Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama ongelma. Löysin lopulta ihanan turvallisen miehen, mutta oma pää ei suostunut hyväksymään, että tämä on hyvä ja alkoi kauhea ja raastava vaihe jossa yritin työntää miehen pois. Aivojen logiikka siis ajaa turvallinen mies pois nyt heti ettei sitten myöhemmin tarvitse pettyä kun se jättää minut kuitenkin.

 

Voisinpa sanoa, että itse keksin jonkun keinon että lopussa olisi onnellinen pari ja osaisin nauttia kaikesta hyvästä. 

 

Ollaan siis edelleen yhdessä, mutta aikalailla miehen ansiosta. Hän rakasti ilmeisesti minua niin paljon, että näki sisimpääni ja "tiesi" miten asioiden oikea laita oli. Hän kesti sen alun kaiken pahan, otti selvää ja auttoi minut lääköriin ja terapiaan. Sain diagnoosin ja lääkityksen joka onneksi toimi ykkösellä.

 

Kiitos ihanalle ja turvalliselle miehelleni. Nyt meillä on 6v suhdetta takana. Psykotetapiani jatkuu edelleen ja nykyään osaan jo nauttia enkä enää pelkää että menetän kaiken.

Tungetteleva kysymys: mikä sinulle asetettiin diagnoosiksi?

Epävakaapersoonallisuushäiriö ilman impulsiivisuutta. Menettämisen pelko on varmaan isoin ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama ongelma. Löysin lopulta ihanan turvallisen miehen, mutta oma pää ei suostunut hyväksymään, että tämä on hyvä ja alkoi kauhea ja raastava vaihe jossa yritin työntää miehen pois. Aivojen logiikka siis ajaa turvallinen mies pois nyt heti ettei sitten myöhemmin tarvitse pettyä kun se jättää minut kuitenkin.

 

Voisinpa sanoa, että itse keksin jonkun keinon että lopussa olisi onnellinen pari ja osaisin nauttia kaikesta hyvästä. 

 

Ollaan siis edelleen yhdessä, mutta aikalailla miehen ansiosta. Hän rakasti ilmeisesti minua niin paljon, että näki sisimpääni ja "tiesi" miten asioiden oikea laita oli. Hän kesti sen alun kaiken pahan, otti selvää ja auttoi minut lääköriin ja terapiaan. Sain diagnoosin ja lääkityksen joka onneksi toimi ykkösellä.

 

Kiitos ihanalle ja turvalliselle miehelleni. Nyt meillä on 6v suhdetta takana. Psykotetapiani jatkuu edelleen ja nykyään osaan jo nauttia enkä enää pelkää että menetän kaiken.

Tungetteleva kysymys: mikä sinulle asetettiin diagnoosiksi?

Epävakaapersoonallisuushäiriö ilman impulsiivisuutta. Menettämisen pelko on varmaan isoin ongelma. 

Ainiin unohtui sanoa tuohon loppuun ap:lle että terapia taitaa olla ainut ratkaisu tuohon ongelmaasi. Kyllä minäkin yksin pärjäsin, parisuhteessa ne ongelmat tuli esiin. 

Turvallinen mies on oksymoroni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, kun eräällä naisella on vastaava tilanne. Hänen kohdallaan ongelma on siinä, että vetoaa vain jännien miesten viehättävän häntä se.ksuaalisesti. Sitten ihmettelee, miksi se häntäheikki ei paljastunutkaan kivaksi kumppaniksi. Tällä hetkellä seuraan hämmentyneenä, kun nainen etsii itselleen kumppania po.lyamoriaa harrastavien miesten joukosta. 

Tämä samainen nainen myös pohtii, mitenkähän voisi löytää sellaisen miehen kuin minulla on. Oma mieheni on rauhallinen ja kunnollinen, kotona viihtyvä perheenisä. Juuri sellainen, joka osoittaa rakkautta tekemällä asioita minun ja meidän perheen eteen. Ei tällainen luonne ole sellaisessa kropassa ja elämäntyylissä, mikä ystävääni miehissä viehättää. Nämä ovat valintoja. Minä halusin rauhallisen ja kunnollisen miehen, kiersin häntäheikit ja sitoutumiskammoiset kaukaa.

