Lue keskustelun säännöt.
Olen 33v ja koen kriisiä vanhenemisesta sekä siitä millaiseksi elämä muuttuu, nyt kaipaisin teiltä vanhemmilta naisilta viisauksia
19.04.2026 |
Niin, myönnettäköön että ongelma on siis se etten halauisi luopua nuoruudesta, suorastaan pelkään sitä että mistä löydän sen elämisenilon about 40 vuotisuuden jälkeen. Minulle iloa tuovia asioita ovat vapaus, spontaanius ja sellainen tietynlainen huolettomuus, joista olen osannut ja halunnut pitää kiinni tähän asti. Sekä ajatus siitä että kaikki ovet ovat avoinna ja mitä vaan voi tapahtua, tajuan sen että iän myötä tuo ajatusmalli todellakin tulee varmasti kokemaan kolauksen.
Lapsista en ole koskaan haaveillut, joten sitä mietinkin erityisesti lapsettomien kohdalla että mistä löydätte sisällön elämään? Kun en varsinaisesti koe itseäni sellaiseksi äiti-ihmiseksi tai että haluaisin lapset elämänsisällön täytteeksi (kuten monilla näyttää olevan, eikä siinäkään mitään väärää ole), lapset on ihan kivoja mutta perhe-elämä kaikkine velvollisuuksineen ei ehkä tunnu omalta. Ja pahintahan on se että tuo on sellainen asia jota ei voi kokeilla että olisiko se oma juttu vai ei, kuten vähän muuta kaikkea elämässä voi kokeilla.
Joten olisiko jollain vanhemmalla ja viisaammalla jotain annettavaan tähän minun orastavaan kriisiini.
Kommentit (110)
Kaikki vaan paranee! Älä stressaa. Olen lähes 60 v ja aika lailla samanhenkinen kuin sinä. Vaikka vanhenee ei se elämänilo katoa. Mukavaa sunnuntaita sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeraksi akaksi sinäkin muutut, postauksestasi päätellen melko pian. Siinä sulle elämänviisautta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan paranee! Älä stressaa. Olen lähes 60 v ja aika lailla samanhenkinen kuin sinä. Vaikka vanhenee ei se elämänilo katoa. Mukavaa sunnuntaita sinulle.
Kiitos samoin! Kiitos myös ensimmäisestä omia ajatuksia/kokemuksia sivuavasta kommentista. Muut tähän asti olleet lähinnä minun ajatuksia kyseenalaistavia tai moittivia. Ap
Minä olen jo nyt masenunut (34v) niin mietin miten sit 20 vuoden päästä? VAi onko silloin elämä parempaa? Mulla on ollut nuoresta saakka mielenterveysongelmia niin ei nyt hyvin mene. Väsyn ja ahdistun ja masennun herkästi. Aina ollut tälläinen, Ei ole tulosssa muutosta tähän. Onneksi minulla on ihana kumppani.
Tuskin osaat sinäkään varautua kuinka äkkiä se seuraava kymmenen vuotta meneekään ja huomaat olevasi tukevasti keski-iässä ja (esi)vaihtareihin sekä ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin oireineen saa olla tottumassa. Mikään niistä ei parane eikä mene ohi sen paremmin liikkeellä, lääkkeellä, levolla kuin ajan kanssakaan vaan niihin vaan on sopeuduttava ja vähän väliä ilmaantuu jotain uutta entisten lisäksi.
Ja aika kuluu vaan nopeammin ja nopeammin eli just olit nelikymppinen niin oho, seuraavat onkin tasavuosisynttärit taas. Joulu ja juhannus tuntuu olevan kumpainenkin kahdesti vuodessa ja menkat kaksi kertaa kuukaudessa kunnes vaihdevuodet vihdoin on joskus 55-vuotiaana ohi.
