Lue keskustelun säännöt.
Eroan kun lapset lähtevät
21.04.2026 |
Olen sen päättänyt. Kun lapset lähtevät kotoa niin jätän vaimoni kylmästi ja lähden mailmaa kiertämään. Aivan sama mitä maksaa ja mitä muut ajattelevat. Kakkua on vielä reilu 10 vuotta jäljellä.
Syy miksi tähän päädyin:
Viimeiset 5-vuotta on todistanut, että vaimoni ei siunaa minulle ajatuksen siementäkään. Hirvittävässä kännissä kelpaan hyvänäkin miehenä ja kehuu kovasti muille, mutta sekin kerran/kaksi vuoteen kun ei tuo alkohili
Harrastusvälineisiin en ole koskenut moneen vuoteen sillä jos lähden sovitusti aamulla klo5 kalaan ja tulen kotoin ennen puolta päivää niin olen kuin suurenkin rikoksen tehnyt. Metsästin ennen, vaan en enää. Kaksi tuntia kotoa poissa niin alka soittelu jostain jonninjoutavasta.
Kaverit... ne on säikytetty kiukuttelulla elämästäni pois.
Haave maailman kiertelystä ja samalla kalastella.... kuulemma paska haave kun hän ei kalasta.
Halusinko tämän talon... no en halunnut.
Halusinko jäädä tälle alalle millä olen. En.
Halusinko elämäni asioista käytännössä mitään muuta kuin lapseni. En.
Lapset ovat ainoa syy miksi olen tänne jäänyt. Jos eroan nyt niin 100% varmuudella kasvatus menee mönkään jos ei vaimon niin itseni tai jonkun muun toimesta. Nyt olenkin päättänyt, että kun lapset lähtee maailmalle niin lähden myös minäkin... tai otan lapset mukaan ja jätän vaimon kotiin xD Olen sysännyt omat haluni sivuun viimeiset 8 vuotta vain pitääkseni vaimon onnellisena. Mitä minä olen saanut häneltä jos lapsia ei lasketa. Pyykkien pesua, yksinäisyyttä ja lapset. Hyvää, mutta kuitenkin niin paljon pahaa, että ei ole järkeä viettää vanhuutta tuollaisen kanssa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähde jo nyt? En jääny odottelemaan, että lapset kasvaa aikuiseksi.
T. Jo reilu 30v eronnut nainen
Avioliitto on solmittu Jumalan, papin ja seurakunnan edessä "kunnes kuolema erottaa". En arvosta eronneita pätkän vertaa. "Kaiken se kestää, se kaiken kärsii, niin hyvissä kuin huonoissakin ajoissa". Häpeä!!!
Kaiken se tosiaan joskus kärsi...monetko ottivat aikanaan vaan kiltisti luonnevikaiselta turpiinsa, tai pakotettiin seksiin tai katselemaan kumppanin kännäystä ja kuuntelemaan vittuilua kun vaihtoehtojakaan ei ollut. Häpeä sinulle, joka toivot lasten kasvavan tuollaisessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis mikä on varsinaisesti isommin vialla, ei minulle varsinaisesti aloituksesta selvinnyt. Vaimo ei kehu tarpeeksi usein? (vaikkakin joskus kyllä kehuu, sekä ylipäätään pitää hyvänä miehenä.) Ap:n omille harrastuksille ei jää aikaa ja anneta enemmän mahdollisuutta? (yleistä perhekiireiden ja vastuiden takia.) Ja mitä tarkoittaa esim. käytännössä, että "vaimoni ei siunaa minulle ajatuksen siementäkään"? Mikä siis toivoisit että olisi erillä tavalla (ja kuitenkin siis tasapuolista perheessä ja suhteessa)?
Ap voisi mielestäni miettiä, mitkä velvoitteet nykyelämässä johtuvat nimenomaan yhdessä halutuista lapsista ja siitä perhe-elämästä ja sen vaatimuksista ja perheen normaalista huolehtimisesta, ja mikä todella on vaimon "vika" ja osuus, tai varsinaisia parisuhteen ongelmia. Itse ap on kuitenkin sen perheen ja sen tuomat isommat velvoitteet ja rajoitteetkin halunnut.
Kannattaa myös miettiä, jakautuuko perheen ja arjen vastuut ja hommat tasapuolisesti, ja jääkö molemmille vanhemmille ikäänkuin yhtä paljon aikaa myös omiin juttuihin. Teillä kuitenkin on mitä ilmeisimminkin jo pikkulapsiaika takana, jossa omat tarpeet ja oma aika on jouduttukin laittamaan vähän sivuun, kun on ollut niin paljon muuta tähdellisempää hommaa, mihin aika ja vaiva on mennyt, kun on toimittu lasten eteen. Nyt ehkä voisikin olla jo jonkinaisen muutoksen aika, kun lapset on jo isompia ja aikaa ja energiaa voisi riittää esim. niihin omiinkin harrastuksiin välillä, ja huomiota voisi kiinnittää enemmän myös parisuhteeseen ja puolisoon?
Enkä sano, etteikö vaimossa ja suhteessa voisi olla vikaa. Mutta voisiko ap vähän eritellä, miten itse haluisi järjestää perhe-elämänsä paremmin ja mikä estää muutosta ja puhuasta asiasta vaimon kanssa? Mitä muutoksia ap siis todella toivoisi konkreettisesti, ja miksi ne ei voisi toteutua?
Vai onko kyse kuitenkin pääasiassa ylipäätään perhe-elämän vaatimuksista, vastuista ja sitoumuksesta näihin, jotka oikeastaan tässä nyt eniten hiertää? Väittäisin kuitenkin, että yleensä aika pienilläkin järjestelyillä ja puhumalla puolison kanssa, voisi saada kuitenkin merkittäviäkin muutoksia ja parannuksia aikaan ja elämän mielekkyyteen. Esim. että järjestetään puolin ja toisin kummallekin vanhemmalle mahdollsuuksia myös omiin harrastuksiin. Perustana kuitenkin tulisi olla tasapuolinen hommien ja vastuiden jako perheessä, sekä myös tasavertainen joustaminen. Sujuuko ap:n kotona tällaiset asiat reilusti?
Lapset eivät ole mitään ihan pikkuisia enää, niin ap voisi aivan hyvin harrastaa heidän kanssaan vaikka reissaamista, eräilyä, retkeilyä, kalastamista tms. Mikä estää?
Miehelle eroaminen on kyllä vaikeeta, kaikesta voidaan silloin keskustella naisen mielestä. Miksei voi keskustella ja uskoa mitä sanotaan huonon suhteen aikana. Ei toinen puhumalla miksikään silloin enää muutu.
Tuttavapariskunnan vaimo sairastui vakavasti. On ollut vuosia sänkyyn hoidettava. Aviomies kitisee ja valittaa. Miksi ei lähde vapauteen. Rouvakin pääsisi muiden samankaltaisten joukkoon eikä tarvii kuulla valituksia.
Raha? Leskeneläke? Häpeä? Syyllisyys?
Avioliitto on solmittu Jumalan, papin ja seurakunnan edessä "kunnes kuolema erottaa". En arvosta eronneita pätkän vertaa. "Kaiken se kestää, se kaiken kärsii, niin hyvissä kuin huonoissakin ajoissa". Häpeä!!!