Mies etäinen, mulla hajoo pää!

Vierailija kirjoitti:

Miehet on siinä mielessä kauheita koska kohtelevat naista aina miten nainen antaa kohdella. Siksi sama mies voi kohdella toista naista todella hyvin ja toista todella huonosti. Siis sama mies.

Ihan löytyy naisistakin. Jos olet nössö mies niin nainen ei kunnioita simua saat myös sen näköistä kohtelua

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa tekemistä noita omia tulkintojasi ja usko siihen mitä mies sanoo tai sitten eroa jos tuossa vain stressaat ja kärsit. Kaikilla on elämässä aikoja jolloin on omiakin stressin aiheita eikä se parisuhde ole silloin koko ajan prioritteettilistan ykkösenä. Entistä enemmän stressaa ja etäännyttää jos toinen kyselee suhteen tilaa tai epäilee pettämistä eikä usko vaikka miten vakuuttaisi että kaikki on ok. 

Voin hyvin samaistua mieheesi. Itsekin unohdun helposti omiin maailmoihini, olen paikalla mutta en läsnä eikä se tarkoita mitään. Ei ole sivusuhdetta, hyvä kun jaksan edes tätä yhtä, en suunnittele eroa, en haaveile karkaavani sirkuksen mukaan. Ajattelen miljoonaa asiaa tai en mitään. Tulisin hulluksi jos puoliso vielä tivaisi vieressä mikä minua vaivaa, onko suhteessa nyt kaikki hyvin, mitä mietin. Onnekseni antaa minun olla mitä olen. 

Eikö tuossa tilanteessa voi sanoa, että on stressiä muista asioista ja se ei liity mitenkään parisuhteeseen tai puolisoon? Ja ei halua puhua niistä sen enempää. 

Jos sanoittaisi edes tuon verran, puolison ei tarvitsisi olla huolissaan missä mennään. 

Mutta kun miehet ei voi tuon vertaa saada sanaa suustaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan suhteesta ehkä 1-2krt vuodessa, minun aloitteestani. 

Ei suhde pysy kasassa itellään, joskus asiat vaa pitäis pystyy sanoo ääneen.

En miestäni pakota olemaan kanssani, enkä nalkuta turhista.

Kyllä pitäs pystyä ees joskus pohttimaan suhdetta ääneenkin.

 

-AP

Öö, miksi siitä suhteesta pitää jatkuvasti puhua? Me ollaan oltu kohta 15 vuotta suhteessa eikä ole tarvetta analysoida ja vatvoa. Välillä on kausia jolloin ollaan tai toinen on väsyneempi, joskus taas toinen. Draamalla ei voita eikä paranna mitään. Kuulostat hankalalta ihmiseltä joka kaipaa elämäänsä draamaa ja myrskyä ja turhautuu tyynellä säällä. Hanki itsellesi joku yhtä epävakaa kumppani ja jätä nykyinen miesparka rauhaan.

Ap ei todellakaan halunnut mitään myrskyä, miehen täysi vetäytyminen on outoa. Pettää ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään toisesta naisesta, vaan kaiva se totuus itse salaa esille. Keinot tiedät.

Tutki siis kaikki, mitä voi tutkia.

Joo tutki toisen puhelin. Sitten kun mies onkin syytön niin saat jatkaa elämääsi joka tapauksessa yksin, mutta tietysti tuleepahan sekin varmistettua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan suhteesta ehkä 1-2krt vuodessa, minun aloitteestani. 

Ei suhde pysy kasassa itellään, joskus asiat vaa pitäis pystyy sanoo ääneen.

En miestäni pakota olemaan kanssani, enkä nalkuta turhista.

Kyllä pitäs pystyä ees joskus pohttimaan suhdetta ääneenkin.

 

-AP

Öö, miksi siitä suhteesta pitää jatkuvasti puhua? Me ollaan oltu kohta 15 vuotta suhteessa eikä ole tarvetta analysoida ja vatvoa. Välillä on kausia jolloin ollaan tai toinen on väsyneempi, joskus taas toinen. Draamalla ei voita eikä paranna mitään. Kuulostat hankalalta ihmiseltä joka kaipaa elämäänsä draamaa ja myrskyä ja turhautuu tyynellä säällä. Hanki itsellesi joku yhtä epävakaa kumppani ja jätä nykyinen miesparka rauhaan.

