Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät tee vastavuoroisesti ystävällisiä tekoja tai tee jotakin läheisensä iloksi?
25.04.2026 |
Nyt en tarkoita sellaisia tilanteita, joissa anoppi lupia kyselemättä tulee pesemään poikansa perheen verhot ja olettaa vastineeksi, että miniä kuuraa anoppilan lattian. Puhun tilanteista, joissa ihmisillä on hyvät välit ja kyse on läheisistä ihmissuhteista (perhe, sukulaiset, ystävät). Todella paljon törmää siihen, että ihmiset eivät tee toisille vastavuoroisesti ystävällisiä tekoja tai kieltäytyvät tekemästä asioista läheistensä iloksi. Muutamia esimerkkejä:
-Miia ja Mikko ovat parisuhteessa. Miia tykkää suukottelusta, mutta Mikko ei ole asiasta kiinnostanut. Suukottelua oli parisuhteen alkuhuumassa, mutta sittemmin se jäi. Sinällään suukottelu ei ole Mikosta vastenmielistä, häntä ei vain kiinnosta suukottelu ollenkaan. Miia toivoisi, että Mikko voisi hänen mielikseen suukotella pikaisesti kerran päivässä. Mikko ei ole tähän suostunut. Miksi Mikko ei voisi joustaa Miian mieliksi ja suukotella, kun se tekisi Miian iloiseksi?
-Tuulikki ja Kyllikki ovat ystäviä. Kyllikin täyttäessä vuosia Tuulikki on hankkinut Kyllikille lahjaksi herkkukorin täynnä Kyllikin suosikkiherkkuja. Kyllikki ilahtuu tästä. Kun Tuulikki täyttää vuosia, Kyllikki ei muista Tuulikkia mitenkään. Kun Tuulikin syntymäpäivä tulee muussa yhteydessä puheeksi, Kyllikki toteaa, ettei hänellä ole tapana muistaa toisia lahjoilla eikä hän välitä syntymäpäivistä. Miksi Kyllikki ei voisi opetella muistamaan Tuulikkia, joka on muistanut häntä? Tai jos Kyllikki ei ole mikään lahjakorien ostelija, miksei Kyllikki voisi lahjana viedä Tuulikkia vaikka kahvilaan tai elokuviin?
Miksi ihmiset eivät tee vastavuoroisesti ystävällisiä tekoja, jos joku läheinen on heille ystävällinen? Miksi ei tehdä jotakin läheisen iloksi? Kaikki ei ole välttämättä itselle luontevinta, mutta miksi ei voisi opetella uudenlaisia toimintatapoja? Hämmentää, kun todella monien ajatus on, ettei läheisille tarvitse olla ystävällinen eikä mitään tehdä toisten iloksi, jos se vaatii itseltä vähänkin vaivannäköä/joustamista.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä. Ja toisen ajatellaan olevan niin kiltti, ettei hän nosta asiasta meteliä ja vaadi muutosta.
Miksei se ole itsekäs, joka odottaa saavansa jotain "pyyteettömän" lahjan vastineeksi?
Miksei se ole itsekäs, joka ensin omia tarpeitaan täyttääkseen ensin "huomioi" ja sitten odottaa vastahuomiota? Vaikka kukaan ei ole häneltä sitä alkuperäistä huomiota pyytänyt ja odottanut?
Kannattaa valkata ne läheisensä sen mukaan, että kommunikointi- ja huomioimistyylit menee yksiin. Minä tykkään pussailla, joten otin miehen joka tykkää siitä kanssa. En tykkää turhanaikaisesta päivien huomioimisesta, mieheni huokasi helpotuksesta kun tämän kuuli.
En todellakaan muuten tahtoisi mitään herkkukoria lahjaksi. Enkä kyllä mitään muutakaan. Aikuisena voin ostaa itse itselleni mieleisiäni juttuja ja samaa suosittelen muillekin. Keskittykää omaan elämäänne ja ilahduttamaan itseänne, niin ei tarvitse täällä itkeä ettei muut huomioi tarpeeksi. Aikuinen huolehtii itse omista tarpeistaan eikä odota muiden tekevän itseään onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei se vimmaisesti ja väkisin toisia huomioiva voi opetella uusia toimintatapoja? Miksei Mirkku opettele ehdottamaan suikkaria kun hänellä on oraalisia tarpeita?
Miksi Mirkku ei hyväksy miestään sellaisena kuin tämä on? On henkistä väkivaltaa yrittää muutta muita.
Eivät halua kierteeseen, jossa pitää kyseiselle henkilölle olla antamassa vastalahjoja (ei ole rahaa, halua taikka jaksamista).
Ei ole itsekästä ottaa lahja vastaan. Olisi epäkohteliasta olla ottamatta. On itsekästä antaa LAHJA ja odottaa siitä vastine.
