Lue keskustelun säännöt.
Onko meitä muita viisikymppisiä, jotka ei odota isovanhemmaksi tuloa?
Kommentit (39)
Just tällä hetkellä? Esim minä, oon 55v. Mutta kun lapset on kaikki parinkympin molemmin puolin ja koulut kesken, niin en todella odota tulevani isovanhemmaksi vielä aikoihin. Mutta sitten kun heillä itsellään alkaa tulla sellainen tunne että elämä on valmis lapsiin, niin sitten minäkin heidät tervetulleeksi toivotan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, kumpikaan ei ole hankkinut eikä aio hankkia lapsia, ovat täysin uraansa keskittyneitä. En kaipaa lapsenlapsia. Kuitenkin jos sellaisia olisi, niin varmaan sekin olisi kiva.
Äitis ja isäs ei koskaan halunneet sua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En odota, kun ei ole niitä lapsiakaan.
Sama täällä. Ajatuskin jostain lastenlapsista on kuin jostain toiselta planeetalta, kun ajatus lapsistakin on niin vieras. Joten en, en odota 😂
Sinulla ilmeisesti on omia lapsia vai onko? 😌
Ei.
Vierailija kirjoitti:
No oma jälkikasvu on vielä teini-ikäistä niin en toivo, että tulen isovanhemmaksi vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Just käytiin keskustelua asian ehkäisemiseksi.
Lapsesihan sen päättävät. Et sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasteni lapset eivät ole minun ongelmani. Joten sinällään aivan sama tuleeko niitä, vai ei.
Oma äitini kuoli ennenkuin itse sain lapsia. Faija oli juoppo, johon en pitänyt mitään yhteyksiä enää tuolloin. Ihan hyvin selvittiin miehen kanssa, ilman isovanhempien apuja hänenkään puoleltaan.
Samalla tavalla saavat selvitä omatkin lapset. Tosin on luottoa heihin, että hoitavat itse aloittamansa asiat kyllä.
Oot surkee.
Vihaa ja katkeruutta täynnä.
Mitään et oo elämästä tai rakkaudesta oppinut. Elämänsisältöä ja syvempiä arvoja, periaatteita ei ole.
Hyvä, että tuo mätä sukupolvien ketju katkeaa.
Mätä loppuu. Harmi, jos sul on lapsi.
Mua ahdistaisi katsoa sitä pientä, viatonta lasta ja ajatella millaiseen pahaan maailmaan hän olisi syntynyt! Että tämän kummempaa meillä ei ole sulle tarjolla ja kun tuosta vanhenet tulet kyllä pettymään ja hymysi hyytymään. Mummikaan ei olisi tukena loputtomasti olemaan vaan aikanaan kuolee pois. Syyllisyyteni maailman tilanteesta ja omien voimavarojeni vähyydestä olisi valtava sillä rakastaisin sitä pientä niin paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan isovanhemmuutta, mutta on täysin lasten oma asia ja valinta. En tosiaankaan kysele, urki tai patista tässä herkässä asiassa. Tuntevat kyllä minut ja tietävät että olisin todella mielelläni isovanhempi ja kiikuttelisin pikkuista polvellani kuin aarretta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni lapset eivät ole minun ongelmani. Joten sinällään aivan sama tuleeko niitä, vai ei.
Oma äitini kuoli ennenkuin itse sain lapsia. Faija oli juoppo, johon en pitänyt mitään yhteyksiä enää tuolloin. Ihan hyvin selvittiin miehen kanssa, ilman isovanhempien apuja hänenkään puoleltaan.
Samalla tavalla saavat selvitä omatkin lapset. Tosin on luottoa heihin, että hoitavat itse aloittamansa asiat kyllä.
Oot surkee.
Vihaa ja katkeruutta täynnä.
Mitään et oo elämästä tai rakkaudesta oppinut. Elämänsisältöä ja syvempiä arvoja, periaatteita ei ole.
Hyvä, että tuo mätä sukupolvien ketju katkeaa.
Mätä loppuu. Harmi, jos sul on lapsi.
En tunnista kyllä itsessäni vihaa, tai katkeruutta. Ihan on elämä mallillaan kaikin puolin tätä nykyä.
Omaan arvomaailmaani kyllä kuuluu oleellisesti, että asiat hoidetaan jämptisti itse. Oli kyse opiskelelusta, työstä tai vapaa-ajan sitoumuksista. Sama on iskostunut myös lapsiin, jotka ovat hoitaneet asiansa kunnialla.
Katson kyllä alaspäin heitä, jotka tarvitsevat joka ikiseen asiaan jonkun tukipylvään hoitamaan asiat heidän puolestaan. Kuten vaikka nyt sitten isovanhemmat lapsenkaitsijoiksi. Rahalla saa lapsenlikkoja tänäkin päivänä, jos tarvetta on. Rahaa taas saa opiskelemalla asialliset tutkinnot ja menemällä töihin.
Me perheenä uramme alkuvaiheessa saimme jälkikasvua, muutimme toiselle paikkakunnalla, rakensimme talon ja hoidimme ajoittain vaativatkin työt. Ihan omatoimisesti. Pitikö valvoa välistä öitä töiden parissa, kun lapset esti illalla? Piti. Pitikö käyttää parin vuoden vapaa-aika ja lomat taloprojektiin? Piti. Jne. Kadunko mitään noista? En.
