Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät tee vastavuoroisesti ystävällisiä tekoja tai tee jotakin läheisensä iloksi?
25.04.2026 |
Nyt en tarkoita sellaisia tilanteita, joissa anoppi lupia kyselemättä tulee pesemään poikansa perheen verhot ja olettaa vastineeksi, että miniä kuuraa anoppilan lattian. Puhun tilanteista, joissa ihmisillä on hyvät välit ja kyse on läheisistä ihmissuhteista (perhe, sukulaiset, ystävät). Todella paljon törmää siihen, että ihmiset eivät tee toisille vastavuoroisesti ystävällisiä tekoja tai kieltäytyvät tekemästä asioista läheistensä iloksi. Muutamia esimerkkejä:
-Miia ja Mikko ovat parisuhteessa. Miia tykkää suukottelusta, mutta Mikko ei ole asiasta kiinnostanut. Suukottelua oli parisuhteen alkuhuumassa, mutta sittemmin se jäi. Sinällään suukottelu ei ole Mikosta vastenmielistä, häntä ei vain kiinnosta suukottelu ollenkaan. Miia toivoisi, että Mikko voisi hänen mielikseen suukotella pikaisesti kerran päivässä. Mikko ei ole tähän suostunut. Miksi Mikko ei voisi joustaa Miian mieliksi ja suukotella, kun se tekisi Miian iloiseksi?
-Tuulikki ja Kyllikki ovat ystäviä. Kyllikin täyttäessä vuosia Tuulikki on hankkinut Kyllikille lahjaksi herkkukorin täynnä Kyllikin suosikkiherkkuja. Kyllikki ilahtuu tästä. Kun Tuulikki täyttää vuosia, Kyllikki ei muista Tuulikkia mitenkään. Kun Tuulikin syntymäpäivä tulee muussa yhteydessä puheeksi, Kyllikki toteaa, ettei hänellä ole tapana muistaa toisia lahjoilla eikä hän välitä syntymäpäivistä. Miksi Kyllikki ei voisi opetella muistamaan Tuulikkia, joka on muistanut häntä? Tai jos Kyllikki ei ole mikään lahjakorien ostelija, miksei Kyllikki voisi lahjana viedä Tuulikkia vaikka kahvilaan tai elokuviin?
Miksi ihmiset eivät tee vastavuoroisesti ystävällisiä tekoja, jos joku läheinen on heille ystävällinen? Miksi ei tehdä jotakin läheisen iloksi? Kaikki ei ole välttämättä itselle luontevinta, mutta miksi ei voisi opetella uudenlaisia toimintatapoja? Hämmentää, kun todella monien ajatus on, ettei läheisille tarvitse olla ystävällinen eikä mitään tehdä toisten iloksi, jos se vaatii itseltä vähänkin vaivannäköä/joustamista.
Kommentit (108)
Ymmärrän sen, jos ihmiset eivät jaksa tehdä mitään kovin isoa, jos ovat itse vaikka väsyneitä tai kiireisiä. Mutta ei ole iso juttu antaa puolisolle parin sekunnin pusua tai kipaista ystävälle lahjaa kaupasta (saahan monista paikoista lahjan tilattua vaikka kotiovelle). Viitsimisessähän tuossa on kyse. Ja jos ei läheisen takia jotain hänelle tärkeää asiaa viitsi tehdä, niin kertoohan se, minkä verran läheistäsi arvostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tein ja annoin anteeksi huonon kohtelun, mutta joka kerta tuli puukkoa selkään ja lunta tupaan.
