ei niitä julkisella saa, laseroidaan ihotautilääkärillä katkenneet verisuonet jne. Yläluomileikkaukset ja nenäleikkaukset eivät ole myöskään harvinaisia, miehille hiustensiirrot. 

Jaa, minun mummollani taas oli toisinpäin. Äitini oli hoikka, kaunis ja naisellinen nainen, joka tykkäsi laittautua ja pukeutua mekkoihin. Piti pitkiä, kiharrettuja hiuksia ja meikkasi jne. Mummoni inhosi häntä ja joka välissä ihan ääneen haukkui, miten äitini on turhamainen tyhjäpää ja "välittää vain ulkonäöstä" (mikä ei pidä paikkaansa eikä pitänyt silloinkaan). Oma tyttärensä eli tätini on puolestaan varsin arkinen, pukeutuu neutraalisti jne. Muistan että useinkin kun olin itse lapsena käymässä mummolassa, niin mummo minullekin haukkui äitiäni ja puhui paheksuvasti hänestä siihen tyyliin, että "äidilles kun on se ulkonäkö tärkeintä". Minua yritti myös kaikin keinoin saada mahdollisimman arkiseksi ja inhosi sitä, kun äitini osti minulle kauniita kesämekkoja. Mummo pisti ne piiloon kun olin hänen luonaan käymässä ja osti minulle tilalle tummia poikien vaatteita, kerrankin kukkamekkoni vaihtui mummolareissulla tummansinisiin väljiin shortseihin ja t-paitaan. Ja kun päätin alakouluikäisenä kasvattaa omatkin hiukseni pitkiksi, niin hän yritti pakottaa vanhempani leikkaamaan ne lyhyeksi, sitten kun eivät suostuneet niin lopulta yritti leikata ne itse salaa selkäni takana kun istuin syömässä mummolan ruokapöydässä.

Että näinkin päin voi olla, ettei anopille kelpaa sekään jos on liian nätti. Ja ihan tosissaan voi ärsyttää ja käydä hermoon sekin, jos miniä ulkonäköön panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa tämä aika yleistä on. Anoppini ainakin kovasti aikanaan puuttui pukeutumiseeni ja ruokavaliooni, vaikka en ollut edes lihava. 

Oliko anoppi matalasti koulutettu? 

Vierailija kirjoitti:

Samat! olin kyllä hieman pettynyt kun poikani toi merkittävästi ylipainoisen tyttöystävän näytille :(

Koska ei kuitenkaan ollut yhtä pahan näköinen läski kuin sinä

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minun mummollani taas oli toisinpäin. Äitini oli hoikka, kaunis ja naisellinen nainen, joka tykkäsi laittautua ja pukeutua mekkoihin. Piti pitkiä, kiharrettuja hiuksia ja meikkasi jne. Mummoni inhosi häntä ja joka välissä ihan ääneen haukkui, miten äitini on turhamainen tyhjäpää ja "välittää vain ulkonäöstä" (mikä ei pidä paikkaansa eikä pitänyt silloinkaan). Oma tyttärensä eli tätini on puolestaan varsin arkinen, pukeutuu neutraalisti jne. Muistan että useinkin kun olin itse lapsena käymässä mummolassa, niin mummo minullekin haukkui äitiäni ja puhui paheksuvasti hänestä siihen tyyliin, että "äidilles kun on se ulkonäkö tärkeintä". Minua yritti myös kaikin keinoin saada mahdollisimman arkiseksi ja inhosi sitä, kun äitini osti minulle kauniita kesämekkoja. Mummo pisti ne piiloon kun olin hänen luonaan käymässä ja osti minulle tilalle tummia poikien vaatteita, kerrankin kukkamekkoni vaihtui mummolareissulla tummansinisiin väljiin shortseihin ja t-paitaan. Ja kun päätin alakouluikäisenä kasvattaa omatkin hiukseni pitkiksi, niin hän yritti pakottaa vanhempani leikkaamaan ne lyhyeksi, sitten kun eivät suostuneet niin lopulta yritti leikata ne itse salaa selkäni takana kun istuin syömässä mummolan ruokapöydässä.

