Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu antaa liian ruusuisen kuvan Downin syndroomasta
25.04.2026 |
Hs:
Kotiuduttuaan vauvan kanssa sairaalasta Pajari-Lipsanen alkoi etsiä tietoa 21-trisomiasta.
Selvisi, että moni down-henkilö elää täysipainoista elämää: harrastaa, opiskelee ja luo sosiaalisia suhteita. He voivat oppia samoja asioita kuin muut ikäisensä, vain hitaammin. Aikuisena osa pystyy käymään töissä.
Terveyskirjasto:
Oireyhtymään kuuluu tyypillisesti keskivaikea kehitysvammaisuus, jossa päättelytaidot vastaavat aikuisiällä noin 7–9-vuotiaan lapsen taitotasoa. Kehitysvammaisuuden aste voi kuitenkin vaihdella lievästä kehitysvammaisuudesta syvään kehitysvammaisuuteen. Henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä ovat usein ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, mutta noin 10 %:lla voidaan todeta autistisia piirteitä. Masennuson tavallisempaa kuin muilla kehitysvammaisilla. Persoonallisuudessa saattaa korostua omaehtoisuus.
Opiskeluiden jälkeen harkitaan usein työ- tai päivätoimintaa, joskus tuettua työtä. Lapsuuden kotoa poismuuton myötä haetaan useimmiten palveluasumista.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.
Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?
Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.Ei, yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta ihan tämän palstan argumentteja lukiessani minulle tulee varsin selväksi, kummalla puolella tässä asiassa haluan olla, sekä filosofisesti että eettisesti.
Down-lapsen äitiä minusta ei enää tässä elämässä tule, mutta jos olen tulevaisuudessa sellaisen mummo, kannan osavastuun mielelläni.
Siis koska jotkut trollaavat täällä julmasti ja puhuvat rumasti kehitysvammaisista, heitä tulee synnyttää maailmaan kokemaan kärsimyksentäyteinen aikuisikä enempiä pohtimatta tai punnitsematta asiaa?
En ole kanssasi samaa mieltä. Enkä kuitenkaan edelleenkään ajattele, että asian voisi nähdä vain yhdellä tavalla.Päinvastoin, tässähän juuri pohdiskellaan ja punnitaan. Ylsi näkökulma on, että kehitysvammaisen elämä näyttäytyy varsin arvokkaana näiden trollien elämään nähden. Miten sinä perustelet tuon kärsimyksen täyteisyyden, siis muuten kuin omilla ennakkoluuloillasi? Eikö trollinkin elämä ole kärsimyksen täyteistä, ja eikö hän jaa pahaa mieltä huomattavan laajalle?
Ei ole ennakkoluulo vaan fakta, että kromosomipoikkeaman mukana tulee enemmän tai vähemmän tuskallisia fyysisiä poikkeustiloja ja oireita. Miksi ihmeessä tästä ei saisi puhua?
Kerro nyt jokin näistä tuskallisista tiloista, jotka väistämättä liittyvät downiin. Kiinnostaa.
Tässähän nämä yleisimmät:
Downin oireyhtymään liittyy kohonnut riski useisiin liitännäissairauksiin. Synnynnäinen sydänvika todetaan noin 40–50 %:lla vaatien korjausleikkauksen usein jo varhaislapsuudessa. Lisäksi lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, on suurentunut riski esimerkiksi näön ongelmiin, alentuneeseen kuuloon, ylipainoon, kilpirauhasen vajaatoimintaan, ruoansulatuskanavan ongelmiin ja immunologisen järjestelmän toiminnan häiriöihin. Epilepsian esiintyvyys kasvaa iän myötä. Varhain alkava muistisairaus (Alzheimerin tauti) on myös tavallinen.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00115
Ja tämän päälle kehitysvamma, joka vie kyvyn itsenäiseen elämään. Onko kivaa?Niin? Kerrotko vielä miten juuri sinä siitä kärsit?
Kaikki nuo sairaudet ovat hyvin tavanomaisia ihan ei kehitysvammaisillakin ihmisillä.
Nyt on kovaa itsepetosta. 40-50% kaikista syntyneistä lapsista ei todellakaan tarvitse sydänleikkausta varhaislapsuudessa. Ihan vain esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä keskustelua ja sen tarvetta. Jotkit ovat omasta mielestään täydelllisiä ja arvokkaita--ja tämä maailma on muka vain heitä varten. Todellisuudessa ovat vain itsekkäitä p-päitä joilla ei itsellään ole maailmaan mitään muuta annettavaa kuin heikompien/tukea tarvitsevien alaspainaminen.
Anna kun arvaan. Sulla ei ole lapsia eikä varsinkaan Down-lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Saavat vanhempiensa perinnön ja kustantavat hoitonsa sillä loppuelämänsä ajan
Edes ymmärrä mikä on perintö. Kuka lie edunvalvojana.