Kaikki käännettiin joko niin, että olen täysi tolvana, joka yrittää "ostaa itselleen ystäviä" tai että olen itse gold digger, lokki tai maksullinen nainen, jos liikun sellaisessa seurassa, joka ei ainakaan suoraan hyödy minusta. Jos tein hyviä tekoja, yritin vain esittää parempaa kuin muut, ja jos annoin takaisin samalla mitalla, olin muita huonompi ja selvä narsisti. Jos annoin anteeksi huonon kohtelun, olin kynnysmatto, lammas, lapamato, räsynukke tms. Ja jos en antanut, olin itsetuhoinen hullu, joka leikki omalla mielenterveydellään.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Minulla samaa kokemusta, että kaikki hyvä halutaan nähdä negatiivisessa valossa. Että antaminen on vain sitä, että "yrittää ostaa ystäviä" ja ystävällisyys on sitten jotain epätoivoisuutta, typeryyttä tai merkki yksinäisyydestä tms.
Mitä kommentteja olen saanut kuulla siitä, kun olen järjestänyt toisille jotakin mukavaa/ollut ystävällinen:
-olet liian kiltti
-yrität ansaita itsellesi ystäviä
-olet epätoivoinen
-olet liian intensiivinen
-älä yritä noin kovasti
-olet naiivi
-yrität kerjätä huomiota
-olet todella yksinäinen
-eikö sinulla ole parempaa tekemistä
-älä vaan odota toisilta samaa ahkerointia
-et saa odottaa, että muut ovat vastavuoroisia sinulle
ja kirsikkana kakun päällä ihmiset, jotka ignooraavat ystävällisyytesi täysin, eivätkä edes kiitä.
Jep. Kaikki käännetään aina negatiiviseksi ja siinä sivussa vielä loukataan toista. Aina jokin piilovittuilu ja kilpailu ilkeydestä meneillään. Kyllästyin olemaan näiden ihmisten potkupallona. Mitään muuta heillä ei ollut annettavana kuin pahuutta ja negatiivisuutta, valheita ja toisten haukkumista joko päin naamaa tai selän takana. Kaikki väännettiin väkisin rumaksi ja inhottavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllikki on moukka. Tekeekö Miia Mikon mieliksi asioita, joista hän itse ei välitä?
Minusta parisuhteeseen kuuluu se, että puolin ja toisin huomioidaan toista. Eli tehdään joitakin asioita myös siksi, että ne ovat toiselle tärkeitä. Tämä pätee molempiin suuntiin. Ja ne voivat olla eri asioita. Siinä missä Miia kaipaisi Mikolta suukottelua, voi Mikko kaivata sitä, että Miia ei jätä käytettyjä vaatteita lojumaan lattialle. Miiaa se vaatteiden lojuminen ei haittaa, mutta hän voi Mikon mieliksi opetella laittamaan vaatteensa pyykkikoriin.
Ap
Tämä. En ole koskaan käsittänyt logiikkaa, ettei toiselta saisi vaatia mitään. Varsinkin, jos se asia on toiselle ihan toteutettavissa oleva. Ainakin omassa pitkässä parisuhteessani meillä on kummallakin asioita, joissa ollaan joustettu siksi, että asia on toiselle merkityksellinen. Jos toiselle meistä on tärkeää, että tiskikone täytetään tietyllä tavalla ja toiselle ei, miksi ei voi tehdä toisen toiveen mukaan, jolle asia on tärkeä?
Tämä. Meillä nämä jutut voivat olla joskus vielä todella erikoisia, niin, ettei niissä ole mitään järkeä. Esim. toinen meistä haluaa huuhdella koneesta tulevat tiskit ennen kuivumaan laittoa, koska astiat tuntuvat hänestä tahmaisilta pesun jälkeenkin. Toinen meistä taas ei halua, että hänen autossaan syödään karkkia, kun hän ei pidä karkin hajusta. Toinen meistä toivoo, että puoliso pesee illalla hampaat ajoissa eikä klo 00.30, joka herättäisi aiemmin nukkumaan menneen puolison jne. Ihan normaalia arkista huomioimista ja ystävällisyyttä tällainen käytös on. Käsittämätöntä, miten monista on ok kohdella omaa puolisoa tai ystävää ikävästi vain siksi, ettei huvita olla ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tein ja annoin anteeksi huonon kohtelun, mutta joka kerta tuli puukkoa selkään ja lunta tupaan.
