Ennen mielisairaalaan joutumista pelättiin kuin ruttoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Perusterveydenhuollossa ei oteta kaikkia kilpirauhasarvoja millä kilpirauhas sairaudet paljastuu. 

Valitettavasti ei oteta ja harva lääkäri osaa edes tulkita niitä, vaikka se kuuluisi ihan yleislääkärille joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mitä nämä puuttuvat testit ovat? Minulta on otettu perustestit, mutta eikö se siis riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Sama tehtiin isoäidilleni, hän tosin ei joutunut mielisairaalaan vaan lääkäri oli syöttänyt kilpairauhasen liikatoimintaa sairastavalle isoäidilleni vuosikausia mielialalääkkeitä ja lopulta hän sai infarktin ja vasta sitten uskottiin ettei hän ole hullu kun oli liian myöhäistä. Joutui elmään sydämen tahdistimen kanssa lopun ikäänsä. Ei ole luottaminen meidän terveydenhuoltoon. Mikä vimma noita mielialalääkkeitä on turputtaa kaikille naisille. Joku raja ja joku roti. 

Olen kuullut, että joku uusi psykiatri päätti testauttaa yhden mielisairaalan suljetun osaston kilpirauhasarvot. Kroonikkopotilaista puolet pääsi kotiin kilpirauhaslääkkeen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Esim Miki Liukkonen pyysi toistuvasti epätoivoisesti pääsyä osastolle, mutta ei otettu. Älä kirjoita, jos et tiedä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Epilepsia ja astma olivat aikoinaan myös "mielisairauksia" ja varmaan oli muitakin sairauksia, joita ei ymmärretty ja ei muuta kuin "hullun paperit". Tapahtuu sitä vieläkin esim. MS-tauti voidaan sekoittaa masennukseen.

Eikö ennen ollut viihtyisiä lepokoteja, missä saattoi käyskennellä puutarhassa, kun nykyisin lääkitään niin, että potilaat vain nukkuvat eikä ole puutarhaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Esim Miki Liukkonen pyysi toistuvasti epätoivoisesti pääsyä osastolle, mutta ei otettu. Älä kirjoita, jos et tiedä asioista. 

Sitten hänellä ei ollut tarvetta osastohoidolle.       


                  


               

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole enää pelkoa lobotomiasta. 

Ei sinne kyllä haluttu vaikka 20 vuotta sittenkään. Aihe oli tabu. Lobotomiat lopetettiin varmaan 50-luvulla. 

Lobotomia lopetettiin vasta 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Esim Miki Liukkonen pyysi toistuvasti epätoivoisesti pääsyä osastolle, mutta ei otettu. Älä kirjoita, jos et tiedä asioista. 

Sitten hänellä ei ollut tarvetta osastohoidolle.       


                  


               

? Olisi varmaan hengissä, jos olisi otettu sinne.

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Mitä hyötyä ajattelet avohoitopotilaiden sulkemisesta mielisairaalaan olevan? Uskotko, että he saisivat apua siellä (mitä?) vai haluatko vain heidät pois ihmisten ilmoilta?

Enää ei pelätä, kun valtio itse nostaa nämä hullut jalustalle, esim homot ja ransut.

Milloin tämä aika on ollut Suomessa?

Mielisairaaloita oli valtava määrä, lähes samalla tavalla kuin nykyisin terveyskeskuksia. Ei se ollut mikään pakkolaitos, vaan monet sinne halusi "lepäämään". Siellä oli paljon aktiivista toimintaa ja terapiaa, koska ne olivat luonnonkauniilla paikoilla ja ympäristö oli lähes paratiisi, kauniina puutarhoina, käsityöpajana jne. Ja ihmiset puhuivat olevansa terapiassa ja lepäämässä esim. julkkiset. eikä siinä ollut mitään häpeälistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Mitä hyötyä ajattelet avohoitopotilaiden sulkemisesta mielisairaalaan olevan? Uskotko, että he saisivat apua siellä (mitä?) vai haluatko vain heidät pois ihmisten ilmoilta?