Järki-ihmisenä sanoisin, että kannattaa pysähtyä miettimään. Tarvitseeko sen parisuhteen olla räiskyviä tunteita ja hirveää alkuhuumaa? Voisiko katsoa, syvenisikö rakkaus ja kiintymys mukavan miehen kanssa? Miksi ei voisi antaa mahdollisuutta kunnolliselle, jopa vähän tylsällekin miehelle? Se fyysinen läheisyys voi syttyä ajan kanssa, jos henkinen yhteys on ensin kunnossa. Tietenkään ei tarvitse katsoa mitään perustavanlaatuista ongelmaa parisuhteessa (tyyliin riippuvuutta yms), mutta tavallisellekin miehelle kannattaa antaa mahdollisuus. Monet ovat helmiä, joita ei päällepäin näe.

Tämä on muuten hauska ilmiö, että epävakaita ja toksisia miehiä kutsutaan toistuvasti kiertoilmaisuilla jännä tai häntäheikki. Aivan kuin heidän epävakaudestaan ei voisi puhua oikeilla nimillä.

Muutenkin, olen sitä mieltä, että jos vaihtoehdot on rikkoutua roihuten tai turtua hitaasti tylsyyteen, parempi olla vain yksin.

Palstalla monet sanat on kielletty, joten siksikin kiertoilmauksia käytetään. On myös eläväisempää kieltä.

Tässä kohtaa kuitenkin enemmänkin haiskahtaa kaksinaismoralismi, koska naisten epävakaudesta puhutaan kyllä avoimesti täälläkin. Kiitos hänelle, joka nostit asian esiin! Erittäin hyvä huomio.

Kiitos myös todella hyvistä kirjoituksista. En ole ap, mutta painin samojen ongelmien kanssa ja aion lukea nuo viestit oikein ajatuksella viikonloppuna.

Ap:lle toivon kaikkea hyvää, olen myös luopunut toivosta lähes kokonaan, mutta silti aina on se pieni "mitä jos kuitenkin olisin vielä jonkun muun rakkauden arvoinen"-ajatus. Itseäni olen oppinut arvostamaan ja viihdyn yksin, ja kuten aiemmin kirjoitin, mä haluan parisuhteelta tunteen suuresta rakkaudesta, en sitä että jaetaan laskut ja "on ihan kivaa". Mieluummin maksan laskut yksin.

Kiitos. Takerrun noihin sanavalintoihin, koska kieli luo ja ylläpitää asenteita.

Siinä missä traumataustainen ja epävakaasti käyttäytyvä nainen nettidiagnosoidaan ja hänen käytöksensä ongelmakohtia nostetaan esille ja annetaan ohjeeksi muuttua, miehen epävakaa käytös nähdään ikään kuin pysyvänä ominaisuutena, hän nyt vain on renttu, jännä jne. Eli kielellä luodaan ajatus siitä, että naisen on tehtävä töitä oman hyvinvointinsa ja terveen parisuhteen eteen, kun taas miehellä ei ole tätä velvollisuutta. Pahimmillaan tämä ajatus ilmenee asenteissa, missä väkivaltaisessa traumasuhteessa elävää naista syyllistetään siitä, ettei hän kykene muuttamaan itseään, mutta väkivaltaan syyllistyvää miestä ei edes nähdä muutosta tarvitsevana yksilönä.

Kielen elävöittäminen on ihan ok, mutta usein se tapa millä väritämme ilmaisujamme kertoo myös meissä istuvista asenteista joita emme aina itsekään tiedosta.

Pitäisi ystävystyä ensin ja ennen kuin lähtee mihinkään suhteeseen miehen kanssa. Jos miehestä ei ole ystäväksi, ei hänestä ole miksikään muuksikaan. Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty.

