Lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa ovat noin 1,3–1,5 miljardia euroa vuodessa, ja ne ovat kasvaneet tasaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman parhaat äitylit :D

Onhan niillä lapsilla isäkin?? Ei ihme että äidit uupuu, edelleen vuonna 2026 lapset mielletään äidin projektiksi. Moni perheellinen mies elelee kuin lapseton poikamies, ja naisen rooliksi jää hoitaa lapset, käydä töissä ja maksaa puolet kaikesta ja siihen päälle hoitaa kotityöt. Ei tosiaankaan ihme että äidit väsyy, en myöskään ihmettele että moni nainen ei nykyään halua lapsia ollenkaan. 

Pojat taantuu henkisesti ja tytöt kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta, kun isät ovat hylänneet heidät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isi vetää peukkua ja äiti mitä tahansa ja ollaan maailman parhaat vanhemmat, niin mitä apua sinne kotiin ja perheeseen tarvitaan?

Kokonaisvaltaista tukea ja apua, kaikille.

lapset huostaan ja nistit saunan taa

Sinä maksat ne kaikki huostat. 

Mutta vanhuksille ei ole kunnon asuntoja maaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat tekevät lasuja.Lasu katsol et aiheeton, jopa nauraa päälle.

Koulun tehtävä hommata tarpeelliset tuet, pienryhmät tms. Heillä ei ole niin tekevät lasuja.

Tuollaista on.

Ja jos vanhempi vaatii koululta näitä niin rehtori väsää lasun.Aivan outoa touhua.

Vie hirveästi työtunteja.

Lasu on keino rangaista niitä vanhempia jotka eivät ole yhteistyöhaluisia.

Ei, vaan koulu tekee lasun jos vanhempi vaatii koululta tukimuotoja jotka koulun pitää lain mukaan huolehtia.

Aivan kahjoa puuhaa.

Sitten on isoja palavereja jossa sossut ohjaa koulua ja koululta tulee vääntöä jne.

Lasta uhataan sijoituksella, koulun puolelta.

Rehtori arvostelee lasuja.

Niin umpikiero.

Olkaa vanhemmat lasten tuki ja turva ja huolehtikaa ne sossut tueksi turvaamaan että lasten etu koulussa toimii.

Ei kaikki ole vanhemmasta kiinni.

Ette vain tiedä kuinka vaikeata on kasvattaa lapsi slummissa, ja slummeja on Suomessa!

Tietyn iän jälkeen vanhempien vaikutus lapseen vähänee ja ympäristön vaikutus kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tätä seuraavan kerran kun teette niitä turhia lasuja vain kiusaksi..

yksikään lasu ei ole turha. luuserivanhemmat eivät vaan itse tajua huonouttaan

Paitsi että niitä tehdään kiusallaan niin kuin huoli-ilmlituksia

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole vanhemmasta kiinni.

Ette vain tiedä kuinka vaikeata on kasvattaa lapsi slummissa, ja slummeja on Suomessa!

Tietyn iän jälkeen vanhempien vaikutus lapseen vähänee ja ympäristön vaikutus kasvaa.

Ei kukaan pakota perhettä asumaan jossain Varissuolla, Suvelassa tai Havukoskella.

99,99% Suomen pinta-alasta ei ole slummia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tätä seuraavan kerran kun teette niitä turhia lasuja vain kiusaksi..

yksikään lasu ei ole turha. luuserivanhemmat eivät vaan itse tajua huonouttaan

Paitsi että niitä tehdään kiusallaan niin kuin huoli-ilmlituksia

Ilmiantoyhteiskunnan luominen johtaa aina väärinkäytöksiin. Diktatuureissa eläneet ymmärtävät sen, mutta länsimaissa se on päässyt unohtumaan.

Itse kasvoin väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Ei tullut lastensuojelukustannuksia, kun ketään ei siihen aikaan kiinnostanut hevonpeetä. Sekö sitten oli todiste hyvästä vanhemmuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Itse kasvoin väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Ei tullut lastensuojelukustannuksia, kun ketään ei siihen aikaan kiinnostanut hevonpeetä. Sekö sitten oli todiste hyvästä vanhemmuudesta?

Olisiko sitten ollut parempi elää laitoslapsena ilman omia vanhempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kasvoin väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Ei tullut lastensuojelukustannuksia, kun ketään ei siihen aikaan kiinnostanut hevonpeetä. Sekö sitten oli todiste hyvästä vanhemmuudesta?

Olisiko sitten ollut parempi elää laitoslapsena ilman omia vanhempia?

En tiedä, millaista on elää laitoslapsena. Sen tiedän, millaista on elää väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Se on helvettiä, jossa pelkäät joka päivä kuolevasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syyllistäisin tässä nykyvanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa jälkikasvuaan. Täytyy osata myös kieltää ja tuottaa pettymyksiä, että lapsista kasvaisi normaaleja. Pelkka auringonpaiste ja hymistely ei valmista elämän tosiasioihin riittävästi. 

