Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...

Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.

On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.

Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.

Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.

Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D

Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.

En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.

Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.

Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.

Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.

Harvoin lukee näin typerää kommenttia. Täydellinen idiootti.

Täällä voisi olla oikeinkin hedelmällistä keskustelua mikäli ei provosoiduttaisi jokaisesta kommentista, joka ei ole linjassa omien toimintatapojen kanssa. Älykäs ihminen omaa keskustelutaidon, jossa ei ole tarvetta ampua alas muiden ajatuksia ja ylistää erinomaisuuttaan. Juupas eipäs väittely on lapsellista ja sivistymätöntä. Voit olla eri mieltä, mutta silti kohtelias. 

Rakkaat ystävät, arvon palstalaiset. Haluaisin nostaa esiin DIGITAALISEN SIIVOUKSEN. Nimittäin meillä useimmilla, ellei jopa kaikilla, on suuri digitaalinen jalanjälki. Tarkoitan nyt lähinnä sähköpostitilejä. On tärkeää siivota tili turhista ja vanhoista posteista ja roskaposteista aika ajoin. Näin jälkeenjäävät eivät joudu esim. kuolemasi jälkeen käymään sitä kaikkea läpi, ja aikaa säästyy. Olen kokenut tämän. Vinkkinä, digisiivouksesta voi saada myös inspiraatiota tavaroiden raivaamiseen. Aloita vaikka siitä, että poistat 5 viestiä päivässä. Sitten 10, 15 jne! Homma sujuu huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat ystävät, arvon palstalaiset. Haluaisin nostaa esiin DIGITAALISEN SIIVOUKSEN. Nimittäin meillä useimmilla, ellei jopa kaikilla, on suuri digitaalinen jalanjälki. Tarkoitan nyt lähinnä sähköpostitilejä. On tärkeää siivota tili turhista ja vanhoista posteista ja roskaposteista aika ajoin. Näin jälkeenjäävät eivät joudu esim. kuolemasi jälkeen käymään sitä kaikkea läpi, ja aikaa säästyy. Olen kokenut tämän. Vinkkinä, digisiivouksesta voi saada myös inspiraatiota tavaroiden raivaamiseen. Aloita vaikka siitä, että poistat 5 viestiä päivässä. Sitten 10, 15 jne! Homma sujuu huomaamatta. 

Varmasti muille itsestäänselvää, mutta miksi omaisten tarvitsisi käydä vainajan sähköposteja läpi? Mitä sieltä haetaan? 

Kuolleen omaisen sähköpostit voi poistaa käyttämällä "poista kaikki" nappulaa. Ei siinä kauan mene. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat ystävät, arvon palstalaiset. Haluaisin nostaa esiin DIGITAALISEN SIIVOUKSEN. Nimittäin meillä useimmilla, ellei jopa kaikilla, on suuri digitaalinen jalanjälki. Tarkoitan nyt lähinnä sähköpostitilejä. On tärkeää siivota tili turhista ja vanhoista posteista ja roskaposteista aika ajoin. Näin jälkeenjäävät eivät joudu esim. kuolemasi jälkeen käymään sitä kaikkea läpi, ja aikaa säästyy. Olen kokenut tämän. Vinkkinä, digisiivouksesta voi saada myös inspiraatiota tavaroiden raivaamiseen. Aloita vaikka siitä, että poistat 5 viestiä päivässä. Sitten 10, 15 jne! Homma sujuu huomaamatta. 

Tämä on hyvä nosto! Minulla tästä huolehti Google. Alkoi herjaamaan sähköpostissa että tili on täysi, kohta et voi lähettää etkä vastaanottaa viestejä. Tyhjensin kymmeniä tuhansia viestejä, osa yli 10v vanhoja. Poistin kuvia tuhansia kappaleita (kirppistelykuvia tavaroista pääasiassa). Kymmeniä kuvakaappauksia myös ja estin kuvien varmuuskopioinnin. Vuosi meni että lakkasi herjaamasta ja tarjoamasta lisätallennustilaa milloin milläkin hinnalla. Ei ole aikomustakaan maksaa tallennustilasta.