Se, että kaipaa normaslua tunneyhteyttä ja kommunikaatiota parisuhteessa ei todellakaan tee epävakaaksi.

"Olen taas liikaa" todellakin epävakaa.

Mielenterveyden kello kilkattaa. Ei muuta kuin hoitoon. 

AP

Pitääki sanoo miehelleni että kuulemma olen epävakaa ja mielenterveys prakaa, ku sinusta välitän😂

Vierailija kirjoitti:

Missä ei ongelmaa ole, siellä nainen kehittää päänsä sisällä sellaisen.

Naiset nuo, naiset nuo, seksikkäät sekop.... pörröpäät laulettiin joskus. 😉 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa tekemistä noita omia tulkintojasi ja usko siihen mitä mies sanoo tai sitten eroa jos tuossa vain stressaat ja kärsit. Kaikilla on elämässä aikoja jolloin on omiakin stressin aiheita eikä se parisuhde ole silloin koko ajan prioritteettilistan ykkösenä. Entistä enemmän stressaa ja etäännyttää jos toinen kyselee suhteen tilaa tai epäilee pettämistä eikä usko vaikka miten vakuuttaisi että kaikki on ok. 

Voin hyvin samaistua mieheesi. Itsekin unohdun helposti omiin maailmoihini, olen paikalla mutta en läsnä eikä se tarkoita mitään. Ei ole sivusuhdetta, hyvä kun jaksan edes tätä yhtä, en suunnittele eroa, en haaveile karkaavani sirkuksen mukaan. Ajattelen miljoonaa asiaa tai en mitään. Tulisin hulluksi jos puoliso vielä tivaisi vieressä mikä minua vaivaa, onko suhteessa nyt kaikki hyvin, mitä mietin. Onnekseni antaa minun olla mitä olen. 

AP

Tottakai kaikilla on tuollaisia aikoja, ei aina jaksa tai pysty olla läsnä. Stressi, huolet, väsymys, mitä vaan.

Mutta jos et sanallakaan kerro puolisolle että joku vaivaa tai stressaa vaan jopa sanot kaiken olevan ok, on vaan inhimillistä alkaa pohtia parisuhteen tilaa.

Jos ongelmiaan ei voi avata puolisolle yhtään, kertoo se että syy on ehkä puolisossa tai suhteessa.

Onko mies aiemmin puhunut asioista avoimesti ja selkeästi vai onko kaikkeen ollut aina vastauksena ihan ok? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa tekemistä noita omia tulkintojasi ja usko siihen mitä mies sanoo tai sitten eroa jos tuossa vain stressaat ja kärsit. Kaikilla on elämässä aikoja jolloin on omiakin stressin aiheita eikä se parisuhde ole silloin koko ajan prioritteettilistan ykkösenä. Entistä enemmän stressaa ja etäännyttää jos toinen kyselee suhteen tilaa tai epäilee pettämistä eikä usko vaikka miten vakuuttaisi että kaikki on ok. 

Voin hyvin samaistua mieheesi. Itsekin unohdun helposti omiin maailmoihini, olen paikalla mutta en läsnä eikä se tarkoita mitään. Ei ole sivusuhdetta, hyvä kun jaksan edes tätä yhtä, en suunnittele eroa, en haaveile karkaavani sirkuksen mukaan. Ajattelen miljoonaa asiaa tai en mitään. Tulisin hulluksi jos puoliso vielä tivaisi vieressä mikä minua vaivaa, onko suhteessa nyt kaikki hyvin, mitä mietin. Onnekseni antaa minun olla mitä olen. 

AP

Tottakai kaikilla on tuollaisia aikoja, ei aina jaksa tai pysty olla läsnä. Stressi, huolet, väsymys, mitä vaan.

