Ennen mielisairaalaan joutumista pelättiin kuin ruttoa

Tuntuu olevan jopa trendikästä se että on päässyt suljetulle. Avohoitoon pääsystäkin oikein kilpaillaan.

Kaikki raportoidaan toki instaan ja jaxuhaleja kalastellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Sama tehtiin isoäidilleni, hän tosin ei joutunut mielisairaalaan vaan lääkäri oli syöttänyt kilpairauhasen liikatoimintaa sairastavalle isoäidilleni vuosikausia mielialalääkkeitä ja lopulta hän sai infarktin ja vasta sitten uskottiin ettei hän ole hullu kun oli liian myöhäistä. Joutui elmään sydämen tahdistimen kanssa lopun ikäänsä. Ei ole luottaminen meidän terveydenhuoltoon. Mikä vimma noita mielialalääkkeitä on turputtaa kaikille naisille. Joku raja ja joku roti. 

Olen kuullut, että joku uusi psykiatri päätti testauttaa yhden mielisairaalan suljetun osaston kilpirauhasarvot. Kroonikkopotilaista puolet pääsi kotiin kilpirauhaslääkkeen kanssa. 

Kiinnostavaa. Onko lähdettä? Tämän luulisi olevan sellainen juttu, mitä pitäisi käsitellä ihan julkisestikin. Toki osa lääkkeistä saattaa vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan, mutta ei silloin pelkkä tyroksiini paranna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole enää pelkoa lobotomiasta. 

Ei sinne kyllä haluttu vaikka 20 vuotta sittenkään. Aihe oli tabu. Lobotomiat lopetettiin varmaan 50-luvulla. 

Meilläpäin kyllä haluttiin ja halutaan edelleenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Sama tehtiin isoäidilleni, hän tosin ei joutunut mielisairaalaan vaan lääkäri oli syöttänyt kilpairauhasen liikatoimintaa sairastavalle isoäidilleni vuosikausia mielialalääkkeitä ja lopulta hän sai infarktin ja vasta sitten uskottiin ettei hän ole hullu kun oli liian myöhäistä. Joutui elmään sydämen tahdistimen kanssa lopun ikäänsä. Ei ole luottaminen meidän terveydenhuoltoon. Mikä vimma noita mielialalääkkeitä on turputtaa kaikille naisille. Joku raja ja joku roti. 

Olen kuullut, että joku uusi psykiatri päätti testauttaa yhden mielisairaalan suljetun osaston kilpirauhasarvot. Kroonikkopotilaista puolet pääsi kotiin kilpirauhaslääkkeen kanssa. 

Miten kilpirauhasen sairaus vaikuttaa psyykeeseen tai mielenterveyteeen?

Tiedän liikatoimintapotilaiden riehumisesta

Googletin seuraavan vajaatoiminnasta:

Kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutukset mielialaan:

Masennus ja alakulo: Hyvin yleisiä oireita, joita esiintyy jopa kolmanneksella potilaista. Se voi ilmetä ilottomuutena ja motivaation puutteena.

Aivosumu ja kognitiiviset haasteet: Keskittymisvaikeudet, muistiongelmat ja ajattelun hitaus ovat tyypillisiä.

Ahdistuneisuus ja ärtyneisyys: Mieliala voi vaihdella ja potilas voi kokea jännittyneisyyttä tai äkkipikaisuutta.

Väsymys ja uupumus: Jatkuva uupumus, joka ei helpota levolla, vaikuttaa suoraan mielialaan.

Muut psyykkiset oireet: Vaikeassa vajaatoiminnassa voi esiintyä harvinaisempia oireita, kuten paranoiaa tai psykooseja. 

Kilpirauhasliitto +3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Kertoisitko tarkemmin oireista? Kiitos!

Itse kärsin vajaatoiminasta ja oireilen edelleen.

Lähinnä äitini tädillä kai oli masennusoireita ja aika ajoin sekavuutta. Äitini vajaatoiminta teki hänet vähitellen liki zombieksi ja samaa alkoi ilmetä itsellänikin. Mitään en jaksanut ja äidin lailla istuin illat työpäivän jälkeen sohvalla pää udussa. Varmasti joku olisi pitänyt vähintään pöljänä. Kummallakin kesti aikansa, että sai hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Perusterveydenhuollossa ei oteta kaikkia kilpirauhasarvoja millä kilpirauhas sairaudet paljastuu. 

