Onko ADHD enemmän yhteiskunnan ongelma kuin yksilön ongelma?
Tarkoitan tällä sitä, että onko tämä nykyinen yhteiskuntarakenne sellainen, että yhä harvempi ihminen kykenee siinä pärjäämään, ja ne, jotka eivät pärjää, tarvitsevat jonkin diagnoosin?
Ajattelen vain tätä, että niin monet naiset ympärilläni saavat diagnoosin tai kokevat itse olevansa addeja. (Toki myös miehet, mutta puhun tässä nyt enemmän naisten ADHD:sta, koska se on yleensä hieman erilainen kuin miehillä.) Minäkin olen tiennyt olevanni ADHD jo lähemmäs 20 vuotta. On tarjottu mahdollisuutta tutkimuksiinkin, mutta jätin käyttämättä, koska lääkkeitä en halua (ja tietty se, että se olisi ollut taas yksi asia, joka olisi pitänyt hoitaa, ja siksi se jäi hoitamatta). Olen muuttanut elämääni sellaiseen suuntaan, että pärjään tämän ominaisuuden kanssa. Mutta ennen kaikkea ajattelen, että nykyaikainen yhteiskunta tekee pärjäämisestä vaikeaa, ei varsinaisesti tämä ominaisuus. Enkä nyt tarkoita vain itseäni.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on yhä nopeatempoisempaa. Ja silläkin voi olla merkitystä. Mun mielestä adhd henkilö voi hyperfokusoitua mielenkiintoiseen tekemiseen, niin ettei edes huomaa ympäristön hälyä.
Miten sitten keskittyä aiheeseen, joka ei kiinnosta tai opiskeluun, töihin jne.
Mun mielestä pitäisi huomioida myös persoonallisuutta. Ihan liikaa laitetaan kaikki adhd:n piikkiin. Oireita voi olla myös muista syistä kuten muut diagnoosit yms.
Sanaa yhteiskunta hoetaan kuin alzheimer-potilas iloisesti unohtaen keistä se yhteiskunta koostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on yhä nopeatempoisempaa. Ja silläkin voi olla merkitystä. Mun mielestä adhd henkilö voi hyperfokusoitua mielenkiintoiseen tekemiseen, niin ettei edes huomaa ympäristön hälyä.
Miten sitten keskittyä aiheeseen, joka ei kiinnosta tai opiskeluun, töihin jne.
Mun mielestä pitäisi huomioida myös persoonallisuutta. Ihan liikaa laitetaan kaikki adhd:n piikkiin. Oireita voi olla myös muista syistä kuten muut diagnoosit yms.
Sanaa yhteiskunta hoetaan kuin alzheimer-potilas iloisesti unohtaen keistä se yhteiskunta koostuu.
Kyllä minä ymmärrän, että yhteiskunta koostuu ihmisistä. Mutta nykyinen yhteiskunta koostuu yhä enemmän myös järjestelmistä. En minä ainakaan yhteiskunnan jäsenenä koe voivani muuttaa sitä, voin vain toimia niin, että vaikutan omassa elämässäni asioihin, joihin voin vaikuttaa. Järjestelmiin en voi vaikuttaa mitenkään.
Ap
Autisteistakin diagnosoitiin ennen vain he, joilla oli autismin lisäksi kehitysvamma. Normaaliälyisiä autismikirjolaisia pidettiin vain erikoisina tai kulmikkaina persoonina.
Vierailija kirjoitti:
Autisteistakin diagnosoitiin ennen vain he, joilla oli autismin lisäksi kehitysvamma. Normaaliälyisiä autismikirjolaisia pidettiin vain erikoisina tai kulmikkaina persoonina.
Toki sitten tuli asperger-diagnoosi. Onhan se ollut jo pitkän aikaa olemassa. Tai ei ole enää, mikä on ehkä vähän hölmöä.
Ap
Yhteiskunta on yhä nopeatempoisempaa. Ja silläkin voi olla merkitystä. Mun mielestä adhd henkilö voi hyperfokusoitua mielenkiintoiseen tekemiseen, niin ettei edes huomaa ympäristön hälyä.
Miten sitten keskittyä aiheeseen, joka ei kiinnosta tai opiskeluun, töihin jne.
Mun mielestä pitäisi huomioida myös persoonallisuutta. Ihan liikaa laitetaan kaikki adhd:n piikkiin. Oireita voi olla myös muista syistä kuten muut diagnoosit yms.