Vierailija kirjoitti:

"Siis kyllä minä ainakin tiedostin, että jollain 100 vuotta vanhalla Riihimäen kristallivaasilla on laatua jota ei nykytavaroissa enää näe, ja sen myötä myös arvoa, vaikka se ei minun makuuni olisi ollutkaan."

 

Tässä se juju juuri piilee. Kun niiden ihmisten määrä vähenee, joiden makuun kristallivaasi on, niin 1) ostajia ei vain löydy, eikä 2) arvo voi tietenkään pysyä samana. Valitettavasti laadullakaan ei ole aina merkitystä. Kerrostalossa asuva ei osta laadukkaita pyöröhirsiä. 

 

"Pahoittelen, en oikein osaa hyvin kuvailla ilmiötä, jota ihmettelen."

Kyllä sinä ihan oikein kuvailit tilanteen, mutta turhaan luulet, että jonkinlainen oletusarvo säilyy aina. 

 

Hyvin harvan kannattaa ostaa antiikkia/vintagea vain tehdäkseen sillä rahaa. Ostakaa vain silloin, jos oikeasti pidätte esineestä, tai teille jää käteen kristallivaaseja, joilla luulitte tienaavanne 20 vuoden päästä. 

Se ongelma on siinä että jos sinulla on kristallivaasi josta olet maksanut kohtuullisen paljon, niin sinua seuraava sukupolvi ei sitä arvosta mutta sitä seuraava tai vielä sitäkin seuraava, voikin nostaa sen arvoon arvaamattomaan. Tietyt tuotteet nousee uudelleen muotiin astioissa, tekstiileissä, huonekaluissa. Onhan tämä nähty, ainakin me jotka ollaan jo vuosikymmeniä vanhoja :D. Mutta kuka pystyy tai haluaa ottaa säilytettäväksi näitä tavaroita kunnes ovat taas muotia? 

Vierailija kirjoitti:

Muutin vanhempieni maatilalle. Onko kukaan muu ahdistunut, kun 8-kymppiset tahtovat pitää rojujaan maailman, ja ne ovat vain tiellä? Autoa ruostutetaan pihalla vuodesta toiseen, vaikka tarjoan apuani myyntiin, ja kuvitellaan, että se kasvattaa arvoa. Antiikkihuonekalu viedään tallin ylisille. Mikään vakuuttelu, että turha tavara kannattaisi myydä pois, se menee pilalle kostuessaan, ei auta. Joka ikinen astiastokin on elintärkeä, vaikka niitä on 5-6. Onko mitään järkeä tässä, että yritän mahtua omaan kotiini? 
Olen niin väsynyt väittelyyn, että olenkin alkanut myydä omia tavaroitani, jopa tärkeitä, että mahtuisin vanhempieni tavarapaljouden keskelle. Olen antanut pois ilmaiseksi itse kalliilla itselleni joskus ostamaani tavaraa. Enkä halua olla epäkunnioittava. Mutta kun tarvitsisimme rahaa kaikki, ja tiedän antiikkiesineiden menevän kostuessaan pilalle. Tuntuu kuin huutaisi tuuleen... No. Ne ovat heidän tavaroitaan. Mutta bensa maksaa ja he tykkäävät ajella autolla. Olen varma, että ilahtuisivat setelinipusta. Saataisiin aitan katto korjattua, kellarin portaat korjattua... Ei sitä eikä sitäkään, kuule se on arvokas tavara siitä saa monta sataa (parinkympin pannu).. samaa tylsää väittelyä. Muutamalla satasella saisin jonkun kaverini tänne töihin jos myytäisiin se ruostuva auto, ja töillä alkaa olla jo kiire, ja muuta rahaa ei ole. Mutta vastaus on aina: EI.