Lisäksi, on itsekästä odottaa, että pitäisi olla oikeus toisen kehoon, vaikka onkin puoliso. Jos toiselle ei ole luonnollista suukotella eikä hänellä ole tahtoa siihen, niin se täytyy joko hyväksyä ja keksiä toinen tapa näyttää hellyyttä tai erota ja hankkia puoliso joka suukottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on aivan perseestä, varsinkin naisista. Toki satunnaisia helmiä löytyy aina joukosta. Miksi auttaa ketään, kun ei sinuakaan kukaan auta, ei kannata olla kamalan idealisti.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on aivan perseestä, varsinkin naisista. Toki satunnaisia helmiä löytyy aina joukosta. Miksi auttaa ketään, kun ei sinuakaan kukaan auta, ei kannata olla kamalan idealisti.
Kyllä varmasti monikin on valmis auttamaan todellisessa hädässä, mutta ei minua kyllä yllätä, ettei kaikkia kiinnosta antaa lahjoja "ihan vaan kiltteyttään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset eivät oikeasti vain ajattele muita ihmisiä. Näkyyhän se tuolla joka päivä turuilla ja toreilla, ei pidetä auki ovia perässä kulkeville, ei anneta istuinpaikkaa selkeästi liikuntaesteiselle tai vanhalle ihmiselle, jonotus ei onnistu jne. Työpaikan jutuissakin huomaa välillä että osa vaan rohmuaa esim. tarjoiluistakin suoraan valtaosan eikä yhtään katso että paljon täällä on porukkaa joille pitäisi jotain riittää. Tai mennään lounaalle porukalle ja ekat ei yhtään mieti että monta meitä oli, mahduttaisiinko istumaan yhdessä.
Mutta samalla tavalla egosta ja itsekeskeisyydestä kumpuaa tuo mentaliteetti, että kaikessa pitää olla vastavuoro. Hyvää ja huomioivaa käytöstä pitäisi tehdä sen takia että se on itsessään arvokasta, ei sen takia että odottaa jotakin pyhimyskruunua ja vastapalveluksia. Tässäkään asiassa ei kannata marttyroida. Jos itselle on tärkeää lahjat niin toki niitä voi antaa, monelle ne eivät vain oikeasti ole niin tärkeitä eikä haluta joutua tuohon pahamaineiseen kiitollisuudenvelkaan. Toki jos omalle puolisolleen on kertonut että lahjat olisivat tärkeitä ja niitä ei ikinä saa, voi toki miettiä, että arvostaako se puoliso jos ei edes jouluna viitsi jotain pientä hankkia. Mutta se, että pitää jotakin kirjaa puolituttujen välisistä lahjoista ja pahastuu jos joku mirja-marjatta ei osta lahjaa, on järjen köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osaa olla todella taitavia tuossa v_ttuilussa. Esimerkiksi tämä, kun jotkut väittävät olevansa huonoja ostamaan ystävilleen lahjoja. Oikeasti? Ihminen, jonka kotona olet käynyt lukuisia kertoja, tiedät toisen sisustusmaun, vaatemaun, suosikkiruoat jne.
Olen itse saanut tällaisen lahjan, jossa minut hyvin tuntenut ystävä osti lahjaksi eräästä kaupasta alennushintaisen sateenkaarenkirjavan pyyhkeen. Mietin, mitä hemmettiä oikein ajatteli, kun en koskaan pukeudu väreihin (pukeutumiseni on luokkaa farkut ja harmaa paita) ja kotikin on maltillisesti sisustettu.
Siiiis hän sanoi, että on huono ostamaan lahjoja ja sitten sait häneltä huonon lahjan, ja olet tästä yllättynyt koska...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tein ja annoin anteeksi huonon kohtelun, mutta joka kerta tuli puukkoa selkään ja lunta tupaan.
Kaikki käännettiin joko niin, että olen täysi tolvana, joka yrittää "ostaa itselleen ystäviä" tai että olen itse gold digger, lokki tai maksullinen nainen, jos liikun sellaisessa seurassa, joka ei ainakaan suoraan hyödy minusta. Jos tein hyviä tekoja, yritin vain esittää parempaa kuin muut, ja jos annoin takaisin samalla mitalla, olin muita huonompi ja selvä narsisti. Jos annoin anteeksi huonon kohtelun, olin kynnysmatto, lammas, lapamato, räsynukke tms. Ja jos en antanut, olin itsetuhoinen hullu, joka leikki omalla mielenterveydellään.
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Minulla samaa kokemusta, että kaikki hyvä halutaan nähdä negatiivisessa valossa. Että antaminen on vain sitä, että "yrittää ostaa ystäviä" ja ystävällisyys on sitten jotain epätoivoisuutta, typeryyttä tai merkki yksinäisyydestä tms.
