Miksi sanotaan että naisten pitää ymmärtää tehdä lapset ajoissa kun juuri kukaan mies ei ole halukas ja kykevevä isäksi alle nelikymppisenä?

Minä olin 24 ja mieheni 25, kun saimme ensimmäisen lapsemme. Olimme molemmat täysin valmiita vanhemmiksi. Mies on aina ollut tosi hyvä isä kolmelle lapsellemme. Ja ihana mies minulle.

Kyllä moni mies haluaa nuorena jo isäksi. Mutta ap varmaan on katsellut niitä kaikkein halutuimpia uraohjusmiehiä, jotka eivät tosiaan usein halua asettua aloilleen ennen keski-ikää. Haluavat keskittyä työhönsä ja pyöritellä naisia ennen tuota hetkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies lapsia haluaa, mutta ei vain sinun kanssa.

Kenellekään tämä on olevinaan tarkoitettu? Ap taisi mainita, että asia ei ole enää edes ajankohtainen. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopiston käytäviltä löysin. Olin 19, hän 21. Varmaan muutamat treffit oltiin käyty, kun jo juteltiin perheestä. Mies kertoi halunneensa aina perheen ja lapsia, mutta että ihan vielä ei kuitenkaan, pitää opiskella ensin. Mies on järkevä ja rationaalinen. Esikoinen syntyi kun minä olin 24 ja hän 26, naimisiin olimme menneet sitä ennen. Ei meillä ollut kummallakaan vakitöistä tietoakaan, mutta jotain töitä oli tehty, samoin kesätöitä. Vuokralla asuimme. Eli vähän ehkä riskillä mentiin, kun toinenkin lapsi syntyi tuosta reilun vuoden päästä. 

 

Sittemmin asiat ovat menneet hyvin ja nyt meillä on suurperhe, on töitä ja talo. Esikoinen 16-v, nuorin vuoden. Perhevapaita olemme pitäneet vuorotellen, minä vähän enemmän tosin. Perhe-elämä pyörii tiiminä, se tekee joka ehtii. Tiedostan, että meillä on ollut paljon onnea matkassa ja mm. suht hyvin työllistävät alat. Tuttavapiirissä moni saman ikäinen on jo eronnut aikaa sitten. 

Onko täällä lainkaan muita kuin lestadiolaisia linjoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies lapsia haluaa, mutta ei vain sinun kanssa.

Sellaiseen mieheen on ihan turha panostaa, parempi antaa ukon mennä menojaan ja etsiä uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa miehet on halukkaampia perheen perustamiseen kuin naiset.

Eivät ole. He ovat innokkaampia siihen että joku pullauttelee heille lapsia jossain joita ei itse tarvitse hoitaa eikä maksaa. Perheen perustamiseen he eivät ole innokkaita, jos olisivat, ei eroja olisi näin paljon.

Suurin osa eroista tulee naisen aloitteesta. Pikkulapsiaikana naisen hormonit menevät sellaista vuoristorataa, että helposti kaikki ahdistaa ja ärsyttää, siinä saattaa ihan hyväkin puoliso joutua luiskaan seurauksena. Pitäisi aina tehdä sopimus, että vauavuotena/taaperoaikana ei erota, vaikka mitä tulisi (no lukuunottamatta ehkä pettämistä, väkivaltaa ja päihdeongelmia. Mutta jos kyse vaan riidoista tms tyytymättömyydestä) ja katsoa, miltä se puoliso tuntuu sitten, kun on siitä vaikeimmasta vaiheesta päästy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa miehet on halukkaampia perheen perustamiseen kuin naiset.

Eivät ole. He ovat innokkaampia siihen että joku pullauttelee heille lapsia jossain joita ei itse tarvitse hoitaa eikä maksaa. Perheen perustamiseen he eivät ole innokkaita, jos olisivat, ei eroja olisi näin paljon.

Suurin osa eroista tulee naisen aloitteesta. Pikkulapsiaikana naisen hormonit menevät sellaista vuoristorataa, että helposti kaikki ahdistaa ja ärsyttää, siinä saattaa ihan hyväkin puoliso joutua luiskaan seurauksena. Pitäisi aina tehdä sopimus, että vauavuotena/taaperoaikana ei erota, vaikka mitä tulisi (no lukuunottamatta ehkä pettämistä, väkivaltaa ja päihdeongelmia. Mutta jos kyse vaan riidoista tms tyytymättömyydestä) ja katsoa, miltä se puoliso tuntuu sitten, kun on siitä vaikeimmasta vaiheesta päästy.

Lol, jaa että jos kolme tai neljä vuotta synnytyksen jälkeen miehen vapaamatkustajuus ärsyttää niin kyse on vaan "hormoneista"? 😂 

Vierailija kirjoitti:

Isän ikä on merkityksellinen monella tavalla, mm. parisuhteen muodostamisen aikaikkuna, isän jaksaminen lapsen kasvatuksessa täysi-ikäisyyteen ja tukeminen sen jälkeenkin.