Jyrän alle jäänyt 

Tuo vanhempiesi käytös ei johdu vanhuudesta. Heillä ei enää järki toimi, selvä sairaus, johan ei ole lääkettä. Voit hyvin näyttää heille esim tori,fi sivuilta vaikk monta sellaista vanhaa kahvipannua siellä on myynnissä kympillä / kahdella ja niitä ne ”antiikki tavaroita ” jotka kostuu siellä aitan ylisillä.

Näytä heille nettiauto sivuilta paljonko maksetaa vanhasta paljon ajetusta auton romusta,,, he näkee ,,,ei mitään. 

Kun he ei ymmärrä näkemäänsä, on aivoissa vika.

Me olemme kasikymppisiä ja täysin kartalla ko asioista.10 v sitten kauppa kävi vielä torissa, ei enää käy. Onneksi silloin myytiin kaikki tarpeeton pois. Ei ole mitää perillisten riesana., muuta kuin uudehko kakkoskoti ja vak asunto meren rannalla.

Sama koskee digisiivousta. Käytämme  nettiä kaikessa mahdollisessa. Lasku ovat e-laskua. Vanha paperit on hävitetty lain sallimissa rajoissa. Tehtiin kun vielä ymmärrys on tallella,koska huomisesta ei tiedä.

Toki , ,kenellä on upeita antiikki esineitä,ne voi olla ihanassa kodissa ect ect!

Vierailija kirjoitti:

Heitin roskiin käyttökelpoisiakin vaatteita. Maailma on väärällään vaatteita. Myytäväksi ei tarvita ihan hetkeen mitään uutta. Olihan tässä vaihtoehtona itse myyminen, lahjoittaminen jollekin joka myy tai roskis niin valitsin viimeisen. Jos vaihtoehtona olisi antaa suoraan tarvitsevalle, niin valitsisin sen, tietysti. Mutta kun ei ole niin mitä sitä myytäväksi lahjoittamaan. Ja tämä oli siis ensimmäinen kerta. Aina ennen olen lahjoittanut myyntiin. Ehkä lahjoitan joskus vastakin, mutta kun olin jo melkein matkalla Uffille, istuin alas ja mietin että miksi taakoitan itseäni kantamalla tavaraa kilometritolkulla laariin, jotta kulutusjuhla voi jatkua toisaalla. Vaihdoin suuntaa ja menin roskikselle, jonne matkaa 10 metriä. Se sitä paitsi konkretisoi minulle, miten hullua on ostella vaatteita, mitä ilmankin pärjäisi kun on jäänyt vähälle pidolle. Jospa tämä auttaisi ostamaan järkevämmin. Meinaan kun roskiin heittäminen ei ole kivaa ja asia on helpompi selittää itselleen jos vie hyväntekeväisyyden nimellä kulkevaan bisnekseen.

Nykyään on myös vaate-/tekstiilikierrätystä jolloin materiaali menee uusiokäyttöön. Roskis on vihoviimeien paikka. Meillä Turussa on diakonialla vaate-/tavarakeräys, mistä tarvitsevat saavat käydä käydä ilmaiseksi hakemassa tavaraa tarpeeseen. Otitko selvää olisiko teilläkin ollut vai laiskuuttasiko heitit roskiin? Moni muuten ostaa esim. Punaisen ristin kontista tarpeeseen vaatteita ja rahat kuitenkin menevät hyväntekeväisyyteen.

Eilen lähti Vinted-paketti kierrätyslaatikossa matkaan. Käytettynä ostettu merkkipaita 20€. 

Minä olen hamsteri, tosin pula-ajan lapsuus oli sellaista jossa kierrätettiin kaikkea, tehtiin vanhasta uutta jne. ennen kuin koko termiä oli edes keksitty. Olosuhteiden pakosta, koska kaikesta oli pula. Eli "tästä vois vielä saada jotakin tehdyksi" aiheuttaa tavaran kerääntymistä. Lisäksi äitini oli varsinainen kierrättäjä, välillä meni minullekin tärkeitä juttuja minulta kysymättä milloin minnekin joten ilmeisesti minulla on asiasta "hamsteritrauma" vielä melkein kasikymppisenä. Tarttis kyllä tehdä jotain,  välillä onnistuu ja sitten taas ei.