Mutta jos et sanallakaan kerro puolisolle että joku vaivaa tai stressaa vaan jopa sanot kaiken olevan ok, on vaan inhimillistä alkaa pohtia parisuhteen tilaa.

Jos ongelmiaan ei voi avata puolisolle yhtään, kertoo se että syy on ehkä puolisossa tai suhteessa.

No mutta hyvä ap, syyhän on siinä toisessa naisessa! Etkö vieläkään suostu sitä ymmärtämään. Toisesta naisesta kun on melko paha mennä avautumaan. Yleensä noi pettäjämiehet eivät myönnä toista naista, eivät edes housut kintuissa kiinni jäädessään. Varaudu tosiaan siihen, että miehellä on uusi nainen vähintään kiinnostuksen kohteena tai kirjoittelee naisen tai jopa naisten kanssa netissä. Eipä yllättäis yhtään. Aivan tyypillistä keski-iän kriisin käytöstä. Ei siinä vaimolle jää paljoa aikaa, kun pitää pyöritellä niitä muita naisia.

Hämmästyttävää, kuinka ihmisellä on kyky kusettaa itseään ja kieltäytyä näkemästä totuutta. Ap:kin vain vänkää, kuin pieni lapsi, ettei suostu yhtään uskomaan toisen naisen olemassa oloon. Miksi ap et halua selvittää totuutta? Miehestä et totuutta saa puristettua, sun pitää tehdä se selvitystyö itse, eli tutkia kaikki mahdollinen, jotta saat hänet kiinni toisesta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

AP

 

Pitääki sanoo miehelleni että kuulemma olen epävakaa ja mielenterveys prakaa, ku sinusta välitän😂

Tässä on ihan normaali psykologinen ilmiö. Kun mies etääntyy, ap alkaa jahtaamaan miestä ja ap luulee välittävänsä enemmän. Takertuu kuin hukkuva oljenkorteen.

Kyllä mä luulen kanssa, että toinen nainen on kuvioissa miehellä. Kannattaa kysyä suoraan ja katsoa sillä hetkellä silmiin, moni mies ei osaa valehdella hyvin. 

Mun exmies ei pystynyt tuossa tilanteessa edes katsomaan minuun päin vaan käänsi päätä poispäin kuin vauhko hevonen.

Jotkut miehet ovat tunne-elämältään kuin pieniä poikia, ja itsekkäitä pieniä poikia etenkin. Eivät ymmärrä asiaa naisen kannalta eiväkä olla edes rehellisiä ja reiluja. Yleensä suhteen mennessä pieleen, kun mies näyttää irtautuvan, se ei ole hän, joka aikuismaisesti ottaisi asian puheeksi, ei, kiduttavat naista ja naisen pitää sitten tehdä päätös erosta. Sillä lailla mies voi sitten saada sääliä kavereiltaan, kun "se julma nainen jätti", vaikka itse mies masinoi ja manipuloi eron. 

Hassuinta on, että sitten kun naisena otat eron, ei kestä kauaa ennen kuin mies on tulossa itkusilmin takaisin ja näkee sinut maailman ihanimpana ihmisenä. Yleensä siitä voi päätellä, että sen uuden naisen kanssa ei mennytkään kuten mies luuli, vaan että nainen ei haluakaan yhteen tai nainen haluaa väkisin naimisiin ja onkin hommanut itsensä jo raskaaksi. Viimeksimainitussa tilanteessa mies yrittää päästä pakoon uutta naista ja yrittää palata entisen vaimon luo. (Juu, en ottanut takaisin.) 

Jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia. Jos on vielä itse taipuvainen ahdistuneisuuteen (minä ainakin olen 🙋) niin sellainen pari on hieman haastava saada luontaisesti toimivaan ilman jatkuvaa molempien ahdistusta. 

