Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 33v ja koen kriisiä vanhenemisesta sekä siitä millaiseksi elämä muuttuu, nyt kaipaisin teiltä vanhemmilta naisilta viisauksia
19.04.2026 |
Niin, myönnettäköön että ongelma on siis se etten halauisi luopua nuoruudesta, suorastaan pelkään sitä että mistä löydän sen elämisenilon about 40 vuotisuuden jälkeen. Minulle iloa tuovia asioita ovat vapaus, spontaanius ja sellainen tietynlainen huolettomuus, joista olen osannut ja halunnut pitää kiinni tähän asti. Sekä ajatus siitä että kaikki ovet ovat avoinna ja mitä vaan voi tapahtua, tajuan sen että iän myötä tuo ajatusmalli todellakin tulee varmasti kokemaan kolauksen.
Lapsista en ole koskaan haaveillut, joten sitä mietinkin erityisesti lapsettomien kohdalla että mistä löydätte sisällön elämään? Kun en varsinaisesti koe itseäni sellaiseksi äiti-ihmiseksi tai että haluaisin lapset elämänsisällön täytteeksi (kuten monilla näyttää olevan, eikä siinäkään mitään väärää ole), lapset on ihan kivoja mutta perhe-elämä kaikkine velvollisuuksineen ei ehkä tunnu omalta. Ja pahintahan on se että tuo on sellainen asia jota ei voi kokeilla että olisiko se oma juttu vai ei, kuten vähän muuta kaikkea elämässä voi kokeilla.
Joten olisiko jollain vanhemmalla ja viisaammalla jotain annettavaan tähän minun orastavaan kriisiini.
Kommentit (110)
Mitä tarkoittaa "kaikki ovet avoinna ja mitä vaan voi tapahtua" . Eihän tuo nyt realistista ole monellekaan, ellet sitten vaikka ole rikas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä kriisejä pukkaa kun eilen samasta aiheesta kirjoitti toinen(?) nainen. Oon 34 ja en koe yhtään etten keksisi mistä saisin elämäniloa. Ennemmin mietityttää löydänkö ikinä sitä speesiaalityyppiä(kumppania) kenen kanssa jakaa kaikkia mahtavia elämän sattumuksia ja kokemuksia. Jaettuna ne on niiiin paljon kivempia! Mutta positiivinen mieleni sanoo että mahtavia tyyppejä tulee kyllä vastaan, tiedän sen. :) Ja jos ei tule niin ei asian surkuttelu mun olotilaa tässä paranna. Tuokin on loppupeleissä asia joka ei ole mun käsissä. Miksi siis murehtisin sitä?
Yritätkö elää siis jonkun toisen kautta vai miksi et voi vaan elää mahtavia elämän sattumuksia ja kokemuksia niistä itseksesi nauttien? VAi koetko että elämä ei ole jotenkin olemassa, jos joku ei todista sinua elämässä sitä?
Onpa kyllä kerta kaikkiaan outoja ajatuksia teillä
Ei vaan nimenomaan teen juttuja itsekseni myös, mutta ne on kivempia seurassa :) Kuukauden sisään oon käynyt parilla keikka+hotelli-reissullakin ja vaikka nautin livemusiikista ja matkustamisesta yksinkin niin onhan se kivempaa jonkun ystävän tai mielitietyn kanssa! :)
Mikset siis voi tehdä niitä vanhempana? :D
Rakkaista läheisistä kannattaa pitää huolta ja nauttia heidän läheisyydestään. Elämä on lyhyt.
Eihän elämässä olekaan millään merkitystä. Sen takia se kriisi tulee 30v iässä kun nuorempana ei vielä tajua et mitään merkitystä ei olekaan.
En itsekään yritä elää kenenkään muun (mahdollisten tulevien lasten) kautta, vaan tuntuu että jään jotenkin yksin sen kanssa minkälaista elämää haluaisin elää tulevaisuudessakin ja "kaikki muut" ovat tyytyväisiä kodeissaan täysien kalentereiden kanssa, perheelle ruokaa laittaen ja harrastuksiin lapsia kuskaillen. Kaipaisin siis niitä samanhenkisiä ihmisiä ympärille (lapsellisia tai lapsettomia) mutta tuntuu että mitä enemmän ihmisille tulee ikää, jäädään vaan kotiin ja se riittää. Ehkä minullekin käy niin ja olen tyytyväinen tai sitten käy mutta en todellakaan ole, vaan ahdistunut.
