Lue keskustelun säännöt.
Miksi sanotaan että naisten pitää ymmärtää tehdä lapset ajoissa kun juuri kukaan mies ei ole halukas ja kykevevä isäksi alle nelikymppisenä?
17.04.2026 |
Kun mietin omaa parisuhdehistoriaani pari-kolmekymppisenä ja sinkkuna kohtaamiani miehiä, joista se lasten isä olisi pitänyt viimeistään löytää niin useimmat olivat vielä nelikymppisen lähestyessäkin aivan täysiä haihattelijoita, itsekeskeisiä ja epäkypsiä. Omat harrastukset, viihteellä luuhaaminen ja matkustelu kiinnosti, perhettä eivät olleet edes oikein miettineet. Monella ei ollut raha-asiatkaan kunnossa edes vakituisesta työstä huolimatta, kun kaikki mikä tulee, on vain rallateltu menemään kuin huomista ei olisi. Lopulta itsellä loppui aika. Lähinnä ihmetyttää että mistä jotkut ovat onnistuneet kaivamaan nämä isäksi kykenevät ja haluavat yksilöt jo joskus 30-vuotiaana.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias.
Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta.
Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.
Mulla on terveet elämäntavat, en juo, liikun ja teen kaiken ns. oikein, mutta en silti jaksa samalla tavalla kuin nuorena. Rento kyllä olen tällä iällä. Ehkä sitten vain olen tottunut nuorena ihan eri fysiikkaan joten se sun normaali hyvä fysiikkasi olisi mulle huonokuntoisuutta...mene ja tiedä.
Kun on joskus ollut futisjoukkueen laituri ja juossut kovia treenejä niin tämä nelikymppisen kunto tuntuu siihen nähden surkealta. Kun ei se kuntoilu kaikilla ole sitä, että keksitään lenkillä käyminen kolmevitosena ja saadaan jokin ahaa-elämys siitä :D
Ainakin varsin alentuvan puhetavan ja ylimielisen asenteen muita kohtaan olet kyllä omaksunut, opetatkohan niitä lapsiasikin puhumaan toisille tuolla tavalla rivien välistä vittuillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias.
Minusta elämä tälleen nelikymppisenä on ylivoimaisesti helpompaa kuin ikinä nuorempana. Työasiat on hyvällä mallilla, on rahaa ja oma talo sun muut perusasiat kunnossa. Ylipäätään on kaikin tavoin enemmän resursseja ympärillä ratkaista arjen ongelmia. Eikä tässä iässä vielä fyysinen kunto juuri ole hiipunut. Kun on kuitenkin liikuntaa tullut koko ikä harrastettua.
Silti tämä on fyysisesti paljon raskaampaa kuin olisi 20 vuotta sitten ollut. Ei siihen tarvitse omaisuuksia luetella kuten jossain perunkirjoituksissa. Hah.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Onko ihan noin? Kun miettii nuorten naisten sooloseksailua ja lisääntyneistä sukupuolitauteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias.
Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta.
Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.
Mulla on terveet elämäntavat, en juo, liikun ja teen kaiken ns. oikein, mutta en silti jaksa samalla tavalla kuin nuorena. Rento kyllä olen tällä iällä. Ehkä sitten vain olen tottunut nuorena ihan eri fysiikkaan joten se sun normaali hyvä fysiikkasi olisi mulle huonokuntoisuutta...mene ja tiedä.
Kun on joskus ollut futisjoukkueen laituri ja juossut kovia treenejä niin tämä nelikymppisen kunto tuntuu siihen nähden surkealta. Kun ei se kuntoilu kaikilla ole sitä, että keksitään lenkillä käyminen kolmevitosena ja saadaan jokin ahaa-elämys siitä :D
Ainakin varsin alentuvan puhetavan ja ylimielisen asenteen muita kohtaan olet kyllä omaksunut, opetatkohan niitä lapsiasikin puhumaan toisille tuolla tavalla rivien välistä vittuillen.
En, opetan ettei maailmassa pärjää rehellisyydellä eikä kukaan kiitä siitä jos pyrkii tekemään työnsä hyvin. Ylipäänsä ne asiat joita nuoruudessani opetettiin ovat lentäneet romukoppaan. Lapseni oppii toivottavasti tervettä itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän pitäisi olla alle 40v? Moni 50+ on kypsempi isyyteen ja taloudellisesti paremmassa asemassa.
Koska se isyyden aktiivivaihe kestää 20 v. Unohtakaa se kuvitelma että siittäminen riittää. Mun viisikymppinen kaverini paimentaa kahta alle kouluikäistä ja on todella kovilla jaksamisensa kanssa. Ja elääkin pitäisi niin kauan, että lapset ovat omillaan. Talouspuoli näyttää olevan huolista pienimpiä.
