Lue keskustelun säännöt.
Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?
22.04.2026 |
Varsinkin jos nuorempi ihminen sijoittaa niin aina joku tulee sanomaan, että nuoruus menee hukkaan, ei pääse nauttimaan elämästä.
Kertokaa nyt mitä tämä elämästä nauttiminen on, jos kuitenkin ihminen matkustelee, harrastaa, syö maukasta ruokaa jne., eikä siis ole mikään ääripään pihistelijä, vaan elää suht normaalia elämää ja pistää rahaa samalla sivuun. Mistä tällöin jää paitsi?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista.
Kuinka paljon sijoitit? Mistä sait rahat? Mistä säästit tai toisin sanoen mitä jätit ostamatta sekä tekemättä?
Olen eri kuin se jolta kysyt. Mutta vastaan että olen sijoittanut osan palkastani säännöllisesti. Ei se ole kovin vaativaa, osa menee lainan lyhennykseen, osa ruokaan ja elinkustannuksiin jne ja osan laitan rahastoon. Jos on enemmän tuloja esim ylitöistä, saatan ostaa osakkeita. Jos tulee ylimääräisiä menoja jonain aikana, en ostele osakkeita. Tätä olen harjoittanut 30 vuotiaasta asti ja nyt jo 20v säästämistä/sijoittamista takana. Osinkoja saan jo pari tuhatta euroa vuodessa. Ja olen myös myynyt sellaisia osakkeita jotka eivät tuottaneet(tappiot verotukseen) ja realisoinut tarpeen mukaan sellaisia jotka nousseet hyvin ja olen tarvinnut varoja johonkin.
Ihan duunariperheessä kasvanut eikä ole perintöjä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon sijoitit? Mistä sait rahat? Mistä säästit tai toisin sanoen mitä jätit ostamatta sekä tekemättä?
Sen, mitä muut laittavat kirkollisveroon, tupakkaan, alkoholiin, rahapelaamiseen. Päälle 250 000 euroa, joka nyt on liki 900 000 euroa
Mulla on nennyt 66v aikana 0e noihin mainittuihin mutta sijoituksiin olen saanut vasta 1600e.
T eläkeläinen
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla matkustelet ja harrastat, jos se raha menee sijoituksiin?
Ei sijoituksia edes tarvitse hillota eläkeikään asti. Itse nostin just rahastosta rahaa matkaa varten, hyvin ovat plussalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta, että hautausmaat ovat täynnä "sitku" elämän uhreja, joiden piti MYÖHEMMIN tehdä sitä ja tätä... mutta eivät ehtineet.
Ehkä keskimäärin nelikymppisenä ihminen havahtuu siihen, että tuttuja alkaa sairastumaan, jopa kuolemaan. Kyllä: aina osa on tervaskantoja ja elää hyväkuntoisina 100 vuotiaaksi saakka. Mutta osalle tulee enemmän tai vähemmän vakavia juttuja (syöpää, ms-tautia, ärtyvää suolta, verisuoni 'napsahtaa' päässä jne.) jotka enemmän tai vähemmän estävät sitä '"sitku"-elämää.
Jos vaikka haluaa 'kiertää maailmaa' se onnistuu nuorena&terveenä paremmin mitä eläkeellä, jolloin voi olla ties mitä kolotuksia tai terveydellisiä rajoituksia. Matkavakuutuskaan ei välttämättä kata kaikkea, jos sairaana reissaa.
Ja maailma muuttuu koko ajan: voi tulla sotia, ympäristökatastrofeja, ties mitä, mikä mahdollisesti estää ne jutut 10 vuoden päästä, mitkä NYT ovat mahdollisia.
Jos vaikka haluaa matkustaa San Franciskoon, tee se nyt, ehkä ensi viikolla tai vuonna on iso maanjöristys tuhonnut rannikkoa, tai Yellostonen tulivuori puskenut maailman 'jääkauteen' tuhkapilvellä.
KAIKKEA voi satua --> tee tänään mitä haluat, koska huomenna et ehkä enää pysty.
Toisaalta näin, mutta toisaalta jos ei kuolekaan ihan vielä niin on hyvä olla jotain millä elää ensi vuonnakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista.
Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.
Ap
Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.
No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.
Ap
Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....
Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).
En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.
Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi?
