Lapsen aamutoimet rasittavat

Yritä jotenkin sanoittaa sitä tilannetta lapselle. Miksi on huono juttu että myöhästyy ja tulee kiire. Viisivuotias ymmärtää jo asioita. 

Jos tapahtuu pienikin edistys, niin älä unohda positiivista palautetta. 

Noin pienelle voisi myös toimia vaikka joku vihko mihin saisi leimasimella tehdyn kivan kuvan aina, kun lähtö olisi onnistunut sutjakkaasti. 

Sitten voisi sopia, että kymmenestä leimasta, saa jonkun tarran vihkoon ja sadasta vaikka tikkarin! 

Ei se palkitseminen ole aina niin paha asia. 

Tarrojen sijaan voi myös olla palkintona, että ehtii tehdä yhdessä jotain kivaa aamulla ennen lähtöä, jos ollaan ajoissa lähtövalmiita. Vaikka joku kiva lorutteluleikki tai laulu, tai lyhyen kirjan lukeminen. Ihan mitä vaan mistä lapsesi vaan pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden käsittely" on huuhaata. Tunnekasvattajat elävät jossain ihme rinnakkaisuniversumissa missä kaikki normaalit käsitteet on julistettu pannaan ja korvattu tunnejankutuksella.

Hah! Siellä yksi tunnevammainen kasvattaa lasta, joka ei tunteitaan hallitse. Sori

Tunteita on kaikilla, jos niitä ei opeteta hallitsemaan ja näyttämään, ollaan suossa hyvin äkkiä. 

Mitkä on nämä normaalit käsitteet? 

Vanhentunut käsite - uusi käsite:

 

komentaminen - tunteiden sanoitus

huono käytös - vaikeiden tunteiden prosessointi

riehuminen - tunnetilanne johon sisältyy vaikeita tunteita

totteleminen - oikeus omiin tunteisiin

harkittu teko - tunneilmaisu

kasvatus - tunnekasvatus

oma tahto - tunnetaidot

persoona - tunnepääoma

toruminen - tunnetuokio

Eihän nuo ole synonyymeja tai vastakkaisia asioita, eikä noista ole yksikään poistunut käytöstä. 

Boomerit puhuvat torumisesta, tottelusta ja kurista. Nuoremmat sen sijaan tunteiden ilmaisemisesta ja tunnetaidoista.

"Niin makaa kuin petaa" ja "sitä niittää mitä kylvää" tai vaikka "sitä saa mitä tilaa" näin temuaikana. Virhe on tehty ja vaikeaa enää korjata. Voimia sinne.

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeät, rauhalliset rutiinit. Myös omaan puheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, eli ei mitään söisitkö, pukisitko, haluaisitko -tyyliin vaan selkeät ohjeet mitä nyt tehdään. Eikä liikaa vaihtoehtoja vaan jo illalla valmiiksi vaatteet .

Paitsi, jos lapsella on PDA. Silloin nimenomaan vaatimus aiheuttaa lukon. 

Kokeilepas ap sellaista, että yhdessä lapsen kanssa mietitte miten aamu ja pukeminen onnistuisi parhaiten. Kun lapsi itse saa tehdä suunnitelman ja aikataulun sekä järjestyksen, on se tullut häneltä itseltään, jolloin se ei ole enää vaade. Silloin siinä on helpompi pysyä. 

Saattaa olla, että ensimmäinen versio on hupsu, mutta älä lähde sitä muuttamaan omin päin. Kun huomataan, että eihän tämä toiminutkaan, yhdessä muokataan, jälkeen lapsen omasta ehdotuksesta käsin. 

Niin ja jos lapsella on RSHP tai NHQ niin kaikki kurinpito on mahdotonta ja ainoa keino on ottaa lapsi kotihoitoon.

ÅÄÖ-syndrooma se vasta hankala onkin. Jos yrität komentaa lasta niin lapsi puree sinua nilkkaan. Reaktio on automaattinen koska aivokemia sanelee lapsen käytöksen.

Huomaa että lapsettomat älypäät taas kommentoimassa. Tai, jos teillä on lapsia, ainut kasvatuskeinonne on ollut lapsen oman tahdon ja identiteetin lyttäys ja pakottaminen. Lisää töitä toki ammattilaisille sitten kun pääsevät irtautumaan kotoa. Mikäs siinä. 