Isoin opetus minulle on ollut, kuinka pieni jälleenmyyntiarvo tuotteilla on. Muutamat suositut design tuotteet menivät kaupaksi, mutta kaikesta muusta saa vain pennosia. Jos ostan jotain uutta tavaraa tulevaisuudessa, yritän ajatella että sillä on vain käyttöarvo, enkä yritä olettaa että sen voi jälleenmyydä hyvään hintaan. 

Yllättävän vähällä ihminen tulee toimeen. Laitoin eilen laatikollisen tavaraa ja vaatteita "aika kertoo" laatikkoon, jos en tarvitse niitä seuraavien kuukausien aikana, vien ne sitten kierrätyskeskukseen. Tänään käyn läpi lakanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi..."

"Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on."

 

Aika monella ei ole niin isoa asuntoa, että tilaa olisi ylimääräiselle rokokoopöydälle. Timanttisormus toki eri asia. 

 

Ajat muuttuvat ja vaikka meistä nyt tuntuisi, että jonkin esineen pitäisi aina säilyttää arvo, niin ei ole. Antiikkihuonekalut kiinnostavat vain tiettyä osaa kansasta. Kaikilla kiinnostuneillakaan ei ole rahaa, joten potentiaalinen ostajakunta on pieni. 

 

Jos tilaa on, miksi edes laittaa rokokoopöytää myyntiin? Siksikö, kun ei itse siitä pidä? 

Hmm. En tiedä, en ole kyllä edelleenkään tästä samaa mieltä. Arvo ei tietenkään pysy aina samana, mutta menneinä vuosikymmeninä tietynlaisilla tavaroilla - vanhoilla, tai laadukkailla, tai harvinaisilla keräilytavaroilla, yms. - on aina ollut jonkinlainen oletusarvo. Ei mielestäni ole vaihdellut näin rajusti nollasta sataan lyhyiden muoti-ilmiöiden mukana.

Pahoittelen, en oikein osaa hyvin kuvailla ilmiötä, jota ihmettelen. Kirjoitukseni ei varmaan ollut kovin selvä. Minua vain jotenkin häiritsee se, että tavaroille on viimeisen muutaman vuoden aikana tapahtunut jokin perustavanlaatuinen "Temu-tasapäistäminen": siis että mikään ei ole parempaa ja arvokkaampaa kuin jokin muu, vaan kaikki hienommat tavarat kilpailevat samalla kilpakentällä kiinakrääsän kanssa.

Osittain tätä ilmiötä ehkä ruokkii juuri tavarapaljous ja siihen kyllästyminen, eli kaikki on "vain tavaraa", yhtä turhaa, on se sitten kuinka laadukasta ja hienoa tahansa. Laatu hukkuu massaan. Säilyttämisen arvoinen hukkuu roskan sekaan. En tiedä, kuinka hyvin ihmiset enää edes tunnistavat laatua. Ei minun mielestäni vielä aika hiljattain - muutama vuosi sitten, kuten sanoin - menty ihan näin vahvasti oman maun ja muotioikkujen mukaan, vaan tiedostettiin, että on olemassa myös objektiivista laatua ja arvoa.  Siis kyllä minä ainakin tiedostin, että jollain 100 vuotta vanhalla Riihimäen kristallivaasilla on laatua jota ei nykytavaroissa enää näe, ja sen myötä myös arvoa, vaikka se ei minun makuuni olisi ollutkaan.

Vanhojen tavaroiden ystävänä se harmittaa erityisesti, koska arvon lasku kulkee käsi kädessä arvostuksen laskun kanssa. Jos antiikki (alkuperäinen kirjoitukseni ei koskenut pelkästään antiikkia, mutta keskityn nyt siihen) on periaatteessa samalla tasolla kuin temukrääsä, siitä kohdellaan samalla tavalla, eikä siitä enää huolehdita kuten ennen, jotta se säilyisi jälkipolville.

