Miksi sijoittamisesta sanotaan aina, että jää elämä elämättä?

Kannattaa muistaa, että vaikka odotettavissa oleva elinikä on n. 80-vuotta, harva kuolee terveenä. 

Voi olla dementiaa, sydänvaivaa, kaihia, ties mitä. Ja joillekki  jaetaan aina ne huonot kortit: kahden tutun äitien muistisairaus on alkanut viiskymppisenä! Toisella alkoholin käyttö varmasti joudutti asiaa, mutta toinen oli tavallinen, terveelliset elintavat omaava ihminen, jolla oli "vain" huono tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Kun on harjoittanut säästämistä ja sijoittamista tuotteliaasti useamman vuosikymmenen ajatuksella, että sitten joskus eletään herroiksi. Onhan näiden vuosikymmentenkin aikanakin eletty, mutta kunnon elämä alkaa sitten kun on tarpeeksi säästetty. Jos on nuukasti elänyt, niin eipä sitä yhtäkkiä osakaan alkaa elää niin kuin on kuvitellut, vaan entistä enemmän nuukaillaan ja elämää siirretään eteenpäin. Sitten kun. 

Tämä koskee vain ääripäitä, mutta sijoittaa voi ihan normaalin elämän ohessakin ilman että nuukailee kaikesta. Miksi tämä nähdään aina niin mustavalkoisena?

Tasapaino säästämisen ja hetkessä elämisen välillä on tärkeää. Mihin se paras piste sijoittuu on jokaisen oma asia. 

Tää on tätä boomereiden ajatusmaailmaa. Itsekkäät paskiaiset.

Vaikka et saa itse sitä omaisuutta hautaan niin voit jättää kyllä mehevän perinnön jälkipolville niin heidän ei tarvitse tehdä samoja haastavia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi jäädä elämä elämättä kun eletään täysin osinkotuloilla. Ihan tavallista elämää eletään. Ei tuhlata eikä pihistellä. 

Minkäikäisenä aloitit ja millä summilla? Mistä sait rahat ja mitä jätit ostamatta/tekemättä?

Minulla ja miehelläni on aina ollut yhteiset rahat. Kummankin perhe asuu toisella puolella maapalloa joten kotimatkoihin on kulunut sievoiset summat. Lapsi koulutettu huippuyliopistoissa ihan omilla rahoilla. Talo ostettiin halvemmalta alueelta kuin mihin olisi ollut varaa. Aina ollut kaksi autoa. Ollaan jääty paitsi jouluverhoista, Muumimukien keräilystä ja naapureiden mieliksi rehentelystä.  Nyt ollaan miljonäärejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Kuka sanoo? Ei kukaan mun tuttavapiireissä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkkuun ei saa rahaa mukaan, sinäkin kuolet jonain päivänä, saa sitten suku tapella seteleistä.

Tämän asenteen omaavat yleensä lottoavat joka viikko eivätkä tajua, että olisivat jo rikastuneet saman summan sijoittamalla.

Elätkö unelmaasi vai unelmoitko elämääsi?

Miksi pitäisi sijoittaa jos siitä ei nauti? Nauttisitko sinä rahoista jos sinun pitäisi kuluttaa niitä?

Kukin tekee niin kuin haluaa. Nautin itse turvallisuudentunteesta sekä ajoittain kuluttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.

Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....

Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.

Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.

Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin. 

Minä olen köyhästä kodista ja lähdin 400 kilometrin päähän kotoa opiskelemaan. Vanhemmilta en saanut muuta kuin majoituksen ja ruoan silloin, kun kävin viikonloppuna kotona (junalippu kotiin maksoi selvästi enemmän kuin mitä olisin käyttänyt viikonlopun ruokiin opiskelijakämpässä).

Mutta otin opintolainaa ja valmistuin DI:ksi. Valmustuessani lainaa oli 60 000 markkaa ja lainan korko nousi nopeasti yli 10 %:iin.

Kun opinto- ja asuntolainat oli maksettu, aloitin sijoittamisen ihan palkkarahoista (olisi kannattanut aloittaa jo selvästi aikaisemmin). Nyt salkun arvo on yli 300 000 euroa.

Sinä sait töitä jolla maksoit opintolainan. Entä kun sitä työtä ei nykyään ole? Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia?

Kuinka paljon sijoitit alussa?

Ei töiden suhteen tilanne ole tällä hetkellä sen vaikeampi kuin 1990-luvun alussa, kun aloitin työelämän. Kyllä minulla on kolme lasta. Kun aloitin sijoittamisen vajaat 20 vuotta sitten (kuten aikaisemmassa viestissä sanoin, olisi kannattanut aloittaa selvästi aikaisemmin), nettopalkkani oli vajaa 2500 €/kk ja lapsilisät 345 €/kk. Siitä laitoin aluksi 100 euroa sijoituksiin, 700-1000 euroa tilille, josta maksettiin matkoja ja isompia hankintoja, ja loput (1700-2000 euroa) lapsiperheen tavallisiin menoihin. Puolisoni maksoi sen lisäksi oman osuutensa menoista.

