Mitä sellaiset ihmiset tekee päivittäin jolla ei oo kavereita?

en ole onnellinen mutta olen  tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ikää on alkanut tulla ja kaikenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, niin nykyään itken päivittäin, kun ei ole ketään.

Liityn kerhoon. T. Itkijänainen 55 vuotta, superkaunis mutta autisti ja outo ollut aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautin yksin olosta

Niinhän ne sanovat, kun eivät paremmasta tiedä. Oikeasti äärimmäisen harva on onnellisempi yksin kuin oikeiden ystävien kanssa. Ihminen on sosiaalinen eläin.

Minä tiedän koska minulla on ollut paljon ystäviä.  Jääneet vuosien mittaan kaukaisuuteen, kyllästyn ihmisiin helposti.    Kaksi tuttavaa olemassa, muutaman kerran vuodessa otetaan yhteyttä, tsekataan, onko toinen vielä hengissä.  Tämä on ihanteellista, en kaipaa sosiaalisuutta, väsyn vain seurasta ja henkkiudun sellaisesta eroon. 

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

nautin omasta rauhastani ja siitä ettei kukaan järjestä draamaa. veljeä ja perhettään näen, muuten en juuri ketään. internetissä on harrastekavereita mutta en ole tutustunut sen syvemmin.

Ne pitää sulle seuraa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Liikun ympäti Helsinkiä. Hieno kotikaupunki jossa aina sattuu ja tapahtuu. 

Tänään hain Vantaan puolelta Jumbosta lahja avajaiskassin. Paran kauppakeskus pääkaupunkiseudulta. Siisti. Ja kaiken väriset häiriköt puuttuu. Eikä kytätä naisten pukeutumista silmä kovana. 

Parasta olisi, ettet liikkuisi yhtään missään. Tuolla moukkamaisella asenteella. Hyi. 

Viimeaikoina olen opiskellut paljon japanin kieltä. Kiitos kuuluu yhdelle korealaiselle tubettajalle, joka kääntää yhtä japaninkielistä peliä koreaksi. Olen kirjoitellut hänelle entuudestaan kommentteja englanniksi, ja hän on tykännyt niistä kaikista. Paljolti fanityttöilyä minun puolelta usein analyysin ja vitsien kera. Jossain vanhemmassa postauksessa hän mainitsikin, että toivoo voivansa fanityttöillä muiden kanssa, että hänen kommenttikenttänsä olisi sellainen paikka.

Ennen japaninkielen opiskelu oli aika lailla on-off, ei järin paljon motivaatiota, pitkiä taukoja. Mutta kun kirjoitin hänelle yhtenä päivänä japaniksi, hän sekä tunnisti minut ("Todella yllätyin, että kommenttisi ei tänään ollutkaan englanniksi!"), että vastasi siihen japaniksi (Hän ei melkeinpä ikinä vastaa kenellekään, vain suoriin kysymyksiin. Muuten tykkäilee vain kommenteista.) ja päätti viestinsä, "Tehdään parhaamme yhdessä". Totesin sitten siihen, että: "Jos [Nimi] noin sanoo, minun todellakin täytyy tehdä parhaani!". Ja tuon lupauksen haluan pitää. Koska itselläni on mielikuva, että aasialaisissa kulttuureissa varsinkin suuret puheet ilman tuloksia = teet itsestäsi... no pellen. Lol, todellakin näytän saavan kaikista parhaiten motivaatiota ulkoisista lähteistä.

Joka päivä jotakin harjoitusta, ja kehitystä on todellakin tapahtunut. Vaikka välillä on sellaisia päiviä, jolloin tuntuu, että mitään ei ymmärrä, mikään ei suju. Ja joo, en todellakaan vielä läheskään voi sanoa, että "Osaan japania", koska vielä on liian paljon opittavaa, perusteissakin. Mutta kyllä se lämmittää sydäntä, kun jotain ymmärtää ilman, että tarvitsee pysäyttää videota ja analysoida sitä +10 minuuttia, sillä siinäkin pisteessä on joskus oltu, ja yhä edelleenkin ollaan.