Itse olen tämmöinen vähän alle viisikymppinen. Eikä mun jaksaminen ole yhtään sen vähäisempää kuin parikymmentä vuotta nuorempana! Ihan naurettavaa ajatella keski-ikäisten olevan jotain vanhainkotien väsyneitä ja hauraita vanhuksia. Ihan varmasti jaksaisin hoitaa lapsia. Miksi ihmeessä en jaksaisi? (Tosin omat muksut hoitaa jo ihan itse itsensä.)
Niin no, hän ei ole perusterve. Vuosien myötä ehtii tulla kaikenlaista, mihin hyvälläkään kunnolla ei ole mitään vaikutusta. Ja kyky kestää yövalvomisia heikkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias.
Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta.
Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.
Mulla on terveet elämäntavat, en juo, liikun ja teen kaiken ns. oikein, mutta en silti jaksa samalla tavalla kuin nuorena. Rento kyllä olen tällä iällä. Ehkä sitten vain olen tottunut nuorena ihan eri fysiikkaan joten se sun normaali hyvä fysiikkasi olisi mulle huonokuntoisuutta...mene ja tiedä.
Kun on joskus ollut futisjoukkueen laituri ja juossut kovia treenejä niin tämä nelikymppisen kunto tuntuu siihen nähden surkealta. Kun ei se kuntoilu kaikilla ole sitä, että keksitään lenkillä käyminen kolmevitosena ja saadaan jokin ahaa-elämys siitä :D
Humble brag haisee.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin loppui aika ja voin myöntää että otti päähän kun eksä, jota ei vielä pari-kolmekymppisenä kiinnostanut juuri muu kuin ryyppääminen ja viihteellä juokseminen, saikin sitten tahollaan lapsen vielä 40-vuotiaana. En edes tiedä, onko sen rilluttelu täysin loppunut vieläkään, kun muijahan sen perhe-elämän usein sitten mahdollistaa näille ikiteineillekin. Kovin hurskaita ja syvällisiä päivityksiä isyydestä se nyt sitten kuitenkin tekee nykyään someen.
Itsehän sinä kumppanisi valitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton mies, en ole vielä koskaan seurustellut. Lapsia en vielä halua koska taloudellinen tilanne ei ole sopiva, sitten kun asuntolaina on kuitattu ja sijoitukset ovat sellaisia että ne tuottaa vuodessa osinkoa riittävästi niin sitten ole valmis lapsiin. Syyttäkää tilanteeseen sitä että palkat ovat liian surkeat suomessa.
M35
Olet valinnut lapsettomuuden ja sekin on täysin ok. Mutta surullista jos luulet, että niitä lapsia on tulossa sitten kun se osakesalkkusi ja velaton asuntosi ovat valmiina. Siinä vaiheessa junasi on jo kaukana takana.
Kyllä niitä on, mutta tinderistä ja baarista niitä ei löydy, mistä olet hakenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias.
Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta.
Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.
Mulla on terveet elämäntavat, en juo, liikun ja teen kaiken ns. oikein, mutta en silti jaksa samalla tavalla kuin nuorena. Rento kyllä olen tällä iällä. Ehkä sitten vain olen tottunut nuorena ihan eri fysiikkaan joten se sun normaali hyvä fysiikkasi olisi mulle huonokuntoisuutta...mene ja tiedä.
Kun on joskus ollut futisjoukkueen laituri ja juossut kovia treenejä niin tämä nelikymppisen kunto tuntuu siihen nähden surkealta. Kun ei se kuntoilu kaikilla ole sitä, että keksitään lenkillä käyminen kolmevitosena ja saadaan jokin ahaa-elämys siitä :D
Humble brag haisee.
Mikä humble brag? Totesin vain, että nellikymppinen on VANHA. Kukaan ei tunnu täällä hyväksyvän sitä vaan selittelee jotain paskaa, että kyllä minä ja minun kroppa ja elämäntavat ja rahat jeejee. Et ole silti parikymppinen ja veikkaan, että jokainen nelikymppinen söisi vaikka koiranpaskaisia rautanauloja jos sillä nuorentuisi 20 vuotta :D
Yhteinen nimittäjä on ap itse. Sinä haet vääränlaisten miesten seuraa. Todennäköisesti ne sitoutumiskykyiset ja perhettä haluavat miehet eivät ole mielestäsi mielenkiintoisia ja jänniä.
Terapia ehkä auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Omien (rajallisten) kokemusten perusteella moni mies ei parikymppisenä ole kovin kiinnostunut vastuunkannosta, vaan mielummin nauttii elämän kivoista jutuista, mikä on siis ihan hyvä juttu. Osa jatkaa tätä loppuikänsä. Naiset puolestaan on aika usein kasvatettu jo nuoresta pitäen "pyörittämään kotitaloutta", tai niin ainakin minut ja moni läheinen naispuolinen ystäväni on kasvatettu. Vastuun kantaminen tulee siis enemmän luonnostaan, kun sitä on opetellut jo nuorena.