Aika hirveän lyhyt on se aika elämässä kun on aikuinen ja jokainen päivä on lähtökohtaisesti edellistä parempi tai ainakin yhtä hyvä. Sitten alkaa alamäki joka kiihtyy loppuliukua kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin osaat sinäkään varautua kuinka äkkiä se seuraava kymmenen vuotta meneekään ja huomaat olevasi tukevasti keski-iässä ja (esi)vaihtareihin sekä ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin oireineen saa olla tottumassa. Mikään niistä ei parane eikä mene ohi sen paremmin liikkeellä, lääkkeellä, levolla kuin ajan kanssakaan vaan niihin vaan on sopeuduttava ja vähän väliä ilmaantuu jotain uutta entisten lisäksi.
Ja aika kuluu vaan nopeammin ja nopeammin eli just olit nelikymppinen niin oho, seuraavat onkin tasavuosisynttärit taas. Joulu ja juhannus tuntuu olevan kumpainenkin kahdesti vuodessa ja menkat kaksi kertaa kuukaudessa kunnes vaihdevuodet vihdoin on joskus 55-vuotiaana ohi.
Aika hirveän lyhyt on se aika elämässä kun on aikuinen ja jokainen päivä on lähtökohtaisesti edellistä parempi tai ainakin yhtä hyvä. Sitten alkaa alamäki joka kiihtyy loppuliukua kohti.
No eipä se oikea ikääntyminen ala kuin vasta päälle 65v. Sitä ennen olet kyllä keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "kaikki ovet avoinna ja mitä vaan voi tapahtua" . Eihän tuo nyt realistista ole monellekaan, ellet sitten vaikka ole rikas
Eihän tuo ole realistista edes nuorelle vaikka sitä kyllä tykätään hokea kuinka kaikki ovet on avoinna eikä mihinkään ole kiire. Kyllä sitä oikeasti on kiire eikä elämä odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itsekään yritä elää kenenkään muun (mahdollisten tulevien lasten) kautta, vaan tuntuu että jään jotenkin yksin sen kanssa minkälaista elämää haluaisin elää tulevaisuudessakin ja "kaikki muut" ovat tyytyväisiä kodeissaan täysien kalentereiden kanssa, perheelle ruokaa laittaen ja harrastuksiin lapsia kuskaillen. Kaipaisin siis niitä samanhenkisiä ihmisiä ympärille (lapsellisia tai lapsettomia) mutta tuntuu että mitä enemmän ihmisille tulee ikää, jäädään vaan kotiin ja se riittää. Ehkä minullekin käy niin ja olen tyytyväinen tai sitten käy mutta en todellakaan ole, vaan ahdistunut.
Ja se mikä nykyisin tuo iloa, kaikki luova ja taiteellinen tekeminen kotona, puutarhassa hääräily, eläimet, mökkeily, veneily, retkeily, ajatuksia herättelevät kirjat, matkustelu uusiin kohteisiin tai ylipäätään kaikki mikä on uutta. Ja siinä rinnalla sitten se fiilis että elämä voi tuoda eteen mitä vaan kivaa ja jännää. Jostain syystä koen tai ehkä pelkään jos nuo ei tuokaan enää iloa esim 10 vuoden päästä. Olen jotenkin elämyshakuinen ja aina pitäisi olla jotain isoa tai pientä mitä odottaa. Aloin opiskellakin töiden ohessa kun siinä saa kivasti pieniä välipalkintoja kun onnistuu jossakin ja samalla oppii uutta. Että tällaista. Ap
Suurin osa noista asioista on sellaisia mitä voit tehdä myös lapsen kanssa ja se antaa jopa aivan uuden mausteen tekemisiisi. Kaiken lisäksi tulet huomaamaan, että se aika lapsen kanssa olikin kovin lyhyt ja olet itse taas jälleen kerran uuden äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin osaat sinäkään varautua kuinka äkkiä se seuraava kymmenen vuotta meneekään ja huomaat olevasi tukevasti keski-iässä ja (esi)vaihtareihin sekä ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin oireineen saa olla tottumassa. Mikään niistä ei parane eikä mene ohi sen paremmin liikkeellä, lääkkeellä, levolla kuin ajan kanssakaan vaan niihin vaan on sopeuduttava ja vähän väliä ilmaantuu jotain uutta entisten lisäksi.