(Rokokoopöytä oli vain fiktiivinen esimerkki - minulla on kyllä antiikkihuonekaluja, mutta en onneksi yritä niistä eroon! Ja timanttisormus oli ertyisen huono esimerkki, koska koruissa totta kai muoti merkitsee paljon. Mutta ajattelin siinä ehkä enemmän niiden timanttien ja kullan omaa arvoa.)

Olen samaa mieltä. Mutta arvotavaran myyntipaikka ei todella ole sen paremmin Tori kuin Vintedkään vaan Bukowski tai muu vastaava. Kanikonttorikin on parempi, niillä on asiantuntemusta.

Onko kenelläkään muulla ongelmana, että omat vanhemmat tai muut sukulaiset ostavat turhaa tavaraa ja yrittävät antaa niitä lahjaksi? Miten toimitte, otatteko vastaan vai kieltäydyttekö epämieluisista lahjoista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille tyypille, joka heitti vaatteita roskiin, en jaksaisi kommentoida, kun olen eri paikkoihin tästä asiasta monesti kirjoittanut, mutta pari pointtia pakko nostaa esille:

- vaatteiden roskiin heittäminen ei ole koskaan ekoteko. Käyttökelpoisen tavaran roskiin heittäminen on vain ja ainostaan typerää, itsekästä ja epäekologista.

- jos on pakko heittää roskiin (esim. vaatteissa on ikutahroja tai reikiä, hiutuneita jne), oikea osoite on tekstiilijäte. 
- en oikeastaan jaksa uskoa, että kukaan olisi noin hölmö vuonna 2026, joten kyseessä oli varmasti provo.

- sinun ei tarvitse lahjoittaa vaatteitasi Uffille, koska onhan niitä pilvin pimein muitakin tahoja.

Mä puhun roskiinlaittamisesta, hävittämisestä, poistamisesta jne ja tarkoitan tällä tietysti asianmukaista hävittämistä, en piharoskikseen viemistä. Ei jaksa joka kerta kirjoittaa erikseen että vien tekstiilijätekierrätykseen kun idea tulee selväksi ilmankin. 
Sivusta

No hyvä, jos sinun kohdallasi on näin. Aika moni täälläkin on puhunut sekajätteeseen dumppaamisesta, mutta kuten aiemmin sanoin, saattavat olla provoilijoita. Pitäisi jättää omaan arvoonsa ja luottaa siihen, että suurin osa ihmisistä haluaa tehdä oikein.

No se yksi ainakin oikeesti laittoi roskiin koska ensin vuodatti pitkästi sitä ettei halua etyä kukaan hänen vaatteillaan rikastuu (?????). Siis Uff tms. 

Ei kannata takertua roskiin laitto -kommentteihin. Useimmat tietävät roskiin laitolle vaihtoehdot, mutta syystä tai toisesta tekevät mitä tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla ongelmana, että omat vanhemmat tai muut sukulaiset ostavat turhaa tavaraa ja yrittävät antaa niitä lahjaksi? Miten toimitte, otatteko vastaan vai kieltäydyttekö epämieluisista lahjoista? 

Riippuu ihmisuhteesta, tavaroiden määrästä ja siitä mitä nämä tavarat ovat.

Jos on joku kaukaisempi sukulainen, ja antaminen on satunnaista ja vähäistä, niin antaisin varmaan antaa ja laittaisin itselle turhat tavarat vaan kaikessa hiljaisuudessa kiertoon ilahduttamaan jotakuta toista.

Jos on läheisempi ihminen, siis vaikka oma vanhempi, tai jos annettujen tavaroiden määrää on isompi, niin sanoisin heille ystävällisesti, että yritämme vähentää tavaraa ja arvostaisimme muita kuin tavaralahjoja (esim. yhdessä syömään, lapsille huvipuistokäynti, tai joka tapauksessa jotain muuta kuin tavaraa). Jos ei muutaman kerran sanomisella mene perille, niin sitten laittaisin ne saadut turhat tavarat kiertoon kuten ekassa vaihtoehdossa, tuntematta kauheasti syyllisyyttä.