Mitä kommentteja olen saanut kuulla siitä, kun olen järjestänyt toisille jotakin mukavaa/ollut ystävällinen:
-olet liian kiltti
-yrität ansaita itsellesi ystäviä
-olet epätoivoinen
-olet liian intensiivinen
-älä yritä noin kovasti
-olet naiivi
-yrität kerjätä huomiota
-olet todella yksinäinen
-eikö sinulla ole parempaa tekemistä
-älä vaan odota toisilta samaa ahkerointia
-et saa odottaa, että muut ovat vastavuoroisia sinulle
ja kirsikkana kakun päällä ihmiset, jotka ignooraavat ystävällisyytesi täysin, eivätkä edes kiitä.
Jep. Kaikki käännetään aina negatiiviseksi ja siinä sivussa vielä loukataan toista. Aina jokin piilovittuilu ja kilpailu ilkeydestä meneillään. Kyllästyin olemaan näiden ihmisten potkupallona. Mitään muuta heillä ei ollut annettavana kuin pahuutta ja negatiivisuutta, valheita ja toisten haukkumista joko päin naamaa tai selän takana. Kaikki väännettiin väkisin rumaksi ja inhottavaksi.
Aina?
Missä maailmassa te oikein elätte?
Jos avaan oven tuntemattomalle, hän yleensä kiittää. Jos autan kaupassa mummoa löytämään kananmunat, hän on kuin minä olisin pelastanut hänen päivänsä. Kun pussaan poikaystävääni, hän hymyilee iloisesti. Kun tervehdin bussikuskia, hän tervehtii takaisin. Kun muistan kaverin synttärit ja onnittelen, he ovat yleensä aina yhtä hymyä.
Sellaisessa, jossa vastavuoroisuus on toteutunut vain huonolla tavalla tietystä hetkestä lähtien.
Mutta kun ei sen hyväntahtoisuuden ja auttamisen tarkoitus olekaan aina olla vastavuoroista tai siitä saada jotain palkintoa takaisin. En mä tuotakaan mummoa tule ikinä näkemään, ei hän tule korvaamaan apuani mitenkään muuten kuin hymyllä ja kiitoksella. Voin ymmärtää, että jos tulee v*ttuilua takaisin 90% kertaa avusta, niin ei enää huvita auttaa. Mutta tämä koskee niitä nimenomaisia henkilöitä. En mä kosta heidän käytöstään muille.
Mikon ja Miian pitäisi erota.
Lahjakori pitää vaan jatkossa jättää ostamatta, eli jättää huomiotta se tyyppi, joka ei lahjo muita. Kompromissien etsiminen ja vastaantulon odottaminen on nykyään turhaa. Se, joka kokee kärsivänsä, pitää erota, että seuraavassa suhteessa sasi suukottelijan. Varsinkin sellainen suu supussa muiskauttelu ei paljoa vaadi, eikä ole liikaa vaadittu. Jos niin pieneen ei suostu, ei ole rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aina odottaa, että toinen ehdottaa tapaamista ja kaikkea kivaa tekemistä niin lopulta jää kokonaan porukoista. Selittely, että voi voi kun olen niin huono soittamaan tai muuten ehdottamaan mitään ei pitkällä juoksulla kanna. Itse olen karsinut nämä ihmiset ystäväpiiristäni ja olen paljon onnellisempi. Ihana tavata niitä ystäviä, jotka vastavuoroisesti ovat aloitteellisia. Eläkkeellä on kivasti aikaa tehdä kaikkea kivaa heidän kanssaan. Suosittelen kaikille samaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteliaisuus on luonteenpiirre ja itse valikoin nykyään niin ystävykset, joille se tulee luonnostaan myös yhtä helposti kuin minulta. Olen ennen ollut liian kiltti väärille ihmisille ja lopetin sen.
Valitettavasti ihmettelen ihmisiä joilla ei ole pienintäkään haluan tai ymmärrystä siitä, että miten pienellä jo voi ilahduttaa toista. Esimerkiksi että keittää kahvit, kun joku tulee kylään; joillekin jo tämä on liikaa vaivannäköä ja olevinaan erikoista jos pitäisi kahvia vieraalle keittää.
Ei tarvitse mennä edes noin pitkälle. Voi vaikka kaupassa käydessään hymyillä iloisesti jollekulle tai jopa uskaltautua sanomaan "päivää". Jo tuo voi ilahduttaa jotakuta yksinäistä ja pelastaa hänen päivänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on aivan perseestä, varsinkin naisista. Toki satunnaisia helmiä löytyy aina joukosta. Miksi auttaa ketään, kun ei sinuakaan kukaan auta, ei kannata olla kamalan idealisti.
Sinäkin olet siis auttamassa vain vastapalvelusta varten etkä omasta hyvästä sydämestä. No, sitten onkin parempi että jätät auttamiset vähemmälle.