Valitettavasti ei oteta ja harva lääkäri osaa edes tulkita niitä, vaikka se kuuluisi ihan yleislääkärille joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Lääkäri osaa tulkita että tulokset on viitearvojen sisällä eli ei voi olla vajaatoimintaa. Ei, vaikka potilalla on kaikki oireet.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan jopa trendikästä se että on päässyt suljetulle. Avohoitoon pääsystäkin oikein kilpaillaan.

Kaikki raportoidaan toki instaan ja jaxuhaleja kalastellaan.

Osa tekee sillä rahaa. En tiedä, miten yleistä Suomessa, mutta Yhdysvalloissa ainakin on näitä somevaikuttajia, jotka teeskentelevät mielisairasta, persoonallisuushäiriöistä tms. saadakseen rahaa. Hulluksi on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Esim Miki Liukkonen pyysi toistuvasti epätoivoisesti pääsyä osastolle, mutta ei otettu. Älä kirjoita, jos et tiedä asioista. 

PYYSI PÄÄSYÄ ? Mikäli kriteerit eivät täyty ei sinne myöskään pääse, se, olivatko kriteerit täytetty, sitä en menekään arvailemaan, mikäli henkilö on akuutissa vaarassa tehdä itselleen tai muille tuhoa, pääsee takuulla osastolle, mutta jos on bipolaarinen, eli välillä suhteellisen OK ja toisinaan taas EI, voi olla haastavaa tulkita pääsyä osastolle. Sinäkään et näköjään tiedä asioista tarpeeksi, ei yleensä tällaiset asiat ole omasta halusta ja pääsypyynnöistä kiinni, pitäiskö se onkin sitten toinen keskustelufoorumi kuin typerä vauvapalsta.

Se on vaan paskamaista, että joku muu päättää, täyttyykö kriteerit. Itse ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä, mikä itseä vaivaa, ei ehkä osaa selittää vaivojaan tarpeeksi, ehkä peittelee ja vähättelee niitä itsekin jne. Oma kokemukseni lääkäreistä ja terveydenhoidosta on se, että mitä paremmin itse johdattelee asiantuntijaa sitä paremmin saa oikeaa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Perusterveydenhuollossa ei oteta kaikkia kilpirauhasarvoja millä kilpirauhas sairaudet paljastuu. 

Valitettavasti ei oteta ja harva lääkäri osaa edes tulkita niitä, vaikka se kuuluisi ihan yleislääkärille joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Lääkäri osaa tulkita että tulokset on viitearvojen sisällä eli ei voi olla vajaatoimintaa. Ei, vaikka potilalla on kaikki oireet.

Siinä kun odotellaan arvojen huonotumista vuosia, niin tulee sitten liitännäissairauksia. Näin Suomessa, monessa muussa maassa viitearvot eri ja kuunnellaan potilasta ja otetaan oireet huomioon.

Yksi lensi yli käenpesän, on ajat ja tavat siitä muuttuneet niinkuin vankilaolosuhteetkin.

Kuntouttava orjatoiminta on tehty mielisairaalaksi. Moni juoksee siellä innolla sosiaali- ja mielipalveluissa. Joilla ei edes ole varsinaista ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Kertoisitko tarkemmin oireista? Kiitos!

Itse kärsin vajaatoiminasta ja oireilen edelleen.

Lähinnä äitini tädillä kai oli masennusoireita ja aika ajoin sekavuutta. Äitini vajaatoiminta teki hänet vähitellen liki zombieksi ja samaa alkoi ilmetä itsellänikin. Mitään en jaksanut ja äidin lailla istuin illat työpäivän jälkeen sohvalla pää udussa. Varmasti joku olisi pitänyt vähintään pöljänä. Kummallakin kesti aikansa, että sai hoitoa. 

Pöljähän sinä oletkin. Kai lääkäri tämänkin kertoi?

Vierailija kirjoitti:

Ennen jouduttiin hoitoon, nyt päästään hoitoon. 

Kyllä sinne nykyäänkin joudutaan, ei päästä. Suomessa pakkohoito on yleisempää kuin missään muussa maassa, ja Suomi on saanut asiasta huomautuksia EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ennen ollut viihtyisiä lepokoteja, missä saattoi käyskennellä puutarhassa, kun nykyisin lääkitään niin, että potilaat vain nukkuvat eikä ole puutarhaa?

Varakkaille oli jotain lepokoteja ja kylpylän tapaisia, joissa käytiin lepuuttamassa hermoja? Tavan kansan olot oli ankeat, vaikka olisi ollut se puutarhakin. Lääkkeitä syötettiin paljon heti, kun niitä oli saatavilla ja siihen päälle muut kyseenalaiset hoidot, jotka enemmänkin muistuttivat kidutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Epilepsia ja astma olivat aikoinaan myös "mielisairauksia" ja varmaan oli muitakin sairauksia, joita ei ymmärretty ja ei muuta kuin "hullun paperit". Tapahtuu sitä vieläkin esim. MS-tauti voidaan sekoittaa masennukseen.