Itse käytin melkein vuosikymmenen nuorena suhteeseen tuollaisen vetäytyvät ja kommunikaatiosta ahdistuvan, puhumattoman miehen kanssa. Hänellä sitten myös se, että tarpeeksi kuormittuessaan "räjähti" ja sieltä ryöppysi sitten kaikki paljastukset, että valitsemani lomamatka/sisustus/tapa hoitaa jokin asia olikin kamalaa sontaa johon hänet pakotettiin. Välillä tuli vihjailuja, ettei halua olla koko suhteessa mutta ei "voi" erota koska minä sitten romahtaisin. Dynamiikka oli aika raskas. 

Sain usein kuulla olevani liikaa. Olin liian vaativa, halusin liikaa läheisyyttä, halusin puhua liikaa. Lopulta en koskaan hyvin lyhyen yhdessäasumispätkän jälkeen uskaltanut muuttaa yhteen, koska vaikka mies vakuutti että tietysti jossain kohtaa muutetaan yhteen niin silloin kun oltiin hetki asuttu yhdessä, hän syyllisti siitäkin. 

Miehen ideaali olisi ollut, että mistään ei saa kommunikoida ja minä olen kuin robotti-imuri jossain latauspisteessä josta hypään sekunnin varoitusajalla pitämään hauskaa tai harrastamaan seksiä tai kuuntelemaan hänen juttujaan. Sitten taas menen pois 2 pv - 2 vko enkä vaadi häneltä mitään. 

Kun sitten yhden tällaisen tilanteen yhteydessä yhtäkkiä sanoin että "olet oikeassa, olen sinulle liikaa. MUTTA. Minä tarvitsen nämä asiat, minun on pakko lopettaa tämä koska sama kuvio toistuu ja se tuhoaa mut, että minun tarpeistani seuraa tällainen hirveä riita ellen vain suostu odottamaan hiljaa" 

Niin hän sitten sekosi. Hän aneli etten tee tätä nyt yhtäkkiä näin pienen riidan takia, että on vain vaikeaa ja hän rakastaa minua. Ja se tosiaan oli aika pieni riita, minua ahdisti ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan ja hän jotenkin periaatteellisesti rajanvetona halusi etten voi vaatia häneltä tukea kun en ollut etukäteen tiennyt tarvitsevani sinä iltana tukea??

Mutta jokin sitten kahdeksan ja puolen vuoden jälkeen muuttui ja lopetin suhteen. Jo muutama kuukausi myöhemmin tapasin nykyisen mieheni 🤷

Hän oli ja on lähes päinvastainen mitä sitoutumiseen, kommunikaatioon ja vaivannäköön tulee. Hän tuli Suomen toisesta päästä treffeille siinä missä ex perui sovitut suunnitelmat koska pää ei kestä niinkin kamalaa vaatimusta kuin sitoutua itse sopimaansa leffailtaan, jonne hänellä oli 20 min matka. 

Hän teki ensimmäisten kuukausien aikana selväksi että haluaa minut vaimokseen. Muutettiin yhteen puoli vuotta tapaamisesta ja ollaan sillä tiellä vuosia myöhemmin. Ikinä ei tarvitse kävellä munankuorilla tai arvailla mitä miehellä on mielessä. Vaikka se mieltä painava asia olisi jokin minun toiminta niin hän kertoo sen ja se jos mikä luo turvallisuuden tunnetta. 

Kun ei myöskään koko ajan roiku välttelevässä ja mykkäkouluilevassa miehessä niin 1. ahdistus on vähentynyt huomattavasti! ja 2. olen saanut huomata etten ole mitenkään liikaa tai takertuva. Kaipaan oikeastaan paljonkin omaa aikaa. Haluan vain suhteessa että toisen lähellä saa olla ja että voidaan jutella ja halia ja tehdä juttuja yhdessä. Eikä se tee minusta jotenkin sairasta. Hassua kirjoittaakin noin, mutta ex oikeasti sanoi että seurantarpeeni on sairaalloisella tasolla kun halusin nähdä omaa poikaystävää joka viikonloppu ja vaihtaa jonkun sanan päivittäin........ 