Olen melko vakavasti traumatisoitunut ja sulkenut trauman aiheuttaneet ihmiset kokonaan elämäni ulkopuolelle, enkä todellakaan kaipaa enää mitään draamaa: narsistisia, väkivaltaisia ja päihdeongelmaisia gigoloita on riittänyt aivan tarpeeksi tälle elämälle, eikä se mitään rakkautta niiden kanssa koskaan ollutkaan, lähinnä huonot elämäntavat vetivät yhteen nuorena, eikä mikään muu. 

Ehkä asiaa kannattaisi tarkastella jostain muusta näkökulmasta? Joskus sitä vanhasta tottumuksesta niputtaa yhteen asiat, joilla ei lopulta ole mitään tekemistä keskenään, kuten epävakaat miehet ja rakkauden. Ehkä siksi ei löydä rakkautta, koska ei ole sitä koskaan oikeastaan kokenut ja on etsinyt sitä sieltä, mistä sitä ei ainakaan löydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, kun eräällä naisella on vastaava tilanne. Hänen kohdallaan ongelma on siinä, että vetoaa vain jännien miesten viehättävän häntä se.ksuaalisesti. Sitten ihmettelee, miksi se häntäheikki ei paljastunutkaan kivaksi kumppaniksi. Tällä hetkellä seuraan hämmentyneenä, kun nainen etsii itselleen kumppania po.lyamoriaa harrastavien miesten joukosta. 

Tämä samainen nainen myös pohtii, mitenkähän voisi löytää sellaisen miehen kuin minulla on. Oma mieheni on rauhallinen ja kunnollinen, kotona viihtyvä perheenisä. Juuri sellainen, joka osoittaa rakkautta tekemällä asioita minun ja meidän perheen eteen. Ei tällainen luonne ole sellaisessa kropassa ja elämäntyylissä, mikä ystävääni miehissä viehättää. Nämä ovat valintoja. Minä halusin rauhallisen ja kunnollisen miehen, kiersin häntäheikit ja sitoutumiskammoiset kaukaa.

Järki-ihmisenä sanoisin, että kannattaa pysähtyä miettimään. Tarvitseeko sen parisuhteen olla räiskyviä tunteita ja hirveää alkuhuumaa? Voisiko katsoa, syvenisikö rakkaus ja kiintymys mukavan miehen kanssa? Miksi ei voisi antaa mahdollisuutta kunnolliselle, jopa vähän tylsällekin miehelle? Se fyysinen läheisyys voi syttyä ajan kanssa, jos henkinen yhteys on ensin kunnossa. Tietenkään ei tarvitse katsoa mitään perustavanlaatuista ongelmaa parisuhteessa (tyyliin riippuvuutta yms), mutta tavallisellekin miehelle kannattaa antaa mahdollisuus. Monet ovat helmiä, joita ei päällepäin näe.

Tämä on muuten hauska ilmiö, että epävakaita ja toksisia miehiä kutsutaan toistuvasti kiertoilmaisuilla jännä tai häntäheikki. Aivan kuin heidän epävakaudestaan ei voisi puhua oikeilla nimillä.

Muutenkin, olen sitä mieltä, että jos vaihtoehdot on rikkoutua roihuten tai turtua hitaasti tylsyyteen, parempi olla vain yksin.

Palstalla monet sanat on kielletty, joten siksikin kiertoilmauksia käytetään. On myös eläväisempää kieltä.

Tässä kohtaa kuitenkin enemmänkin haiskahtaa kaksinaismoralismi, koska naisten epävakaudesta puhutaan kyllä avoimesti täälläkin. Kiitos hänelle, joka nostit asian esiin! Erittäin hyvä huomio.

Kiitos myös todella hyvistä kirjoituksista. En ole ap, mutta painin samojen ongelmien kanssa ja aion lukea nuo viestit oikein ajatuksella viikonloppuna.

