Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nauhoitin neurologian päivystyksen tapahtumat

Vierailija
17.10.2011 |

Tässä on julkisen terveydenhuollon alennustila: (pitkä teksti, pahoittelen)



Olin jokin aika sitten HYKS:n neurologian päivystyksessä puutumis- ja huimausoireiden takia. Mitään vakavaa ei monimutkaisissa tutkimuksissa havaittu, paitsi että kuumetta oli 37,7 - lääkäri sanoi, että se johtuu vain tästä jännityksestä, ja koska tulehdusarvot ovat normaalit, niin ei ole mitään tulehdusta. Nuori kohtelias mieslääkäri päästi minut kotiin ja ilmoitti, että pitää ottaa yhteyttä, jos oireita tulee lisää tai uudelleen.



No, sitten kävi niin, että saman viikon lopulla alkoi huimata ihan hirveästi, tuntui etten saanut oikein puhuttua, enkä edes nähtyä, ja päätä alkoi särkeä ihan hirveästi. Olo oli todella outo. Mies soitti neurologian yksikköön ja kysyi, mitä tässä tulisi nyt tehdä. Siellä he papereistaan näkivät, että olen juuri ollut osastolla, ja sanoivat, että pitää tulla uudestaan.



Mies vei mut sinne odotussaliin ja lähti töihin. Odottelin varmaan 1,5 tuntia. Sitten nuori naislääkäri tuli odotussaliin ja kutsui mua nimeltä. Hän alkoi selittää asiaansa siinä keskellä odotussalia, johon sanoin, että aiotaanko tämä keskustelu käydä täällä odotussalissa. "Kyllä", oli naisen kommentti pitkin nenänvarttaan. Sanoin, että haluan puhua yksityisemmin.



Menimme sitten kahden vastaanottohuoneen väliseen pieneen "käytävään", molemmista huoneista kuului keskustelut ja varmaan meidän keskustelut kuuluivat sinne. Lääkäri sanoi, että hän ei ymmärrä, miten olet hakeutunut tänne,koska mikään oireistasi ei viittaa mihinkään vakavaan. Sanoin, että eikö hän edes suostuisi kuuntelemaan, mitä oireita minulla on. Kerroin ne hänelle, ja hän sanoi, että tuollaiset huimaukset ja säryt eivät ole edes mahdollisia, että kuvittelet koko tilanteen.



Tässä vaiheessa mulla järki vähän leikkasi, pistin käteni laukkuun ja laukkuni suojissa avasin iPhoneni ja pistin siitä äänityksen päälle. Annoin naisen paasata ihan rauhassa. Sieltä tuli mm. tekstiä, miten hän ei jaksa enää jankata minun kanssani yhtään, että minä voisin pikkuhiljaa lähteä KÄPYTTELEMÄÄN pois, että täällä on odotussalissa väkeä, eikä hänellä ole aikaa hoitaa tapauksia, jotka ovat tulleet tänne turhaan. Kysyin moneen kertaan, että miten hän voi tehdä diagnoosin kahden potilashuoneen välikössä, ja hän sanoi, että kaikki tarvittava on tehty ja hän lähtee nyt itse kävelemään, jos tätä asiaa pitää vielä jauhaa. Ääni yltyi huudoksi. Loppukommentti oli, että nyt pihalle täältä ja ulos koko rakennuksesta, että mene alueesi päivystykseen jos koet sen tarpeelliseksi.



Tässä vaiheessa multa pääsi jo itku, ja lääkäri sanoi, että hänellä ei ole aikaa jäädä tähän, tiedät varmaan missä on ulko-ovi. Sitten hän lähti pois ja jätti oven auki, minä jouduin lähtemään ulos.



Soitin miehelleni joka tuli hakemaan kesken työpäivän, hän soitti Mehiläisen päivystykseen, jonne menimme. Siellä tehtiin taas lisää verikokeita ja tutkimuksia, ja havaittiin, että CRP on noussut yli 300!!! - siellä neurolla se oli ollut alle 10. Kuumetta oli 38,2, mutta en oikein ollut tuntenut kuumetta, sillä huimaus ja päänsärky veivät voiton kuumeoireista. Mulla diagnosoitiin akuutti ja paha myyräkuume, jonka johdosta munuaiset olivat alkaneet käydä jo vajaateholla! Jouduin sairaalaan. Kaikki ällistelivät neurologian päivystyksen käyttäytymistä, mutta enpä kertonut heille, että mulla on nauhoite.



Nyt olen parantunut, mutta olen ihan raivoissani. Mies myös. Neurolla olisi pitänyt ottaa mut vakaavasti, ja ihan takuulla teen tästä potilasasiamiehelle valituksen. Ja lähetänpä nauhoitteen tämän lääkärin esimiehelle.



En olisi uskonut, että julkinen terveydenhuolto on vajonnut näin alas!

