Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet saavat olla melkoisia jonglöörejä näiden naisten kanssa.

Niin sekö että on tavallisesti tavoitettavissa, ei valehtele, petä ja katoile niin se on paljon vaadittu? Kyllä varmaan vaatii keskittymistä ja taitoa mikäli sattuu olemaan luonnehäiriöinen. Muilta voisi olettaa sujuvan luonnostaan?

Etkö todellakaan keksinyt mitään äärimmäisempää?

Ei tarvitse pelätä kai. Ei kukaan ole minuun kiintynyt. Enkä minä voi olla varma, eikä kai kukaan muukaan voi olla varma siitä, olenko turvallinen vai vaan harmiton. Luultavasti olen vain enimmäkseen harmiton. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut työpaikkojeni miesten puhuneen ikävästi, saati rumasti vaimoistaan. Enkä edes miesporukoissa ole kuullut. Miehet yleensäkin eivät puhu kotiasioista, tai vaimoistaan mitään keskenään. Ainakaan mitään pahaa ja ikävää.

No sulla on varmaan hyvä työpaikka eikä siellä ole kaikkein junteimmat miehet. 

Suosittelen terapiaa. Jos se ei auta, niin voit olla varma siitä, ettei AV:lla asiasta kysyminen auta senkään vertaa. 

Se on kuulemma täysin kiinni omasta isäsuhteesta, joten sitä on vaikeaa muuttaa jälkeenpäin.

Joko luottaa tai sitten ei 

Vierailija kirjoitti:

Se on kuulemma täysin kiinni omasta isäsuhteesta, joten sitä on vaikeaa muuttaa jälkeenpäin.

Joko luottaa tai sitten ei 

No ei ole. Vaikka oma isä olisi kuinka hyvä, ei se auta muita miehiä olemaan parempia. Naisista tehokkailla dumppaajilla on parhaat suhteet.

Reality Transurfing Steps 1-4.

Lue se ja noudattaa sen oppeja niin voit päästä haluamistasi ongelmallisista ajatusmalleista eroon.

Toimi minulle.

Mulla toistui teininä sama kaava, johon olin tottunut isäsuhteessa. Ihastuin tyyppeihin, joita minä en olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tunsin ihastumisten yhteydessä aina "jännitystä", jonka myöhemmin ymmärsin olleen pelkoa. Epätoivoinen ajatus oli aina, että jospa nyt, tällä kertaa tämä ihminen huomaisi ja haluaisi mut - ja samalla se pelko, että ei niin tapahdu taaskaan... Että taas joudun huomaamaan, etten kelpaa.

Parikymppisenä sitten ihastuin mieheen, joka ihastuikin myös palavasti muhun. Oli yksi ihanimmista ihmisistä, joita olin tavannut - mutten kestänyt yhtään olla siinä roolissa, että musta joku pitää. Olin pienestä pitäen oppinut olevani jotenkin perustavanlaatuisesti niin kamala, viallinen, kelvoton, etten pystynyt asettumaan siihen asemaan, ettei todellisuudessa näin olisikaan.

Tuo juttu päättyi ennen kuin ehti alkaakaan, ja päätin, etten altista ketään muuta itselleni ikinä, ellen kykene selvittämään ongelmiani. Omistauduin sille projektille, olen kolunut perin pohjin kaiken elämässäni alusta saakka (ajoittain kyllä terapeutin avulla, yksin en olisi kyennyt) ja mielikuvien ja kehollisen harjoittelun kautta "treenannut" sitä, että ensinnäkin sietäisin, kun joku toinen ihminen olisi turvallinen ja kohtelisi mua hyvin. Nyt neljääkymppiä lähennellessä on vihdoin alkanut tuntua siltä, että myös oikeasti pitäisin tuosta ja se on alkanut tuntua normaalilta, siltä miten asioiden olisi aina pitänyt ollakin. Juu, hyvin paljon mahdollista, että pääsin tähän pisteeseen "liian myöhään", mutta ainakin olen vastaanottavainen, jos satun vielä sopivan ihmisen kohtaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvafoorumilla on se kilttis niin mitäpä jos kokeilet häntä? 🥺

Hyvä idea! Jos ei toimikaan, niin kilttis voi palata takas tänne. Sehän on tottunut siihen, että naiset hylkii.

Yksinjäävälle riekkuminen vaikuttaa koulukiusaajamaiselta.