Ja se mikä nykyisin tuo iloa, kaikki luova ja taiteellinen tekeminen kotona, puutarhassa hääräily, eläimet, mökkeily, veneily, retkeily, ajatuksia herättelevät kirjat, matkustelu uusiin kohteisiin tai ylipäätään kaikki mikä on uutta. Ja siinä rinnalla sitten se fiilis että elämä voi tuoda eteen mitä vaan kivaa ja jännää. Jostain syystä koen tai ehkä pelkään jos nuo ei tuokaan enää iloa esim 10 vuoden päästä. Olen jotenkin elämyshakuinen ja aina pitäisi olla jotain isoa tai pientä mitä odottaa. Aloin opiskellakin töiden ohessa kun siinä saa kivasti pieniä välipalkintoja kun onnistuu jossakin ja samalla oppii uutta. Että tällaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla jotain intohimoa? Jotkut voi aloittaa vaikka vuori kiipeilyn, tai juosta marathoonin ja harjoitella sitä varten.
Vanheneminen on väistämätöntä, jos aikoo elää pitkään. Tee, mikä tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itsekään yritä elää kenenkään muun (mahdollisten tulevien lasten) kautta, vaan tuntuu että jään jotenkin yksin sen kanssa minkälaista elämää haluaisin elää tulevaisuudessakin ja "kaikki muut" ovat tyytyväisiä kodeissaan täysien kalentereiden kanssa, perheelle ruokaa laittaen ja harrastuksiin lapsia kuskaillen. Kaipaisin siis niitä samanhenkisiä ihmisiä ympärille (lapsellisia tai lapsettomia) mutta tuntuu että mitä enemmän ihmisille tulee ikää, jäädään vaan kotiin ja se riittää. Ehkä minullekin käy niin ja olen tyytyväinen tai sitten käy mutta en todellakaan ole, vaan ahdistunut.
Ja se mikä nykyisin tuo iloa, kaikki luova ja taiteellinen tekeminen kotona, puutarhassa hääräily, eläimet, mökkeily, veneily, retkeily, ajatuksia herättelevät kirjat, matkustelu uusiin kohteisiin tai ylipäätään kaikki mikä on uutta. Ja siinä rinnalla sitten se fiilis että elämä voi tuoda eteen mitä vaan kivaa ja jännää. Jostain syystä koen tai ehkä pelkään jos nuo ei tuokaan enää iloa esim 10 vuoden päästä. Olen jotenkin elämyshakuinen ja aina pitäisi olla jotain isoa tai pientä mitä odottaa. Aloin opiskellakin töiden ohessa kun siinä saa kivasti pieniä välipalkintoja kun onnistuu jossakin ja samalla oppii uutta. Että tällaista. Ap
Ei kukaan ole täysin tyytyväinen, ihmiset feikkaa vaan hyvin. Tätä on ihmiselämä ja se pitää hyväksyä. Mitään suurempaa merkitystä ei ole ja ssuurin osa ihmisistä ei saavuta mitään mistä meidät 100 vuoden päästä muistettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "kaikki ovet avoinna ja mitä vaan voi tapahtua" . Eihän tuo nyt realistista ole monellekaan, ellet sitten vaikka ole rikas
Veikkaan, että tässä kuvaillaan jotain fiilistä, ei niinkään realiteetteja. Että voisi ryhtyä mihin vaan, vaikkei voikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä kriisejä pukkaa kun eilen samasta aiheesta kirjoitti toinen(?) nainen. Oon 34 ja en koe yhtään etten keksisi mistä saisin elämäniloa. Ennemmin mietityttää löydänkö ikinä sitä speesiaalityyppiä(kumppania) kenen kanssa jakaa kaikkia mahtavia elämän sattumuksia ja kokemuksia. Jaettuna ne on niiiin paljon kivempia! Mutta positiivinen mieleni sanoo että mahtavia tyyppejä tulee kyllä vastaan, tiedän sen. :) Ja jos ei tule niin ei asian surkuttelu mun olotilaa tässä paranna. Tuokin on loppupeleissä asia joka ei ole mun käsissä. Miksi siis murehtisin sitä?
Yritätkö elää siis jonkun toisen kautta vai miksi et voi vaan elää mahtavia elämän sattumuksia ja kokemuksia niistä itseksesi nauttien? VAi koetko että elämä ei ole jotenkin olemassa, jos joku ei todista sinua elämässä sitä?