Kommentit (72)

Vierailija
1/72 |
17.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuollainen lääkärin asennevamma joutaa saada palautteen

Vierailija
2/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten tässä jutussa sitte kävi? Pahoteltiinko Hyksiltä?
Olen itse ollut siellä neurologian päivystyksessä, jossa nuoret naislääkärit väänsivät kaikki minun oireeni "toiminnallisiksi" ja jopa esitetyiksi (olen nuori nainen itsekin), koska magneettikuvassa ei näkyny mitään mutta oireistoni oli aika dramaattinen ja diffuusi. Tajuttomuuskohtauksen jälkeen otetussa likvorissa "ei varmastikkaan mitään ole". Sain sitten itse painia kipujen, näköhäiriöiden ja puutumisten kanssa pahimman ajan ilman, että keltään heltisi apua, koska neurologialla minut oli jo leimattu ylireagoivaksi. Kyytablettien kortisoni pysäytti oireiston etenemisen ja hillitsi kipuja kunnes labratuloksista kuukauden kuluttua todettiinkin tulehdus keskushermostossa. Kortisonilääkitys jatkuu pitkävaikutteisellä lääkekortisonilla ja jos en itse olisi yrittänyt auttaa itseäni, olisi hermostoni tilanne paljon huonompi.
Jos joku joskus päätyy HUS:n neurologian päivystykseen, niin älkää itkekö tai naurako (ylitunteellista), kuunnelkaa lääkäriä ja korjatkaa jOKAINEN pikkujuttu jonkä lääkäri sanoo oireistanne väärin (esim. sormenpäiden kihelmöinti viittaa psyykkiseen reaktioon, kolmen ensimmäisen sormen kutiaminen hermoärsytykseen). Toistakaa itseänne eri lääkäreille. Luulisi, että kertomasi lukee jo tiedoissa mutta haha, jos et toista niin tietoihisi kirjotetaan "potilas ei nyt raportoi tätä oiretta plaaplaa", joka antaa kuvan ettei oiretta enää ole tai olet höpissyt omiasi. Aivan sama kuinka tyhmältä itsensä toistaminen jatkuvasti tuntuu.
On kuin pahimmasta painajaisesta kun elimistösi pettää, tasapaino menee ja kädet lakkaavat toimimasta mutta kukaan, kellä olisi valta ja taito auttaa, ei usko. Googlatkaa tietoa kaikesta, etsikää "kriittisiä" oireita jotta osaatte tuoda ne esille mutta vaikuttakaa mielummin liian tietämättömiltä kuin päinvastoin.
HUS:lla on myös erinomaisia lääkäreitä. Heidät pitäisi vain ensin saada uskomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on samanlaisia kokemuksia Oysista. Juurikin neurologisia oireita ei oteta tosissaan, vaan pidetään hulluna ja lähetetään kotiin kärsimään.

Vierailija
4/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oliko H.H.?

Vierailija
5/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten onnistuit pääsemään suoraan neurologian polille? Lähetteelläkin kestää kuukausia ennen kuin saa ajan.

Vierailija
6/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko kommentoida, että hus:n alueella olen itse saanut neuropolilla täysin päinvastaista kohtelua. Menin puutumisoireuden takia työterv. lääkärille, joka passitti minut heti neurologille Helsinkiin tutkimuksiin (siis yks. lääkäriasemalle). Lääkäri tutki muttei löytänyt vikaa, totesi oireiden johtuvan yksityiselämän paineista. Koska oireet eivät helpottaneet, päinvastoin pahenivat päivä päivältä, menin uudestaan työterv lääkärille. Hän onneksi otti minut tosissaan sanan tien ja kirjoitti seuraavaksi lähetteen kiireisenä hus:n neuropolille. Sielläkin pääsin viikon sisällä tutkimuksiin (likvor ja magneetti). Kolme viikkoa oireiden alettua sain ms-tauti diagnoosin. Olin silloin ja edelleen todella tyytyväinen neuropolilta saamaani palveluun. Sekä hoitajat että lääkärit ovat olleet mahtavia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:31"]Miten onnistuit pääsemään suoraan neurologian polille? Lähetteelläkin kestää kuukausia ennen kuin saa ajan.
[/quote]

Mua kiinnostaa kans!

Vierailija
8/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:14"]

Mulla on samanlaisia kokemuksia Oysista. Juurikin neurologisia oireita ei oteta tosissaan, vaan pidetään hulluna ja lähetetään kotiin kärsimään.

[/quote]

Oulussa julkisella puolella lääkärit ja hoitajat nyt rakastaa muutenkin sitä, että saa diagnosoida potilaan mielisairaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:31"]Miten onnistuit pääsemään suoraan neurologian polille? Lähetteelläkin kestää kuukausia ennen kuin saa ajan. [/quote] Mua kiinnostaa kans!

[/quote]

Ei kait se mennyt neurologian polille, vaan neurologian päivystykseen. Jos sen potilastiedoissa luki että se pitää päästää sinne jos oireet jatkuu. Tosin ei ap taida olla vastaamassa, kun ketju on kolme vuotta vanha.