Olen kasvanut epävakaassa alkoholistikodissa ja sen myötä elämääni leimasi pitkään oletus siitä, että ihmissuhteet ovat taistelutanner ja jos elämä vaikuttaa hyvältä ja tasaiselta, se räjähtää kohta käsiin. Kuljin tyypillisen polun, eli päädyin yhteen epävakaiden päihdeongelmaisten kanssa ja toisaalta hyvän ja turvallisen miehen kanssa aloin itse eskaloimaan tilanteita, koska en luottanut tasaisuuteen ja käsiin leviämisen odottaminen oli niin piinaavaa, että päädyin itse aina räjäyttämään kaiken.

Tajuttuani tämän kaavan käytöksessäni päädyin siihen, että ihmissuhteet eivät ole minua varten. Keskityin itsereflektioon ja siihen, että pidän oman elämäni tasaisena ja rauhallisena. Opin luottamaan siihen, että oma elämäni pysyy rauhallisena kun pidän sen sellaisena ja minun ei tarvitse elää sellaisessa katastrofia odottavassa tilassa. Pian tämän jälkeen sattuma heitti elämääni miehen, joka vaikutti niin uskomattomalta, että uskaltauduin kokeilemaan parisuhdetta ja sillä tiellä olen ollut kohta kymmenen hyvää ja turvallista vuotta.

Edellisten oivallusten lisäksi minulle oli tärkeää ymmärtää kaksi merkittävää asiaa. Ensinnäkin se, että turvallisuus ei tarkoita tylsyyttä ja intohimottomuutta, vaan tervettä kommunikaatiota. Kumpikin tulee kuulluksi ja hankalat asiat hoidetaan avoimella ja rauhallisella keskustelulla. Toinen tärkeä oivallus oli se, että ymmärsin pitäväni itseäni niin huonona, etten edes ansaitse hyvää suhdetta. Menneisyys oli rapauttanut sen verran itsetuntoani, että oikeasti oletin, että tasapainoinen, kiinnostava, hyvän elämän elänyt älykäs mies ei voi olla kaltaistani helistintä varten.  Tämä päähänpinttymä oli estänyt minua etenemästä oikeasti hyvien miesten kanssa.

Sanoisin siis, että kaikki lähtee itsereflektiosta ja siitä, että tekee ensin omasta elämästään niin hyvää ja turvallista, että se tuntuu aina paremmalta vaihtoehdolta kuin ihmissuhde missä tulee vähänkin tölväisty olo.

Klasssinen tapaus. Kovasti ne jännämiehet vaan kiinnostaa vielä keski-ikäisenäkin.

Jotta pystyisit viehättymään turvallisista ja tasapainoisista ihmisistä, sinun on saatava ensin purettua hermostossasi pitkään jyllännyt ylivireystila. Sen on tapahduttava fyysisellä tasolla, koska traumat "koteloituvat" kehoon eikä niitä saa sieltä purettua pelkän keskusteluavun voimin. Somaattinen terapia lienee tehokkain menetelmä mutta jos et sellaiseen voi tai halua hakeutua, niin esimerkiksi jooga toimii hyvänä itsehoitomuotona. Alkuun pääset vaikka katsomalla joogavideoita YouTubesta ja tekemällä liikesarjoja kotona. Melko monella pienelläkin paikkakunnalla on nykyään mahdollisuus harrastaa joogaa esimerkiksi kansalaisopistossa ja ryhmiä löytyy niin aloittelijoille kuin pidempään joogaa harrastaneille.

Kun hermostosi tasapainottuu, niin saatat huomata alkavasi karsastaa draamaa ja "jänniä" miehiä ihan itsestään. Tunsin itse nuorena vetoa "värikkäisiin", suuriin persooniin ja vastapainona myös ulkokehällä oleviin altavastaajatyyppeihin, joilla oli usein erilaisia mielenterveyden ja sosiaalisten taitojen ongelmia. Päädyin tietysti aina satutetuksi, koska nämä molemmat tyypit ovat sellaisia, jotka eivät pysty kypsiin ja tasapainoisiin ihmissuhteisiin. Nykyään tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, että enää päästäisin ketään senkaltaista elämääni sen koommin parisuhde- kuin ystävyysmielessäkään. Ns. suuret persoonat ja väärinymmärretyt nerot tuntuvat nykyään vain lapsellisilta ja itsekkäiltä sekopäiltä. 

Sivusta olen seurannut, kun eräällä naisella on vastaava tilanne. Hänen kohdallaan ongelma on siinä, että vetoaa vain jännien miesten viehättävän häntä se.ksuaalisesti. Sitten ihmettelee, miksi se häntäheikki ei paljastunutkaan kivaksi kumppaniksi. Tällä hetkellä seuraan hämmentyneenä, kun nainen etsii itselleen kumppania po.lyamoriaa harrastavien miesten joukosta. 