Milloinkaan ei ole ollut näin huonosti voivia ja käyttäytyviä teinejä kuin nyt. Väkivaltaisia ja mielenterveysongelmaisia suuri osa. Tämän vapaan kasvatuksen ja kaiken sanoittaminen (oksettaa jo sanana) on saanut aikaan sen, ettei lapset osaa käyttäytyä kun ei heiltä vaadita mitään. Ovat kuin elo pellossa ja toimivat pienestä pitäen miten haluavat kun eihän heitä saa käskeä tekemään jotain. Enkä puhu väkivaltaisesta kasvattamisesta vaan siitä, että lapsi ei määrää kaikesta ja myös lasten on tehtävä tiettyjä asioita huvitti tai ei. 

Jos on kasvatettu noin, on ymmärretty asia ihan väärin. Parempi tuokin tietysti, jos vaihtoehto on remmi ja nöyryytys. 

Tämä! Sanouttaminen ja lapsilähtöisyys ei todellakaan tarkoita sitä ettei vaadita mitään. 
Sitä paitsi nykyteinit on just näiden täällä huutelevien nykyisten keski-ikäisten nat sien kasvattamia. 

Kasvattajilta puuttuu nykyään keinot millä voisi vaatia.

Ei sodassakaan menesty jos ei ole omaa armeijaa käytössä vaan silloin tulee valloitetuksi. Pelkät protestit ovat sanahelinää.

Ei muuten puutu. Kun lapsi on tullut kuulluksi ja hänellä on ollut ikätasoinen vastuu, hän toimii myös vaatimusten mukaan, myös omasta halustaan. Tottakai, jos on pakotettu, vaatimukseen vastataan uhmalla, se lapsi ottaa vallan itselleen ennemmin tai myöhemmin. Lapselle tulee tarve kapinoida sitä pakottamista vastaan. 

Meillä on vihdoin kasvamassa tunnekypsiä ja terveellä tavalla kapinoivia lapsia, kiitos sen sanoittamisen ja tunnekasvatuksen. 

Miksi ihmeessä lapsi toimisi vaatimusten mukaan? Jollei sitten kuuleminen tarkoita sitä, että lapsen vaatimuksiin mukaudutaan ja aikuinen joustaa 100%.

Miksi ihmeessä ei toimisi? Ei lapsi synny uhmakkaana pahana, vaatimuksia ja toiveita karttavana. 

Lapsella on ihan eri käsitykset siitä, että mikä on pahaa tai, että mikä on oikeutettu vaatimus tai toive. Siitä se tottelemattomuus kumpuaa. Toki on yksittäisiä temperamentiltaan ns. superkilttejä lapsia mutta he ovat pieni vähemmistö.

Superkiltti ei ole mikään temperamenttipiirre. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden käsittely" on huuhaata. Tunnekasvattajat elävät jossain ihme rinnakkaisuniversumissa missä kaikki normaalit käsitteet on julistettu pannaan ja korvattu tunnejankutuksella.

Hah! Siellä yksi tunnevammainen kasvattaa lasta, joka ei tunteitaan hallitse. Sori

Tunteita on kaikilla, jos niitä ei opeteta hallitsemaan ja näyttämään, ollaan suossa hyvin äkkiä. 

Mitkä on nämä normaalit käsitteet? 

Vanhentunut käsite - uusi käsite:

 

komentaminen - tunteiden sanoitus

huono käytös - vaikeiden tunteiden prosessointi

riehuminen - tunnetilanne johon sisältyy vaikeita tunteita

totteleminen - oikeus omiin tunteisiin

harkittu teko - tunneilmaisu

kasvatus - tunnekasvatus

oma tahto - tunnetaidot

persoona - tunnepääoma

toruminen - tunnetuokio

Osoitat tällä vain tietämättömyyttäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeät, rauhalliset rutiinit. Myös omaan puheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, eli ei mitään söisitkö, pukisitko, haluaisitko -tyyliin vaan selkeät ohjeet mitä nyt tehdään. Eikä liikaa vaihtoehtoja vaan jo illalla valmiiksi vaatteet .