Ystävistä? Onko sinulla niitä?
Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.
Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa.
Minulle se mahdollisti jäädä työstä pois reilusti alle 60-vuotiaana. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Eri
Onneksesi olit elossa. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kuten kerroin, hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka ajattelivat tekevänsä asioita sitten kun...
Hyvä sinulle jos olet tyytyväinen. Olet silloin elänyt oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkki:
Käteen tulee 4500
Siitä tonni käyttötilille josta vastike ja muut normaalit laskut
2000 sijoituksiin
1500 kuussa jää leikkimiseen.
18 000 vuodessa riittää mulla harrastamiseen ja matkusteluun.
Ok siis erittäin hyvätuloinen perheetön.
Siinä käypä ohje kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta, että hautausmaat ovat täynnä "sitku" elämän uhreja, joiden piti MYÖHEMMIN tehdä sitä ja tätä... mutta eivät ehtineet.
Ehkä keskimäärin nelikymppisenä ihminen havahtuu siihen, että tuttuja alkaa sairastumaan, jopa kuolemaan. Kyllä: aina osa on tervaskantoja ja elää hyväkuntoisina 100 vuotiaaksi saakka. Mutta osalle tulee enemmän tai vähemmän vakavia juttuja (syöpää, ms-tautia, ärtyvää suolta, verisuoni 'napsahtaa' päässä jne.) jotka enemmän tai vähemmän estävät sitä '"sitku"-elämää.
Jos vaikka haluaa 'kiertää maailmaa' se onnistuu nuorena&terveenä paremmin mitä eläkeellä, jolloin voi olla ties mitä kolotuksia tai terveydellisiä rajoituksia. Matkavakuutuskaan ei välttämättä kata kaikkea, jos sairaana reissaa.
Ja maailma muuttuu koko ajan: voi tulla sotia, ympäristökatastrofeja, ties mitä, mikä mahdollisesti estää ne jutut 10 vuoden päästä, mitkä NYT ovat mahdollisia.
Jos vaikka haluaa matkustaa San Franciskoon, tee se nyt, ehkä ensi viikolla tai vuonna on iso maanjöristys tuhonnut rannikkoa, tai Yellostonen tulivuori puskenut maailman 'jääkauteen' tuhkapilvellä.
KAIKKEA voi satua --> tee tänään mitä haluat, koska huomenna et ehkä enää pysty.
Suomalaisten keski-ikä on silti lähemmäs 80 vuotta, miehilläkin ja naisilla yli. Ikääntyviä ihmisiä ja vanhuksia näkee kaduilla joka päivä, kyllä suurinosa saavuttaa esim. sen eläkeiän eikä kuole ennenaikaisesti. Elääkö joku oikeasti näin huoletonta menoa ja tuhlaa kaikki rahansa kun huomenna voi kuolla kuitenkin ja sitten itketään kun rahat ei loppukuusta riitäkään ruokaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkkuun ei saa rahaa mukaan, sinäkin kuolet jonain päivänä, saa sitten suku tapella seteleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta, että hautausmaat ovat täynnä "sitku" elämän uhreja, joiden piti MYÖHEMMIN tehdä sitä ja tätä... mutta eivät ehtineet.
Ehkä keskimäärin nelikymppisenä ihminen havahtuu siihen, että tuttuja alkaa sairastumaan, jopa kuolemaan. Kyllä: aina osa on tervaskantoja ja elää hyväkuntoisina 100 vuotiaaksi saakka. Mutta osalle tulee enemmän tai vähemmän vakavia juttuja (syöpää, ms-tautia, ärtyvää suolta, verisuoni 'napsahtaa' päässä jne.) jotka enemmän tai vähemmän estävät sitä '"sitku"-elämää.
Jos vaikka haluaa 'kiertää maailmaa' se onnistuu nuorena&terveenä paremmin mitä eläkeellä, jolloin voi olla ties mitä kolotuksia tai terveydellisiä rajoituksia. Matkavakuutuskaan ei välttämättä kata kaikkea, jos sairaana reissaa.
Ja maailma muuttuu koko ajan: voi tulla sotia, ympäristökatastrofeja, ties mitä, mikä mahdollisesti estää ne jutut 10 vuoden päästä, mitkä NYT ovat mahdollisia.