Tämä samainen nainen myös pohtii, mitenkähän voisi löytää sellaisen miehen kuin minulla on. Oma mieheni on rauhallinen ja kunnollinen, kotona viihtyvä perheenisä. Juuri sellainen, joka osoittaa rakkautta tekemällä asioita minun ja meidän perheen eteen. Ei tällainen luonne ole sellaisessa kropassa ja elämäntyylissä, mikä ystävääni miehissä viehättää. Nämä ovat valintoja. Minä halusin rauhallisen ja kunnollisen miehen, kiersin häntäheikit ja sitoutumiskammoiset kaukaa.

Järki-ihmisenä sanoisin, että kannattaa pysähtyä miettimään. Tarvitseeko sen parisuhteen olla räiskyviä tunteita ja hirveää alkuhuumaa? Voisiko katsoa, syvenisikö rakkaus ja kiintymys mukavan miehen kanssa? Miksi ei voisi antaa mahdollisuutta kunnolliselle, jopa vähän tylsällekin miehelle? Se fyysinen läheisyys voi syttyä ajan kanssa, jos henkinen yhteys on ensin kunnossa. Tietenkään ei tarvitse katsoa mitään perustavanlaatuista ongelmaa parisuhteessa (tyyliin riippuvuutta yms), mutta tavallisellekin miehelle kannattaa antaa mahdollisuus. Monet ovat helmiä, joita ei päällepäin näe.

Jännis on kaikki, kilttis ei mitään.

Ei mulla muuta.

Kunhan ensin kärsit tarpeeksi niistä turvattomista, järki voi herätä. 

Sinuna pohtisin: miten suuri merkitys seksillä ja fyysisellä vetovoimalla on sinulle? Aloitustekstistä tulee itselleni kuva, että nämä asiat painavat vaakakupissa sen verran paljon ja ajattelet vetovoiman syntyvän vain jännien miesten kanssa, ettet siksi kelpuuta turvallisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, kun eräällä naisella on vastaava tilanne. Hänen kohdallaan ongelma on siinä, että vetoaa vain jännien miesten viehättävän häntä se.ksuaalisesti. Sitten ihmettelee, miksi se häntäheikki ei paljastunutkaan kivaksi kumppaniksi. Tällä hetkellä seuraan hämmentyneenä, kun nainen etsii itselleen kumppania po.lyamoriaa harrastavien miesten joukosta. 

Tämä samainen nainen myös pohtii, mitenkähän voisi löytää sellaisen miehen kuin minulla on. Oma mieheni on rauhallinen ja kunnollinen, kotona viihtyvä perheenisä. Juuri sellainen, joka osoittaa rakkautta tekemällä asioita minun ja meidän perheen eteen. Ei tällainen luonne ole sellaisessa kropassa ja elämäntyylissä, mikä ystävääni miehissä viehättää. Nämä ovat valintoja. Minä halusin rauhallisen ja kunnollisen miehen, kiersin häntäheikit ja sitoutumiskammoiset kaukaa.

Järki-ihmisenä sanoisin, että kannattaa pysähtyä miettimään. Tarvitseeko sen parisuhteen olla räiskyviä tunteita ja hirveää alkuhuumaa? Voisiko katsoa, syvenisikö rakkaus ja kiintymys mukavan miehen kanssa? Miksi ei voisi antaa mahdollisuutta kunnolliselle, jopa vähän tylsällekin miehelle? Se fyysinen läheisyys voi syttyä ajan kanssa, jos henkinen yhteys on ensin kunnossa. Tietenkään ei tarvitse katsoa mitään perustavanlaatuista ongelmaa parisuhteessa (tyyliin riippuvuutta yms), mutta tavallisellekin miehelle kannattaa antaa mahdollisuus. Monet ovat helmiä, joita ei päällepäin näe.

Tämä on muuten hauska ilmiö, että epävakaita ja toksisia miehiä kutsutaan toistuvasti kiertoilmaisuilla jännä tai häntäheikki. Aivan kuin heidän epävakaudestaan ei voisi puhua oikeilla nimillä.

Muutenkin, olen sitä mieltä, että jos vaihtoehdot on rikkoutua roihuten tai turtua hitaasti tylsyyteen, parempi olla vain yksin.

Todennäköisesti se turvallinen/ennustettava/arkinen parisuhde tuntuisi sinusta ikään kuin ikuiselta laihdutuskuurilta, jossa kieltäydyt kaikesta nautinnosta, silti koskaan edes laihtumatta. 

Tiedätte kai että iso osa niistä jänniksistä esittää "saadakseen" - kokee kai että jatke on tarpeen tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Löysin yliopistolta  turvallisen miehen, jolla jännittävä ammatti (arkeologi). Hän tuli minua vastaan Prevezan lentokentälle avo-Jeepillä, flanellipaita hulmuten.

Tämä oli hauska 😅