Auttakaa! Ehdottakaa ratkaisuja!
Tilanne on kamala, mies sairastui noin kuukausi sitten syvään masennukseen, haki apua, pyysi sairaalaan, mutta ei sinne pääse, ilmeisesti tilanne ei lääkärien mielestä ole tarpeeksi vakava, eikä paikkojakaan ole. Ratkesi sitten käyttämään kaikenlaisia aineita, veti lääkkeitä ja viinaa, saadakseen hengen itseltään.
Keskustelu apua on kyllä saanut, mutta laihoin tuloksin.
Sitten minäkin sairastuin, tuntuu etten jaksa enää. Syön päivittäin rauhoittavia ja yöksi unilääkkeitä. Omat lääkkeeni joudun piilottamaan mieheltä, koska hänelle niitä ei enää määrätä itsetuhoajatusten takia.
Olemme molemmat sairaslomalla, ja lomat jatkuu, koska kummastakaan ei ole mihinkään. Itketään ja ollaan hiljaa. Kun on yritetty puhua, menee aina riitelyksi, kun kumpikin vain moittii toista. Tiedän, että mies rakastaa minua hirveästi, koska hänellä ei ole ketään / mitään muutakaan elämässään, kuin tämä perhe. Omista tunteistani en ole enää varma, mutta palkään edes ehdottaa eroa, koska tiedän, että sen jälkeen mies todellakin tekee sen, mistä " haaveilee" .
Koko perhe kärsii kärsii valtavasti ja vaikka olemme tahoillamme käyneet keskustelemassa asioista, mistään ei tunnu olevan apua. Myös yhteisiä keskusteluja ulkopuolisten kanssa on jonkinverran käyty, mutta nekään ei johda mihinkään.
Ero pelottaa, mutta tiedän, että ainakin minä selviäisin siitä. Ehkä. Pelkään aivan kamalasti, mutta näinkään en jaksa.
Sosiaaliviranomaiset ovat ottaneet meidät jo " tarkkailuun" , suojellakseen lapsia. Riitamme ovat kuitenkin riidelty silloin, kun lapset ovat koulussa, mutta muu aika ollaan vaan keskenämme hiljaa ja asia ei etene. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei puhetta, ei sänkyä, ei ruokailuaikoja, ei varmaan tulevaisuuttakaan.
Mutta pelkäämme molemmat tehdä suuria siirtoja, enkä todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin.
En luota mieheeni, enkä pian itseenikään. Olen niin sekaisin ja hukassa, että tekis mieli itsekkin luovuttaa.
Toivon asiallisia kommentteja, koska yhtään ärsyttävää neuvoa en enää jaksa.
Kiitos jos jaksoit lukea ja jos jaksat vielä ehdottaa jotain.
Kommentit (7)
Jos oikein sanoisit lääkärille, että miehesi sairaus vie voimat sinulta ja imee energian koko perheeltä, ja sinä tarvitset voimia lapsianne varten. Onhan ne sairaalapaikat varmaan tiukassa, mutta toisaalta monissa asioissa auttaa se, että VAATII. Että sanot, että NYT tarvitaan apua jos koskaan.
Toivottavasti teidän tilanteenne helpottuu. Voimia sinulle.
olla valmiiksi sellaisessa paikassa jossa voit puhua rauhassa.
Voisit kertoa hänelle lääkkeiden väärinkäytöstä ja siitä, että harkitset eroa tilanteen vuoksi, et siksi, että nimenomaan et haluaisi jatkaa liittoa miehesi kanssa.
Miehesi on aikuinen ihminen, vastuussa itse itsestään. Lapset taas eivät ja ensisijainen tehtäväsi on huolehtia heidän hyvinvoinnistaan ja että heillä olisi edes yksi about tasapainossa oleva vanhempi = sinä.
Voithan silti yrittää hoitaa miehellesi apua, vaikkette asuisikaan hänen kanssaan. Ota vielä yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja kerro karu totuus ja sano, että auttavat sinut + lapset uuteen alkuun ja miehen hoitoon tai et voi enää taata, että homma pysyy kasassa.
Tsemppiä.