Aina on poikkeuksia, mutta kyllä nyt mennään vauhdilla pahempaan suuntaan. 

Kyllähän vanhemmat kieltävät lapsiaan, mutta ongelmana on, että lapset eivät useinkaan tottele heitä. Varsinaista kuria lapsille ei saa enää pitää koska se on lasun paikka.

Jos tarkoitat kurilla fyysistä rangaistusta niin joo, mutta ei se ole lasun paikka jos kotona vedetään rajat ja huonosta käytöksestä tulee seuraus. Esim. ei tietokonetta/pelikonsolia/puhelinta tiettyihin aikoihin. Ei viikkorahaa. Kotiaresti. Onhan noita keinoja. Ja kun lapsen pienestä opettaa siihen että teoilla on seuraus niin se teini-ikäinen ei niin helposti kokeile rajoja jotka on aina olleet olemassa ja joiden seuraukset tietää. Minusta ongelma on, että vanhemmat ei jaksa taistella samoista rajoista riittävän pitkään ja lapsi oppii, että kun tarpeeksi vääntää ja painostaa niin jompikumpi taipuu ja rajat ei pidä. 

Ongelmatapaukset, jotka kaikesta huolimatta vastustavat vanhemman auktoriteettia on aika pieni ryhmä lapsia ja heillä on usein jotain muitakin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isi vetää peukkua ja äiti mitä tahansa ja ollaan maailman parhaat vanhemmat, niin mitä apua sinne kotiin ja perheeseen tarvitaan?

Ainakin median perusteella vaikuttaa, että enemmän noihin laitoksiin joutuu esim. neuroepätyypillisiä nuoria, kuin narkkien lapsia. Toki jälkimmäisiäkin varmaan on, mutta heidät todennäköisesti huostataan jo vauvoina ja ehkä pääsevät adoptioon tai perheeseen ylipäätään.

Laitosnuorista tulee hirveät kustannukset ja monissa mediaankin päätyneissä tapauksissa nuoren oirehtiminen on laitoksessa vain pahentunut, joten maksetaan ihan hirveästi ja ei saada mitään hyvää sillä rahalla aikaiseksi, vaan pahempaa vain sillekin huostatulle nuorelle. Varmasti suurin osa noista huostaanottolaitoksista on sellaisia, jotka joutaisi lopettaa kokonaan, ja todella tarjota vain edullisempaa tukea perheisiin (vaikka se tukiperhe tai lapsenvahti silloin tällöin, että vanhemmat saa huokaista, ja jaksavat taas erityislastaan seuraavankin kuukauden). 

Kyllä monesti kotona sillä erityislapsella menisi paremmin kuin kalliissa laitoksessa, mutta kun terapian sijaan tarjotaan huostaanottoa, niin tietää taas, että joku käärii fyffet noistakin sijoituksista.

On toki noinkin, mutta aika usein sen nepsy-lapsen kanssa ei pärjätä siellä kotona. Se lapsi voi viedä ihan kaiken ajan ja jaksamisen mitä vanhemmilla on, eikä lapsi välttämättä ole perheen ainoa lapsi joka tarvitsee huomiota ja normaalia läsnäoloa. Tukiperhe tai lapsenvahti on ihan hyvä apu, mutta näiltäkin ihmisiltä vaaditaan erikoisosaamista nepsylapsen kanssa ja sellaisia perheitä tai lapsenvahteja on älyttömän vähän. Sillä erityislapsella voisi ehkä mennä paremmin kotona, mutta kun kotona ei enää ole jaksamista tai resursseja lapsen hoitoon. Osa noista lapsista on myös ihan oikea riski vanhemmilleen ja mahdollisille sisaruksille, jos tunteidensäätely on ihan olematonta ja lapsi on jo teini-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isi vetää peukkua ja äiti mitä tahansa ja ollaan maailman parhaat vanhemmat, niin mitä apua sinne kotiin ja perheeseen tarvitaan?

Ainakin median perusteella vaikuttaa, että enemmän noihin laitoksiin joutuu esim. neuroepätyypillisiä nuoria, kuin narkkien lapsia. Toki jälkimmäisiäkin varmaan on, mutta heidät todennäköisesti huostataan jo vauvoina ja ehkä pääsevät adoptioon tai perheeseen ylipäätään.

Laitosnuorista tulee hirveät kustannukset ja monissa mediaankin päätyneissä tapauksissa nuoren oirehtiminen on laitoksessa vain pahentunut, joten maksetaan ihan hirveästi ja ei saada mitään hyvää sillä rahalla aikaiseksi, vaan pahempaa vain sillekin huostatulle nuorelle. Varmasti suurin osa noista huostaanottolaitoksista on sellaisia, jotka joutaisi lopettaa kokonaan, ja todella tarjota vain edullisempaa tukea perheisiin (vaikka se tukiperhe tai lapsenvahti silloin tällöin, että vanhemmat saa huokaista, ja jaksavat taas erityislastaan seuraavankin kuukauden). 

