Mitä sellaiset ihmiset tekee päivittäin jolla ei oo kavereita?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ikää on alkanut tulla ja kaikenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, niin nykyään itken päivittäin, kun ei ole ketään.
Lapset eivät siis käy luonasi? Yleensä yksinäiseen vanhuuteen on syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ikää on alkanut tulla ja kaikenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, niin nykyään itken päivittäin, kun ei ole ketään.
Oletko ajatellut liittyä SPR:n ystävätoimintaan? Kurssilla tapaa muita ja saat ystäväksesi pari yksinäistä. Ei hassumpaa..
Kiitos ehdotuksesta. Kyllä minulla tuon kaltaisia mahdollisuuksia on ja käyn välillä tuulettumassakin yms. Mutta eivät ne ole sama asia kuin omat läheiset tai kaverit. Jäin äskettäin työttömäksi, tuli terveysongelmia, muita ongelmia yms. ja ne iski myös mielettömän yksinäisyyden tunteen päälle, koska joutuu enimmäkseen vain olemaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ikää on alkanut tulla ja kaikenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, niin nykyään itken päivittäin, kun ei ole ketään.
Lapset eivät siis käy luonasi? Yleensä yksinäiseen vanhuuteen on syynsä.
Toisella puolella maata asuvat. Puhelinsuhde sen takia enimmäkseen.
Liikun metsissä nauttien hiljaisuudesta, luonnon äänistä ja eläinkohtaamisista. Olisi paljon haastavampaa kaverin kanssa kuin yksin kohdata eläimiä ja olla hiljaa.
Teen kahta työtä, vapaaehtoistyötä, lenkkeilen, luen, käyn miehen kanssa elokuvissa, teatterissa, syömässä joskus ravintolassa, täyttelen ristikoita, teen käsitöitä, käyn kuntosalilla, teen miehen kanssa pieniä matkoja, käyn joskus kalassa, talvella hiihdän, käyn vähingään kuukauden välein hoitamassa lspsuudemkotia, katson televisiota, käyn konserteissa. leivon sekä itselle että järjestöjen myyjäisiin ym. Ei nyt kaikki ollut tässä mutta arkisin päätyöhön menee matkoineen vähintään 9 h/päivä ja sivutyöhön n. 20 h/viikko. Joskus väsyttää kuten nyt ja sitten vaan oon netissä. Näen ihmisiä kyllä mutta en halua sitoutua perheen ulkopuolisiin.
Ei valu hukkaan. Teen niitä asioita joita eniten haluankin tehdä eli esim. pelailen ja katson elokuvia. En edes halua kavereita. Ei ole aikaa kavereille.
Liikun ympäti Helsinkiä. Hieno kotikaupunki jossa aina sattuu ja tapahtuu.
Tänään hain Vantaan puolelta Jumbosta lahja avajaiskassin. Paran kauppakeskus pääkaupunkiseudulta. Siisti. Ja kaiken väriset häiriköt puuttuu. Eikä kytätä naisten pukeutumista silmä kovana.
Tapaatko sinä kavereita päivittäin?
Vierailija kirjoitti:
Ei valu hukkaan. Teen niitä asioita joita eniten haluankin tehdä eli esim. pelailen ja katson elokuvia. En edes halua kavereita. Ei ole aikaa kavereille.
Kuulostaa kyllä todella tyhjältä elämältä.
Juon kaljaa, runkkaan, katselen YouTube videoita.
Mulla on ystäviä, mutta välillä tavataan harvoin, kun kaikilla menoja. Tuossa meni 5 kk etten tavannut ketään ystävää. Toki soiteltin ja viestiteltiin. Tässä kuussa kaksi tapaamista ja ensi kuussa tapaan kolme ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vain narsistit tarvitsevat lauman mielistelijöitä ympärilleen. Muilla on yleensä jokin taso sille, keitä huolivat lähelleen.
Tottakai on taso. Ja parempi yksin kuin huonossa seurassa on ihan totta, mutta ei se tätä kuristavaa yksinäisyyden tunnetta poista.
En edes ole erityisen sosiaalinen mutta kauheasti kaipaisin ihan live kaveria jonka kanssa voisi höpötellä ja käydä ehkä jopa jossain.
Oon koko elämäni vaan kaivannut ja toivonut ystävää. Oon kiltti, ystävällinen, muita kunnioittava ja avulias ja tykkään yleensä jutustella, ilmeisesti ihan hauskaa seuraakin.
Jotain mä vaan en osaa. Joskus vaan tarviis halauksen ja jonkun ystävän lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin yksin olosta
Niinhän ne sanovat, kun eivät paremmasta tiedä. Oikeasti äärimmäisen harva on onnellisempi yksin kuin oikeiden ystävien kanssa. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Paremmasta tiedä? 😄
Kyllä kuule tiedetään, on kavereitten kanssa eletty ja oltu ja ei raskaampaa seuraa ole ollut. Juoruja, pskan puhumista, valehtelua, joka kerta. Ei enää ikinä! Omassa rauhassa ja seurassa saa keskittyä oikeaan tekemiseen ja joskus käydä keskustelemassa jollakin palstalla jostain itseä kiinnostavasta aiheesta. Ei kerry draamaa eikä epäilyjä mistään.
Sellaiset päivät yleensä tuntuvat hukkaan heitetyiltä kun joutuu olemaan ihmisten kanssa. Onneksi niitä on harvoin. Nautin niistä päivistä kun saan tehdä kaiken omassa rauhassa. Seikkailla luonnossa, käydä salilla ja kulttuuritapahtumissa, laittaa ruokaa, lukea, kirjoittaa, musisoida.
Pskassa seurassa vietetty päivä menee enemmän hukkaan kuin jos olisi ollut täysin yksin. Joidenkin seura on vaan niin raskasta, ettei sitä millään jaksa. Onneksi hyviäkin ystäviä on ja heidän kanssaan on aina mukava nähdä ja tehdä kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan.
Niin minäkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nautin yksin olosta
Niinhän ne sanovat, kun eivät paremmasta tiedä. Oikeasti äärimmäisen harva on onnellisempi yksin kuin oikeiden ystävien kanssa. Ihminen on sosiaalinen eläin.
Paremmasta tiedä? 😄
Kyllä kuule tiedetään, on kavereitten kanssa eletty ja oltu ja ei raskaampaa seuraa ole ollut. Juoruja, pskan puhumista, valehtelua, joka kerta. Ei enää ikinä! Omassa rauhassa ja seurassa saa keskittyä oikeaan tekemiseen ja joskus käydä keskustelemassa jollakin palstalla jostain itseä kiinnostavasta aiheesta. Ei kerry draamaa eikä epäilyjä mistään.
Eli et tiedä mitä se on kun on oikeasti tosi hyviä ystäviä? Näinhän se menee, kun ei paremmasta tiedä.
tarkoitit vissiin että mitä kaverittomat ihmiset tekevät päivisin
Niin minullakin. On varaa valita seura. Laumaa ei tarvita vaan pari kunnollista ystävää. Tämä toki voi olla yksinäiseksi jääneelle egoistille vaikea ymmärtää, että kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa voi olla aitoa ja todella antoistaa molemmin puolin.