Kaikki käännettiin joko niin, että olen täysi tolvana, joka yrittää "ostaa itselleen ystäviä" tai että olen itse gold digger, lokki tai maksullinen nainen, jos liikun sellaisessa seurassa, joka ei ainakaan suoraan hyödy minusta. Jos tein hyviä tekoja, yritin vain esittää parempaa kuin muut, ja jos annoin takaisin samalla mitalla, olin muita huonompi ja selvä narsisti. Jos annoin anteeksi huonon kohtelun, olin kynnysmatto, lammas, lapamato, räsynukke tms. Ja jos en antanut, olin itsetuhoinen hullu, joka leikki omalla mielenterveydellään.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Minulla samaa kokemusta, että kaikki hyvä halutaan nähdä negatiivisessa valossa. Että antaminen on vain sitä, että "yrittää ostaa ystäviä" ja ystävällisyys on sitten jotain epätoivoisuutta, typeryyttä tai merkki yksinäisyydestä tms.
Mitä kommentteja olen saanut kuulla siitä, kun olen järjestänyt toisille jotakin mukavaa/ollut ystävällinen:
-olet liian kiltti
-yrität ansaita itsellesi ystäviä
-olet epätoivoinen
-olet liian intensiivinen
-älä yritä noin kovasti
-olet naiivi
-yrität kerjätä huomiota
-olet todella yksinäinen
-eikö sinulla ole parempaa tekemistä
-älä vaan odota toisilta samaa ahkerointia
-et saa odottaa, että muut ovat vastavuoroisia sinulle
ja kirsikkana kakun päällä ihmiset, jotka ignooraavat ystävällisyytesi täysin, eivätkä edes kiitä.
Jep. Kaikki käännetään aina negatiiviseksi ja siinä sivussa vielä loukataan toista. Aina jokin piilovittuilu ja kilpailu ilkeydestä meneillään. Kyllästyin olemaan näiden ihmisten potkupallona. Mitään muuta heillä ei ollut annettavana kuin pahuutta ja negatiivisuutta, valheita ja toisten haukkumista joko päin naamaa tai selän takana. Kaikki väännettiin väkisin rumaksi ja inhottavaksi.
Komppaan. Ja on myös noiden vittuilujen lisäksi vielä haukuttu sitäkin, miten olen auttanut. "Ei se nyt ole kummoinen vaiva, jos olet tuonut meille valmiin ruoan." No jos ei ole kummoinen vaiva, niin tee piip itse seuraavalla kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua mitään lahjoja, enkä niitä myöskään muille hanki.
Se ettet halua lahjoja on ihan fine. Mutta se ei oikeuta olemaan hankkimatta lahjoja toisille, jotka niistä pitää. Miksi haluat loukata lähimmäisiäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska se monien "hyvänteko" ei sitä todellisuudessa ole.
Mutta monien on.
Ihmiset huomioivat ja kuuntelevat toista sen verran kuin hänestä välittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos Mikko haluaa päivittäisen suihinoton, mutta Miiaa ei kiinnosta. Pitäisikö Miian joustaa, jotta Mikko tulisi iloiseksi?
Tämä on eri asia, kun kyse on seksistä.
Hieman eri asia. Mutta asiassa voi tehdä kompromisseja. Jos suihinotto ei esim okseta Miiaa tai vahingoita häntä mitenkään, vaan se on hänestä vaikkapa vain tylsää tai se ei kiihota häntä itseään, hän voisi tehdä sitä silloin tällöin miehensä mieliksi. Tai jos suihinotto ällöttää liikaa, voisi hän käyttää vaikkapa käsiään.
Toista ei saa pakottaa mihinkään, mutta kyllä pitää olla mahdollista kertoa omat toiveensa.