Mielisairaaloissa hoidettiin myös paljon muita potilaita esim astma ja keuhkosairaudet, koska mielisairaalat olivat luonnon keskellä, isojen puiden äärillä ja uskottiin mikroilmaston parantavaan voimaa ( jotka nykyvalossa tutkimusten mukaan pitää paikkansa ja hoito otettu uudestaan käyttöön), samoin kehitysvammaisia, tapaturmapotilaita jne. 

Mielisairaalat elivät hyvin aktiivista elämää, siellä oli paljon kulttuuria, käsityö- ja taidepajoja, myymälöitä, kukkakauppoja, maalattiin tauluja, valmistettiin huonekaluja jne.  Ja potilaat liikkuivat vapaasti. Tästä hyvä esimerkki on Kellokosken mielisairaala, joka vaikutti koko kylä yhteisöön. 

Ahaa en tiennutkään että nykyään haluttaisiin hullllujenhuoneelle

Vierailija kirjoitti:

Eikö ennen ollut viihtyisiä lepokoteja, missä saattoi käyskennellä puutarhassa, kun nykyisin lääkitään niin, että potilaat vain nukkuvat eikä ole puutarhaa?

Ei mielisairaille ole koskaan ollut mitään viihtyisiä lepokoteja.

Neukkulassa suljettiin ihminen vielä 90-luvullakin loppuelämäkseen mielisairaalaan jos tämä sanoi olevansa homo. Toisinajattelijoista tehtiin skitsofreenikkoja ja heidänkin loppusijoituspaikkansa oli mielisairaala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Esim Miki Liukkonen pyysi toistuvasti epätoivoisesti pääsyä osastolle, mutta ei otettu. Älä kirjoita, jos et tiedä asioista. 

PYYSI PÄÄSYÄ ? Mikäli kriteerit eivät täyty ei sinne myöskään pääse, se, olivatko kriteerit täytetty, sitä en menekään arvailemaan, mikäli henkilö on akuutissa vaarassa tehdä itselleen tai muille tuhoa, pääsee takuulla osastolle, mutta jos on bipolaarinen, eli välillä suhteellisen OK ja toisinaan taas EI, voi olla haastavaa tulkita pääsyä osastolle. Sinäkään et näköjään tiedä asioista tarpeeksi, ei yleensä tällaiset asiat ole omasta halusta ja pääsypyynnöistä kiinni, pitäiskö se onkin sitten toinen keskustelufoorumi kuin typerä vauvapalsta.

Se on vaan paskamaista, että joku muu päättää, täyttyykö kriteerit. Itse ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä, mikä itseä vaivaa, ei ehkä osaa selittää vaivojaan tarpeeksi, ehkä peittelee ja vähättelee niitä itsekin jne. Oma kokemukseni lääkäreistä ja terveydenhoidosta on se, että mitä paremmin itse johdattelee asiantuntijaa sitä paremmin saa oikeaa hoitoa.

Ei tarvitse eikä pidä johdatella vaan kertoa rehellisesti ja avoimesti miten voi, mitä tuntee ja miten vaikuttaa elämään ja mikäli ei oteta vakavasti, silloin pitää itse näyttää kulmahampaita ja VAATIA hoitoa, jos on itse lepsuna ja tyytyy hoitohenkilökunnan liirun-laarum selityksiin ja lässyn-lässyn päätelmiin, ei todellakaan saa hoitoa eikä mitään muutakaan apua. Suomessa on korvienvälin hoitoketju ja osaaminen olematonta, hoitohenkilökunta muistuttaa hyvin usein siltä, että tarvitsisivat itse jotain hoitoa ennenkuin kykenevät ohjaamaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Perusterveydenhuollossa ei oteta kaikkia kilpirauhasarvoja millä kilpirauhas sairaudet paljastuu. 

Valitettavasti ei oteta ja harva lääkäri osaa edes tulkita niitä, vaikka se kuuluisi ihan yleislääkärille joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Lääkäri osaa tulkita että tulokset on viitearvojen sisällä eli ei voi olla vajaatoimintaa. Ei, vaikka potilalla on kaikki oireet.

Ongelma vain, ne samat oireet täsmäävät myös tuhanteen muuhun sairauteen ja siksi lääkärille diagnoosin tekeminen vaikeaa ja muiden sairauksien poissulkeminen.