Ihan normaaliia ihmiseloa. Nykyään tuntuu, että ihan pienet arjen peruasiat saa ihmiset raiteiltaan. Vässyköitä, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks tuossa iässä oo jo keksinyt itselle omaa tekemistä?
Mulle molempi parempi. Jos tyttäreni eivät halua lapsia se on ok. Minulla on hyvät suhteet tyttärieni kanssa ja tehdään yhdessä asioita. En tarvitse tai osaa kaivata tähän lisää porukkaa. Lapsissa on paljon työtä ja he vaativat paljon aikaa.
Jos taas tyttäreni haluavat lapsia, niin kiva juttu sekin. Lapsenlapsista tulisi minullekin rakkaita henkilöitä elämääni, auttaisin ja osallistuisin hoitamiseen.
Minun haluamisieni perusteella heidän ei pidä päätöksiään tehdä, olen tyytyväinen molemmin päin. He kuitenkin lapsensa hoitavat ja ovat heistä vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenlasten vaatiminen on sama kuin pakottaisi jonkun ostamaan kesämökin, maksamaan ja ylläpitämään sen, hoitamaan mökin, tontin, polttopuut. Ja vaatija kävis sitten välillä mökkeilemässä ja nauttimassa, poimimasta rusinat pullasta.
Ja jos ei mökkeily kiinnostaisi, niin voisi sanoa aina sanoa, että oma on mökkisi, hoida itse.
En odota. Jo nyt kun lapsi on teini, on ihanaa kun kotona ei ole pikkulasten leluja ja jotain pottaa kylppärissä. Se oli hyvää aikaa silloin, nyt on toisenlaista ja 10 vuoden päästä me asutaan miehen kanssa pysyvästi ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni neljä lasta, nuorin 19 ja asuu osin vielä kotona.
En mitenkään odota ja lapset tekevät omat päätöksensä. Voisin oman jaksamiseni tai ehtimiseni mukaan joskus hoitaa lastenlapsia, mutta en ota siitä minkäänlaista velvollisuutta. Autan aina, missä pystyn, mutta mulla on oma, aktiivinen elämäkin. Ehkä enemmän odotan sitä, että lapset on sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi tehdä hauskoja juttuja, vaikkapa retkeillä ja matkustella, en ole oikein vauva/taaperoihminen. Pidetään lasteni kanssa aika tiiviisti yhteyttä, joten uskon, että sama jatkuu jos/kun lapsenlapsia tulee. Vanhin on vaimonsa kanssa vela, täysin ok mulle.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni neljä lasta, nuorin 19 ja asuu osin vielä kotona.
En mitenkään odota ja lapset tekevät omat päätöksensä. Voisin oman jaksamiseni tai ehtimiseni mukaan joskus hoitaa lastenlapsia, mutta en ota siitä minkäänlaista velvollisuutta. Autan aina, missä pystyn, mutta mulla on oma, aktiivinen elämäkin. Ehkä enemmän odotan sitä, että lapset on sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi tehdä hauskoja juttuja, vaikkapa retkeillä ja matkustella, en ole oikein vauva/taaperoihminen. Pidetään lasteni kanssa aika tiiviisti yhteyttä, joten uskon, että sama jatkuu jos/kun lapsenlapsia tulee. Vanhin on vaimonsa kanssa vela, täysin ok mulle.
Olen N 54v
Kunhan ei ole kauheasti hemmotellut ja jättänyt kasvattamatta omia lapsia, jolloin voivat ottaa itsestäänselvyytenä yli menevän "auttelemisen", tai muuten tulee syyllistävää kiukuttelua.
En odota. En ollut kovin hyvä lapsen kanssa edelliselläkään kierroksella. Perushoiva kyllä sujui ja sujuisi edelleen, mutta työelämä ja sairaudet putäväg huolen siitä, että energia ei riitä lapsen viihdyttämiseen, nykyään vielä vähemmän kuin 25 v sitten. Mummoilisin vain pieninä annoksina.
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten vaatiminen on sama kuin pakottaisi jonkun ostamaan kesämökin, maksamaan ja ylläpitämään sen, hoitamaan mökin, tontin, polttopuut. Ja vaatija kävis sitten välillä mökkeilemässä ja nauttimassa, poimimasta rusinat pullasta.
Ja jos ei mökkeily kiinnostaisi, niin voisi sanoa aina sanoa, että oma on mökkisi, hoida itse.
Kuka nyt on vaatimassa lapsenlapsia?
Tuon muun listasi osalta se kyllä yleensä menee tässä analogiassa niin päin, että:
Joku rakentaa kesämökin ja vaatii sen jälkeen jotakuta muuta ylläpitämään sen, hoitamaan tontin, polttopuut jne.
Ei isovanhempien tehtävä ole olla mikään automaattinen lapsenvahti, taloudellinen turva tai lapsen säilytyspaikka kesälomilla.
Siitä tässä kai on kyse: Kuka muka kaipaa lapsenlapsia?
No oma jälkikasvu on vielä teini-ikäistä niin en toivo, että tulen isovanhemmaksi vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. Just käytiin keskustelua asian ehkäisemiseksi.