Täällä kun aina huudellaan, että pitäisi muuttaa työn perässä, jotta työllistyisi

Vierailija kirjoitti:

Jos työnantajalla on tarjolla kaksi samantasoista hakijaa, joista toinen asuu paikkakunnalla ja toinen 400 km päässä, niin eiköhän se paikkakunnalla jo valmiiksi asuva valita.

Todennäköisesti, tai sitten ei kuten itselleni kävi.

Sain paikan ja muutin työn perässä.

Ihmisellä on oikeus asua missä haluaa. Niin kauan, kun laissa ei lue, että muuttot yön perästä on pakollista, niin en muuta. 

Itse pendelöin kuuden kunnan alueella jokaisen kissanristiäistyön perästä ja se saa riittää. En siirrä lapsia pois erinomaisesta päiväkodista vakatehtaisiin enkä myy halpaa omistuskämppääni siksi.

Ensimmäisen työn perässä muutin useamman sata kilometriä aikuisena. Eihän siinä mitään erikoista ollut kun opiskelutkin jo vieneet toisaalle Suomeen. Pari seuraavaa työpaikkaa ja paikkakunta vaihtui. Alkuvuodesta muutimme jälleen ja ehkä nyt jo pysyvämpi koti. Vaimon uusi työpaikka oli ratkaiseva tekijä. Minä jouduin tekemään huomattavasti enemmän työtä työllistyäkseni. Enkä pitäisi mahdottomana että minut palkattiin vaimoni takia. Meillä sama työnantaja mutta minä hierarkiassa paljon alempana. 

Muutto oli helppo kun ei lapsia ja matkaan ei lastattu "koko omaisuutta" vaan sellaiset mitä halusimme uuteen kotiin. Muut tavarat saivat uusia koteja. Muutot ovat huomattavasti helpompia kun ei ole lapsia ja nyt me päädymme huomattavasti lähemmäs kummankin läheisiä. Esimerkiksi vanhempamme ovat alle sadan kilometrin etäisyydellä. Omat vanhempani ovat vielä työelämässä samoin vaimoni äiti. Hänen isänsä on jo eläkkeellä. 

Suurimmalla osalla menee aloituksen pointti ohi.