Oma mieheni on kyllä mielestäni isäksi kykenevä ja haluaa olla isä lähivuosina, vaikka olemme molemmat parikymppisiä. Ollaan tässä ihan samoilla linjoilla, eli toivottavasti lapsihaaveet täyttyy muutamien vuosien kuluessa. En usko, että kukaan on ikinä oikeasti "valmis" vanhemmuuteen, mutta koen, että me kyllä pärjättäisiin, jos saataisiin lapsi vaikka nyt heti.
Miehet eivät ole monoliitti, eivätkä naisetkaan. Molemmista ryhmistä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, joista osa haaveilee lapsista jo silloin parikymppisinä, osa haluaa viettää nuoruutensa itseään etsiskellen, osa haluaa jotain muuta. Kyllä tässä maailmassa on varmasti paljonkin kypsiä, vastuuntuntoisia ja isäksi haluavia parikymppisiä miehiä.
Tsemppiä lapsenhankintaan ja kannattaa aloittaa asian työstäminen aktiivisesti heti. Sain lapsen 38-vuotiaana ja kaikki tämä on tosi raskasta tässä iässä. Täytin juuri 40 eikä taapero ole vielä edes kaksivuotias.
Oma kokemus on aivan päinvastainen. Toki varmasti on raskasta jos ei ole pitänyt yhtään kunnosta huolta.
Sama täällä. Sain iltatähden 39-vuotiaana ja tuntuu että jaksan paljon paremmin kuin nuorempana esikoisen kanssa. Mulla on nyt vakaampi tilanne ja terveemmät elämäntavat, lisäksi olen nyt jotenkin paljon rennompi äiti. Luotan itseeni ja siihen että osaan kyllä, kun taas nuorempana hermoilin kaikesta.
Rennompi kyllä, mutta nuorempana jaksoi puuhata lasten kanssa enemmän. Aikaakin tuntui olevan enemmän kuin nyt keski-ikäisenä. Jos unet jää väliin, tulee heti päänsärkyä.
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa miehet on halukkaampia perheen perustamiseen kuin naiset.
Niin, kyselyissä. Kun sitten tyttöystävän/vaimon kanssa koittaa hetki, että perhettä alettaisiin oikeasti perustaa, yhtäkkiä mies ei haluakaan. "Ehkä sitten joskus." Se joskus voi tulla 47-vuotiaana, kun naisella on jo vaihdevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten kannattaa ymmärtää tämä ja perheenperustamismielessä suosiolla katsoa vanhempia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Olin valmis isäksi parikymmentä vuotta, nyt on jo ikää liikaa, joten missä ap sinä nukuit kun etsin puolisoa?
Missä itse piileskelit tuolloin?
Ei kukaan halua isäksi. Moni kyllä joutuu koska se tussu nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Tai ei ehkä erityisen hyvältä mutta päälle kipuaminen ja ne tissit. Kunhan ei ole ylipainoinen. Eikä haise. Ja ottaa suihin välillä. Ei kannata laueta sisälle. Varokaa muumimukeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa miehet on halukkaampia perheen perustamiseen kuin naiset.
Eivät ole. Miehet ovat halukkaampia mihin tahansa parisuhteeseen, ja lapsiinkin nimenomaan siinä mielessä että muija hoitakoot. Oikeasti nimenomaan osallistuvaan isyyteen halukkaita on vähän.
On niitä, mutta jos etsii jännämiehistä niin siitä porukasta on vaikea löytää kunnollista perheen isää.
Kunnolliset miehet nimenomaan vetkuttelevat, koska pelkäävät vastuuta. Ns. jännämiehiä ei kiinnosta, mitä naiselle tapahtuu panon jälkeen, tuleeko lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton mies, en ole vielä koskaan seurustellut. Lapsia en vielä halua koska taloudellinen tilanne ei ole sopiva, sitten kun asuntolaina on kuitattu ja sijoitukset ovat sellaisia että ne tuottaa vuodessa osinkoa riittävästi niin sitten ole valmis lapsiin. Syyttäkää tilanteeseen sitä että palkat ovat liian surkeat suomessa.
M35
Ok eli alat katsella sitä perheellistymistä siinä joskus viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen nimittäjä on ap itse. Sinä haet vääränlaisten miesten seuraa. Todennäköisesti ne sitoutumiskykyiset ja perhettä haluavat miehet eivät ole mielestäsi mielenkiintoisia ja jänniä.
Terapia ehkä auttaisi.
Tuota, en minä hae yhtikäs minkäänlaisten miesten seuraa. Olen naimisissa, mutta lasten osalta juna meni jo. Olisin kuvitellut, että jonkinlaisella sisälukutaidolla siunattu ihminen olisi kyennyt aloituksesta tulkitsemaan, että en kysynyt mammojen deittailuvinkkejä. Ap
Kuulostaa enemmän kyllä selittelyltä. Sori vain :D