Vierailija kirjoitti:
Aika tein ja annoin anteeksi huonon kohtelun, mutta joka kerta tuli puukkoa selkään ja lunta tupaan.
Kaikki käännettiin joko niin, että olen täysi tolvana, joka yrittää "ostaa itselleen ystäviä" tai että olen itse gold digger, lokki tai maksullinen nainen, jos liikun sellaisessa seurassa, joka ei ainakaan suoraan hyödy minusta. Jos tein hyviä tekoja, yritin vain esittää parempaa kuin muut, ja jos annoin takaisin samalla mitalla, olin muita huonompi ja selvä narsisti. Jos annoin anteeksi huonon kohtelun, olin kynnysmatto, lammas, lapamato, räsynukke tms. Ja jos en antanut, olin itsetuhoinen hullu, joka leikki omalla mielenterveydellään.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Nuo ovat henkilöitä, jotka eivät ansaitsekaan sinulta mitään. Mutta maailma on täynnä kivoja ihmisiä, jotka ilahtuisivat saamastaan avusta tai kohteliaisuudesta, ja olisivat vastavuoroisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin kertoo paljon, ettei monilla ole mitään intoa tehdä läheisiään iloiseksi. Ei kiinnosta toisen tunteet, vaan kaikki pyörii oman navan ympärillä.
Tämä ihmetyttää itseäni. Mulle tulee hyvä mieli siitä, kun näen läheiseni iloisena.
Sitten aika monien ajatusmalli on, ettei kiinnosta ollenkaan tehdä toista iloiseksi. Varsinkaan, jos se vaatisi itseltä jotakin vaivannäköä.
Tai sitten vaan ajattelevat että joku teki ensin hänet onnelliseksi pyytettömästi. Sinun tapauksessa näin ei olekaan. Et ole pyyteetön.
Mikä tässä elämässä on pyyteetöntä? Äärimmäisen harva asia.
Mitä virkaa ystävällisyydellä, jos se ei ole pyyteentöntä?
(sama)
Sitä että se ilahduttaa sitä toista. Kyllä voi olla ystävällinen jopa ihmisille, joista ei pidä. Jos siis on aikuinen, kypsä ihminen joka kykenee kontrolloimaan itseään ja tunne-elämäänsä. Mutta monethan ovat aikuisia vauvoja, jotka odottavat että vain heitä hoivataan, kaikki ovat heitä varten ja heille vain annetaan kaikkea ja he vain ottavat ja ottavat.
Niinpä. Itselle tulee ainakin hyvä mieli, jos saan auttaa tai ilahduttaa toista. Se on minun palkkioni.
Vierailija kirjoitti:
Pahat teot tuottavat 5 kertaa nopeammin mielihyvää kuin hyvät teot. Hyvät teot eivät välttämättä palkitse kovinkaan nopeasti jos lainkaan ja sen takia tämä maailma on tällainen.
Eihän sitä hyvää tekoa nyt tehdäkään joku palkinto mielessä! Mitä ihmettä?? Jo se pelkkä hyvä teko saa tekijälle hyvän mielen. Tämä hyvä mieli voi tulla teon hetkellä tai jopa jo ennen tekoa, jos sitä suunnittelee etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kertoo paljon se, jos ihminen ei arvosta toisen hyviä tekoja ja ole valmis tekemään toiselle vastaavasti. Sama asia, jos naapurisi olisi auttanut sinua useamman kerran lumitöissä ja kun naapurisi pyytäisi sinua avuksi, niin toteaisit, että en mä ajatellut tän olevan mitenkään vastavuoroista ja en auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tein ja annoin anteeksi huonon kohtelun, mutta joka kerta tuli puukkoa selkään ja lunta tupaan.
