Lapsi no jo tunnin istunut tuolla pöydässä " syömässä" aamupuuroa...

Siinä juteltiin niitä näitä (kuten yleensäkin) ja yritin houkutella ottamaan lusikalla puuroa. Muutenkin syötiin menee 20-30min, niin mun mielestä tuo tunti ei tuntunut pitkältä ajalta. Varsinkaan kun lapsi ei itkenyt, yrittänyt päästä pöydästä pois tai mitään muutakaan. Viimeisen vartin oli yksin " syömässä" . Tosin on syönyt ennenkin yksin sen aikaa, kun on sille päälle sattunut ja ollut herkkuruokaa tarjolla että on itse syönyt kaiken. Mutta mielipiteensä kullakin... AP

Vaan siirryt pikkuhiljaa itsesyömiseen. Ota vaikka lusikka itsellesi käteen ja lapselle käteen. Ja syökää vuorolusikoin. Tai kehu lasta, kun osaa itse ottaa lusikallisen suuhun.



Ja muista, että vauvan syntymän jälkeen voi tulla taantumiskausi. Meidän lapsi kyllä leikki vauvaa 2v9kk iässä, vaikka vauva oli vielä niin aluillaan, ettei siitä kukaan mitään tiennyt. Aika monilla tuntemillani lapsilla on tullut vauvatuskausi tuossa lähempänä kolmen vuoden ikää, oli niitä pienempiä sisaruksia tai ei.



Ruokaa ei minun mielestä ole pakko syödä. Siis ei tyyliä " lautanen tyhjäksi, muuten ei poistuta pöydästä" . Lapsi syö sen minkä syö. Ja sittne pois pöydästä. Seuraavana ruoka-aikana sitten seuraava ateria. Näin meillä on aina toimittu. Lapset eivät ole kaikkiruokaisia, mutta enpä koskaan kuule:" Yök, tää on pahaa." Tietävät, ettei tarvi syödä sellaista, mikä ei maistu. Maistavat kyllä urhoollisesti kaikkea.

korjaisin sitten jämät pois. Seuraavan kerran ruokaa normaaliin lounasaikaan. Tuonikäistä autoin vielä syömään. Toki yritin saada hänet aina syömään ensin itse edes osan. Joku tarrapalkitseminen voisi auttaa. Jos vaan pystyy antamaan positiivista palautetta, sitä kautta kannattaa yritä edetä asiassa.

Sen ikäinen osaa jo ihan varmasti syödä itsekin. Hienoa ap, että olet tämän asian jo tajunnut :) Muutama varoitus, sitten puuro pois ja seuraavalla ruoalla sitten syö ihan varmasti ;)



Haloo, 2,5-vuotias ei ole vauva. Ihan varmasti tuon ikäinen tajuaa ja osaa asioita, meillä ei ole kumpaakaan lapsista syötetty sen jälkeen kun on lusikka pysynyt kädessä, eikä koskaan ole syömisen kanssa ollut ongelmia.



Ap:lle tsemppiä ja oikein toimit! 2,5-vuotias on kuitenkin jo aika iso. Varmasti lounaalla maistuu.

Jos ei kiinnosta syöminen parin huomautuksen jälkeenkään sanon, että nyt jos et syö enää, äiti laittaa lautasen pois. Joskus menee aamut maitolasillisella ja parilla lusikallisella puuroa. Lounasta meneekin sitten " yllättävän" hyvin suuhun :)

Mä olen päättänyt, etten pakota lasta syömään. Tuon ikäinen osaa itse kertoa jos ei jaksa, halua yms. Ja nälkään harvoin tuon ikäinen pystyy kuolemaan. Meillä tuo temppuilu on ainakin selvästi äitin pompottamista (=yritystä). Meillä aamupala kestää noin 10 min. (arvio).

Älä pakota lasta syömään jos ei halua, mutta sitä syömättömyyttä ei korvata makupaloillakaan. Seuraava ruoka normaaliin aikaan.

niin lapsi nostetaan pois pöydästä. Jos rupeaa huutamaan ja lupaa syödä, niin nosta takaisin, mutta tee tämä max 3 kertaa ja varoita joka kerta ja viimesen kerran kohdalla ilmoitat, että nyt on vika kerta ja sitten peli poikki.



Seuraa lapsesi tunnetiloja, niiden perusteella tiedät jo pitkälti sen, että onko lapsi valmis syömään, vai pelleileekö.



Jos ja kun hän myöhemmin tulee nöyränä ilmoittamaan olevansa nälkäinen, niin älä aloita turhaan uutta riitaa (" et syönyt aamulla, nyt en enää anna" ), vaan anna lapselle ruokaa ja kokeile, miten sujuu.

Vierailija:

Jos ja kun hän myöhemmin tulee nöyränä ilmoittamaan olevansa nälkäinen, niin älä aloita turhaan uutta riitaa (" et syönyt aamulla, nyt en enää anna" ), vaan anna lapselle ruokaa ja kokeile, miten sujuu.