Vähitellen palkan kasvaessa ja menojen pienennyttyä lasten muutettua pois kotoa sijoituksiin menevä summa on kasvanut. Nyt sijoituksiin menee keskimäärin noin 1500 euroa kuukaudessa, mutta palkasta jää silti muuhun elämään reilu 2500 euroa kuukaudessa.

Mainttakoon vielä, että sinä aikana, kun jo sijoitin, kävimme kolmelapsisen perheen kanssa mm. Lapissa hiihtämässä lähes joka talvi, Japanissa, USAssa, Itävallassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa, Englannissa ja Skotlannissa. Ei sijoittaminen estä muuta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi jäädä elämä elämättä kun eletään täysin osinkotuloilla. Ihan tavallista elämää eletään. Ei tuhlata eikä pihistellä. 

Minkäikäisenä aloitit ja millä summilla? Mistä sait rahat ja mitä jätit ostamatta/tekemättä?

Minulla ja miehelläni on aina ollut yhteiset rahat. Kummankin perhe asuu toisella puolella maapalloa joten kotimatkoihin on kulunut sievoiset summat. Lapsi koulutettu huippuyliopistoissa ihan omilla rahoilla. Talo ostettiin halvemmalta alueelta kuin mihin olisi ollut varaa. Aina ollut kaksi autoa. Ollaan jääty paitsi jouluverhoista, Muumimukien keräilystä ja naapureiden mieliksi rehentelystä.  Nyt ollaan miljonäärejä.

Mukava kuulla, mutta et vastannut kysymyksiin

Olen lähes 70 vuotias ja sijoittamisen aloitin kun viimeinenkin lapseni muutti pois kotoa. Tuloni olivat siinä vaiheessa aika hyvät ikälisineen. Olen siis ollut vuosikausia aika köyhä yh- äiti, lasten isä keskituloinen(ja hirveä törsäri!) ja käteen jäi paska maku kun mies aikoinaan löysi uuden emännän. Olen sijoittanyt aikani ja palkkani perheeseen kun mies osteli kaikenlaista kallista itselleen. No, olin tyhmä ja rakastunut.

Olen siis yksin jäätyäni KITUUTTANUT hemmetin monta vuotta koska minulle jäi vastuu lapsista. Sain heidät kuitenkin kasvatettua hyvin ja kaikki 3 ovat saaneet hyvät ammatit. 50 vuotiaana tajusin että voin säästää itselleni koska ei enää elätettäviä. Innostuin aiheesta ja kokeilin jossain vaiheessa treidaamistakin. Ostanut jo 20 vuoden ajan säännöllisesti osakkeita(painotus USA: ssa) ja olen oppinut aiheesta lukemalla intohimoisesti useita kirjoja. Nyt kun olen eläkkeellä, sijoitan edelleen. Lapsiani naurattaa kun puhun heille pörssin liikkeistä ja Aasian nousevista tähdistä ja kerron mitä milloinkin olen ostanut tai myynyt tao miten iso osinko kilahti tilille. 

Kyllä minä elän! Vaikka en törsääkään hirveästi, mutta käyn hyvissä ravintoloissa syömässä ja teen pieniä matkoja ja loihdi puutarhaani uusia istutuksia. Elämä on laadukasta. Sijoittakaa nuoret! Opetelkaa miten saa vaurautta. Ei tarvitse tavoitella miljoonia, mutta sen verran että piskit eivät kintuille kuse. 😉

T. Mummo 70v

Jos tuijottaa graafeja koko ajan, niin onhan sekin elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan aina. Okei. Enpä ole koskaan kuullut yhdenkään ihmisen vertaavan sijoittamista ja nuoruuden elämistä. Kas kun ei ketsuppia ja lapsettomuutta.

Ihan yleistä jos lukee täällä sijoituskeskusteluita. Oikeassa elämässä ei varmaan kukaan kyllä sano.

Ei ehkä suoraan, mutta onhan yleistä kertoa, että elä nuoruutesi. Mikä on totta kyllä. Ei vanhempana pysty eikä voi elää kuten nuorena. Fysiikka tulee vastaan sekä yleiset käyttäytymismallit. Älä säästele liikaa itseäsi äläkä rahojasi. Nauti elämästä ja rahoista. Käytä rahaa jotta voit osallistua ja saat kavereita. Niitä on vaikeampi saada vanhempana.

Nauti elämästä. Ei vanhana voi hypätä päiväsaikaan kaverin selkään keskellä toria kaljatölkin kanssa. Selkä ei kestä ja saa todella todella paheksuvia katseita sekä ehkä poliisitkin jututtavat. Nuorena kun tekee saman, niin ei satu selkään (ainakaan hetkeä pitempään) eikä niitä paheksuvia katseitakaan juuri tule.  

Mokaile nuorena niin sinua ymmärretään, koska se kuuluu siihen ikään ja kun kaatuu, niin noustaan vain ylös ja jatketaan eteenpäin. '

Eli nuorena eläminen on kaljatölkki kädessä hillumista jossain torilla? Asia selvä, ilmankos osaa täällä pelottaa ne alkoholismin tuomat terveysongelmat ja lyhyt elinikä ja siksi rahat on parasta tuhlata heti tässä ja nyt.