Miksi heidän pitäisikään ymmärtää? Perinnöllä elävät loppuelämänsä ja kustantavat hoitonsa.
Jos itselläni olisi down lapsi, niin varmaan keräisin hänelle vielä ylimääräistä puskuria. Ei tarvitse lapsen koskaan murehtia mistään
Nuo kuolee jo ennen eläkeikää, siinhän nauttivat perinnöistään😂
Niistä ei siis aiheudu sulle mitään taakkaa, joten voit lakata parkumasta siitä, että joku ei lastaan abortoi downin syndrooman tähden
Olen eri, ja abortti on jokaisen oma päätös.
Mutta suurimman osan Downin oireyhtymän aiheuttamista lisäkustannuksista maksamme me veronmaksajat yhdessä, kuten niin monen muunkin asian.
Terveydenhuolto on vedetty valtavan tiukalle, ja surullinen tilanne on se, että jokaine euro yhteen kohteeseen on pois toisesta. Siksi keskustelu on välttämätöntä.
Mun mielestä taas kaikki sairaalloisen pihit jotka laskee olemattomia "veroeurojaan" tulisi abortoida,
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä keskustelua ja sen tarvetta. Jotkit ovat omasta mielestään täydelllisiä ja arvokkaita--ja tämä maailma on muka vain heitä varten. Todellisuudessa ovat vain itsekkäitä p-päitä joilla ei itsellään ole maailmaan mitään muuta annettavaa kuin heikompien/tukea tarvitsevien alaspainaminen.
Hyvä sun on täällä huudella, kun miljoonat ihmiset muualla maailmassa pitävät vammaisuutta Jumalan rangaistuksena tai Paholaisen tekona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Saavat vanhempiensa perinnön ja kustantavat hoitonsa sillä loppuelämänsä ajan
Minkä perinnön? Aika monen, ellei jokaisen, down-lapsen vanhemmista vähintään toinen joutuu jäämään omaishoitajaksi, eikä nyky-yhteiskunnassa yhden vanhemman tuloilla mitään sellaisia omaisuuksia kartutella, että niillä kukaan eläisi, saati hoidattaisi. Tiedän elävästä elämästäkin yhden nelikymppisen down-miehen, jonka isä on kuollut ja jättänyt jaettavaksi peräti 70-luvun talon jossain peräkylillä. Omaishoitaja-äitinsä on seitsemänkymppinen ja kituuttaa loppuelämänsä minimieläkkeellä, kun ei koskaan voinut tehdä kuin korkeintaan minimipalkkaisia osa-aikatöitä.
En tiedä muistanko väärin, mutta ainakin Hesarin jutun vanhemmat taisivat olla töissä/pienempien lasten kanssa kotona ja lapset päiväkodissa. Samoin tuntemani kehitysvammaisten vanhemmat käyvät ihan palkkatöissä. Ja voi olla perintöä edellisiltä sukupolvilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua tappaa omaa lastaan. Jos tuo on yllätys, ei kannata ihmetellä sotia ja kidutuksiakaan.
Aika moni haluaa. 8650 aborttia joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuon terveyskirjaston mukaan suurin osa Down-syndroomaisista ole ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, ainoastaan 10% arvioidaan omaavan autistisia piirteitä? Eli selvä enemmistö ovat sosiaalisia ja toimivat hyvin muiden kanssa. Ei siis ole mikään poikkeus, päin vastoin.
Ulospäinsuuntautuneita ei tee meidän muiden elämästä helppoa, ovat hyvin päällekäyviä eikä saa mitään rauhaa. Naapurin poika on tuollainen ja kun näin jo tien päästä, että siellä se taas seisoo, teki mieli kääntää auto ja olla menemättä kotiin, koska en jaksanut sitä ihmistä
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa hesarin jutussa pointti oli, että äiti ei halunnut ajatella tulevaisuuttaan sen vaikeimman karikon kautta. Monella on v ammaisuudesta ylipäänsä aivan järjettömiä stereotypioita. Minulla esimerkiksi oli toimistotyössä osa-aikainen down-syndroomainen kollega, joka siivosi keittiötä, keitti kahvia ja kasteli kukkia. Hän edusti varmasti melko keskivertoa down-syndroomaista henkilöä, oli pidetty työyhteisön jäsen (ja saattaa olla siellä vieläkin töissä, minä en).
Ehkä olisi kannattanut tutustua aiheeseen ja miettiä noin 30 vuoden päähän. Hormonihöyryinen pumpulipäätös?
Tuet ja järjestöt on ajettu jo muiltakin alas. ESim. taviskansalaisilta, jotka sairastavat ei itse hankittua sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.
Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?
Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.Ei, yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta ihan tämän palstan argumentteja lukiessani minulle tulee varsin selväksi, kummalla puolella tässä asiassa haluan olla, sekä filosofisesti että eettisesti.
Down-lapsen äitiä minusta ei enää tässä elämässä tule, mutta jos olen tulevaisuudessa sellaisen mummo, kannan osavastuun mielelläni.
Siis koska jotkut trollaavat täällä julmasti ja puhuvat rumasti kehitysvammaisista, heitä tulee synnyttää maailmaan kokemaan kärsimyksentäyteinen aikuisikä enempiä pohtimatta tai punnitsematta asiaa?
En ole kanssasi samaa mieltä. Enkä kuitenkaan edelleenkään ajattele, että asian voisi nähdä vain yhdellä tavalla.Päinvastoin, tässähän juuri pohdiskellaan ja punnitaan. Ylsi näkökulma on, että kehitysvammaisen elämä näyttäytyy varsin arvokkaana näiden trollien elämään nähden. Miten sinä perustelet tuon kärsimyksen täyteisyyden, siis muuten kuin omilla ennakkoluuloillasi? Eikö trollinkin elämä ole kärsimyksen täyteistä, ja eikö hän jaa pahaa mieltä huomattavan laajalle?
Ei ole ennakkoluulo vaan fakta, että kromosomipoikkeaman mukana tulee enemmän tai vähemmän tuskallisia fyysisiä poikkeustiloja ja oireita. Miksi ihmeessä tästä ei saisi puhua?
Kerro nyt jokin näistä tuskallisista tiloista, jotka väistämättä liittyvät downiin. Kiinnostaa.
Tässähän nämä yleisimmät:
Downin oireyhtymään liittyy kohonnut riski useisiin liitännäissairauksiin. Synnynnäinen sydänvika todetaan noin 40–50 %:lla vaatien korjausleikkauksen usein jo varhaislapsuudessa. Lisäksi lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, on suurentunut riski esimerkiksi näön ongelmiin, alentuneeseen kuuloon, ylipainoon, kilpirauhasen vajaatoimintaan, ruoansulatuskanavan ongelmiin ja immunologisen järjestelmän toiminnan häiriöihin. Epilepsian esiintyvyys kasvaa iän myötä. Varhain alkava muistisairaus (Alzheimerin tauti) on myös tavallinen.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00115
Ja tämän päälle kehitysvamma, joka vie kyvyn itsenäiseen elämään. Onko kivaa?Niin? Kerrotko vielä miten juuri sinä siitä kärsit?
Kaikki nuo sairaudet ovat hyvin tavanomaisia ihan ei kehitysvammaisillakin ihmisillä.
Nyt on kovaa itsepetosta. 40-50% kaikista syntyneistä lapsista ei todellakaan tarvitse sydänleikkausta varhaislapsuudessa. Ihan vain esimerkkinä.
Sillä on joku fiksaatio downeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi käsittää miksi joku ei abortoi jos down-varoitussireeni soi seulonnoissa.
Niin olisi hyvä, jos olisi lista minkälaisia ihmisiä tässä maailmassa saa olla. Vai?
Enemmän minua kiinnostaisi se, kenelle se päätösvalta annettaisiin. Se on jo nähty historiassa mitä seuraa, kun yksi ihminen alkaa toteuttaa omia näkemyksiään siitä, kuka saa elää.
Kysy niiltä yli kahdeksalta tuhannelta naiselta jotka viime vuonna hankkivat abortin. Aborttiluvut ovat laskeneet 1970-luvun hurjista luvuista jolloin koko vuosikymmen aikana jäi syntymättä yli 100 000 ihmistä.
Nehän abortoi enimmäkseen täysin terveitä lapsia, mutta miten tämäkään mihinkään liittyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorina aikuisina on vielä hyvä esitellä mutta oma ikääntyminen tuo sitten haasteita kun sitten enään jaksa niin huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä on kokenut oi-keas-ti pitkäjaksoisesti Downin kanssa elämää, joka täällä komppaa tätä ihanuutta erityslapsen tietoiseen synnyttämiseen?
Täällä palstalla oli tai on edelleenkin todella hyvä keskustelu, jossa moni Down-lapsen äiti kirjoittaa ilman sokerihuurua, jota tähäm ketjuun jostain syystä halutaan levittää. Yksikään ei halunnut tuomita aborttiin päätyvää Down-lapsen odottajaa. Raskasta oli lukea, millaiseen aikuiselämään suuri osa Down-oireyhtymän ihmisistä päätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Saavat vanhempiensa perinnön ja kustantavat hoitonsa sillä loppuelämänsä ajan
Minkä perinnön? Aika monen, ellei jokaisen, down-lapsen vanhemmista vähintään toinen joutuu jäämään omaishoitajaksi, eikä nyky-yhteiskunnassa yhden vanhemman tuloilla mitään sellaisia omaisuuksia kartutella, että niillä kukaan eläisi, saati hoidattaisi. Tiedän elävästä elämästäkin yhden nelikymppisen down-miehen, jonka isä on kuollut ja jättänyt jaettavaksi peräti 70-luvun talon jossain peräkylillä. Omaishoitaja-äitinsä on seitsemänkymppinen ja kituuttaa loppuelämänsä minimieläkkeellä, kun ei koskaan voinut tehdä kuin korkeintaan minimipalkkaisia osa-aikatöitä.
