Eroan kun lapset lähtevät

Miksi ap on ostanut talon, jota ei ole halunnut?

Mikä on estänyt pyrkimästä jollekin toiselle alalle? Vai oliko kyse siitä, että leipä piti tienata itse haluamilleen lapsille, eikä ollut järkevästi mahdollista mennä opiskelemaan siinä kohtaa, mutta vaimon vika ilmeisesti sekin? (Ja olisiko nyt jo olla mahdollista opiskella isää ja vaihtaa alaa?)

Ja jos todella on niin, että voimakastahtoinen vaimo haluaa liikaa määrätä ja mitä tehdään ja milloin, niin koitahan opetella niitä omien puolien pitämistä ja omien mielipiteiden jämäkämpää esiintuomista. 

Päätään ei kannata jäädä hakkaamaan seinään kuitenkaan liian pitkäksi aikaa, jos tämä em. ei järkevästi onnistu, ja kovin jo korpeaa, niin silloin ero voi olla ihan hyvä ratkaisu. Kannattaa kuitenkin edes jotain ensin koittaa tehdä asioille ja ongelmille, ennenkuin heittää hanskat tiskiin. Mitä ap olet jo tehnyt asioiden eteen ja ongelmien ratkaisemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Miehelle eroaminen on kyllä vaikeeta, kaikesta voidaan silloin keskustella naisen mielestä. Miksei voi keskustella ja uskoa mitä sanotaan huonon suhteen aikana. Ei toinen puhumalla miksikään silloin enää muutu. 

Se puhuminen on esimerkiksi pariterapiassa keskeinen keino. Sitä kautta voi oppia ymmärtämään toinen toistaan. Puolisot voivat helposti elää niissä omissa oletuksissaan, vaatimuksissaan ja kuvitelmissaan.

Parisuhteen aikana voidaan kyllä keskustella vaikka kuinka, mutta se ei välttämättä muutu toiminnaksi. Puoliso voi esimerkiksi olla niin jääräpäinen, että pitää kaikkea mitä ei sanota huutamalla jotenkin vähäarvoisena. Ja sehän on tietysti ihan lapsellista, että odottaa vain toisen muuttuvan, minun mielikseni. On ihan kusipäistä kerätä kaunaa ja sitten kerralla ja keskustelematta jättää.

En tunne ensimmäistäkään miestä, joka naisen takia lopettaisi metsästyksen tai kalastuksen. Saati metsästys- tai kalastusreissulla vastaisi puhelimeen. 

Oma mieheni (joka on tavattoman hyvä, huomaavainen, rakastava ja ihana) ei ainakaan ikinä vastaa. 

Ala ap ottaa mukuloita mukaasi, sitten ei muijalla ole mitään nokan koputtamista. Lapsille tekee hyvää päästä metsälle ja kalalle. 

Miksi muuten otit naisen joka ei ole kiinnostunut eräelämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa heti, ero ei merkitse välirikkoa lapsiin, ei kannata luulla olevansa korvaamatonkaan.  Kun hankit itsekunnioitusta ja perustat oman elämän, he voivat arvostaa sitä.

Osassa tapauksista se kyllä merkitsee oikeasti välirikkoa. 

Onhan heitä jotka niin hyvin nujerrettu, että alistuvat.  Lapsen oikeuksien kieltäminen on väärin, rakkautta ei voida pakottaa.

Voisko ap vähän vastailla ja valottaa tilannetta enemmän? Onko esim. vaimonsa todellakin kontrolloiva jyrä, joka ei pysty huomioimaan kumppaniaan, ja jonka kanssa ei voi järkevästi puhua, ja kuinka tämä ilmenee? 

AP on vässykkä, joka ei ota vastuuta omista ratkaisuistaan. Hautoo itsekseen eroa, koska ei saa nostettua ongelmia pöydälle. Nauttii ajatuksesta, että saa yllätettyä naisen eroilmoituksella.

Keskenkasvuista menoa. Kasva aikuiseksi.

Olet siis Justiinan ottanut vaimoksi? Tahdoitko varmasti lapsia itsekin, vai vain vaimon tahdosta? 

Suosittelisin lämpimästi teille pariterapiaa, tai jos J-rouva ei siihenkään suostu, niin yksilöterapiaa sinulle, että saisit kasvatettua selkärangan ja pystyisit viettämään elämisen arvoista elämää nyt, etkä ehkä joskus vielä, jos hyvin käy...

Vai että oikein mualimaa kiertämään? Kymmenen vuoden päästä voit olla jo niin huonokuntonen ettet jaksa kiertää ku huushollin ympäri pihalla. Eroa heti eläkä kymmenen vuojen päästä, jos akkas on nuin huono. Meijän isäkin meinas erota, mutta tuliki maitojunalla takasi. Sama tappelu ja meininki jatku. Ois vaan pysyny poies. Yhtä onnettomuutta se oli meijän äitin kans. Ei se kuule oottamalla parane! 

Nooo, oletko varma, että vaimosi on ollut onnellinen sinun kanssasi, kun olet noin tyytymättömäksi persoonaksi saattanut itsesi?
Avioliitto on kahden liitto ei yhden! Liitossa on siksi aina otettava huomioon molemmat puolisot kun esim tehdään päätöksiä, suunnitellaan tulevaa tai nämä raha-asiat……

Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten sinä olet aviomiehenä vastannut vaimosi ns tunneperäisiin tarpeisiin? Oletko koskaan edes hoksannut miettiä koko asiaa? Emämoka jos olet lipsunut, eli sitä saa sitten mitä tilaa. Tyytyväisessä avioliitossa nämä pitää olla järjestyksessä molemmin puolin, mutta miehen kannattaa ottaa johto tässä asiassa, koska palkka on huisi:))

Vierailija kirjoitti:

Olet siis Justiinan ottanut vaimoksi? Tahdoitko varmasti lapsia itsekin, vai vain vaimon tahdosta? 

Suosittelisin lämpimästi teille pariterapiaa, tai jos J-rouva ei siihenkään suostu, niin yksilöterapiaa sinulle, että saisit kasvatettua selkärangan ja pystyisit viettämään elämisen arvoista elämää nyt, etkä ehkä joskus vielä, jos hyvin käy...

Tod. näk. vaimo ei ole mikään justiina, vaan ihan tavallinen järkevä nainen, joka järjestää ja huolehtii perheen asioista, kun miehensä on enempi passiivinen käytännön asioiden hoitamisessa.

Ap voisi näin ollen itse rohkeasti toimeen tarttumalla vaikuttaa elämäänsä ratkaisevasti. Voisi vaimokin olla ihan vaan mielissään, jos miehensä kasvattaisi vahvempaa selkärankaa ja ottaisi enemmän vastuuta.

Ap myös kertoi, että itse halusi lapset.

Siis mistä ne kaverit ovat "säikähtäneet"?

On aika yleistä, että kaverisuhteet jää taka-alalle, kun on lasten kanssa ruuhkavuodet. Toki kannattaisi koittaa ylläpitää niitä suhteita silloinkin vähän kuitenkin, vaikkei pystykään samalla tavalla näkämään ja menemään kuin aiemmin. 

Sitten kun lapset on jo isompia, niin luulisi, että kavereillekin taas voisi liietä vähän aikaa paremmin silloin tällöin.

Miksei ap vastaa mihinkään mitään? Taisi ollakin vain jonkun satuilua koko juttu.

Aina pitäisi kuulla myös sen toisen puoli tarinasta. Se voi olla hyvinkin erilainen.