Mitä sellaiset ihmiset tekee päivittäin jolla ei oo kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valu hukkaan. Teen niitä asioita joita eniten haluankin tehdä eli esim. pelailen ja katson elokuvia. En edes halua kavereita. Ei ole aikaa kavereille.

Kuulostaa kyllä todella tyhjältä elämältä. 

Mä en ymmärrä taas ihmisiä jotka eivät hetkeäkään osaa olla yksin.

Aina pitää olla seuraa, eikä yksin pystytä lähtemään mihinkään.

Läheisriippuvuutta?

Kukaan ei ole puhunut siitä, etteikö voisi olla hetkeäkään yksin tai ei osaisi lähteä johonkin yksin. Se, että elämän sisältö oikeasti on ruudun tuijottamista, on aika surullista ja epänormaalia.

Tyypillistä palsta koulukiusaamista. 

Tuskinpa meidän sukupolvessa kenenkään elämänsisältö on ruudun tuijottamista. 

Nuoremmista voit olla huolissasi. Heidän elämänsisältönsä tuntuu oikeasti olevan ruudulla roikkuminen. Ja tämä vaikka se kaveri on siinä VIERESSÄ! 

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.

Eihän ne ystävätkään välttämättä pysy

Olen pitkäaikaissairas ja kivulias ja tämän vuoksi huono tekemään aikatauluja ja suunnitelmia. Sitäkin parempi perumaan menoja. Koen että sairauteni takia kanssani ystävyys on toiselle raskasta, harva tosissaan ymmärtää. En halua olla se ystävä joka ei juuri nyt ole saatavilla oman jaksamisensa vuoksi. Olen päätynyt olemaan käytännössä täysin itsekseni. Aika kuluu mukavasti, joitain palveluita joudun ostamaan, esim. raskaimpien kantamiset. En tosin odota että ystävä näitä asioita hoitaisi, ei sillä.

Kelpuutan ystävikseni vain eliittiä. Mutta eliitti ei välitä kaveerata kanssani, joten minkäs teet! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Ajattelevatko lapsesi samalla tavalla?

Olen maaseudulla kasvanut sangen eristyksissä ja lapsena yksinäisenä. Aika surullinen muisto hiipi mieleeni tästä kommentista. Nykyään onneksi asun ihmisten ilmoilla ja on hyviä ystäviä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että olisi lapsena saanut kasvaa ystävien kanssa.

Miksi meidän lapset olisivat eristyksissä ja yksinäisiä? Ihme kommentti.

Maaseudulla harvemmin on niin lyhyet etäisyydet, että lapset saisivat kavereita naapurustosta. Kyläkoulukin voi olla niin pieni, ettei siellä ole yhtään valinnanvaraa kavereista. Kaiken lisäksi riippuvuus vanhempien kyydeistä on raastavaa ja vähentää spontaania yhdessä olemista. Siis peilaan tässä sitä, kuinka ankea lapsuus itsellä oli kun vanhemmat halusivat elää ”rauhassa”. Omille lapsilleni halusin parempaa elämää.

Onpa sulla outo käsitys maaseudusta. Ei täällä ole mitään kyläkouluja vaan koulu on keskustassa. Eikä lapset ole riippuvaisia kyydistä, ihan omilla terveillä jaloilla ajavat pyörällä tai kävelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.

En minä ole yksinäinen. Tuskinpa erokaan tulee, miksi tulisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.

Eihän ne ystävätkään välttämättä pysy

No on pysynyt 50 vuotta. Ei ole eri elämäntilanteet ja välimatkat vaikuttaneet ystävyyteen. Ystäviä on eri elämänvaiheista. Lapsuus, opiskelija- ja työelämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valu hukkaan. Teen niitä asioita joita eniten haluankin tehdä eli esim. pelailen ja katson elokuvia. En edes halua kavereita. Ei ole aikaa kavereille.

Kuulostaa kyllä todella tyhjältä elämältä. 

Kuinka niin? Mitä apua niistä "kavereista" oikeastaan on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.

En minä ole yksinäinen. Tuskinpa erokaan tulee, miksi tulisi?

Puoliso kyllästyy ja haluaa eron. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita. 

Minulla ei juuri ole kavereita. Asun mieheni kanssa omia päätyjä taloa. Monen järkytykseksi olemme oikein onnellisia näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valu hukkaan. Teen niitä asioita joita eniten haluankin tehdä eli esim. pelailen ja katson elokuvia. En edes halua kavereita. Ei ole aikaa kavereille.

Kuulostaa kyllä todella tyhjältä elämältä. 

Kuinka niin? Mitä apua niistä "kavereista" oikeastaan on?

Täytettä tyhjään elämään? Ne on ne tosi "sosiaaliset" niitä, joilla on tyhjyys sisällä, eivätkä pysty olemaan itsensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.