Paitsi, jos lapsella on PDA. Silloin nimenomaan vaatimus aiheuttaa lukon. 

Kokeilepas ap sellaista, että yhdessä lapsen kanssa mietitte miten aamu ja pukeminen onnistuisi parhaiten. Kun lapsi itse saa tehdä suunnitelman ja aikataulun sekä järjestyksen, on se tullut häneltä itseltään, jolloin se ei ole enää vaade. Silloin siinä on helpompi pysyä. 

Saattaa olla, että ensimmäinen versio on hupsu, mutta älä lähde sitä muuttamaan omin päin. Kun huomataan, että eihän tämä toiminutkaan, yhdessä muokataan, jälkeen lapsen omasta ehdotuksesta käsin. 

Niin ja jos lapsella on RSHP tai NHQ niin kaikki kurinpito on mahdotonta ja ainoa keino on ottaa lapsi kotihoitoon.

ÅÄÖ-syndrooma se vasta hankala onkin. Jos yrität komentaa lasta niin lapsi puree sinua nilkkaan. Reaktio on automaattinen koska aivokemia sanelee lapsen käytöksen.

Huomaa että lapsettomat älypäät taas kommentoimassa. Tai, jos teillä on lapsia, ainut kasvatuskeinonne on ollut lapsen oman tahdon ja identiteetin lyttäys ja pakottaminen. Lisää töitä toki ammattilaisille sitten kun pääsevät irtautumaan kotoa. Mikäs siinä. 

Milloinkaan ei ole ollut näin huonosti voivia ja käyttäytyviä teinejä kuin nyt. Väkivaltaisia ja mielenterveysongelmaisia suuri osa. Tämän vapaan kasvatuksen ja kaiken sanoittaminen (oksettaa jo sanana) on saanut aikaan sen, ettei lapset osaa käyttäytyä kun ei heiltä vaadita mitään. Ovat kuin elo pellossa ja toimivat pienestä pitäen miten haluavat kun eihän heitä saa käskeä tekemään jotain. Enkä puhu väkivaltaisesta kasvattamisesta vaan siitä, että lapsi ei määrää kaikesta ja myös lasten on tehtävä tiettyjä asioita huvitti tai ei. 

Jos on kasvatettu noin, on ymmärretty asia ihan väärin. Parempi tuokin tietysti, jos vaihtoehto on remmi ja nöyryytys. 

Tämä! Sanouttaminen ja lapsilähtöisyys ei todellakaan tarkoita sitä ettei vaadita mitään. 
Sitä paitsi nykyteinit on just näiden täällä huutelevien nykyisten keski-ikäisten nat sien kasvattamia. 

Kasvattajilta puuttuu nykyään keinot millä voisi vaatia.

Ei sodassakaan menesty jos ei ole omaa armeijaa käytössä vaan silloin tulee valloitetuksi. Pelkät protestit ovat sanahelinää.

Ei muuten puutu. Kun lapsi on tullut kuulluksi ja hänellä on ollut ikätasoinen vastuu, hän toimii myös vaatimusten mukaan, myös omasta halustaan. Tottakai, jos on pakotettu, vaatimukseen vastataan uhmalla, se lapsi ottaa vallan itselleen ennemmin tai myöhemmin. Lapselle tulee tarve kapinoida sitä pakottamista vastaan. 

Meillä on vihdoin kasvamassa tunnekypsiä ja terveellä tavalla kapinoivia lapsia, kiitos sen sanoittamisen ja tunnekasvatuksen. 

Miksi ihmeessä lapsi toimisi vaatimusten mukaan? Jollei sitten kuuleminen tarkoita sitä, että lapsen vaatimuksiin mukaudutaan ja aikuinen joustaa 100%.

Miksi ihmeessä ei toimisi? Ei lapsi synny uhmakkaana pahana, vaatimuksia ja toiveita karttavana. 

Lapsella on ihan eri käsitykset siitä, että mikä on pahaa tai, että mikä on oikeutettu vaatimus tai toive. Siitä se tottelemattomuus kumpuaa. Toki on yksittäisiä temperamentiltaan ns. superkilttejä lapsia mutta he ovat pieni vähemmistö.