Ja aika kuluu vaan nopeammin ja nopeammin eli just olit nelikymppinen niin oho, seuraavat onkin tasavuosisynttärit taas. Joulu ja juhannus tuntuu olevan kumpainenkin kahdesti vuodessa ja menkat kaksi kertaa kuukaudessa kunnes vaihdevuodet vihdoin on joskus 55-vuotiaana ohi.
Aika hirveän lyhyt on se aika elämässä kun on aikuinen ja jokainen päivä on lähtökohtaisesti edellistä parempi tai ainakin yhtä hyvä. Sitten alkaa alamäki joka kiihtyy loppuliukua kohti.
No eipä se oikea ikääntyminen ala kuin vasta päälle 65v. Sitä ennen olet kyllä keski-ikäinen.
Se on se loppuliuku joka alkaa silloin, mutta kyllä sitä esimakua ikääntymisestä saa jo sitä ennen ihan riittämiin. Noista esivaihtarioireista se alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 61v ja elämä on todella kivaa. Olen tarpeeksi hyvässä kunnossa jaksaakseen tehdä kaikenlaista (siinä vinkki nuoremmille, pidä huoli lihaskunnostasi tulevaisuutta varten). Teen nelipäiväistä työviikkoa, joten on aikaa ja energiaa tavata ystäviä, treenata ja tehdä pieniä reissuja.
Nuoremmille antaisin sellaisen neuvon että mikään tässä elämässä ei ole täydellistä. Jos sitä tavoittelee niin pettyy varmasti. Pitää osata sietää epävarmuutta ja epätäydellisyyttä ja panostaa ennemmin siihen että on itse hyvä ihminen muille. Se palkitsee enemmän kuin liika kriittisyys ja täydellisyyden tavoittelu.
Älkää nyt tuputtako ap:ta tekemään lapsia kun ei edes halua. Olette sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-vuotias ja viimeisen vuoden aikana mieleen on usein hiipinyt turhautuminen. Haluaisin vaihtaa alaa/työtä, mutta en yhtään tiedä mitä tekisin. Olen tehnyt koko elämäni matalapalkka-alan töitä niin toimistoissa kuin tuotannossa. Haluaisin nähdä enemmän Suomea, mutta ei ole varaa autoon, eikä julkisilla pääse moneenkaan kohteeseen, joten kökin enimmäkseen töissä ja kotona. Ystäviä ei ole, olen muuttanut monta kertaa. Nyt hallituksen toimet ja maailmantilanne - ei näy valoa tunnelin päässä. Tähän ikään asti meni ilman kriisejä.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään yritä elää kenenkään muun (mahdollisten tulevien lasten) kautta, vaan tuntuu että jään jotenkin yksin sen kanssa minkälaista elämää haluaisin elää tulevaisuudessakin ja "kaikki muut" ovat tyytyväisiä kodeissaan täysien kalentereiden kanssa, perheelle ruokaa laittaen ja harrastuksiin lapsia kuskaillen. Kaipaisin siis niitä samanhenkisiä ihmisiä ympärille (lapsellisia tai lapsettomia) mutta tuntuu että mitä enemmän ihmisille tulee ikää, jäädään vaan kotiin ja se riittää. Ehkä minullekin käy niin ja olen tyytyväinen tai sitten käy mutta en todellakaan ole, vaan ahdistunut.
Ja se mikä nykyisin tuo iloa, kaikki luova ja taiteellinen tekeminen kotona, puutarhassa hääräily, eläimet, mökkeily, veneily, retkeily, ajatuksia herättelevät kirjat, matkustelu uusiin kohteisiin tai ylipäätään kaikki mikä on uutta. Ja siinä rinnalla sitten se fiilis että elämä voi tuoda eteen mitä vaan kivaa ja jännää. Jostain syystä koen tai ehkä pelkään jos nuo ei tuokaan enää iloa esim 10 vuoden päästä. Olen jotenkin elämyshakuinen ja aina pitäisi olla jotain isoa tai pientä mitä odottaa. Aloin opiskellakin töiden ohessa kun siinä saa kivasti pieniä välipalkintoja kun onnistuu jossakin ja samalla oppii uutta. Että tällaista. Ap
Teoriassa minäkin haaveilen toisinaan kaverista ja huomiosta, mutta käytännössä en ole valmis tekemään sitä uhrausta, että jakaisin huomioni asioihin mikä ei itseäni kiinnosta. Jos mietit järjellä niin perheenäiti paapoo koko ajan muita täyttäen näiden tarpeita ja kiinnostuksia, ottaa perseeseen ulostetta mieheltä ja joutuu tekemään kaikkea muuta hirveää. Itse olen niin kermaperse etten oikein meinaa jaksaa edes tuntia päivässä kuunnella toisten ongelmia, kun teen mieluummin omia juttuja ja puuhaan omia kiinnostuksenkohteita.
