Lapsi no jo tunnin istunut tuolla pöydässä " syömässä" aamupuuroa...

Jos ei syö, niin pois pöydästä. Ei välipaloja vaan seuraavalla ruualla uusi yritys. Lapsi ei näännytä itseään nälään, ellei ole jokin sairaus.



Se että nostat pöydästä pois, ei ole periksi antamista.

Mikä on se läksy, jonka haluat lapsellesi opettaa?

Onko se a) että lapsi oppisi syömään itse

vai b) että lapsi oppisi että äiti määrää ja äidille ei ryppyillä?

Minä saatat vieläkin joskus syöttää vaikka lapseni on paljon isompi. Osaa hienosti itse syödä ja useinmiten syökin, mutta voin syöttääkin. Turha joka asiasta on periaate kysymystä tehdä. Varsinkaan noin pienen kohdalla.



Pelkäätkö, että joudut syöttämään vielä aikuisena?

Enpä usko.

4-5-vuotiaalta voi jo alkaa vaatia. Nauti hyvä ihminen siitä, kun lapsesi on vielä pieni ja tarvitsee sinua!

että otat hänet pois pöydästä ja heität ruoan pois, jos kyse on siitä, ettei lapsi halua syödä itse.



Tunti on tuon ikäiselle tosi pitkä aika. Kokeilette sitten lounaalla uudelleen.

Ekanakin meille on tulossa vauva ja olisi hyvä jos esikoinen viitsisi syödä edes itse. Ehkä se on siitä peruja, että olen paaponut liikaa eikä hänen ole tarvinnut tehdä itse. Aina kaikki on " Äiti tekee, äiti syöttää, äiti pukee" . Sitten jos yritän kannustaa itse tekemään, niin se jää tekemättä, kuten nyt tämä syöminen...



Ja mitä tuohon aikaan tulee niin kolme varttia istuin vieressä ja yritin houkutella syömään itse. No, puuro lähti roskiin ja lapsi alkoi sitten itkemään sitä... AP

Älä pakota esikoista isoksi vauvan takia vaan anna hänenkin olla pieni niin kauan kuin siltä tuntuu - ja vauvan synnyttyä hän varmasti sitä oikeutta tarvitsee.



Voi tietenkin kannustaa syömään itse mutta älä tee asiasta itkun arvoista ongelmaa. Tee syömisestä vaikka leikki, puuro on meri, jolla lusikka seilää ja sitten jättiläinen alkaa syödä merta tyhjäksi... Tai jaa annos puoliksi, toisen syötät ja toisen syö itse - kumpikohan onnistuu nopeammi ja muistaakohan äiti misitä aukosta se ruoka laitetaan, korvastako? Näytäpä sinä!



Ei se vauva sinua estä esikoista syöttämästä tai pukemasta tarvittaessa, sehän menee siinä sivussa kantoliinassa tai sylissä. Imettääkin voi ihan hyvin samalla kun syöttää esikoista toisella kädellä :-)

Vierailija:

Ekanakin meille on tulossa vauva ja olisi hyvä jos esikoinen viitsisi syödä edes itse.

ole " periksi antamista" .



Saanko sanoa suoraan? Minusta ajatus 2,5-vuotiaasta istumassa kylmän aamupuuron ääressä tunnin verran on, no, melko kauhea :-(.



Mitä saavutat sillä, että teet aamupalasta valtataistelun? Vaikka syöttäisit aamuväsyä 2,5-vuotiaana, hän takuuvarmasti syö isompana ihan itse. Tai syö ihan itse jo lounaspöydässä.



Minä syötän 3-vuotiaalle aamupuuron. Koska hän tykkää siitä. Muilla ateriolla syö itse, silloin ei edes halua, että syötettäisiin. Tiedän kokemuksesta, että en takuuvarmasti istu syöttämässä samaa pikkuihmistä tässä vuosien päästä ;-).



Jos ehdottomasti et halua syöttää, niin anna sitten lapsen olla syömättä. Siihenkään hän ei kuole. Aikaistat sitten vaikka lounaan.



terv

viiden lapsen äiti

Vierailija:

Älä pakota esikoista isoksi vauvan takia vaan anna hänenkin olla pieni niin kauan kuin siltä tuntuu - ja vauvan synnyttyä hän varmasti sitä oikeutta tarvitsee.