Kaikki käännettiin joko niin, että olen täysi tolvana, joka yrittää "ostaa itselleen ystäviä" tai että olen itse gold digger, lokki tai maksullinen nainen, jos liikun sellaisessa seurassa, joka ei ainakaan suoraan hyödy minusta. Jos tein hyviä tekoja, yritin vain esittää parempaa kuin muut, ja jos annoin takaisin samalla mitalla, olin muita huonompi ja selvä narsisti. Jos annoin anteeksi huonon kohtelun, olin kynnysmatto, lammas, lapamato, räsynukke tms. Ja jos en antanut, olin itsetuhoinen hullu, joka leikki omalla mielenterveydellään.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Minulla samaa kokemusta, että kaikki hyvä halutaan nähdä negatiivisessa valossa. Että antaminen on vain sitä, että "yrittää ostaa ystäviä" ja ystävällisyys on sitten jotain epätoivoisuutta, typeryyttä tai merkki yksinäisyydestä tms.
Mitä kommentteja olen saanut kuulla siitä, kun olen järjestänyt toisille jotakin mukavaa/ollut ystävällinen:
-olet liian kiltti
-yrität ansaita itsellesi ystäviä
-olet epätoivoinen
-olet liian intensiivinen
-älä yritä noin kovasti
-olet naiivi
-yrität kerjätä huomiota
-olet todella yksinäinen
-eikö sinulla ole parempaa tekemistä
-älä vaan odota toisilta samaa ahkerointia
-et saa odottaa, että muut ovat vastavuoroisia sinulle
ja kirsikkana kakun päällä ihmiset, jotka ignooraavat ystävällisyytesi täysin, eivätkä edes kiitä.
Jep. Kaikki käännetään aina negatiiviseksi ja siinä sivussa vielä loukataan toista. Aina jokin piilovittuilu ja kilpailu ilkeydestä meneillään. Kyllästyin olemaan näiden ihmisten potkupallona. Mitään muuta heillä ei ollut annettavana kuin pahuutta ja negatiivisuutta, valheita ja toisten haukkumista joko päin naamaa tai selän takana. Kaikki väännettiin väkisin rumaksi ja inhottavaksi.
Aina?
Missä maailmassa te oikein elätte?
Jos avaan oven tuntemattomalle, hän yleensä kiittää. Jos autan kaupassa mummoa löytämään kananmunat, hän on kuin minä olisin pelastanut hänen päivänsä. Kun pussaan poikaystävääni, hän hymyilee iloisesti. Kun tervehdin bussikuskia, hän tervehtii takaisin. Kun muistan kaverin synttärit ja onnittelen, he ovat yleensä aina yhtä hymyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se joskus hämmentää, kuinka vähän ihmiset keskimäärin panostaa ystävyyteen ja muihin läheisiin ihmissuhteisiin. Voi johtua ihan siitä, kun monen (perheellisen) elämä on niin kiireistä ja stressaavaakin.
Toisaalta vaikka jonkun kivan viestin lähettäminen ystävälle vaatii tasan pari sekuntia ja kertoo sille toiselle että hän on tärkeä eikä unohdettu, vaikka kiire olisikin.
Ihmiset myös tottuu suhteissaan tiettyyn dynamiikkaan. Eli jos se toinen osapuoli on aina ollut se yhteydenottaja ja aktiivinen, niin se toinen passivoituu ja alkaa odottaa että näin on jatkossakin.
On kyllä tosi erityinen ja ihana asia, jos joku ystävä tai muu läheinen yllättää ihan ilman mitään syytä vaikka postikortilla tai jotenkin muuten. Tulee tärkeä ja arvostettu olo. Itse tein nuorempana enemmän tällaista, vanhemmiten itsekin laiskistunut ja kyynistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tein ja annoin anteeksi huonon kohtelun, mutta joka kerta tuli puukkoa selkään ja lunta tupaan.