Jos vaikka haluaa matkustaa San Franciskoon, tee se nyt, ehkä ensi viikolla tai vuonna on iso maanjöristys tuhonnut rannikkoa, tai Yellostonen tulivuori puskenut maailman 'jääkauteen' tuhkapilvellä.
KAIKKEA voi satua --> tee tänään mitä haluat, koska huomenna et ehkä enää pysty.
Toisaalta näin, mutta toisaalta jos ei kuolekaan ihan vielä niin on hyvä olla jotain millä elää ensi vuonnakin.
Entäs jos vammaudut ennen ensi vuotta etkä pysty nauttimaan rahoistasi? Tai kuolet?
Muuten, ei rahoista nauttiminen estä säästämistä. Ei kaikkia rahoja ole pakko kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Arkkuun ei saa rahaa mukaan, sinäkin kuolet jonain päivänä, saa sitten suku tapella seteleistä.
Tämän asenteen omaavat yleensä lottoavat joka viikko eivätkä tajua, että olisivat jo rikastuneet saman summan sijoittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki:
Käteen tulee 4500
Siitä tonni käyttötilille josta vastike ja muut normaalit laskut
2000 sijoituksiin
1500 kuussa jää leikkimiseen.
18 000 vuodessa riittää mulla harrastamiseen ja matkusteluun.
Ok siis erittäin hyvätuloinen perheetön.
Siinä käypä ohje kaikille!
Korkkarin neuvo köyhälle opiskelijalle, työttömälle, perheelliselle....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Ei ollut minullakaan, kouluttamattomat duunarivanhemmat. Ei silti koskaan estänyt minua sijoittamasta osakkeisiin ja rahastoihin. Ei siinä tarvita kuin hiukan älliä ja halua ottaa selvää asioista.
Itsekin tehnyt ihan duunaritaustalla tätä, tietoa on nykyään valtavasti ja vieläpä ilmaiseksi. Ihmettelen kyllä näin nihkeää ilmapiiriä, omat sijoitukset on nimenomaan kertyneet ihan puhtaasti omalla työnteolla ja ylitöillä eikä millään vanhempien avulla. Arjessa toki elän melko säästeliäästi myös, muttei mitään kituuttelua.
Ap
Elät nuoruutesi tekemällä ylitöitä ja elämällä säästeliäästi. Ei kuulosta unelmaelämälle.
No sitähän tässä kysyttiin, että mitä se unelmaelämä sitten on, mistä sijoittamalla jää paitsi? Itsellä tavoitteena tehdä joskus lyhyempää työviikkoa tai jättäytyä aiemmin töistä pois ja teen sen eteen töitä nyt, jotta tulevaisuuteen kertyy isompi potti ja voi nauttia vapaudesta eikä ole rahahuolia. Mistään en ole silti nyt jäänyt paitsi nytkään. Itselle unelmaelämä ei ole kädestä suuhun elämistä tässä hetkessä.
Ap
Hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka odottivat elävänsä sitten kun....
Unelmaelämäni on elää tässä ajassa ja nauttia elämän pienistä ja isoista asioita. Käytän rahaa elämyksiin. Matkustan, käyn syömässä ja juomassa ravintoloissa, istun kahviloissa. Hankin vaatteita sekä kirjallisuutta. Jos näen jotain mitä haluan, niin ostan sen mikäli minulla on siihen varaa. (En siis elä tolkuttomasti kuluttean vaikken mikään pihi olekaan).
En saa itse ylihintaisista ravintoloista ja kahviloista mitään irti, mielestäni aika menee noissa vain hukkaan, osaan tehdä itsekin hyvää ruokaa ja leipoa edullisemmin.
Luen kirjaston kirjaston kirjoja ja käytän äänikirjapalveluita, en koe järkeväksi ostaa kirjoja ja vaatteita jatkuvasti. Matkusteltua tulee ehkä 1-2 krt vuodessa ulkomaille, lisäksi kotimaan mökkeilyä. Mistä siis jään paitsi?
Ystävistä? Onko sinulla niitä?
Et kai mistään jos nautit noin tapahtumaköyhästä elämästä. Itse en saa rahasta iloa. Tarpeellista se toki on, mutta raha suoraan ei saa minua onnelliseksi. Vasta se mitä sillä saa on se mistä saa nautintoa.