Ihmisten ilmoilta tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä aika on ollut Suomessa?

 

Mielisairaaloita oli valtava määrä, lähes samalla tavalla kuin nykyisin terveyskeskuksia. Ei se ollut mikään pakkolaitos, vaan monet sinne halusi "lepäämään". Siellä oli paljon aktiivista toimintaa ja terapiaa, koska ne olivat luonnonkauniilla paikoilla ja ympäristö oli lähes paratiisi, kauniina puutarhoina, käsityöpajana jne. Ja ihmiset puhuivat olevansa terapiassa ja lepäämässä esim. julkkiset. eikä siinä ollut mitään häpeälistä. 

Paljon häpeällisempää kuin nykyisin. Varsinkin maaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Sama tehtiin isoäidilleni, hän tosin ei joutunut mielisairaalaan vaan lääkäri oli syöttänyt kilpairauhasen liikatoimintaa sairastavalle isoäidilleni vuosikausia mielialalääkkeitä ja lopulta hän sai infarktin ja vasta sitten uskottiin ettei hän ole hullu kun oli liian myöhäistä. Joutui elmään sydämen tahdistimen kanssa lopun ikäänsä. Ei ole luottaminen meidän terveydenhuoltoon. Mikä vimma noita mielialalääkkeitä on turputtaa kaikille naisille. Joku raja ja joku roti. 

Olen kuullut, että joku uusi psykiatri päätti testauttaa yhden mielisairaalan suljetun osaston kilpirauhasarvot. Kroonikkopotilaista puolet pääsi kotiin kilpirauhaslääkkeen kanssa. 

Miten kilpirauhasen sairaus vaikuttaa psyykeeseen tai mielenterveyteeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ole enää pelkoa lobotomiasta. 

Ei sinne kyllä haluttu vaikka 20 vuotta sittenkään. Aihe oli tabu. Lobotomiat lopetettiin varmaan 50-luvulla. 

Lobotomia taidettiin keksiä vasta tuolloin tais olla että 70 luvulla Suomessa tehtiin viimeinen ja ruotsis hieman pitempään jatkettiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koeta erottaa mielisairaalaan JOUTUMINEN tai sinne hakeutuminen, taitanee olla aika eri asioita. Lisäksi terapia tai muu psykohoito mielletään mielisairaan hoidoksi mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Kuka haluaa mielisairaalaan eikä pääse, koetas nyt ryhdistäytyä sanavalinnoissasi.

Esim Miki Liukkonen pyysi toistuvasti epätoivoisesti pääsyä osastolle, mutta ei otettu. Älä kirjoita, jos et tiedä asioista. 

PYYSI PÄÄSYÄ ? Mikäli kriteerit eivät täyty ei sinne myöskään pääse, se, olivatko kriteerit täytetty, sitä en menekään arvailemaan, mikäli henkilö on akuutissa vaarassa tehdä itselleen tai muille tuhoa, pääsee takuulla osastolle, mutta jos on bipolaarinen, eli välillä suhteellisen OK ja toisinaan taas EI, voi olla haastavaa tulkita pääsyä osastolle. Sinäkään et näköjään tiedä asioista tarpeeksi, ei yleensä tällaiset asiat ole omasta halusta ja pääsypyynnöistä kiinni, pitäiskö se onkin sitten toinen keskustelufoorumi kuin typerä vauvapalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Sama tehtiin isoäidilleni, hän tosin ei joutunut mielisairaalaan vaan lääkäri oli syöttänyt kilpairauhasen liikatoimintaa sairastavalle isoäidilleni vuosikausia mielialalääkkeitä ja lopulta hän sai infarktin ja vasta sitten uskottiin ettei hän ole hullu kun oli liian myöhäistä. Joutui elmään sydämen tahdistimen kanssa lopun ikäänsä. Ei ole luottaminen meidän terveydenhuoltoon. Mikä vimma noita mielialalääkkeitä on turputtaa kaikille naisille. Joku raja ja joku roti. 

