Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaiset ihmiset tekee päivittäin jolla ei oo kavereita?
Kommentit (108)
Siis viettääkö joku työssäkäyvä aikuinen oikeasti päivittäin aikaa kavereiden kanssa? Tsissus. Kuulostaa raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään.
Aika yksinäistä, jos ero tulee. Mulle hyvät ystävät ovat tärkeitä.
En minä ole yksinäinen. Tuskinpa erokaan tulee, miksi tulisi?
Puoliso kyllästyy ja haluaa eron. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita.
Tuskinpa sellaista meillä tapahtuu. Sulle on vissiin outo ajatus että toiset parit pysyvät yhdessä.
Aina kaikkea voi tapahtua. Toiset pysyy yhdessä ja toiset ei. Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään.
Ajattelevatko lapsesi samalla tavalla?
Olen maaseudulla kasvanut sangen eristyksissä ja lapsena yksinäisenä. Aika surullinen muisto hiipi mieleeni tästä kommentista. Nykyään onneksi asun ihmisten ilmoilla ja on hyviä ystäviä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että olisi lapsena saanut kasvaa ystävien kanssa.
Miksi meidän lapset olisivat eristyksissä ja yksinäisiä? Ihme kommentti.
Maaseudulla harvemmin on niin lyhyet etäisyydet, että lapset saisivat kavereita naapurustosta. Kyläkoulukin voi olla niin pieni, ettei siellä ole yhtään valinnanvaraa kavereista. Kaiken lisäksi riippuvuus vanhempien kyydeistä on raastavaa ja vähentää spontaania yhdessä olemista. Siis peilaan tässä sitä, kuinka ankea lapsuus itsellä oli kun vanhemmat halusivat elää ”rauhassa”. Omille lapsilleni halusin parempaa elämää.
Onpa sulla outo käsitys maaseudusta. Ei täällä ole mitään kyläkouluja vaan koulu on keskustassa. Eikä lapset ole riippuvaisia kyydistä, ihan omilla terveillä jaloilla ajavat pyörällä tai kävelevät.
Se ei ole käsitys vaan todellisuus omasta lapsuudesta 2000-luvun alussa. Se ei ole mitään maaseutua, jos on joku keskusta johon voi pyöräillä tai kävellä. Itselläsi on aika erikoinen käsitys maaseudusta.
Olen samaa mieltä. On ihan erilaista asua lapsena "maaseudulla" eli oikeasti pikkukaupungissa polkupyöräetäisyydellä luokkakavereista, kaupoista ja koulusta, kuin oikealla maaseudulla, missä lapsi on käytännössä muiden kyytien varassa ja joukkoliikennekin saattaa kulkea hyvin harvoin jos lainkaan.
No ei todellakaan. Päin vastoin kaveeraaminen on usein sitä hukkaa, kuunnella jonkun toisen draamoja ja valituksia. Sellaiset asiat mitkä olisivat hyödyllisiä, ovat usein kilpailtuja liikesalaisuuksia ja muita, mitä ei haluta jakaa kavereille vaan ainoastaan liikekumppaneille ja mahdollisesti puolisolle ja jälkeläisille
Jotkut tuttavuudet ovat ihan hyvää viihdettä, mutta harvemmat sitäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään.
Ajattelevatko lapsesi samalla tavalla?
Olen maaseudulla kasvanut sangen eristyksissä ja lapsena yksinäisenä. Aika surullinen muisto hiipi mieleeni tästä kommentista. Nykyään onneksi asun ihmisten ilmoilla ja on hyviä ystäviä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että olisi lapsena saanut kasvaa ystävien kanssa.
Miksi meidän lapset olisivat eristyksissä ja yksinäisiä? Ihme kommentti.
Maaseudulla harvemmin on niin lyhyet etäisyydet, että lapset saisivat kavereita naapurustosta. Kyläkoulukin voi olla niin pieni, ettei siellä ole yhtään valinnanvaraa kavereista. Kaiken lisäksi riippuvuus vanhempien kyydeistä on raastavaa ja vähentää spontaania yhdessä olemista. Siis peilaan tässä sitä, kuinka ankea lapsuus itsellä oli kun vanhemmat halusivat elää ”rauhassa”. Omille lapsilleni halusin parempaa elämää.
Onpa sulla outo käsitys maaseudusta. Ei täällä ole mitään kyläkouluja vaan koulu on keskustassa. Eikä lapset ole riippuvaisia kyydistä, ihan omilla terveillä jaloilla ajavat pyörällä tai kävelevät.
Se ei ole käsitys vaan todellisuus omasta lapsuudesta 2000-luvun alussa. Se ei ole mitään maaseutua, jos on joku keskusta johon voi pyöräillä tai kävellä. Itselläsi on aika erikoinen käsitys maaseudusta.
Olen samaa mieltä. On ihan erilaista asua lapsena "maaseudulla" eli oikeasti pikkukaupungissa polkupyöräetäisyydellä luokkakavereista, kaupoista ja koulusta, kuin oikealla maaseudulla, missä lapsi on käytännössä muiden kyytien varassa ja joukkoliikennekin saattaa kulkea hyvin harvoin jos lainkaan.
Sinäkin käsitit väärin. Me todellakin asumme oikealla maaseudulla. Asukkaita alle tuhat, lähimpään kaupunkiin 100km. Tarkoitin keskustalla sitä missä on kauppa. Viimeinen linja-auto ajo 1990-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on kaveri? Itselläni ei ole yhtään eikä tarvii. Liittyy allaolevaan. Mitä vanhempi niin sitä enemmän on vähemmän.
- 0-3 v
3-6 v
6-10 v
10-14 v
15-17 v
17-20 v
20-25v
25-35 v
35-50 v
50-60 v
60-65 v
65- v
Ollaan täällä palstalla. Ei ole rahaa lähteä mihinkään.
On jokunen ystävä, mutta tapaan heitä harvakseltaan. Vietän tosi paljon aikaa itekseni. Käyn salilla, lenkillä, luen, maalaan, kokkaan, siivoan, katson tvtä, roikun netissä... niin ne päivät vaan soljuu nopeasti.