Eli sinä saat nautinnon itse rahasta ja minä siitä mitä sillä saa.
Minulle se mahdollisti jäädä työstä pois reilusti alle 60-vuotiaana. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Eri
Onneksesi olit elossa. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri. Kuten kerroin, hautausmaat ovat täynnä ihmisiä jotka ajattelivat tekevänsä asioita sitten kun...
Hyvä sinulle jos olet tyytyväinen. Olet silloin elänyt oikein.
Mikä tämä jatkuva hautausmaavertailu on? Ei siellä makoilevat sen enempää muistele niitä syötyjä ravintolaruokia ja ostettuja vaatteita kuin omia sijoituksiaan. Entä jos ostit juuri jotain kallista ja kuolit ennenkuin Posti toimitti sen kotiovelle? Eikö mennyt elämä hukkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.
Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkkuun ei saa rahaa mukaan, sinäkin kuolet jonain päivänä, saa sitten suku tapella seteleistä.
Tämän asenteen omaavat yleensä lottoavat joka viikko eivätkä tajua, että olisivat jo rikastuneet saman summan sijoittamalla.
Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi?
Miksi pitäisi sijoittaa jos siitä ei nauti? Nauttisitko sinä rahoista jos sinun pitäisi kuluttaa niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin.
Minä olen köyhästä kodista ja lähdin 400 kilometrin päähän kotoa opiskelemaan. Vanhemmilta en saanut muuta kuin majoituksen ja ruoan silloin, kun kävin viikonloppuna kotona (junalippu kotiin maksoi selvästi enemmän kuin mitä olisin käyttänyt viikonlopun ruokiin opiskelijakämpässä).
Mutta otin opintolainaa ja valmistuin DI:ksi. Valmustuessani lainaa oli 60 000 markkaa ja lainan korko nousi nopeasti yli 10 %:iin.
Kun opinto- ja asuntolainat oli maksettu, aloitin sijoittamisen ihan palkkarahoista (olisi kannattanut aloittaa jo selvästi aikaisemmin). Nyt salkun arvo on yli 300 000 euroa.
Sinä sait töitä jolla maksoit opintolainan. Entä kun sitä työtä ei nykyään ole? Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia?
Kuinka paljon sijoitit alussa?
Ei töiden suhteen tilanne ole tällä hetkellä sen vaikeampi kuin 1990-luvun alussa, kun aloitin työelämän. Kyllä minulla on kolme lasta. Kun aloitin sijoittamisen vajaat 20 vuotta sitten (kuten aikaisemmassa viestissä sanoin, olisi kannattanut aloittaa selvästi aikaisemmin), nettopalkkani oli vajaa 2500 €/kk ja lapsilisät 345 €/kk. Siitä laitoin aluksi 100 euroa sijoituksiin, 700-1000 euroa tilille, josta maksettiin matkoja ja isompia hankintoja, ja loput (1700-2000 euroa) lapsiperheen tavallisiin menoihin. Puolisoni maksoi sen lisäksi oman osuutensa menoista.
Vähitellen palkan kasvaessa ja menojen pienennyttyä lasten muutettua pois kotoa sijoituksiin menevä summa on kasvanut. Nyt sijoituksiin menee keskimäärin noin 1500 euroa kuukaudessa, mutta palkasta jää silti muuhun elämään reilu 2500 euroa kuukaudessa.
Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun.
Vierailija kirjoitti:
Arkkuun ei saa rahaa mukaan, sinäkin kuolet jonain päivänä, saa sitten suku tapella seteleistä.
Parempi tämäkin tilanne, jossa lapsille jää varallisuutta, kuin kuolla niin köyhänä että edes omiin hautajaisiin ei ole varaa vaan joku muu maksaa ne?
Onko se elämää? 25 vuotta säästämistä ja puurtamista jotta saa keski-ikäisenä katsoa kuinka on rahaa... Ei koskaan minulle tuollaista.
Muuten, sinun laskelmasi mukaan ihminen käyttäisi 25 vuoden ajan jatkuvasti n.200€ viikossa tupakkaan/viinaan/rahapeleihin jne? Tämä ei pidä paikkaansa suurimmalla osalla ihmisiä. Ei perheellisellä ole tuollaiseen varaa eikä edes kaikilla sinkuilla.