Itseopiskelija olen. Oppikirjasta siirryin digitaalisiin materiaaleihin, mutta oppikirja oli kyllä arvokas perehdytys japanin kieleen. Kanjien opiskeluun käytän Wanikania. Ehkä hidastempoinen monelle, mutta minulle toimii. Sitten BunProta, Ankia harvoin, immersiota, vähän kaikenlaisia lähteitä, Game Gengon partikkelivideot etenkin pelastivat. BunPro on todella hyvä kielioppia varten. Ja kyllä, tässä on se kiistanalaisin apuri: ChatGPT. Mutta sekin hienosäätöön. En käytä sellaisia rakenteita, joita en ymmärrä. Ja joo, toisinaan kysyn, "Miten tämä sanotaan?", ja sitten Googletan esimerkkilauseen, jos olen vähänkään skeptinen. ChatGPT on myös tunnistanut slangia, jota ei ole löytynyt esimerkiksi Jisho.orgista. Haluan kuitenkin vielä vähän jotain näyttöä ennen kuin uskallan ajatella, että "asian laita on juurikin näin". ChatGPT on hyvä, kunhan siihen ei luota liikaa, ja on paljon muita materiaaleja ja lähteitä, joista tarkistaa/joita käyttää tukena. ChatGPT:n kanssa on ollut kiva analysoida lauseita, ja se on toimittanut opettajan virkaa. Auttanut silloin, kun on ollut hahmotushäiriötä.
Eli joo, japaninkieli (ja näköjään tällä palstalla kirjoittelu) pitävät kiireisinä. Sitten virkkaan. Joskus pelaan. Luen. Katson sarjoja. Olen todella hidastempoinen ihminen, joten aika tuntuu kuluvan vähän liiankin nopeasti joskus.
Ja en ole mikään simp! XD Olen 21-vuotias nainen. Hänkin on nainen, ikää en tiedä, mutta on viikko sitten postannut, että on muuttohommissa, joten varmaan lähellä omaa ikääni tai vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Pskassa seurassa vietetty päivä menee enemmän hukkaan kuin jos olisi ollut täysin yksin. Joidenkin seura on vaan niin raskasta, ettei sitä millään jaksa. Onneksi hyviäkin ystäviä on ja heidän kanssaan on aina mukava nähdä ja tehdä kaikkea kivaa.

Miksi vastasit, jos sinulla on kavereita?  Etkö malttanut lukea, mitä aloituksessa sanottiin?  Kiire suoltaa tekstiä?

No just lappasin lehtikompostia kottikärryyn ja levitin sitä istuksille. Sitten tulin päiväkahville puolison ja lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Niin minullakin, mutta olisi kiva, kun olisi edes työkavereita. 

Juuri nyt olen menossa kaupoille ja hoitamaan asioita, sitten opiskelen, ehkä siivoilen, kuntoilen ja päivän päätteeksi voisi ottaa sitten olutta, ainiin ja jotain hyvää ruokaa teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ikää on alkanut tulla ja kaikenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, niin nykyään itken päivittäin, kun ei ole ketään.

Oletko ajatellut liittyä SPR:n ystävätoimintaan? Kurssilla tapaa muita ja saat ystäväksesi pari yksinäistä. Ei hassumpaa..

Kiitos ehdotuksesta. Kyllä minulla tuon kaltaisia mahdollisuuksia on ja käyn välillä tuulettumassakin yms. Mutta eivät ne ole sama asia kuin omat läheiset tai kaverit. Jäin äskettäin työttömäksi, tuli terveysongelmia, muita ongelmia yms. ja ne iski myös mielettömän yksinäisyyden tunteen päälle, koska joutuu enimmäkseen vain olemaan kotona.

Lohduttaudu sillä, että tuossa tilanteessa ne kaverit olisi joka tapauksessa kaikonneet. Harva jaksaa 'ongelmaista' kaveria. Vielä enemmän sua harmittaisi, jos olisit ollut muille tukena vaikeina aikoina, mutta et sitten saakaan itse samaa takaisin, koska niillä menee nyt lopultakin itsellä hyvin, eikä ne halua pilata fiilistä. 

Töitä

Mä teen töitä. Ja oon perheen kanssa. Ei tässä oikein ole edes aikaa kavereille, joten eipä niin haittaa ettei niitä oikein ole.

Pääasiassa trollailen tällä palstalla ja kaluani välillä näpelöin. Joskus siirrän setelit säkistä toiseen tai päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Niin minullakin, mutta olisi kiva, kun olisi edes työkavereita. 

Mun työkaveri on oma mies.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen kavereita tarvitaan? Mulla on perhe, työ ja iso talo maalla. En tarvitse kavereita mihinkään. 

Ajattelevatko lapsesi samalla tavalla?

Olen maaseudulla kasvanut sangen eristyksissä ja lapsena yksinäisenä. Aika surullinen muisto hiipi mieleeni tästä kommentista. Nykyään onneksi asun ihmisten ilmoilla ja on hyviä ystäviä, mutta se on aivan eri asia kuin se, että olisi lapsena saanut kasvaa ystävien kanssa.

Tänään olen ollut itseasiassa tosi masentunut ja itkeskelinkin kun oon niin yksinäinen.

Vähän sain siivoiltua. Pitäis jaksaa pyykit ja ruoka, käydä kaupassa mutta ei meinaa jaksaa.

Seura olis tervetullutta.

Yleensä lenkkeilen, teen käsitöitä paljon, hoidan kasveja.

Mielellään jonkun kaverin ja ystävän tähän ottaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vain henkisesti köyhät aikuiset ihmiset elävät jonkun toisen kautta. Tiedostava taas ei sinänsä tarvitse muita ja on tyytyväinen oloonsa; onhan hän oman elämänsä subjekti eli tekijä. 

Haha, ei toisen kautta, vaan toisen kanssa jakaen ilot, surut, ystävyyden, rakkauden, kokemukset ja yhdessäolon! Toisen kanssa ei olla minä, vaan me! Toki itsenäinen yksinäinenkin ihminen voi olla onnellinen, tyytyväinen jne…..