 

Haluaako nainen vanhempaa miestä seksuaalisesti on sekin olennainen kysymys lapsenteossa.

 

Miehet laskevat sen varaan, että sperma on teoriassa (huom, teoriassa, vanha voi tarvita viagraa eikä sittenkään toimi) hedelmöittämiskykyistä elämän loppuun, mutta unohtavat muut vanhemmuuteen liittyvät seikat.

👍👍

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset tehdään siitä miehestä huolimatta ja pärjäillään. Jos säkä käy ja mies kasvatettu hyvin niin osallistuu perheen pyörittömiseen hänkin.

Tai sitten mietitään prioriteetit uusiksi. Miksi lisääntyminen on monelle pakkomielle? 

Hyvä pointti, mutta pätee yhtä lailla moniin naisiin ainakin minun elinpiirissäni. Ja olen itse nainen, jos sillä on jotain merkitystä kommentin vastaanoton kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset tehdään siitä miehestä huolimatta ja pärjäillään. Jos säkä käy ja mies kasvatettu hyvin niin osallistuu perheen pyörittömiseen hänkin.

Tämä. Voi lapsiparat :(

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin loppui aika ja voin myöntää että otti päähän kun eksä, jota ei vielä pari-kolmekymppisenä kiinnostanut juuri muu kuin ryyppääminen ja viihteellä juokseminen, saikin sitten tahollaan lapsen vielä 40-vuotiaana. En edes tiedä, onko sen rilluttelu täysin loppunut vieläkään, kun muijahan sen perhe-elämän usein sitten mahdollistaa näille ikiteineillekin. Kovin hurskaita ja syvällisiä päivityksiä isyydestä se nyt sitten kuitenkin tekee nykyään someen.

Ehkä hän ei halunnut lapsia juuri sinun kanssa. Ja miksi ihmeessä edes kyttäät jonkun eksän päivityksiä, kuulostat todella katkeralta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena. 

 

Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti. 

 

Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä. 

Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias. 

Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena. 

 

Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti. 

 

Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä. 

Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias. 

Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta. 

Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.

Osittain totta, itsekin elin baarivarhaisaikuisuuden ja näin miten moni isä, mies tai varattu siellä luuhaa ilman naistaan. Sitten on ne kunnon miehet ja mustasukkaiset, jotka kulkee tyttöystävien kanssa,mutta saattavat muuten olla aika paskiksia tai mitäänsanomattomia tylsimyksiä joiden kanssa suhde kuolee kuitenkin mahdottomuuteensa. 

Vielä 30- vuotiaana osa miehistä on jälkeenjääneitä ja mielellään lähtee heti ekasta riidasta viuf vauf vauvat ja muut, fantasioiden olevansa ja pystyvänsä vielä olemaan naisten mies. Mutta kun pölöpäät ei tajua että ne naiset, etenkin nuoret haluaa siistin nuoren kundin, eikä jotain eronnutta isukkia. Fiksu poikamies välttää siis lasten hankkimisen jos tietää saavansa vielä naisia. Osa panee vastuuttomasti paksuksi jonkun josta heti eroaa.

Kaveripiirin lapset on tehty n. 25...45-vuotiaina. Monella useampi lapsi. Ja yksi isä, edelleen yhdessä.

Ei oo kiirettä naiset stressatkoon lapsienteosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena. 

 

Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti. 

 

Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä. 

Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias. 

Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta. 

Olen pitänyt kunnosta huolta lapsesta asti. Ensin pelasin kolme vuotta jalkapalloa, sitten juoksin 20 vuotta, sain nivelvammoja ja aloitin kävelyn, pilateksen, pyöräilyn ja joogan. Sivussa olen aina treenannut lihaskuntoa ja tehnyt fyysisiä töitä. Ei ne mua silti nuorenna. Ei suakaan vaikka mitä kuvittelet. 

-se jolle vastasit

Minä olen lapseton mies, en ole vielä koskaan seurustellut. Lapsia en vielä halua koska taloudellinen tilanne ei ole sopiva, sitten kun asuntolaina on kuitattu ja sijoitukset ovat sellaisia että ne tuottaa vuodessa osinkoa riittävästi niin sitten ole valmis lapsiin. Syyttäkää tilanteeseen sitä että palkat ovat liian surkeat suomessa.

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena. 

 

Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti. 

 

Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä. 

Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias. 

Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta. 

Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.

Mulla on terveet elämäntavat, en juo, liikun ja teen kaiken ns. oikein, mutta en silti jaksa samalla tavalla kuin nuorena. Rento kyllä olen tällä iällä. Ehkä sitten vain olen tottunut nuorena ihan eri fysiikkaan joten se sun normaali hyvä fysiikkasi olisi mulle huonokuntoisuutta...mene ja tiedä. 

Kun on joskus ollut futisjoukkueen laituri ja juossut kovia treenejä niin tämä nelikymppisen kunto tuntuu siihen nähden surkealta. Kun ei se kuntoilu kaikilla ole sitä, että keksitään lenkillä käyminen kolmevitosena ja saadaan jokin ahaa-elämys siitä :D