Ap:lle toivon kaikkea hyvää, olen myös luopunut toivosta lähes kokonaan, mutta silti aina on se pieni "mitä jos kuitenkin olisin vielä jonkun muun rakkauden arvoinen"-ajatus. Itseäni olen oppinut arvostamaan ja viihdyn yksin, ja kuten aiemmin kirjoitin, mä haluan parisuhteelta tunteen suuresta rakkaudesta, en sitä että jaetaan laskut ja "on ihan kivaa". Mieluummin maksan laskut yksin.

Kiitos. Takerrun noihin sanavalintoihin, koska kieli luo ja ylläpitää asenteita.

Siinä missä traumataustainen ja epävakaasti käyttäytyvä nainen nettidiagnosoidaan ja hänen käytöksensä ongelmakohtia nostetaan esille ja annetaan ohjeeksi muuttua, miehen epävakaa käytös nähdään ikään kuin pysyvänä ominaisuutena, hän nyt vain on renttu, jännä jne. Eli kielellä luodaan ajatus siitä, että naisen on tehtävä töitä oman hyvinvointinsa ja terveen parisuhteen eteen, kun taas miehellä ei ole tätä velvollisuutta. Pahimmillaan tämä ajatus ilmenee asenteissa, missä väkivaltaisessa traumasuhteessa elävää naista syyllistetään siitä, ettei hän kykene muuttamaan itseään, mutta väkivaltaan syyllistyvää miestä ei edes nähdä muutosta tarvitsevana yksilönä.

Kielen elävöittäminen on ihan ok, mutta usein se tapa millä väritämme ilmaisujamme kertoo myös meissä istuvista asenteista joita emme aina itsekään tiedosta.

Tämä! Hieno kiteytys - kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama ongelma. Löysin lopulta ihanan turvallisen miehen, mutta oma pää ei suostunut hyväksymään, että tämä on hyvä ja alkoi kauhea ja raastava vaihe jossa yritin työntää miehen pois. Aivojen logiikka siis ajaa turvallinen mies pois nyt heti ettei sitten myöhemmin tarvitse pettyä kun se jättää minut kuitenkin.

 

Voisinpa sanoa, että itse keksin jonkun keinon että lopussa olisi onnellinen pari ja osaisin nauttia kaikesta hyvästä. 

 

Ollaan siis edelleen yhdessä, mutta aikalailla miehen ansiosta. Hän rakasti ilmeisesti minua niin paljon, että näki sisimpääni ja "tiesi" miten asioiden oikea laita oli. Hän kesti sen alun kaiken pahan, otti selvää ja auttoi minut lääköriin ja terapiaan. Sain diagnoosin ja lääkityksen joka onneksi toimi ykkösellä.

 

Kiitos ihanalle ja turvalliselle miehelleni. Nyt meillä on 6v suhdetta takana. Psykotetapiani jatkuu edelleen ja nykyään osaan jo nauttia enkä enää pelkää että menetän kaiken.

Tungetteleva kysymys: mikä sinulle asetettiin diagnoosiksi?

Epävakaapersoonallisuushäiriö ilman impulsiivisuutta. Menettämisen pelko on varmaan isoin ongelma. 

Kiitos! (Ja ihanaa kevättä!)

Olet sairas! Ei kukaan normaali ihminen ajattele tuolla tavalla.

Olen samaa mieltä kuin eräs aiemmista kirjoittajista; ystävystä myös miehien kanssa, ja jos jonkun kanssa alkaa tuntua silti että yhteydenpito tiivistyy ja syvenee ystävyyden myötä, siinä on oiva elämänkumppani.

Tärkeintä on miettiä, mitkä on ne arvot joista et halua luopua ja ne asiat, joista olet valmis elämässä joustamaan. Terve parisuhde perustuu sekä halulle olla yhdessä, toisen arvostamiselle että samalle arvomaailmalle. Opin itsekin vasta keski-ikäisenä kuinka elämä voi yllättää positiivisesti ja kuinka ystävyyden pohjalta vois syntyä kaunein parisuhde mitä voi olla. Ensimmäistä kertaa ei pelota, ei jännitä, luotan ja toinenkin luottaa. 