Jos lahjojen määrä on tolkuton, lahjat ovat oikeasti jotain "roskaa" (jota ei saa edes fiksusti kiertoon), tai antaja ei useamman sanomisenkaan jälkeen usko mitään pyyntöjä, niin sitten saattaisin jopa ihan kieltäytyä niistä lahjoista. Mutta riippuu siis myös ihmissuhteen laadusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rokokoopöydät tai timanttisormukset eivät olisi muotioikkujen armoilla? Kodin sisustus ja asusteet ovat todellakin muotiasioita, eikä tämä ole mikään tuore ilmiö.

 

Tavaroilla ei ole juurikaan mitään pysyvää arvoa,

vaan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Vaikka tarjontaa olisi vähän (hyvin vanhat tavarat), se ei myynnissä juuri auta, jos kysyntääkään ei kyseisellä hetkellä juurikaan ole.

Itse  arvo ei määräydy tuolla tavoin. Miten muuten voisi selittää sen että Helsingissä seisotetaan kokonaisia kerrostaloja mieluummin  tyhjänä kuin myydään halvemmalla? 

Ei ole mitenkään tavatonta, että myyjän mielestä tavaralla on enemmän arvoa kuin sillä ostajien mielestä on. Etenkin jos myyjä on itse maksanut tavarasta paljon tai ostanut/tuottanut sen odottaen tekevänsä voittoa. Silloin kauppoja ei tietenkään synny. Tämä on myös Tori-kaupoissa aika tavallinen syy sille miksi tavarat eivät käy kaupaksi.

 

Ja jos myyjä odottaa kysynnän ja sitä kautta hintojen nousevan tulevaisuudessa, niin voi olla ihan järkevääkin seisottaa tavaraa, jos ei ole taloudellista pakkoa myydä ja jos tavaraa on myös varaa säilyttää ja pitää kunnossa. Tämä pätee yhtä lailla kerrostaloihin kuin rokokoopöytiinkin. Eri asia sitten on, toteutuvatko myyjän odotukset kysynnän noususta ja jos, niin millä aikataululla. Joskus odotus voi kannattaa, joskus odottavan aika voi käydä pitkäksi...

”Ei ole mitenkään tavatonta, että myyjän mielestä tavaralla on enemmän arvoa kuin sillä ostajien mielestä on. Etenkin jos myyjä on itse maksanut tavarasta paljon tai ostanut/tuottanut sen odottaen tekevänsä voittoa. Silloin kauppoja ei tietenkään synny. Tämä on myös Tori-kaupoissa aika tavallinen syy sille miksi tavarat eivät käy kaupaksi.”

 Itse asiassa tavatonta ei ole se että ostajalla ei ole tällä hetkellä rahaa ostaa tuotetta jonka hän ostaisi jos aika olisi parempi. Tästä syystä tavara ei liiku koska ihmisillä ei ole varaa ostaa mitään. Olisihan heillä varaa ostaa eurolla satasen esine tai ottaa ilmaiseksi vastaan mutta raha menee nyt kaikki elämiseen, voi olla että on tullut potkut töistä jne. 
Sitten kun talous kohenee niin siitä antiikki pöydästä tai muusta  saa taas enemmän rahaa. Tästä syystä kannattaa tehdä kuten kerrostalojen kanssa tehdään eli ei myy vielä myy vasta sitten kun tietää saavansa enemmän rahaa sillä kyllä se aika sieltä tulee. Jos ei tulisi niin kyllä ne kerrostalotkin olisi jo myyty pienemmällä hinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...

Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.

On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.

Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.

Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.

Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D

Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.

En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.

Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.

Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.

Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.

Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo. 

Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...

Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.

On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.

Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.

Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.

Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D

Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.

En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.

Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.

Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.

Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.

Harvoin lukee näin typerää kommenttia. Täydellinen idiootti.

Eli mielestäsi idiootteja ovat myös muun muassa nämä jotka pitävät niitä tässä jo aikaisemmin keskustelussa olevia Helsingin kerrostaloasuntoja tyhjänä? Kaikkea sitä leipä elättääkin😂