Superkiltti ei ole mikään temperamenttipiirre. 

Kyllä on. Jokainen tietää mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Sinulla ei ole lapsia ap.  Keksit näitä aloituksia

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Lasu paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo oiskin hyvä että vie lapsen hoitoon pyjamassa. Alkaa ehkä lapsikin miettiä kun muilla on kunnon vaatteet ja hän on liian useasti pyjamassa. Hommaa vielä sellaisen imelän pupupyjaman pojalle ja tytölle poikien pyjaman. 

Apeen ohjeita... hoitajat olisivat velvollisia ilmoittamaan lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset sai vielä tarhaan tunnin taistelun jälkeen mutta nyt kun peruskoulu lähenee heillä loppuaan menee kolmisen tuntia heräämisestä ulko-ovesta poistumiseen.

Mitä sairauksia heillä on?

Ap

Esiteini-ikä, veikkaan. 

Ei lainaamasi. 

Lottoa välillä. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset sai vielä tarhaan tunnin taistelun jälkeen mutta nyt kun peruskoulu lähenee heillä loppuaan menee kolmisen tuntia heräämisestä ulko-ovesta poistumiseen.

Mitä sairauksia heillä on?

Ap

Miksi kaikilla pitää olla joku ADHD, DVD, ABC, HBO, CD?

Se diagnoosiko siinä auttaa.

Älä aikuinen kysele hölmöjä.  Mikäs helvetin yleistäjä sinä olet????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa autismilta tai ADHD:lta. Kysy neuvolasta pääsisittekö tutkimuksiin.

On luonteeltaan tosi sosiaalinen ja ekstrovertti, joten autismi on sen takia varmasti jo poissuljettu. Neuvolassa sanottiin, ettei adhd:ta voi olla, jos istuu vastaanotolla ihan rauhassa ja hiljaa tuolillaan.

Kyllä hän kirjolla silti on, vaikka olisikin ekstrovertti. Vie pyjamassa hoitoon ja laita päivävaatteet mukaan. Kun kaverit nauravat hänelle ulkovaatteita riisuttaessa, niin menisiköhän  päivävaatteet seuraavana päivänä tappelematta päälle?

Ei 5-vuotiasta mitenkään väkisin voi viedä ulos. Ei hän edes lähtisi pyjamassa ulos, vaan jäisi eteiseen istumaan. En ymmärrä, miten tuon ikäistä saisi pyjamassa päiväkotiin, 2-vuotiaan ehkä vielä saisi. Pitäähän hampaatkin harjata ennen lähtöä. Mietin myös, että olisiko päiväkodissa vika, ettei hän vaan halua mennä sinne.

 

Ap

Tukeva ote kainaloiden alta ja heilautat lapsen olkapäällesi. Jos matka on pitkä niin myös rattaissa kärräys toimii. Aika tehdä kuntoharjoittelua jos ei 5-vuotiaan nosto onnistu.

Keneltä naiselta onnistuisi 25 kg vastustelevan säkin kantelu? Työsuojelukin määrittää naisilla korkeintaan 15-20 kg painojen nostamista toistuvasti.

 

Ap

Niinikö tekkööööö.    ??????

Meillä on kohta 5-vuotias, jolla on olut  ihan kamalaa vitkuttelua pukea vaatteet. Sitten oli kauhea itku ja harmi, kun leikit jäivät kesken, kun päiväkodissakin ulkovaatteissa meni tunti. Meillä auttoi keskustelu. Juteltiin asiasta rauhassa, kun tilanne ei ollut päällä ja selvisi mitkä asiat häiritsivät. Isoin asia oli päiväkotiryhmän vaihtuminen ja läheisempien ystävien jääminen pienempien ryhmään. Se korjaantui ajan kanssa, kun tutustui muihin lapsiin. 

Toinen asia oli, että osa vaatteista oli liian hankalia pukea yksin. Uudessa ryhmässä pitikin olla aiempaa omatoimisempi ja se aiheutti aluksi stressiä. Hankittiin sitten sellaiset vaatteet, jotka olivat lapselle mieluisat ja helppo pukea. Ei sitä aina aikuisena osannut ajatella, että lapsen oli vaikea saada vaikkapa kuminauhalliset lahkeet saappaiden päälle, kun niin monessa vaatteessa sellaiset on. 