Kaikki käännettiin joko niin, että olen täysi tolvana, joka yrittää "ostaa itselleen ystäviä" tai että olen itse gold digger, lokki tai maksullinen nainen, jos liikun sellaisessa seurassa, joka ei ainakaan suoraan hyödy minusta. Jos tein hyviä tekoja, yritin vain esittää parempaa kuin muut, ja jos annoin takaisin samalla mitalla, olin muita huonompi ja selvä narsisti. Jos annoin anteeksi huonon kohtelun, olin kynnysmatto, lammas, lapamato, räsynukke tms. Ja jos en antanut, olin itsetuhoinen hullu, joka leikki omalla mielenterveydellään.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Minulla samaa kokemusta, että kaikki hyvä halutaan nähdä negatiivisessa valossa. Että antaminen on vain sitä, että "yrittää ostaa ystäviä" ja ystävällisyys on sitten jotain epätoivoisuutta, typeryyttä tai merkki yksinäisyydestä tms.
Mitä kommentteja olen saanut kuulla siitä, kun olen järjestänyt toisille jotakin mukavaa/ollut ystävällinen:
-olet liian kiltti
-yrität ansaita itsellesi ystäviä
-olet epätoivoinen
-olet liian intensiivinen
-älä yritä noin kovasti
-olet naiivi
-yrität kerjätä huomiota
-olet todella yksinäinen
-eikö sinulla ole parempaa tekemistä
-älä vaan odota toisilta samaa ahkerointia
-et saa odottaa, että muut ovat vastavuoroisia sinulle
ja kirsikkana kakun päällä ihmiset, jotka ignooraavat ystävällisyytesi täysin, eivätkä edes kiitä.
Jep. Kaikki käännetään aina negatiiviseksi ja siinä sivussa vielä loukataan toista. Aina jokin piilovittuilu ja kilpailu ilkeydestä meneillään. Kyllästyin olemaan näiden ihmisten potkupallona. Mitään muuta heillä ei ollut annettavana kuin pahuutta ja negatiivisuutta, valheita ja toisten haukkumista joko päin naamaa tai selän takana. Kaikki väännettiin väkisin rumaksi ja inhottavaksi.
Aina?
Missä maailmassa te oikein elätte?
Jos avaan oven tuntemattomalle, hän yleensä kiittää. Jos autan kaupassa mummoa löytämään kananmunat, hän on kuin minä olisin pelastanut hänen päivänsä. Kun pussaan poikaystävääni, hän hymyilee iloisesti. Kun tervehdin bussikuskia, hän tervehtii takaisin. Kun muistan kaverin synttärit ja onnittelen, he ovat yleensä aina yhtä hymyä.
Sellaisessa, jossa vastavuoroisuus on toteutunut vain huonolla tavalla tietystä hetkestä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se joskus hämmentää, kuinka vähän ihmiset keskimäärin panostaa ystävyyteen ja muihin läheisiin ihmissuhteisiin. Voi johtua ihan siitä, kun monen (perheellisen) elämä on niin kiireistä ja stressaavaakin.
Toisaalta vaikka jonkun kivan viestin lähettäminen ystävälle vaatii tasan pari sekuntia ja kertoo sille toiselle että hän on tärkeä eikä unohdettu, vaikka kiire olisikin.
Ihmiset myös tottuu suhteissaan tiettyyn dynamiikkaan. Eli jos se toinen osapuoli on aina ollut se yhteydenottaja ja aktiivinen, niin se toinen passivoituu ja alkaa odottaa että näin on jatkossakin.
On kyllä tosi erityinen ja ihana asia, jos joku ystävä tai muu läheinen yllättää ihan ilman mitään syytä vaikka postikortilla tai jotenkin muuten. Tulee tärkeä ja arvostettu olo. Itse tein nuorempana enemmän tällaista, vanhemmiten itsekin laiskistunut ja kyynistynyt.