En minä ole yksinäinen. Tuskinpa erokaan tulee, miksi tulisi?

Puoliso kyllästyy ja haluaa eron. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita. 

Tuskinpa sellaista meillä tapahtuu. Sulle on vissiin outo ajatus että toiset parit pysyvät yhdessä.

Oon kännykällä, katson elokuvia, käyn elokuvateattereissa, käyn kirppiksillä ja kaupoilla. Nyt just katsoin loppuun tänään kirppikseltä hankkimani Rock N Roll High School (1979) leffan. Itsekseni käyn frisbeegolfaa ja käyn töissä. On tässä ohjelmaa yksineläjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Ajattelevatko lapsesi samalla tavalla?

Olen maaseudulla kasvanut sangen eristyksissä ja lapsena yksinäisenä. Aika surullinen muisto hiipi mieleeni tästä kommentista. Nykyään onneksi asun ihmisten ilmoilla ja on hyviä ystäviä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että olisi lapsena saanut kasvaa ystävien kanssa.

Miksi meidän lapset olisivat eristyksissä ja yksinäisiä? Ihme kommentti.

Maaseudulla harvemmin on niin lyhyet etäisyydet, että lapset saisivat kavereita naapurustosta. Kyläkoulukin voi olla niin pieni, ettei siellä ole yhtään valinnanvaraa kavereista. Kaiken lisäksi riippuvuus vanhempien kyydeistä on raastavaa ja vähentää spontaania yhdessä olemista. Siis peilaan tässä sitä, kuinka ankea lapsuus itsellä oli kun vanhemmat halusivat elää ”rauhassa”. Omille lapsilleni halusin parempaa elämää.

Onpa sulla outo käsitys maaseudusta. Ei täällä ole mitään kyläkouluja vaan koulu on keskustassa. Eikä lapset ole riippuvaisia kyydistä, ihan omilla terveillä jaloilla ajavat pyörällä tai kävelevät.

Se ei ole käsitys vaan todellisuus omasta lapsuudesta 2000-luvun alussa. Se ei ole mitään maaseutua, jos on joku keskusta johon voi pyöräillä tai kävellä. Itselläsi on aika erikoinen käsitys maaseudusta. 

Kuuntelen kasarimusaa uudella äänentoistolla ja selailen nettiä. Tää on oikeastaan ihan kivaa. 

Minulla ei ole ollut kolmeen vuoteen yhtäkään kaveria. Olen viettänyt aikaa puolison kanssa, opiskellut ja hartastanut. Hyvin olen saanut ajan kulumaan. Ei tunnu, että elämä valuisi hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Ajattelevatko lapsesi samalla tavalla?

Olen maaseudulla kasvanut sangen eristyksissä ja lapsena yksinäisenä. Aika surullinen muisto hiipi mieleeni tästä kommentista. Nykyään onneksi asun ihmisten ilmoilla ja on hyviä ystäviä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että olisi lapsena saanut kasvaa ystävien kanssa.

Miksi meidän lapset olisivat eristyksissä ja yksinäisiä? Ihme kommentti.

Maaseudulla harvemmin on niin lyhyet etäisyydet, että lapset saisivat kavereita naapurustosta. Kyläkoulukin voi olla niin pieni, ettei siellä ole yhtään valinnanvaraa kavereista. Kaiken lisäksi riippuvuus vanhempien kyydeistä on raastavaa ja vähentää spontaania yhdessä olemista. Siis peilaan tässä sitä, kuinka ankea lapsuus itsellä oli kun vanhemmat halusivat elää ”rauhassa”. Omille lapsilleni halusin parempaa elämää.

Onpa sulla outo käsitys maaseudusta. Ei täällä ole mitään kyläkouluja vaan koulu on keskustassa. Eikä lapset ole riippuvaisia kyydistä, ihan omilla terveillä jaloilla ajavat pyörällä tai kävelevät.

Se ei ole käsitys vaan todellisuus omasta lapsuudesta 2000-luvun alussa. Se ei ole mitään maaseutua, jos on joku keskusta johon voi pyöräillä tai kävellä. Itselläsi on aika erikoinen käsitys maaseudusta. 

Itse olen asunut ikäni maaseudulla joten enköhän tiedä mikä se on. Maaseudulla on myös keskusta, se missä on kauppa ja muut palvelut. Itse vietin lapsuuden jo hieman aiemmin kun 2000-luvulla.

Moni sanoo että puolison kanssa kiva. Onko puolison kaverit ajettu mäkeen?

Olen ollut koko elämäni itsekseen eläjä. Lapsenakin kävin "kavereiden" luona vain pelaamassa, koska oli parempi tietokone tai konsoli. Ei minua ihmiset oikein jaksa kiinnostaa pidemmän päälle.