Jos AP vain keskityt rakentamaan sen oman mukavan elämäsi ihan yksiksesi. Tunnistat kuitenkin jollain tasolla ongelmasi, mikä on hyvä asia, mutta olet vain liian rikkinäinen tavalliseen suhteeseen ilman mitään isoja dopamiinin ylä- ja alamäkiä. Ei ketään katso pysty rakastamaan ehjäksi.

Tuossa käy vain niin lopulta, että koitat tavallista parisuhdetta -> tylsistyt -> alitajuisesti vertailet kokoajan entisiin suhteisiin ja alat romantisoida niitä -> lopulta alat vihaamaan ja halveksumaan kumppaniasi.

Läheiset ja tuttavat ehdottavat liian harvoin näille persoonallisuushäiriöisille miehille terapiaa ja kunnon päihdehoitoa. Otetaan vaan itsestäänselvyytenä se-nyt-vaan-on-sellanen, ja "ei se kumminkaan mene". 

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ja tuttavat ehdottavat liian harvoin näille persoonallisuushäiriöisille miehille terapiaa ja kunnon päihdehoitoa. Otetaan vaan itsestäänselvyytenä se-nyt-vaan-on-sellanen, ja "ei se kumminkaan mene". 

Epävakaa, moraalikooditon ja jopa sadistinen mies luokitellaan aivan eri koodistolla kuin samoja piirteitä omaava nainen. Eivät nämä sankarit hoitoon hakeudu.

Ystävyyden kautta jos ollenkaan. Tähän olen itse päätynyt. On ollut niin monta kipeää kokemusta, etten halua mitään seksuaalista tai romanttista kenenkään ihmisen kanssa, jota en vielä kunnolla tunne. Luottamuksen pitää rakentua ensin rauhassa ja toiseen ihmiseen tutustuminen on oikeasti aika hidas prosessi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ja tuttavat ehdottavat liian harvoin näille persoonallisuushäiriöisille miehille terapiaa ja kunnon päihdehoitoa. Otetaan vaan itsestäänselvyytenä se-nyt-vaan-on-sellanen, ja "ei se kumminkaan mene". 

Epävakaa, moraalikooditon ja jopa sadistinen mies luokitellaan aivan eri koodistolla kuin samoja piirteitä omaava nainen. Eivät nämä sankarit hoitoon hakeudu.

Aivan. Ikävää heissä on myös se, että monet ovat mestarilirkuttelijoita ja -manipuloijia, jotka saavat helposti rakkaudenkipeän ja vähän huonommalla ihmistuntemuksella varustetun koukutettua. Elämää nähneempi ja itsensä kanssa sinut oleva nainen ei tietenkään tähän halpaan mene vaan päinvastoin tuntee lähinnä epämukavuutta ja vastenmielisyyttä. Nämä sankarit kun ovat yleensä niin ällösiirappisia rakkauspommittajia, että täyspäisen mielestä sellainen on vain kliseistä ja läpinäkyvää. 

ei onnistu. 

et jaksaisi olla tylsän kilttimiehen kanssa. ennemmin tai myöhemmin pettäisit sitä jännämiehen kanssa.

Tuolla kyvyllä ymmärtää ja nimetä tunteesi ja sen mitä niiden takana on, on ihan mahdollista oppia uutta!  Opeta aivoillesi vähä vähältä ajatus "en ikinä syty tylsistä miehistä ja aina petyn" vaikka sellaiseen, että "olen avoin sille yhteydelle, joka tapahtuu minä hetkenä hyvänsä". Me ollaan muutoskykyinen laji, kunhan päästään yli omista uskomuksistamme. Opettele myös rakastamaan itseäsi ja vahvistamaan rajojasi. Lue kirjoja aiheesta.