Että näinkin päin voi olla, ettei anopille kelpaa sekään jos on liian nätti. Ja ihan tosissaan voi ärsyttää ja käydä hermoon sekin, jos miniä ulkonäköön panostaa.

Kyllä, tämäkin ilmiö on todellinen, mutta se on toisen aloituksen arvoinen. Suomessa elää vielä nykyäänkin tyypillisesti maaseudulla sellainen kulttuuri, jossa halveksutaan sitä että nainen levittää estetiikkaa ympäristöönsä esimerkiksi sisustamalla, pukemalla itsensä ja lapsensa kauniisti, laittamalla hiuksia ja meikkaamalla. Eikä nämä asiat sinällään kerro mitään ihmisen pinnallisuudesta eikä ollenkaan kaikissa ruokkoamattomissa kauhtuneen toppatakin käyttäjissä ole tippaakaan syvällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä enää nykyään pitäis olla tabu, kun nykynuorten tyyli voi olla todella raju: hiustenväri ihan mitä sattuu, naama tatuoitu ja/lävistetty jne. niin siitäpä vaan rehellisesti myöntämään, montaako ei haittaisi ollenkaan, jos tuon esimerkin kaltainen tulis esittäytymään uudeksi miniä-/vävykokelaaksi? 😉

Unohda sanat miniä- ja vävykokelas. Itselleen se sinun lapsesi kumppania hakee, ei sinulle. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette todella törkeitä. Uskomatonta, jos tuollaisia ihmisiä oikeasti edes on.

No enhän minä mitään ääneen sano. Sisälläni (ja vain täällä) voin todeta että nyt ei kyllä ole pakan parasta tavaraa. 

 

Ap

Toivottavasti eivät hanki lapsia, oishan se kauheeta katsoa heissä piirteitä, jotka eivät ole pakan parasta tavaraa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oottepa pinnallisia

Aika moni ihminen on aika pinnallinen. Kannattaa myös muistaa, että se että ei yhtään välitä ulkoasustaan ja imagostaan, ei tee ihmisestä tippaakaan syvällistä ja aitoa.

Sitä mietin että meneekö nykynaiset treffeille mittanauhan kanssa? Kun se pituus on yksi ratkaisevatekijä monelle? 

Tätä ketjua luettuani alkoi hieman arveluttaa mitä kumppanini vanhemmat minusta ajattelevat, sillä olen heidän poikaansa selvästi pidempi. T. Pitkähkö nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos somekuvat on ongelma, niin kuvankäsittely ratkaisee sen helposti. 

Rajaa itse miniä pois tai muokkauta kuva ammattilaisella mieleiseksesi. 

Ei haluaisi olla näin ikävä. Tämä tarina on tosi mutta 1990-luvulla opiskellessani yliopistossa kaikista järjestetyistä juhlista otettiin valokuvia, mutta vaikkapa vuosikirjaan otettiin aina vain samojen tyyppien kuvat. Ymmärrettävästi ne rumat ja epäcoolit olisivat laskeneet tasoa. 😆 Nykyään ollaan onneksi lempeämpiä eikä rajata rumia sukulaisia ulos ryhmäkuvista. (Ei ne kyllä edelleenkään muihin kuviin mahdu. Mutta samahan se on jokaisella somevaikuttajallakin kun heillä on kokoontuminen.)

Hah, tulee mieleen Stalinin kaverikuvat, joista katosi väkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea katsella tatuoitua nenärenkaalla varustettua 😬