PS. Lakia joudut silti noudattamaan, vaikka kuinka vihaisit naisia (379/2011, 3 ).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on aivan perseestä, varsinkin naisista. Toki satunnaisia helmiä löytyy aina joukosta. Miksi auttaa ketään, kun ei sinuakaan kukaan auta, ei kannata olla kamalan idealisti.
Kyllä varmasti monikin on valmis auttamaan todellisessa hädässä, mutta ei minua kyllä yllätä, ettei kaikkia kiinnosta antaa lahjoja "ihan vaan kiltteyttään".
Eihän aloituksessa puhuttu vain lahjojen antamisesta vaan toisten ilahduttamisesta. Sä et häviä centtiäkään, jos hymyilet toiselle tai vaikka pidät ovea auki.
Vierailija kirjoitti:
Mikon ja Miian pitäisi erota.
Lahjakori pitää vaan jatkossa jättää ostamatta, eli jättää huomiotta se tyyppi, joka ei lahjo muita. Kompromissien etsiminen ja vastaantulon odottaminen on nykyään turhaa. Se, joka kokee kärsivänsä, pitää erota, että seuraavassa suhteessa sasi suukottelijan. Varsinkin sellainen suu supussa muiskauttelu ei paljoa vaadi, eikä ole liikaa vaadittu. Jos niin pieneen ei suostu, ei ole rakastunut.
Totta, heidän pitäisi erota. Jos rakastaa toista, pystyy kyllä antamaan toiselle suukon päivässä. Etenkin, kun kyse ei ole nyt mistään pöpökammoisesta, sillä alussa ei ollut mitään ongelmaa suudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on aivan perseestä, varsinkin naisista. Toki satunnaisia helmiä löytyy aina joukosta. Miksi auttaa ketään, kun ei sinuakaan kukaan auta, ei kannata olla kamalan idealisti.
Sinäkin olet siis auttamassa vain vastapalvelusta varten etkä omasta hyvästä sydämestä. No, sitten onkin parempi että jätät auttamiset vähemmälle.
PS. Lakia joudut silti noudattamaan, vaikka kuinka vihaisit naisia (379/2011, 3 ).
Miksi mä auttaisin ketään, kenellä ei ole hyvää sydäntä. Toki autan, jos multa jotain pyydetään, riippuen henkilöstä. Suomi on tällaista porukkaa täynnä, jotka luulee voivansa rakentaa omakotitalonsa "talkoo"voimin kavereillansa ja sukulaisillaan. Mä en muuten ikinä sitten pyydä keneltäkään yhtään mitään, enkä oleta muiltakaan samaa.
Taidat itse olla tällainen "talkoolainen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikon ja Miian pitäisi erota.
Lahjakori pitää vaan jatkossa jättää ostamatta, eli jättää huomiotta se tyyppi, joka ei lahjo muita. Kompromissien etsiminen ja vastaantulon odottaminen on nykyään turhaa. Se, joka kokee kärsivänsä, pitää erota, että seuraavassa suhteessa sasi suukottelijan. Varsinkin sellainen suu supussa muiskauttelu ei paljoa vaadi, eikä ole liikaa vaadittu. Jos niin pieneen ei suostu, ei ole rakastunut.
Totta, heidän pitäisi erota. Jos rakastaa toista, pystyy kyllä antamaan toiselle suukon päivässä. Etenkin, kun kyse ei ole nyt mistään pöpökammoisesta, sillä alussa ei ollut mitään ongelmaa suudella.
Tämä on tämmöinen ahdasmielinen maailmankuva, jossa kaikki ihmiset on samasta muotista tai heissä on jotain vikaa. Kyllä se on niin, että jos se puoliso ei ole koskaan välittänyt erityisesti suukotella niin se ei pakottamalla siitä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on aivan perseestä, varsinkin naisista. Toki satunnaisia helmiä löytyy aina joukosta. Miksi auttaa ketään, kun ei sinuakaan kukaan auta, ei kannata olla kamalan idealisti.
Kyllä varmasti monikin on valmis auttamaan todellisessa hädässä, mutta ei minua kyllä yllätä, ettei kaikkia kiinnosta antaa lahjoja "ihan vaan kiltteyttään".
Eihän aloituksessa puhuttu vain lahjojen antamisesta vaan toisten ilahduttamisesta. Sä et häviä centtiäkään, jos hymyilet toiselle tai vaikka pidät ovea auki.
Aloittaja antoi kaksi esimerkkiä "ystävällisyydestä" ilman vastavuoroisuutta: puoliso, joka ei halua suukottaa ja ystävä, joka ei anna vastalahjoja.
Tee kerran vaikka taloyhtiössä niin, että haravoit lehtiä, mitä kukaan muu ei tee, niin oletetaan, että teet sen aina tarvittaessa.