Itse aioin pysyä yksin. Törmäsinkin kuitenkin ihmiseen, jonka kanssa koin yhteyttä. Tultiin hyvin juttuun. Hän ihastui muhun heti,  mutta näytti sen hienovaraisesti ja vältettiin kiusallisuus. Kun tultiin tutummiksi, hänestä paljastui myös sellaisia puolia, joita en aavistanut aiemmin. Mulla oli myös vastustus vaihe jollaisesta myös viestissä 76 kerrottiin, mutta tämäkin mies jotenkin näki sen läpi eikä kaikonnut. Yhteys syveni ja hänestä tuli luotettuni. Kun lopulta fyysinenkin vetovoima oli voimistunut alettuani nähdä hänet eri puolineen, niin turvallisen huomaavaisuuden ohessa hänestä paljastui myös peto petissä. Se vaati tosin yllyttämistä yli estoistaan, joita edellisissä suhteissa hänelle oli kasvanut. Oltiin oltu eri tavoilla jumissa, mutta tavallaan kasvettiin keskenämme.

Olisin aiemmin nauranut räkäisesti tällaiselle. Silti: ne hermostuneet perhoset, joita jäin kaipaamaan alussa, korvautuivat ihan muulla, paljon syvemmällä. Se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ja tuttavat ehdottavat liian harvoin näille persoonallisuushäiriöisille miehille terapiaa ja kunnon päihdehoitoa. Otetaan vaan itsestäänselvyytenä se-nyt-vaan-on-sellanen, ja "ei se kumminkaan mene". 

Epävakaa, moraalikooditon ja jopa sadistinen mies luokitellaan aivan eri koodistolla kuin samoja piirteitä omaava nainen. Eivät nämä sankarit hoitoon hakeudu.

Aivan. Ikävää heissä on myös se, että monet ovat mestarilirkuttelijoita ja -manipuloijia, jotka saavat helposti rakkaudenkipeän ja vähän huonommalla ihmistuntemuksella varustetun koukutettua. Elämää nähneempi ja itsensä kanssa sinut oleva nainen ei tietenkään tähän halpaan mene vaan päinvastoin tuntee lähinnä epämukavuutta ja vastenmielisyyttä. Nämä sankarit kun ovat yleensä niin ällösiirappisia rakkauspommittajia, että täyspäisen mielestä sellainen on vain kliseistä ja läpinäkyvää. 

Kuvaat tässä hyvin yksinkertaisen epävakaan miehen. Syvissä vesissä uivat isot ja älykkäät kalat, eivätkä ne myöskään pelaa tällaisilla läpinäkyvillä maneereilla. Silti häiriintyneisyys on syvää ja persoonan kokonaan saastuttanutta. Nämä jos ketkä ovat vaarallisia.

Vierailija kirjoitti:

Harva tavallinen ja hyvä mies haluaa naista joka nyt joutuu tyytymään kunnolliseen mieheen kun jännikset eivät "enää kiinnosta". 

Se on tietenkin jokaisen miehen oma asia, mitä haluaa. Harva ei kuitenkaan onneksi ole nolla :) Eikä kyse ole naisenkaan puolelta tyytymisenä siinä vaiheessa, kun on ymmärtänyt aiemman toimintansa järjettömyyden ja alkaa haluta muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna pohtisin: miten suuri merkitys seksillä ja fyysisellä vetovoimalla on sinulle? Aloitustekstistä tulee itselleni kuva, että nämä asiat painavat vaakakupissa sen verran paljon ja ajattelet vetovoiman syntyvän vain jännien miesten kanssa, ettet siksi kelpuuta turvallisia miehiä.

 

Joillekin voi tulla yllätyksenä, että turvallisen miehen kanssa seksi voi oikeasti olla tosi hyvää. Se, että on turvallinen ja vakaa ei tarkoita sitä, että olisi muuten tylsä. 

Sittenhän sitä vasta uskaltaa vapautua, kun toinen on turvallinen :)

Mun mies näytti ja näyttää vieläkin vähän jännikseltä mutta sieltä kuoriutuikin hyvä, jalat maassa elävä, asiansa hoitava mies vuosien varrella. Vissiin kävi hyvä tuuri.