Olen kuullut, että joku uusi psykiatri päätti testauttaa yhden mielisairaalan suljetun osaston kilpirauhasarvot. Kroonikkopotilaista puolet pääsi kotiin kilpirauhaslääkkeen kanssa. 

Miten kilpirauhasen sairaus vaikuttaa psyykeeseen tai mielenterveyteeen?

Ainahan sairastuminen vaikuttaa psyykeeseen. Sehän on kiistatonta. Hyvä että aletaan olla tarkempia ettei vaan lääkitsemällä lääkitä ilman että tutkittaisiin onko mahdollista fyysistä sairautta / tilaa joka selittäisi pelkästään psyykkisiltä vaikuttavia oireita

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä aika on ollut Suomessa?

 

Mielisairaaloita oli valtava määrä, lähes samalla tavalla kuin nykyisin terveyskeskuksia. Ei se ollut mikään pakkolaitos, vaan monet sinne halusi "lepäämään". Siellä oli paljon aktiivista toimintaa ja terapiaa, koska ne olivat luonnonkauniilla paikoilla ja ympäristö oli lähes paratiisi, kauniina puutarhoina, käsityöpajana jne. Ja ihmiset puhuivat olevansa terapiassa ja lepäämässä esim. julkkiset. eikä siinä ollut mitään häpeälistä. 

No jos sanoi vaikka ysärillä tutuilleen/kavereilleen, että kävi "lepäilemässä" mielisairaalassa, niin kyllä ihmiset katsoivat pitkään ja hitaasti. Monia olisi pelottanut, että mikä helvetin sekopää toi on. Tänä päivänä ei edes aiheuttaisi välttämättä mitään reaktiota, kun mt-asioista jauhetaan niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini täti joutui aikanaan mielisairaalaan hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Vaikea vajaatoiminta aiheutti hänelle sellaisia oireita, että pidettiin hulluna. Kuulostaa oudolta, mutta näin tapahtui. Kyseinen vajaatoiminta on äidin suvun naisten ongelma ja on tullut minullekin. Nykyään osataan sentään hoitaa, kunhan vain lääkäri tajuaa, mistä kiikastaa. Kyllähän se leimasi ihmistä, kun eivät kaikki tietenkään tienneet, mikä oli syynä.  Hän erakoitui sairaalasta päästyään.

 

Nykyään avohoidossa pyörii niin sairasta sakkia, että voisi olla tarpeen avata muutama uusi mielisairaala lakkautettujen tilalle.

Vielä nykyäänkin suurta osaa kilpirauhassairaista hoidetaan ensin masentuneina, ahdistuneina tms, osa saanut persoonallisuushäiriödiagnooseja (epävakaa) tai mielisairausdiagnooseja. Suomessakin annettu jopa sähköhoitoa "lääkeresistenttiin masennukseen", tuloksetta, koska ei ole tunnistettu kilpirauhasen vajaatoimintaa. On se kumma, ettei edes siinä vaiheessa, kun masennuksen hoito ei vaikuta tehoavan mietitä, että voisiko olla väärä diagnoosi. Hyvä olisi, että kokeet otettaisiin jo ennen diagnoosin tekemistä, ei ole kovin kallista edes, toisin kuin vuosien turhat hoidot.

Miten kilpirauhaden vajaa- tai liikatoiminta vaikuttaa mielenterveyteen?

Normaalisti vaikutus luustoon, sydämeen, painonhallintaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään oikein kilvan keksitään itselle mt-diagnooseja.

Tämä on kyllä totta. Ihan pakko saada joku kirjainyhdistelmä virallisesti, niin olo helpottaa. Sen sijaan, että yrittäisi ymmärtää itseään ja ajatusmaailmaansa ja tekemään elämästään itselle sopivaa.