Lapsi ei valikoi, milloin suostuu syömään, vaan syö ruoka-aikoina tai jos haluaa olla syömättä, niin on syömättä sitten. Ei lapsi voi pompottaa vanhempaansa(kaan). Jos yhtäkkiä tarjotaan tunnin päästä välipalaa aamupalan tilalle, voi olla melko varma, että lounaskaan ei uppoa ajallaan.

Vierailija:

Sen ikäinen osaa jo ihan varmasti syödä itsekin. Hienoa ap, että olet tämän asian jo tajunnut :) Muutama varoitus, sitten puuro pois ja seuraavalla ruoalla sitten syö ihan varmasti ;)

Haloo, 2,5-vuotias ei ole vauva. Ihan varmasti tuon ikäinen tajuaa ja osaa asioita, meillä ei ole kumpaakaan lapsista syötetty sen jälkeen kun on lusikka pysynyt kädessä, eikä koskaan ole syömisen kanssa ollut ongelmia.

Ap:lle tsemppiä ja oikein toimit! 2,5-vuotias on kuitenkin jo aika iso. Varmasti lounaalla maistuu.

Meillä tosiaan lapsi syö suurimman osan ajasta itse. Mutta aamusta tykkää siitä, että häntä syötetään -- osana aamuista. Jolloin syötetään. Ei lapsi siitä mene pilalle ja osaa toki itse syödä. Siitä ei ole kysekään.

Yhtälailla minä välillä laittelen leivät valmiiksi isommille lapsille, vaikka osaavat itsekin voidella ;), keitä kahvit miehelle jne. Paapovatpa lapsetkin minua tarvittaessa: juuri olin kipeänä ja lapset vuoroin toivat sitä sun tätä äidille. Kolmevuotiaskin tärkeänä kävi tarkistelemassa, haluaako äiti mehua (osaa siis itse kaataa mehun jne).

Miksi lasta ei saisi välillä pitää hyvänä tällaisillakin tavoilla? Jos toisesta on kiva hetkittäin istua syötettävänä niin ok. Tokihan voi kannustaa lempeästi syömään itse jne.

Tosin meillä lapset ovat suurelta osin ryhtyneet syömään ihan itse ensimmäisen ihan itse -kauden aikana vajaa vuoden ikäisinä. Sen jälkeen syöttäminen on satunnaista, kivaa hemmottelua :-).

terv

viiden lapsen äiti

Minä ymmärrän sinua, AP. Meilläkin 2,5-vuotias, joka osaa syödä itse (ja syökin jos on hänestä hyvää ruokaa) mutta haluaa, että syötetään. Mitä " kiduttamista" se on, että lapselle annetaan ruoka ja välineet eteen? Minusta tuon ikäistä ei enää tarvitse syöttää, mutta itse kuitenkin usein sorrun, kun en jaksa katsella puuron pyörittelyä ja vetkuttelua... Ja muut, relatkaa vähän! Ei se 2,5-vuotias enää niin pieni vauva ole, että ruokakin pitää lapsen puolesta pureskella.

täytyy myöntää että itsekin olen syyllistynyt samaan.



Osin kylläkin tietämättäni. Meillä 2v söi hyvällä ruokahalulla kun syötettiin, mutta itse ei alkanut syömään. Valtataisteluhan siitä muotoutui... jälkeenpäin olen tajunnut, ettei lapselle oikeasti ollut nälkä. Lasten kanssa tulee vaiheita, jolloin ruokaa ei oikeasti tarvitse niin paljon.



Toisen kanssa sitä on ollut niin paljon viisaampi. Vanhemman kanssa vasta nyt aletaan olle tasapainossa ruoka-asioiden kanssa. Olet saanut hyviä neuvoja, ota ne käyttöön. Olisinpa itse nuo aikanaan tajunnut...

istuttaa tuonikäistä tuntia pöydässä jos ei syö itse. Varsinaista hirviöäitiainesta tämä mamma. Jos ei syöminen onnistu ja äiti ei halua syöttää (minä kyllä syötin tuon ikäistä vielä joskus), niin lapsi pois pöydästä. Ap:n metodeilla saa taatusti ruokailun kanssa temppuilevan lapsen. Tai sitten se tilittää kokemuksiaan terapiassa 30 vuoden päästä.

pöydän ääressä tuntia (varsinkin kun äiti istuu tietokoneen ääressä). Tai jos suostuu, niin sitten on kyllä lapselle jo tehty isoa vahinkoa.

Ja ihmettelet mikä on?



Seuraavat 365 päivää syö itse kylmää puuroa ja tule uudestaan vinkumaan kun ymmärrät mikä lapsella on!



Häpeisit!

Vierailija:

pöydän ääressä tuntia (varsinkin kun äiti istuu tietokoneen ääressä). Tai jos suostuu, niin sitten on kyllä lapselle jo tehty isoa vahinkoa.

omia aikojaan. Toki välillä syödään kaikki pitkän kaavan kautta.