Tyttäreni, kaikin puolin asiallinen ja vastuuntuntoinen, ahkera ja fiksu nuori nainen on tatuoitu ja löytyy muutakin rautaa kasvousta kuin nenärengas. Ei ole mitään ongelmaa katsella häntä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minun mummollani taas oli toisinpäin. Äitini oli hoikka, kaunis ja naisellinen nainen, joka tykkäsi laittautua ja pukeutua mekkoihin. Piti pitkiä, kiharrettuja hiuksia ja meikkasi jne. Mummoni inhosi häntä ja joka välissä ihan ääneen haukkui, miten äitini on turhamainen tyhjäpää ja "välittää vain ulkonäöstä" (mikä ei pidä paikkaansa eikä pitänyt silloinkaan). Oma tyttärensä eli tätini on puolestaan varsin arkinen, pukeutuu neutraalisti jne. Muistan että useinkin kun olin itse lapsena käymässä mummolassa, niin mummo minullekin haukkui äitiäni ja puhui paheksuvasti hänestä siihen tyyliin, että "äidilles kun on se ulkonäkö tärkeintä". Minua yritti myös kaikin keinoin saada mahdollisimman arkiseksi ja inhosi sitä, kun äitini osti minulle kauniita kesämekkoja. Mummo pisti ne piiloon kun olin hänen luonaan käymässä ja osti minulle tilalle tummia poikien vaatteita, kerrankin kukkamekkoni vaihtui mummolareissulla tummansinisiin väljiin shortseihin ja t-paitaan. Ja kun päätin alakouluikäisenä kasvattaa omatkin hiukseni pitkiksi, niin hän yritti pakottaa vanhempani leikkaamaan ne lyhyeksi, sitten kun eivät suostuneet niin lopulta yritti leikata ne itse salaa selkäni takana kun istuin syömässä mummolan ruokapöydässä.

Että näinkin päin voi olla, ettei anopille kelpaa sekään jos on liian nätti. Ja ihan tosissaan voi ärsyttää ja käydä hermoon sekin, jos miniä ulkonäköön panostaa.

Mikähän tuollaisen taustalla on? Ehkä häntä itseään on nuorempana häpäisty kaikesta tyttömäisestä ja sievästä, että se on halpaa ja säälittävää kekkulointia, ja nyt hän sitten jatkaa samaa myrkyllistä toimintaa. Itsekin olen joskus saanut itseni kiinni paheksumasta sellaisia asioita ja tapoja ilmaista itseään, jotka minusta on aikoinaan häpäisemällä kitketty pois. Ikävää joka tapauksessa. 

Tyttäreni on aika kaunis ja treenattu. Toi kotiin vanhemman, köyhän, leuattoman Arttu Wiskarin.

Mitä haittaa siitä on että aihe on tabu?

Eiks se oo pahempi asia jos miellyttåä xD

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä enää nykyään pitäis olla tabu, kun nykynuorten tyyli voi olla todella raju: hiustenväri ihan mitä sattuu, naama tatuoitu ja/lävistetty jne. niin siitäpä vaan rehellisesti myöntämään, montaako ei haittaisi ollenkaan, jos tuon esimerkin kaltainen tulis esittäytymään uudeksi miniä-/vävykokelaaksi? 😉

Missä oikein pyörit?

Täälläpäin kaikki ovat hyvinkin samannäköisiä, nuoret naiset vaaleita ja pitkätukkaisia, taitavasti meikattuja, merkkivaatteinefn ja -laukkuineen.  Nuorilla miehillä tarkkaan mietityt kampaukset ja vaatteet. Ei meinaa toisistaan erottaa.

Todella vähän näkyy tatuoituja, lävistettyjä ja shokkivärihiuksia.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin kai miellyttää, kun on kuitenkin vieraasta puusta veistetty.

Juu, teilläpäin paras vävy tai miniä on kautta aikojen ollut serkku. Niin hyvää puuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä enää nykyään pitäis olla tabu, kun nykynuorten tyyli voi olla todella raju: hiustenväri ihan mitä sattuu, naama tatuoitu ja/lävistetty jne. niin siitäpä vaan rehellisesti myöntämään, montaako ei haittaisi ollenkaan, jos tuon esimerkin kaltainen tulis esittäytymään uudeksi miniä-/vävykokelaaksi? 😉

Missä oikein pyörit?

Täälläpäin kaikki ovat hyvinkin samannäköisiä, nuoret naiset vaaleita ja pitkätukkaisia, taitavasti meikattuja, merkkivaatteinefn ja -laukkuineen.  Nuorilla miehillä tarkkaan mietityt kampaukset ja vaatteet. Ei meinaa toisistaan erottaa.

Todella vähän näkyy tatuoituja, lävistettyjä ja shokkivärihiuksia.

Tytöt ovat niin toistensa klooneja, että varmasti tuo koulussa opettajille lisätyötä erottaa kuka on kukin. 15 samaa istuu luokassa ja 300 samaa käytävillä.