Olen kanssasi samaa mieltä. Pidän sitä tosin tekosyynä, kun ihmiset sanovat, ettei ole ollenkaan aikaa eikä jaksamista yhteydenpidolle. Elän itsekin ruuhkavuosia, perheessä on sairautta yms. Silti ei ole iso asia näpyttää paria sekuntia viestiä whatsappissa ystävälle ja kysyä, mitä kuuluu? Tai auton ratissa työmatkalla istuessa laittaa ääniviestiä ystävälle ja kertoa kuulumisia sekä kommentoida hänen laittamaansa viestiä. Yhteydenpito ei ole koskaan ollut niin helppoa ja halpaa kuin nyt. Toista oli lankapuhelinaikoina.
Anteliaisuus on luonteenpiirre ja itse valikoin nykyään niin ystävykset, joille se tulee luonnostaan myös yhtä helposti kuin minulta. Olen ennen ollut liian kiltti väärille ihmisille ja lopetin sen.
Valitettavasti ihmettelen ihmisiä joilla ei ole pienintäkään haluan tai ymmärrystä siitä, että miten pienellä jo voi ilahduttaa toista. Esimerkiksi että keittää kahvit, kun joku tulee kylään; joillekin jo tämä on liikaa vaivannäköä ja olevinaan erikoista jos pitäisi kahvia vieraalle keittää.
Olen valitettavasti törmännyt ihmisiin, joille vastavuoroinen huomioiminen on täysin vieras käsite. Ottavat aina ilolla vastaan kaiken itselleen tulevan hyvän, mutta eivät ole valmiita antamaan samalla tavalla takaisin. Eikä tämä tarkoita sitä, että pitäisi olla tismalleen samalla tavalla tekemässä hyvää. Jos Maija on leiponut ystävälleen Saijalle kakkua, niin Saija voi ilahduttaa Maijaa auttamalla kukkien kastelussa Maijan loman ajan/neuvoa Maijaa veroilmoituksen täytössä tms.
Minulle eräs ihminen selitti sellaista "ei ole mun rakkauden kieli tuollainen huomioiminen" -soopaa. Vetosi tuohon, kun oli itsekeskeinen, kiittämätön eikä huomioinut takaisin, jos hänelle oli ystävällinen. Jos et osaa ennestään huomioida toisia, niin opettele! Ja kumma juttu, miten jo päiväkoti-ikäinen lapsi voi sanoa, että ostetaan mummillekin lahja ja tehdään kortti, eikä niin, että mummi on aina se, joka yksipuolisesti muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteliaisuus on luonteenpiirre ja itse valikoin nykyään niin ystävykset, joille se tulee luonnostaan myös yhtä helposti kuin minulta. Olen ennen ollut liian kiltti väärille ihmisille ja lopetin sen.
Valitettavasti ihmettelen ihmisiä joilla ei ole pienintäkään haluan tai ymmärrystä siitä, että miten pienellä jo voi ilahduttaa toista. Esimerkiksi että keittää kahvit, kun joku tulee kylään; joillekin jo tämä on liikaa vaivannäköä ja olevinaan erikoista jos pitäisi kahvia vieraalle keittää.
Mistä piirteistä olet tunnistanut ihmiset, joilla ystävällisyys ja anteliaisuus tulee samalla tavalla luonnostaan kuin sinulla? Nimimerkillä vedän puoleeni lähinnä itsekeskeisiä k'sipäitä, jotka vaikuttavat pintapuolisesti hyvältä.
Mitä kommentteja olen saanut kuulla siitä, kun olen järjestänyt toisille jotakin mukavaa/ollut ystävällinen:
-olet liian kiltti
-yrität ansaita itsellesi ystäviä
-olet epätoivoinen
-olet liian intensiivinen
-älä yritä noin kovasti
-olet naiivi
-yrität kerjätä huomiota
-olet todella yksinäinen
-eikö sinulla ole parempaa tekemistä
-älä vaan odota toisilta samaa ahkerointia
-et saa odottaa, että muut ovat vastavuoroisia sinulle
ja kirsikkana kakun päällä ihmiset, jotka ignooraavat ystävällisyytesi täysin, eivätkä edes kiitä.