Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa ovat noin 1,3–1,5 miljardia euroa vuodessa, ja ne ovat kasvaneet tasaisesti
21.04.2026 |
Laitossijoitus maksaa keskimäärin noin 456 €/vrk (n. 166 000 €/vuosi), kun taas avohuollon tukitoimet ovat huomattavasti edullisempia.
laitospainotteisille palveluille kertyy hintaa muutamassa vuodessa satoja tuhansia euroja. Samalla rahalla voitaisiin tukea lapsia ja perheitä intensiivisesti varhaisemmissa palveluissa huomattavasti pidempään. Esimerkiksi 4,5 kuukautta erityistason lastensuojelulaitoksessa vastaa kustannuksiltaan suhdeperustaista varhaista tukea jopa 12 vuodeksi (noin 82 000 €).
ennakoivat , ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut maksavat noin 40–60 % korjaaviin palveluihin verrattuna.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.
"Lapsen etu" on käsite joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Usein ihmisillä on siitä täysin päinvastaiset käsitykset.
Asiattomien lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneelle pitäisi maksaa korvauksia samaan tapaan kuin miten asiattomasti pidätetyksi tai vangituksi joutuneelle maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.
"Lapsen etu" on käsite joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Usein ihmisillä on siitä täysin päinvastaiset käsitykset.
Asiattomien lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneelle pitäisi maksaa korvauksia samaan tapaan kuin miten asiattomasti pidätetyksi tai vangituksi joutuneelle maksetaan.
Lapselle siis koska hän on se kohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakoivat, ehkäisevät ja varhaisen tuen palvelut eivät ole perheille toivottuja asioita. Ei haluta ketään neuvomaan, halutaan rahaa ja siivooja ja lapsille tukiperhe, jonne lapset voi viedä aina silloin, kun tekee mieli elää villinä ja vapaana.
Perheiden toiveena on kotiapulainen 24/7 ja vanhemmille niin paljon tukieuroja, ettei tarvitse rahoja laskea.
Haluaisitko sinä perhetyöntekijän sohvasi nurkkaan kirjaamaan puhelimelleen, että mitä "kasvatusvirheitä" teet?
Jos ei tee virheitä, niin eipä perhetyöntekijää kiinnosta. Vain aidosti vialliset perheet saavat kotiinsa jonkun, joka yrittää saada vanhemmat ymmärtämään, että he ovat lapsensa ongelmien lähtösyy, lapsessa ei ole vikaa.
Jos et laikaan huomioi lastasi, jos hän saa tehdä ihan mitä tahansa etkä siihen puutu, niin eikö ole hyvä, että joku osoittaa sinulle virheesi?
Sain lapsen vauva-aikana kotiin perhetyöntekijän kun Kannassa oli vanhoja merkintöjä siitä, että olin ollut vuosia aiemmin masentunut sekä käyttänyt runsaasti alkoholia. Neuvolan papereihinkin menin sinisilmäisenä kertomaan, että olin raskautumista edeltäneen vuoden aikana juhlinut välillä railakkaasti.
Sillä ei ollut hirveästi merkitystä, että korkki meni kiinni kun tein positiivisen raskaustestin tai että juominen oli tapahtunut ennen yllätysraskautta - minä kun olin luullut olevani kyvytön tulemaan raskaaksi ja myös puoliso oli luullut olevansa hedelmätön. Raskauduin siis lähempänä 40 ikävuotta.
Lapsi joutui teholle, koska sain viime metreillä raskausmyrkytyksen viikolla 41 ja lapsi syntyi huonokuntoisena. Seurasi pelkoa siitä, että lapsi kuolee teho-osastolle ja itkin peloissani yksin yöllä synnärillä.
Sitä itkua oli todistamassa hoitaja ja huolestui sen verran paljon, että teki lasun. Siinä sitten pärähti käyntiin lastensuojelun selvitys, tultiin pieneen kerrostaloasuntoon monta kertaa käymään, järjestettiin perhetyötä yms.
Kaikki sitten loppui kun ei ilmennyt enää syytä perhetyölle. Olen ollut plussauksesta asti raitis. Nyt en enää vain oikein luota viranomaisiin enkä kerro kenellekään yhtään mitään. On muutettu jo toisaalle ja eletään kuin malliperhe. Edelleen näen lapsen kirjauksissa sen, että äidin alkoholinkäyttöä seurataan HAL-poliklinikalla. Että tunnen itseni tyhmäksi kun olen luottanut kehenkään!
Minusta et ole ollut lainkaan typerä ja asiahan on sujunut kohdallasi varsin mutkattomasti. Sait alkuun apua (vaikka et tarvinnut) ja sitten apu loppui kun se todettiin tarpeettomaksi. Kaltaisiasi äitejä on tuolla paljon, sillä erotuksella että he eivät lopeta alkoholin käyttöä kun lapsi syntyy.
Se mitä lastensuojelu tarjoaa on vainoa eikä mitään apua.
Minulla on erilainen kokemus.
Lastensuojelusta on tullut tiedustelupalvelu jonka tarkoituksena on paljastaa lapsiaan väärin kohtelevat vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
He pyrkivät siihen, että lapsen etu toteutuu. Tavallaan ymmärrän miksi vanhempi näkee tuon vainona, mutta jos toimet ja muut on jo lopetettu niin miksi asiasta ei pääse yli? Lastensuojeluhan on toiminut juuri niin kuin piti. Itse ihmettelen kovasti näitä ihmisiä, jotka kokevat kaiken viranomaistoiminnan vainona ja kyttäämisenä.