Sisävaatteissa sai valita pukeeko itse vai puetaanko. Aluksi halusi aina apua sukissa mutta, kun ostettiin helpommin puettavia sukkia, niin nekin ovat alkaneet sujua itse. Nykyään haluaa välillä, että puetaan mutta pääasiassa saa pukea itse. Saa myös itse valita vaatteet, jos menee pukemaan reippaasti aamupalan jälkeen mutta jos vitkuttelee niin äiti valitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Lapselle voi myös sanoa, että ellet pue vaatteita päällesi ajoissa, niin joudut lähtemään päiväkotiin ilman vaatteita.  

Jollekin saattaa tehota. 

Minulla on myös ollut tapana keskustella lapsen kanssa, jos on tullut jotain hölmöiltyä. 

Lapseni mm. häiriköi aikanaan päiväkodissa päikkäriaikana. 

No. Me kotona sitten keskusteltiin asiasta ja se ei tietenkään ole lapsen mielestä kivaa, koska se aika on pois kivasta, mitä haluaisi mieluummin olla tekemässä. Sanoin aina, että asiasta keskustellaan niin kauan kunnes se asia tulee selväksi ja lupaat ettei se (epätoivottu käytös) toistu. Huomautin, että minä voin käyttää keskusteluun vaikka koko päivän ja jatkaa vielä huomennakin.  

Lapsi oppi pian, että keskustelu on pois jostain muusta, eikä ole kivaa ajanvietettä, ja kenties joku järkiperustelukin meni perille keskustelun myötä. Tavallisesti tämä auttoi. Joskus keskusteltiin samasta asiasta muutama kerta ja joskus meni heti perille. 

Tosi välinpitämättömästä toiminnasta ja vakavasta kiskuroinnista langetin rangaistuksen, joka oli yleensä iltasadun väliin jättäminen tms. Isompana sitten ruutuajalle sai sanoa heipparallaa. 

Kaupassa, kahvilassa ja ravintolassa lapsi ei kiukutellut, koska rangaistus oli se, ettei hän pääse enää mukaan ja äiti menee ensikerralla yksin. 

Pidin kiinni uhkauksesta. 

Kerran lapsi sai melttarit kahvilassa ja tein niin, että maksoin tietysti leivokset, mutta lähdimme ulos syömättä leivoksia. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kiukutteluhetki kahvilassa. Lapsi käyttäytyi sen jälkeen kahvilassa kuin pieni enkeli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Lasu paikka. 

Eiköhän sille lapselle ole moneen kertaan selitetty, miksi vaatteet pitää pukea ulos lähtiessä. Lapsi ei kuole siihen, että tuntee kylmää muutaman sekunnin ennen kuin mennään oven toiselle puolelle pukemaan mukana olevat vaatteet päälle.

Nykyään kun lapset ovat vanhempia ja arpovat pukeutumista varsinkin näillä keleillä, kun aamulla voi olla pakkasta mutta päivällä auringossa toistakymmentä lämmintä, käyvät aamulla parvekkeella kokeilemassa, tarvitsevatko enemmän vaatetta. Voisin jo näkemäni perusteella jäkättää, että pue enemmän päällesi, mutta pidän suuni kiinni ja annan tehdä omat havaintonsa.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset sai vielä tarhaan tunnin taistelun jälkeen mutta nyt kun peruskoulu lähenee heillä loppuaan menee kolmisen tuntia heräämisestä ulko-ovesta poistumiseen.

Pyydä itsellesi lasu aapee. 🤭😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Sinulla ei ole lapsia ap.  Keksit näitä aloituksia

Älä tee niin pitkiä vastauksia itsellesi. Ei viitsi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet mukaan ja ovesta ulos. Toisella kerralla ei tarvinnut mennä edes ulos asti vaan totesi jo hissistä poistuessa, että haluaa pukea vaatteet päälle. 

Lapselle voi myös sanoa, että ellet pue vaatteita päällesi ajoissa, niin joudut lähtemään päiväkotiin ilman vaatteita.  

Jollekin saattaa tehota. 

 

Minulla on myös ollut tapana keskustella lapsen kanssa, jos on tullut jotain hölmöiltyä. 