Onpa kyllä kerta kaikkiaan outoja ajatuksia teillä
Ei vaan nimenomaan teen juttuja itsekseni myös, mutta ne on kivempia seurassa :) Kuukauden sisään oon käynyt parilla keikka+hotelli-reissullakin ja vaikka nautin livemusiikista ja matkustamisesta yksinkin niin onhan se kivempaa jonkun ystävän tai mielitietyn kanssa! :)
Mikset siis voi tehdä niitä vanhempana? :D
Enhän mä ole niin väittänyt :D En ole ap, jos luet viestiketjun tarkemmin niin ymmärrät. Sanoin että enemmän harmittaa et jos sitä omaa spesiaalityyppiä ei koskaan löydy.
Sun pitää vaan nyt tyytyy siihen, et elämä on tästä eteenpäin yhtä alamäkeä. Todennäköisesti tulet elämään vielä 50 vuotta, joka on 17 vuotta enemmän kuin mitä nyt on takanasi. Ajatteleppa sitä. 33 vuotta vapautta ja spontaniutta ja loput 50 vuotta toinen jalka haudassa kiinni. Ei ole hääviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "kaikki ovet avoinna ja mitä vaan voi tapahtua" . Eihän tuo nyt realistista ole monellekaan, ellet sitten vaikka ole rikas
Veikkaan, että tässä kuvaillaan jotain fiilistä, ei niinkään realiteetteja. Että voisi ryhtyä mihin vaan, vaikkei voikaan.
Juuri näin. Kyllähän minä tiedän etten voisi vaikka huomenna lähteä maailmanympärimatkalle tai ostaa jotain lukaalia järven rannalta tai alkaa pyörittää maatilaa jne. Monet asiat tarvitsisi varsinkin paljon rahaa jota minulla ei ole. Mutta se on vaan sellainen ajatus. Ap
70 plus ja voimat alkavat hiipua. Eileenkin jaksoin vaivalloisesti kävellä 10 km, ensi viikolla kahteen kertaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä hehkeä ja itsesi näköinen. Nauti 9-10 vuoden ajan siitä! 42 vuoden jälkeen silmäluomet alkaa roikkua, 43-44-vuotiaana kämmenen selkäpuolen iho alkaa ryppyyntyä. 45-48-vuotiaana poimut kaulan alapuolelle.
Älä tee lapsia jonkun ok-miehen kans vain lasten tekemisen takia. Vaan jos sulle tulee Se Oikea, jolle haluat kiihkeästi tehdä sen 100 lasta.
Olen alkanut tuntea suurta väsymystä .Jo iltapäivästä täytyy alkaa nukkumaan . En jaksa siivota enkä oikeen innostu mistään.En halua olla näin saamaton mutta kun ei ole voimia.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan nyt tyytyy siihen, et elämä on tästä eteenpäin yhtä alamäkeä. Todennäköisesti tulet elämään vielä 50 vuotta, joka on 17 vuotta enemmän kuin mitä nyt on takanasi. Ajatteleppa sitä. 33 vuotta vapautta ja spontaniutta ja loput 50 vuotta toinen jalka haudassa kiinni. Ei ole hääviä.
Kantsii pitää terveydestä huolta ja liikkua niin ei oo alamäkeä. Tietty jos tulee sairaus yhtäkkiä sille ei voi mitään,
Ei se viisauksilla miksikään muutu vaan ihan prsiistä tämä vanhenevan ihmisen elämä on.
Jokainen voi puhua vain omasta kokemuksestaan. Itse päätin 30 vuotiaana etten halua jäädä kokematta sitä, että saa lapsen. Tein oikean päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä hehkeä ja itsesi näköinen. Nauti 9-10 vuoden ajan siitä! 42 vuoden jälkeen silmäluomet alkaa roikkua, 43-44-vuotiaana kämmenen selkäpuolen iho alkaa ryppyyntyä. 45-48-vuotiaana poimut kaulan alapuolelle.
Älä tee lapsia jonkun ok-miehen kans vain lasten tekemisen takia. Vaan jos sulle tulee Se Oikea, jolle haluat kiihkeästi tehdä sen 100 lasta.
Poimut kaulaan
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan nimenomaan teen juttuja itsekseni myös, mutta ne on kivempia seurassa :) Kuukauden sisään oon käynyt parilla keikka+hotelli-reissullakin ja vaikka nautin livemusiikista ja matkustamisesta yksinkin niin onhan se kivempaa jonkun ystävän tai mielitietyn kanssa! :)