En tiedä muistanko väärin, mutta ainakin Hesarin jutun vanhemmat taisivat olla töissä/pienempien lasten kanssa kotona ja lapset päiväkodissa. Samoin tuntemani kehitysvammaisten vanhemmat käyvät ihan palkkatöissä. Ja voi olla perintöä edellisiltä sukupolvilta.
Mitä täällä jankataan perinnöistä? Rikkailleko noita syntyy?
Minkä ikäisiä nuo Hesarin äidit on? Äidin korkea ikä nostaa riskiä syndroomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tiedä tuo jutun äiti vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eipä tiedä kukaan muukaan.
Suunnilleen tietää. Kauheaa, jos 15 vuotias ei osaa lukea tai laskea.
Puhutko nyt itsestäsi
En, vaan sun skidistäs.
Oho, tais upota nyt sinuun, no älä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa hesarin jutussa pointti oli, että äiti ei halunnut ajatella tulevaisuuttaan sen vaikeimman karikon kautta. Monella on v ammaisuudesta ylipäänsä aivan järjettömiä stereotypioita. Minulla esimerkiksi oli toimistotyössä osa-aikainen down-syndroomainen kollega, joka siivosi keittiötä, keitti kahvia ja kasteli kukkia. Hän edusti varmasti melko keskivertoa down-syndroomaista henkilöä, oli pidetty työyhteisön jäsen (ja saattaa olla siellä vieläkin töissä, minä en).
Ehkä olisi kannattanut tutustua aiheeseen ja miettiä noin 30 vuoden päähän. Hormonihöyryinen pumpulipäätös?
Tuet ja järjestöt on ajettu jo muiltakin alas. ESim. taviskansalaisilta, jotka sairastavat ei itse hankittua sairautta.
Eikö se taviskansalainen olisi pitänyt tautinsa kanssa jälkiabortoida, ettei olisi taakka yhteiskunnalle? Miksi koet olevasi enemmän oikeutettu elämään kuin joku toinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä keskustelua ja sen tarvetta. Jotkit ovat omasta mielestään täydelllisiä ja arvokkaita--ja tämä maailma on muka vain heitä varten. Todellisuudessa ovat vain itsekkäitä p-päitä joilla ei itsellään ole maailmaan mitään muuta annettavaa kuin heikompien/tukea tarvitsevien alaspainaminen.
Anna kun arvaan. Sulla ei ole lapsia eikä varsinkaan Down-lapsia?
Okei. Nyt mun arvata. Sun vanhempasi oli sisaruksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Saavat vanhempiensa perinnön ja kustantavat hoitonsa sillä loppuelämänsä ajan
Minkä perinnön? Aika monen, ellei jokaisen, down-lapsen vanhemmista vähintään toinen joutuu jäämään omaishoitajaksi, eikä nyky-yhteiskunnassa yhden vanhemman tuloilla mitään sellaisia omaisuuksia kartutella, että niillä kukaan eläisi, saati hoidattaisi. Tiedän elävästä elämästäkin yhden nelikymppisen down-miehen, jonka isä on kuollut ja jättänyt jaettavaksi peräti 70-luvun talon jossain peräkylillä. Omaishoitaja-äitinsä on seitsemänkymppinen ja kituuttaa loppuelämänsä minimieläkkeellä, kun ei koskaan voinut tehdä kuin korkeintaan minimipalkkaisia osa-aikatöitä.
En tiedä muistanko väärin, mutta ainakin Hesarin jutun vanhemmat taisivat olla töissä/pienempien lasten kanssa kotona ja lapset päiväkodissa. Samoin tuntemani kehitysvammaisten vanhemmat käyvät ihan palkkatöissä. Ja voi olla perintöä edellisiltä sukupolvilta.
Mitä täällä jankataan perinnöistä? Rikkailleko noita syntyy?
Sinä et ilmeisesti tule koskaan saamaan perintöä?
Jos alkuperäinen kysymys oli siitä, että vanhemmat kuolee ja vammainen lapsi jää yksin elämään, niin vastaus oli että sehän saa vanhempiensa perinnön. Katsos kun aika monilla suomalaisilla on sen verran kerättynä taloudellista resilienssiä, että perintöäkin jää lapsen hoitoihin
Mulla on niskapoimu. Olenko siis s ikaniska??