Eli et voi muuttaa miestäsi. Mutta voit valita oman käytöksesi. Vaikka rakastaisit niin että sattuu se ei tarkoita että jokin suhde on terveellinen, vaikka se ihminen olisi tärkein ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia. Jos on vielä itse taipuvainen ahdistuneisuuteen (minä ainakin olen 🙋) niin sellainen pari on hieman haastava saada luontaisesti toimivaan ilman jatkuvaa molempien ahdistusta. 

 

Itse käytin melkein vuosikymmenen nuorena suhteeseen tuollaisen vetäytyvät ja kommunikaatiosta ahdistuvan, puhumattoman miehen kanssa. Hänellä sitten myös se, että tarpeeksi kuormittuessaan "räjähti" ja sieltä ryöppysi sitten kaikki paljastukset, että valitsemani lomamatka/sisustus/tapa hoitaa jokin asia olikin kamalaa sontaa johon hänet pakotettiin. Välillä tuli vihjailuja, ettei halua olla koko suhteessa mutta ei "voi" erota koska minä sitten romahtaisin. Dynamiikka oli aika raskas. 

 

Sain usein kuulla olevani liikaa. Olin liian vaativa, halusin liikaa läheisyyttä, halusin puhua liikaa. Lopulta en koskaan hyvin lyhyen yhdessäasumispätkän jälkeen uskaltanut muuttaa yhteen, koska vaikka mies vakuutti että tietysti jossain kohtaa muutetaan yhteen niin silloin kun oltiin hetki asuttu yhdessä, hän syyllisti siitäkin. 

 

Miehen ideaali olisi ollut, että mistään ei saa kommunikoida ja minä olen kuin robotti-imuri jossain latauspisteessä josta hypään sekunnin varoitusajalla pitämään hauskaa tai harrastamaan seksiä tai kuuntelemaan hänen juttujaan. Sitten taas menen pois 2 pv - 2 vko enkä vaadi häneltä mitään. 

 

Kun sitten yhden tällaisen tilanteen yhteydessä yhtäkkiä sanoin että "olet oikeassa, olen sinulle liikaa. MUTTA. Minä tarvitsen nämä asiat, minun on pakko lopettaa tämä koska sama kuvio toistuu ja se tuhoaa mut, että minun tarpeistani seuraa tällainen hirveä riita ellen vain suostu odottamaan hiljaa" 

 

Niin hän sitten sekosi. Hän aneli etten tee tätä nyt yhtäkkiä näin pienen riidan takia, että on vain vaikeaa ja hän rakastaa minua. Ja se tosiaan oli aika pieni riita, minua ahdisti ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan ja hän jotenkin periaatteellisesti rajanvetona halusi etten voi vaatia häneltä tukea kun en ollut etukäteen tiennyt tarvitsevani sinä iltana tukea??

Mutta jokin sitten kahdeksan ja puolen vuoden jälkeen muuttui ja lopetin suhteen. Jo muutama kuukausi myöhemmin tapasin nykyisen mieheni 🤷

 

Hän oli ja on lähes päinvastainen mitä sitoutumiseen, kommunikaatioon ja vaivannäköön tulee. Hän tuli Suomen toisesta päästä treffeille siinä missä ex perui sovitut suunnitelmat koska pää ei kestä niinkin kamalaa vaatimusta kuin sitoutua itse sopimaansa leffailtaan, jonne hänellä oli 20 min matka. 

Hän teki ensimmäisten kuukausien aikana selväksi että haluaa minut vaimokseen. Muutettiin yhteen puoli vuotta tapaamisesta ja ollaan sillä tiellä vuosia myöhemmin. Ikinä ei tarvitse kävellä munankuorilla tai arvailla mitä miehellä on mielessä. Vaikka se mieltä painava asia olisi jokin minun toiminta niin hän kertoo sen ja se jos mikä luo turvallisuuden tunnetta. 

 

Kun ei myöskään koko ajan roiku välttelevässä ja mykkäkouluilevassa miehessä niin 1. ahdistus on vähentynyt huomattavasti! ja 2. olen saanut huomata etten ole mitenkään liikaa tai takertuva. Kaipaan oikeastaan paljonkin omaa aikaa. Haluan vain suhteessa että toisen lähellä saa olla ja että voidaan jutella ja halia ja tehdä juttuja yhdessä. Eikä se tee minusta jotenkin sairasta. Hassua kirjoittaakin noin, mutta ex oikeasti sanoi että seurantarpeeni on sairaalloisella tasolla kun halusin nähdä omaa poikaystävää joka viikonloppu ja vaihtaa jonkun sanan päivittäin........ 