Kyllähän sitä saa vaikka minkälaisen hovin kerättyä ympärilleen kun laittaa omat halunsa ja tarpeensa sivuun ja alkaa orjailemaan ja tarjoamaan mitä muut haluavat. Olisiko sinusta tähän? Luopuisitko puutarhasta pystyäksesi vaikka istumaan miehen mieslapsimopon tarakalla ja olemaan hänen trophynään sekä jätösastianaan? Niinpä...
Harrastuksissakin kuten taide, tai vaikkapa kirjallisuus, on ainakin itselläni 9999999 epäkiinnostavaa harrastajaa ja tekijää aina yhtä sellaista kohden, joka jaksaa kiinnostaa hetken. Se on kaukana kaveruudesta.
Nautin ohimenevistä kohtaamisista ja olen ihmisille ystävällinen - tämä on minulle riittävä sosiaalisuuden taso. En halua elämääni ketään, joka kuvittelee minun olevan hänen "ystävänsä" ja sen perusteella kaataa niskaani jotain paskaa, mikä ei kiinnosta minua tippaakaan vaan masentaa ja kuormittaa. Kivoja ja kiinnostavia asioita ihmiset sitten yleensä jakavat someissaan tai jalostavat kaupallisiksi tuotteiksi, ja ne ovat sitä kautta saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 50-vuotias ja viimeisen vuoden aikana mieleen on usein hiipinyt turhautuminen. Haluaisin vaihtaa alaa/työtä, mutta en yhtään tiedä mitä tekisin. Olen tehnyt koko elämäni matalapalkka-alan töitä niin toimistoissa kuin tuotannossa. Haluaisin nähdä enemmän Suomea, mutta ei ole varaa autoon, eikä julkisilla pääse moneenkaan kohteeseen, joten kökin enimmäkseen töissä ja kotona. Ystäviä ei ole, olen muuttanut monta kertaa. Nyt hallituksen toimet ja maailmantilanne - ei näy valoa tunnelin päässä. Tähän ikään asti meni ilman kriisejä.
Mä oon 34v ja samat tunteet. Ei ole töitä eikä rahaa. En uskolla edes ajaa. Tylsä kaupunki. !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä kriisejä pukkaa kun eilen samasta aiheesta kirjoitti toinen(?) nainen. Oon 34 ja en koe yhtään etten keksisi mistä saisin elämäniloa. Ennemmin mietityttää löydänkö ikinä sitä speesiaalityyppiä(kumppania) kenen kanssa jakaa kaikkia mahtavia elämän sattumuksia ja kokemuksia. Jaettuna ne on niiiin paljon kivempia! Mutta positiivinen mieleni sanoo että mahtavia tyyppejä tulee kyllä vastaan, tiedän sen. :) Ja jos ei tule niin ei asian surkuttelu mun olotilaa tässä paranna. Tuokin on loppupeleissä asia joka ei ole mun käsissä. Miksi siis murehtisin sitä?
Yritätkö elää siis jonkun toisen kautta vai miksi et voi vaan elää mahtavia elämän sattumuksia ja kokemuksia niistä itseksesi nauttien? VAi koetko että elämä ei ole jotenkin olemassa, jos joku ei todista sinua elämässä sitä?
Onpa kyllä kerta kaikkiaan outoja ajatuksia teillä
Ei vaan nimenomaan teen juttuja itsekseni myös, mutta ne on kivempia seurassa :) Kuukauden sisään oon käynyt parilla keikka+hotelli-reissullakin ja vaikka nautin livemusiikista ja matkustamisesta yksinkin niin onhan se kivempaa jonkun ystävän tai mielitietyn kanssa! :)
Mikset siis voi tehdä niitä vanhempana? :D
Ei siitä ole missään takeita että vanhempanakaan on sitä seuraa kenen kanssa tehdä yhdessä asioita. Aikansa kun aina menee ja tekee yksinään niin lopulta siihen tympääntyy eikä se enää kiinnosta.