Varmistat, ap, vain sen, että tyttö suhtautuu tulevaan pikkusisarukseensa mustasukkaisesti ja vihamielisesti. Pikkuraukka.

En lukenut muita vastauksia ennen kuin kirjoitin ja huomasin nyt, että teillä on vauva tulossa, ja että se oli syynä.



Tuossa jo joku vastasikin ettei vauva estä syöttämästä isompaa sisarusta tarvittaessa :-). Pitää paikkansa, vauva sylissä tai rinnalla voi hyvin yhdellä kädellä syötellä isompaa. Kahden kanssa oppii muutenkin nopeahkosti tekemään vaikka mitä vauva sylissä / kantoliinassa. Ei 2-vuotias ole yhtään sen isompi, oikeasti, vaikka asunnossa olisi vauvakin. Hän on edelleen pieni.



(Meillä on kaksi kertaa ollut nippa nappa 2-vuotias ja vauva.)



terv

viiden lapsen äiti

Vierailija:

Vierailija:

Älä pakota esikoista isoksi vauvan takia vaan anna hänenkin olla pieni niin kauan kuin siltä tuntuu - ja vauvan synnyttyä hän varmasti sitä oikeutta tarvitsee.

Varmistat, ap, vain sen, että tyttö suhtautuu tulevaan pikkusisarukseensa mustasukkaisesti ja vihamielisesti. Pikkuraukka.

Kai huomasitte että vauva on vielä äidin vatsassa - eli siis 2,5-vuotiaan kannalta vauvaa ei vielä ole. Eri asia jos syöttämiset loppuisivat samaan aikaan kuin vauva saapuisi sairaalasta kotiin.

koska vauva on tulossa?! Siihen on kuitenkin vielä muutama kuukausi aikaa. En oikein ymmärrä tuota kommenttia, että " älä ihmettele jos esikoinen kiukkuaa vauvalle" . AP

2,5-vuotias on vielä aika vauva itsekin, ja tarvitsee totta kai äitiään avuksi erinäisissä asioissa pitkäänkin.

Mikä on ap:n motiivi kiusata pientä lasta kylmällä aamupuurolla?

Voin kuvitella sieluni silmin, miten pieni lapsi totta kai itkee kun äiti tulee ja kiukkuisena tiuskii ja heittää puuron pois...

Häpeä vähän aikuinen nainen!

Vaan taantuivat (totta kai) vauvan tultua itsekin ja halusivat, että " äiti syöttää" . Ja minähän syötin, koska tajusin mistä kiikastaa. Ei se mikään hirveän suuri vaiva ollut!

Ei voi istua seurana? Onko sun pöperöt edes syötävää, vai jotain klintti puuroa? Kontrolli friikki?

21: " pieni lapsi totta kai itkee kun äiti tulee ja kiukkuisena tiuskii ja heittää puuron pois" .



Ei ihan noin mennyt, mutta hyvä kun tiedät paremmin kuin minä. AP

Minusta tuossa iässä on aika opetella syömään itse. Kysehän ei ollut siitä, ettei osaa, vaan ettei halua. Mutta ei se pakottamalla onnistu. Entäs joku helpompi tehtävä (" syö kaksi lusikallista, niin sitten aletaan piirtämään/saat purkan/..." )? Tai joku hassuttelu (" Älä vaan syö minua" , siis puuro huutaa lusikassa ja sitten tukahtunutta ääntä, kun lasti on suussa)?



Pöydästä päästäminen ei ole periksi antamista. Se olisi, jos alkaisit tuollaiset taistelun jälkeen kuitenkin syöttää lasta. Tunnin istuminen puurolautasen ääressä ei kyllä lisää kenekään motivaatiota käyttäytyä. Minä ottaisi lautasen pois parin varoituksen jälkeen, jos ruokaa ei uppoa enää muutamaan minuuttiin.

Jos tietää, niin usko pois, hän osaa kyllä yhdistää siihen yhtä ja toista. Ja kuten joku jo sanoikin, lapsi taantuu luultavasti kuitenkin vauvan synnyttyä ja ne viimeksi opitut taidot menee ekana. Etenkin jos ne on opittu pakolla ja valtataisteluna - lapsi tietää jo etukäteen että tähän on hyvä takertua.



Kannusta syömään itse, mutta hyvällä ja lempeästi äläkä tee siitä isoa asiaa. Ethän vaan samaan aikaan yritä opettaa muista taitoja (pukemista, pottailua, yksin nukahtamista)?