Yritin laittaa tähän puhelinnumeron, mutta " linkitys ei sallittua" esti sen. Katso netistä. Numero löytyy myös puhelinluettelon etusivuilta. Numero on mielenterveysseuran ylläpitämä, auki lähes läpi vuorokauden, voi soittaa nimettömänä, normaali puhelintaksa. Todella ystävllisiä neuvojia! Jos haluat kertoa paikkakunnan, he osaavat kertoa, mihin otat yhteyttä asian eteenpäin viemiseksi. Soita ehdottomasti! Sinuna myös kopioisin äsken kirjoittamasi tekstin ja lähettäisin sen terveyskeskuksen johtavalle lääkärille tai johtavalle psykiatrian erikoislääkärille, jos sellainen löytyy. Yhteisvastuukeräyksessä kerättiin juuri rahaa teidän kaltaisille perheille. Jaksa vaatia apua!
Asiolla on tapana järjestyä - tavalla tai toisella.
Minulla mies menetti liikuntakykynsä. Osittain sen seurauksena minä menetin työhaluni. Sen seurauksena jäin työttömäksi. Nyt olen taas töissä - kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Koen, että tuo työttömyys oli todella hyvää aikaa levätä. Sain tottua mieheni kyvyttömyyteen kävellä ja oppia ottamaan asioista huolta. Toisaalta tässä ajassa lapsetkin kasvoivat ja ovat paljon omatoimisempia kuin vielä kaksi vuotta sitten.
Kyllä välillä tuntui siltä, että enää en jaksa. Kuitenkin päivä kerrallaan elämä on mennyt eteenpäin. Voimat ovat taas palanneet ja olemme kehittäneet meidän perheelle sopivan tavan elää.
Minä uskon Jumalaan, joten olen rukoillut paljon. Ihmiset eivät aina näe hätää, vaikka olisivatkin lähellä. Sen sijaan Jumala näkee ja kuulee rukoukset. Toivottavasti sinäkin opit hiljentymään Jumalan eteen ja pyytämään johdatusta elämään.
Mitä konkreettista apua haluaisit ihmisiltä? Onko sinulla lähellä joku, jonka kanssa jutella?
Toisaalta tällä hetkellä tärkeää on, että et yritä yhtään enempää kuin, mitä voit tehdä. Jos koti on epäsiisti, anna sen olla. Lastensuojelun väki ei sellaista hyväksy, joten jos he tulevat kotiisi, niin kannattaa siivota edes näkyvimmät paikat ensin. Mutta muuten kotioloissa, antakaa asioiden olla ja tehkää asioita vain voimienne mukaisesti.
Minäkin masennuin miehen takia, mutta syntymätön lapsi sai minut lähtemään. Lähdin, vaikka mies uhkasi tappaa itsensä ja mut ja vauvan. Homma alkoi olla siinä pisteessä, että kohta oltais kaikki tiputtu parvekkeelta alas. Lähdin vähän ennen laskettua aikaa pois, vaikka se tuntui tosi julmalta. Mutta mä päätin, että mä pidän mun lapsesta huolta.
Ja muista tämä: Itsemurha on aina ihmisen oma päätös, eikä siitä voi syyttää muita. Eli se tapan sut jos lähet -puhe pitää osata vaan ohittaa. Jokainen on vastuussa omasta elämstään. Ja vanhemmat lapsien.
Kannattaa myös miettiä sitä viisautta, että parisuhde ei toimi, jos sen osapuolet eivät ole tarpeeksi vahvoja pystyäkseen elämään myös yksin.
Minä lähdin ja olen nyt noussut itse siitä masennuksesta pois. Yllättävän nopeasti ihminen voi romahtaa, mutta kyllä sieltä ylöskin voi päästä.
t: tosi pahasti aiemmin masentunut, nykyään onnellinen yh-äiti ja opiskelija
Tsemppiä ja voimia. Muista, että lapsille on tärkeää saada ennemmin yksi terve ja tolpillaan oleva vanhempi kuin kaksi rikkinäistä.
Ei ole apua kenellekkään, jos sinä jäät tilanteeseen ja vaivut yhä syvemmälle. Jos saisit itsesi kuntoon, voisit auttaa miestäsikin.
Joskus on vaan pakko tehdä koiva ja kipeitäkin ratkaisuja, ei voi aina ajatella toista, puolisoa!