Jotenkin taas arvasin tämän vastauksen.... Ei kyse ole kaljatölkistä eikä torilla hillumisesta vaan elämisestä. Älä nökötä kotona säästäen rahaa vaan elä. Juo vaikka tuoremehua jos se on parempi, mutta tee se kavereiden kanssa. Mene kahville kahviloihin, käy keikkoilla, käy jossain kavereiden kanssa. Älä elä elämääsi yksin sisällä vaan seurassa ulkona. Äläkä tätäkään ota kirjaimellisesti.

Tee asioita joita et voi tehdä vanhempana. Jos et halua reppuselkään, niin tee jotain muuta. Kiipeä vaikka puuhun. Et sinä siihen vanhana enää kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi jäädä elämä elämättä kun eletään täysin osinkotuloilla. Ihan tavallista elämää eletään. Ei tuhlata eikä pihistellä. 

Minkäikäisenä aloitit ja millä summilla? Mistä sait rahat ja mitä jätit ostamatta/tekemättä?

Minulla ja miehelläni on aina ollut yhteiset rahat. Kummankin perhe asuu toisella puolella maapalloa joten kotimatkoihin on kulunut sievoiset summat. Lapsi koulutettu huippuyliopistoissa ihan omilla rahoilla. Talo ostettiin halvemmalta alueelta kuin mihin olisi ollut varaa. Aina ollut kaksi autoa. Ollaan jääty paitsi jouluverhoista, Muumimukien keräilystä ja naapureiden mieliksi rehentelystä.  Nyt ollaan miljonäärejä.

Mukava kuulla, mutta et vastannut kysymyksiin

Miksi tivaat tuolla tavalla toisten rahoista? 

Minä rupesin jo melko nuorena pitämään kirjaa menoistani. Äkkiä sieltä löytyi asioita, joista pystyi luopumaan ilman, että olisi kirpaissut. Pikkuhiljaa sijoitukset ovat kasvaneet ja tuottaneet.

Yksi tuttu sanoi kerran, että hänellä ei palkasta jää mitään. Silti hän osti samanlaisia puseroita useita samalla kertaa, kun kiva malli tuli vastaan. Välillä hän möi ostamiaan kirppareilla, menihän ne kaupaksi, kun useimmissa oli laput tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koske niitä joilla on oikeasti rahaa. Ellei sitä ole, niin pitää säästää jostain ja jättää jotain tekemättä.

Mutta eihän tällainen avaudu kokoomusnuorelle....

Ei elämä jää elämättä sillä että tuumaa, "Aloitanpa suunnistuksen" sen sijaan että aloittaa jonkun kalliin harrastuksen.

Kaikkea ei ole pakko saada, ja paljon on hyvää mitä saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi.

Sijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen. Ihan jo vaikka sen takia että oppii mistä on kyse, ja voi sitten opettaa omia lapsiaan sijoittajiksi.

Kun sitä rahaa ei ole.. Koeta ymmärtää. Kaikki rahat menevät peruselämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Juu-u. Kun sitä rahaa ei ole niin paljon. Ei kaikilla ole rikasta sukua tai rikkaita vanhempia joiden varallisuudella hommataan opiskelun ajaksi asunnot ja kaikki mikä elämiseen kuuluu sekä enemmänkin. 

Ei ollut minullakaan. Aloitin 1400e nettopalkalla ja parhaimmillaan palkkatöissä jäänyt 2500-3000e käteen. Nykyään kun pääomatulot lasketaan niin toki enemmän. Yli 200t salkku kuitenkin rakennettu alle 10 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi jäädä elämä elämättä kun eletään täysin osinkotuloilla. Ihan tavallista elämää eletään. Ei tuhlata eikä pihistellä. 

Minkäikäisenä aloitit ja millä summilla? Mistä sait rahat ja mitä jätit ostamatta/tekemättä?

Minulla ja miehelläni on aina ollut yhteiset rahat. Kummankin perhe asuu toisella puolella maapalloa joten kotimatkoihin on kulunut sievoiset summat. Lapsi koulutettu huippuyliopistoissa ihan omilla rahoilla. Talo ostettiin halvemmalta alueelta kuin mihin olisi ollut varaa. Aina ollut kaksi autoa. Ollaan jääty paitsi jouluverhoista, Muumimukien keräilystä ja naapureiden mieliksi rehentelystä.  Nyt ollaan miljonäärejä.

Mukava kuulla, mutta et vastannut kysymyksiin

Miksi tivaat tuolla tavalla toisten rahoista? 

Koska kyllähän se kiinnostaa mistä sijoittajien rahat ovat tulleet. Aina eletään unelmaelämää niiden sijoitusten turvin ja jäädään pois töistä elämään osingoilla,

Harva vain kertoo mistä rahat ovat tulleet ja mitä niiden eteen on joutunut tekemään tai mistä on joutunut luopumaan.