Kyllä monesti kotona sillä erityislapsella menisi paremmin kuin kalliissa laitoksessa, mutta kun terapian sijaan tarjotaan huostaanottoa, niin tietää taas, että joku käärii fyffet noistakin sijoituksista.

Nykyisin niillä nepsynuorilla on itsellään se päihdeongelma, kun heidät huostaanotetaan. 

Jep, koska ei ole tarjottu ajoissa mt-palveluja tai tuettu esim. harrastuksia, että voisivat kanavoida energiaansa niihin. Ovat sitten löytäneet päihteet.

Kaunis mutta naivi ajatus, että pelkät mt-palvelut ja harrastukset määrittävät tuleeko lapsesta päihteidenkäyttäjä. Toki riski pienenee, mutta oikeasti se nuori tekee kyllä itsenäiset päätökset huolimatta siitä missä kunnossa mielenterveys on tai onko harrastuksia. Todella moni ihan tavallisen perheen lapsi kokeilee myös päihteitä ja jää koukkuun, vaikka mitään isoja ongelmia ei (vielä) ole. Nuoruuteen on aina kuulunut riskinotto ja kokeilunhalu tavalla, joka johtaa osalla todella pitkäkantoisiin seurauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isi vetää peukkua ja äiti mitä tahansa ja ollaan maailman parhaat vanhemmat, niin mitä apua sinne kotiin ja perheeseen tarvitaan?

Ainakin median perusteella vaikuttaa, että enemmän noihin laitoksiin joutuu esim. neuroepätyypillisiä nuoria, kuin narkkien lapsia. Toki jälkimmäisiäkin varmaan on, mutta heidät todennäköisesti huostataan jo vauvoina ja ehkä pääsevät adoptioon tai perheeseen ylipäätään.

Laitosnuorista tulee hirveät kustannukset ja monissa mediaankin päätyneissä tapauksissa nuoren oirehtiminen on laitoksessa vain pahentunut, joten maksetaan ihan hirveästi ja ei saada mitään hyvää sillä rahalla aikaiseksi, vaan pahempaa vain sillekin huostatulle nuorelle. Varmasti suurin osa noista huostaanottolaitoksista on sellaisia, jotka joutaisi lopettaa kokonaan, ja todella tarjota vain edullisempaa tukea perheisiin (vaikka se tukiperhe tai lapsenvahti silloin tällöin, että vanhemmat saa huokaista, ja jaksavat taas erityislastaan seuraavankin kuukauden). 

Kyllä monesti kotona sillä erityislapsella menisi paremmin kuin kalliissa laitoksessa, mutta kun terapian sijaan tarjotaan huostaanottoa, niin tietää taas, että joku käärii fyffet noistakin sijoituksista.

On toki noinkin, mutta aika usein sen nepsy-lapsen kanssa ei pärjätä siellä kotona. Se lapsi voi viedä ihan kaiken ajan ja jaksamisen mitä vanhemmilla on, eikä lapsi välttämättä ole perheen ainoa lapsi joka tarvitsee huomiota ja normaalia läsnäoloa. Tukiperhe tai lapsenvahti on ihan hyvä apu, mutta näiltäkin ihmisiltä vaaditaan erikoisosaamista nepsylapsen kanssa ja sellaisia perheitä tai lapsenvahteja on älyttömän vähän. Sillä erityislapsella voisi ehkä mennä paremmin kotona, mutta kun kotona ei enää ole jaksamista tai resursseja lapsen hoitoon. Osa noista lapsista on myös ihan oikea riski vanhemmilleen ja mahdollisille sisaruksille, jos tunteidensäätely on ihan olematonta ja lapsi on jo teini-ikäinen.

Annetaan periksi kaikessa koska adhd ei muka pysty käyttäytymään kunnolla koska nepsytunnesäätelyaivokemiaerityisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana. 

Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea. 

Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?

Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.

Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?

Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.

Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta. 

Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä. 

Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms. 

Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana. 

Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea. 

Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?

Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.

Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?

Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.

 

Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta. 

 

Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä. 

 

Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms. 

 

Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!

Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy. 

Pysyvät huostaanotot pitäisi olla. Ei lapsen heittelyä kodin ja sijoituspaikan välillä. Lapsi tarvitsee pysyvän ja turvallisen kodin. Lapsestahan on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana. 

Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea. 

Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?

Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.

Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?

Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.

 

Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta. 

 

Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä. 

 

Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms. 

 

Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!

Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy. 

Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.

Lasten vanhemman tai vanhemmaksi joskus aikovan sääntö numero 1: älä koskaan kerro ongelmistasi millekään terveydenhoitotaholle jos ei ole aivan pakko.