Lapseni mm. häiriköi aikanaan päiväkodissa päikkäriaikana. 

No. Me kotona sitten keskusteltiin asiasta ja se ei tietenkään ole lapsen mielestä kivaa, koska se aika on pois kivasta, mitä haluaisi mieluummin olla tekemässä. Sanoin aina, että asiasta keskustellaan niin kauan kunnes se asia tulee selväksi ja lupaat ettei se (epätoivottu käytös) toistu. Huomautin, että minä voin käyttää keskusteluun vaikka koko päivän ja jatkaa vielä huomennakin.  

Lapsi oppi pian, että keskustelu on pois jostain muusta, eikä ole kivaa ajanvietettä, ja kenties joku järkiperustelukin meni perille keskustelun myötä. Tavallisesti tämä auttoi. Joskus keskusteltiin samasta asiasta muutama kerta ja joskus meni heti perille. 

Tosi välinpitämättömästä toiminnasta ja vakavasta kiskuroinnista langetin rangaistuksen, joka oli yleensä iltasadun väliin jättäminen tms. Isompana sitten ruutuajalle sai sanoa heipparallaa. 

 

Kaupassa, kahvilassa ja ravintolassa lapsi ei kiukutellut, koska rangaistus oli se, ettei hän pääse enää mukaan ja äiti menee ensikerralla yksin. 

Pidin kiinni uhkauksesta. 

 

Kerran lapsi sai melttarit kahvilassa ja tein niin, että maksoin tietysti leivokset, mutta lähdimme ulos syömättä leivoksia. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kiukutteluhetki kahvilassa. Lapsi käyttäytyi sen jälkeen kahvilassa kuin pieni enkeli. 

Meillä on sama taktiikka käytössä. Mennään lapsen huoneeseen keskustelemaan ja istutaan siellä vaikka koko ilta, kunnes keskustelu on käyty. Tuon ikäiset lapset ovat jo fiksuja jaa ymmärtävät kyllä asioita. Eivät ehkä muista aina kaikkea ja välillä asioiden selvittäminen on aikamoista salapoliisityötä mutta monesti se on lapsellekin helpottavaa, kun saa juteltua asiat läpi. Toivottavasti tämä myös kantaa pitkälle ja lapsi muistaa myös teini-iässä, että vanhemmille voi kertoa myös niistä ikävistä jutuista ilman, että tarvitsee pelätä heidän suuttuvan. Toki rangaistus tulee aina, kun se on aiheellista mutta monesti se, että leikkimisen sijaan pitääkin keskustella vakavasti on jo riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Yritä jotenkin sanoittaa sitä tilannetta lapselle. Miksi on huono juttu että myöhästyy ja tulee kiire. Viisivuotias ymmärtää jo asioita. 

Jos tapahtuu pienikin edistys, niin älä unohda positiivista palautetta. 

 

Noin pienelle voisi myös toimia vaikka joku vihko mihin saisi leimasimella tehdyn kivan kuvan aina, kun lähtö olisi onnistunut sutjakkaasti. 

 

Sitten voisi sopia, että kymmenestä leimasta, saa jonkun tarran vihkoon ja sadasta vaikka tikkarin! 

 

Ei se palkitseminen ole aina niin paha asia. 

 

Tarrojen sijaan voi myös olla palkintona, että ehtii tehdä yhdessä jotain kivaa aamulla ennen lähtöä, jos ollaan ajoissa lähtövalmiita. Vaikka joku kiva lorutteluleikki tai laulu, tai lyhyen kirjan lukeminen. Ihan mitä vaan mistä lapsesi vaan pitää.

Ajatus palkinnoista on hyvä, mutta kymmenenkin tuntuu vähän liian pitkältä ajalta odottaa vaikka tikkaria, 100:n odotus ei tällaiselle kärsimättömälle tempperamenttiselle lapselle sovi mitenkään. 

Tarroja hänellä on jo ennestään niin paljon, etteivät ne enää juuri motivoi. Hän sai niitä aikoinaan joka kerta kun joku asia meni hyvin.

Mutta otetaan palkinnot uudelleen käyttöön, vaikka onnistumisen hetket ovat olleet vähissä.

Ap