Vierailija
10/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähetä ylilääkärille tuo nauhoite ja iltalehteen ja seiskaan. Keskustelua hoitovirheistä olis hyvä saada, monet  uskoo lääkäreiden olevan jumalia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhe puuroutuu, näköhäiriöitä, kova päänsärky, huimaustakin ollut...aikamoinen moka lähettää potilas kunnolla tutkimatta kotiin. t.neurologinen sairaanhoitaja

Vierailija
12/72 |
12.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ne kun tietää vaan niistä OMAN ALANSA sairauksista ja vaivoista.... juu, en yhtään ihmettele.
Se on ihan normaalia saada vastaus mene muualle olitpa sairas tai et. Miten ne voi elää ittensä kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Herranen aika mitä kohtelua olet saanut! Hyks on siis Helsingissä?

Mun sisko kuoli siellä nuoren naislääkärin (neurologin) tekemään hoitovirheeseen, tai se oli yks osasyy monista.. Potilasasiamieheen otti isosiskoni yhteyttä ja potilasasiamies sanoi että tehkää valitus, et on tullut paljon virheitä jne. Mun edesmenneen siskon mies ei halunnut lähtee valittamaan, koska se ei tuo siskoani takas, joten asia jäi siihen. :(



Mut noottia antoi mus isosisko (joka on teholla hoitajana neuron osastolla ulkomailla) suoraan tälle nuorelle neurologille, ettei toistaisi KOSKAAN samoja virheitä...

Vierailija
14/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis edelliseen, että kova korvasärky/päänsärky ja huimaus-potilas päästetään kotia yöksi juurikaan tutkimatta päätä magneettikuvauksella. Oli kysytty edesmenneeltä siskolta et haluaako mennö kotiin vai jäädä yös ja sanottu et soittaa jos jotain tulee.. Aviomies soittaa yöllä ambulanssin et vaimo näkee elämänsä filminauhana silmien eessä ja on ihan sekava. Eli toisin sanoen aaivovernvuot potilas päästettiin kirjaimellisesti kotia kuolemaan! Sniif, surullisella mallilla nykyajan hoidot.. Ikävä yhä siskoa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saako siitä jotain selvääkin?



Tosi uskomatonta tekstiä :(

Vierailija
16/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kuulu neurologialle.



Olisit mennyt omaan tk-päivystykseen, niin tämäkin olisi selvinnyt.

Vierailija
17/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kuulu neurologialle.

Olisit mennyt omaan tk-päivystykseen, niin tämäkin olisi selvinnyt.

Vierailija
18/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kuulu neurologialle.

Olisit mennyt omaan tk-päivystykseen, niin tämäkin olisi selvinnyt.


pohdin itsekin. Mutta lekuri olisi vaan voinut lähettää eteenpäin normipäivystykseen ilman tuollaista dramaattista ulosheittämistä.

Ongelma ap:n kannalta taas se, osataanko tk:ssa aina ohjata eteenpäin (jos tilanne siis olisi ollut toisinpäin, joku pieni oire, joka on sitten isompi tauti), olisin itsekin ap:n sijassa saattanut ottaa yhteyttä heti ensimmäisenä "oikeaan" kohteeseen.

Vierailija
19/72 |
18.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, sitten kävi niin, että saman viikon lopulla alkoi huimata ihan hirveästi, tuntui etten saanut oikein puhuttua, enkä edes nähtyä, ja päätä alkoi särkeä ihan hirveästi. Olo oli todella outo. Mies soitti neurologian yksikköön ja kysyi, mitä tässä tulisi nyt tehdä. Siellä he papereistaan näkivät, että olen juuri ollut osastolla, ja sanoivat, että pitää tulla uudestaan.

Jos on tällaiset ohjeet saanut, niin maallikon olisi kuitenkin itse pitänyt osata mennä jonnekin muualle?

Vierailija
20/72 |
29.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on samalaisia kokemuksia Helsingin neuropäivystyksestä. Lähes täydellinen paralyysi kirjattiin "heikotukseksi" jonka syy psyykkinen  ja lähetettiin (pyörätuolissa!) pois poliklinikalta.

No, eipä Suomen neurologeissa taida olla kehumista muuallakin. Kuulin juuri Cauda equina-tapauksesta (potentiaalisesti vakava selkäytimen hermovaurio), jonka KYS:in neurologit ilmoittivat olevan "ei-neurologista", ilman tutkimusta ja kirjattuaan oireetkin toisiksi! 

On tosiaan omituista miksi neurologit "kuulevat" oireet aina väärin. Pahimmassa tapauksessa saa tietää vasta vuoden päästä, ettei potilastiedoissa ole ollenkaan oikeita oireita. Ja tietysti se johtaa vääriin tutkimuksiin (ja oikeiden tekemättä jättämiseen). Luulen että Suomen neurologian taso nousisi paljon ihan sillä kun lääkärit alkaisivat kuunnella potilaita ja kirjoittaisivat oikeat oireet ylös eivätkä omia arvauksiaan.