Itse olen sellainen melankolinen ihminen etten saanut edes nuorena nautintoa mistään. joskus harvoin saan. En edes koe olevani masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin osaat sinäkään varautua kuinka äkkiä se seuraava kymmenen vuotta meneekään ja huomaat olevasi tukevasti keski-iässä ja (esi)vaihtareihin sekä ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin oireineen saa olla tottumassa. Mikään niistä ei parane eikä mene ohi sen paremmin liikkeellä, lääkkeellä, levolla kuin ajan kanssakaan vaan niihin vaan on sopeuduttava ja vähän väliä ilmaantuu jotain uutta entisten lisäksi.
Ja aika kuluu vaan nopeammin ja nopeammin eli just olit nelikymppinen niin oho, seuraavat onkin tasavuosisynttärit taas. Joulu ja juhannus tuntuu olevan kumpainenkin kahdesti vuodessa ja menkat kaksi kertaa kuukaudessa kunnes vaihdevuodet vihdoin on joskus 55-vuotiaana ohi.
Aika hirveän lyhyt on se aika elämässä kun on aikuinen ja jokainen päivä on lähtökohtaisesti edellistä parempi tai ainakin yhtä hyvä. Sitten alkaa alamäki joka kiihtyy loppuliukua kohti.
Tämähän se. Eikä voi enää ajatella, että asiat muuttuisivat paremmaksi, jos teen niin tai näin tai noin, kuten nuorena. Ei, ei ole mitään taikakeinoja aikaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan paranee! Älä stressaa. Olen lähes 60 v ja aika lailla samanhenkinen kuin sinä. Vaikka vanhenee ei se elämänilo katoa. Mukavaa sunnuntaita sinulle.
Kiitos samoin! Kiitos myös ensimmäisestä omia ajatuksia/kokemuksia sivuavasta kommentista. Muut tähän asti olleet lähinnä minun ajatuksia kyseenalaistavia tai moittivia. Ap
Aloituksesi on sävyltään negatiivinen joten ihan turha odottaa muiltakaan mitään muuta sisältöä. Mieti ensin omaa asennettasi, sitä niittää mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin osaat sinäkään varautua kuinka äkkiä se seuraava kymmenen vuotta meneekään ja huomaat olevasi tukevasti keski-iässä ja (esi)vaihtareihin sekä ikääntymisen aiheuttamiin ongelmiin oireineen saa olla tottumassa. Mikään niistä ei parane eikä mene ohi sen paremmin liikkeellä, lääkkeellä, levolla kuin ajan kanssakaan vaan niihin vaan on sopeuduttava ja vähän väliä ilmaantuu jotain uutta entisten lisäksi.
Ja aika kuluu vaan nopeammin ja nopeammin eli just olit nelikymppinen niin oho, seuraavat onkin tasavuosisynttärit taas. Joulu ja juhannus tuntuu olevan kumpainenkin kahdesti vuodessa ja menkat kaksi kertaa kuukaudessa kunnes vaihdevuodet vihdoin on joskus 55-vuotiaana ohi.
Aika hirveän lyhyt on se aika elämässä kun on aikuinen ja jokainen päivä on lähtökohtaisesti edellistä parempi tai ainakin yhtä hyvä. Sitten alkaa alamäki joka kiihtyy loppuliukua kohti.
Tämähän se. Eikä voi enää ajatella, että asiat muuttuisivat paremmaksi, jos teen niin tai näin tai noin, kuten nuorena. Ei, ei ole mitään taikakeinoja aikaa vastaan.
Eikö toi oo sit tavallaan lohduttavaa koska ei tarvii pähkäillä ja taistella mitään vastaan? Elämä meni ja nyt saa olla rauhassa ja kastella kukkia ja hoitaa kissaa vaikka.
Ota ahnaasti pyllyyn?