 

Eli et voi muuttaa miestäsi. Mutta voit valita oman käytöksesi. Vaikka rakastaisit niin että sattuu se ei tarkoita että jokin suhde on terveellinen, vaikka se ihminen olisi tärkein ikinä. 

Kuvasit entisessä miehessäsi just mun exmiehen myös. Toi ilmaisu robotti-imurista oli osuva. Tälläisen mies elää vaan itseään varten, eikä osaa olla tasa-arvoisessa suhteessa. Hänelle nainen on vain tarvekalu joka otetaan käyttöön kun hänelle itselleen sopii. Tämmöinen käytös on erittäin raskasta naiselle henkisesti, koska siinä nollataan hänet ihmisenä, kumppanina täysin, eikä välitetä hänen tunteistaan ja tarpeistaan.

Mitä nopeammin ottaa eron, sitä parempi. Jokainen päivä on liikaa tälläisessä suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Sillä on uusi kuvio mielessä. Kaikki viittaa siihen. 

Masentunut se on vaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle riittää että saa olla rauhassa ja puuhailla omiaan ja sitten kouria naista jos siltä tuntuu. 

Monelle naiselle riittää seksitön suhde ja ei ole naisen huoli mitä mies ajattelee, eikö ukot olekin niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa tekemistä noita omia tulkintojasi ja usko siihen mitä mies sanoo tai sitten eroa jos tuossa vain stressaat ja kärsit. Kaikilla on elämässä aikoja jolloin on omiakin stressin aiheita eikä se parisuhde ole silloin koko ajan prioritteettilistan ykkösenä. Entistä enemmän stressaa ja etäännyttää jos toinen kyselee suhteen tilaa tai epäilee pettämistä eikä usko vaikka miten vakuuttaisi että kaikki on ok. 

Voin hyvin samaistua mieheesi. Itsekin unohdun helposti omiin maailmoihini, olen paikalla mutta en läsnä eikä se tarkoita mitään. Ei ole sivusuhdetta, hyvä kun jaksan edes tätä yhtä, en suunnittele eroa, en haaveile karkaavani sirkuksen mukaan. Ajattelen miljoonaa asiaa tai en mitään. Tulisin hulluksi jos puoliso vielä tivaisi vieressä mikä minua vaivaa, onko suhteessa nyt kaikki hyvin, mitä mietin. Onnekseni antaa minun olla mitä olen. 

Kysehän ei ole siitä, onko mies mitä on vaan siitä, ettei ap tunne tunneyhteyttä. Jos tuntisi, hän antaisi miehen istua ihan rauhassa. AP:lla on hätä, koska hän ei halua myöntää itselleen että emotionaalinen side ei miehen mielestä ole tärkeä.

Mikä on tämä naisten usein odottama "yhteys"? Epäilen että miehet ei tiedä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

AP

 

Pitääki sanoo miehelleni että kuulemma olen epävakaa ja mielenterveys prakaa, ku sinusta välitän😂

Ei tarvitse olla mt-ongelmia. Mutta sun elämän keskipiste tuntuu olevan mies ja suhde. Myös oma elämä on tärkeää ja sitä täydentää parisuhde. Parhaimmillaan tuo lisää, enemmän kuin muut ihmissuhteet. 

Kuulostaa myös että uskottomuutta ollut teillä ennenkin tai senkin yli menisit. Ei tarvitse ja siinä tapauksessa miehet ei ensin todellakaan ensin ajattele vaimon hyvää. 

Tiedät itse parhaiten mikä miestä vaivaa. Ulkopuolisena on vaikea ottaa kantaa. Vaikuttaa olevan väsynyt johonkin, mutta mihin? Siinäpä selvitettävää sulle.