Nauhoitin neurologian päivystyksen tapahtumat

Tässä on julkisen terveydenhuollon alennustila: (pitkä teksti, pahoittelen)



Olin jokin aika sitten HYKS:n neurologian päivystyksessä puutumis- ja huimausoireiden takia. Mitään vakavaa ei monimutkaisissa tutkimuksissa havaittu, paitsi että kuumetta oli 37,7 - lääkäri sanoi, että se johtuu vain tästä jännityksestä, ja koska tulehdusarvot ovat normaalit, niin ei ole mitään tulehdusta. Nuori kohtelias mieslääkäri päästi minut kotiin ja ilmoitti, että pitää ottaa yhteyttä, jos oireita tulee lisää tai uudelleen.



No, sitten kävi niin, että saman viikon lopulla alkoi huimata ihan hirveästi, tuntui etten saanut oikein puhuttua, enkä edes nähtyä, ja päätä alkoi särkeä ihan hirveästi. Olo oli todella outo. Mies soitti neurologian yksikköön ja kysyi, mitä tässä tulisi nyt tehdä. Siellä he papereistaan näkivät, että olen juuri ollut osastolla, ja sanoivat, että pitää tulla uudestaan.



Mies vei mut sinne odotussaliin ja lähti töihin. Odottelin varmaan 1,5 tuntia. Sitten nuori naislääkäri tuli odotussaliin ja kutsui mua nimeltä. Hän alkoi selittää asiaansa siinä keskellä odotussalia, johon sanoin, että aiotaanko tämä keskustelu käydä täällä odotussalissa. "Kyllä", oli naisen kommentti pitkin nenänvarttaan. Sanoin, että haluan puhua yksityisemmin.



Menimme sitten kahden vastaanottohuoneen väliseen pieneen "käytävään", molemmista huoneista kuului keskustelut ja varmaan meidän keskustelut kuuluivat sinne. Lääkäri sanoi, että hän ei ymmärrä, miten olet hakeutunut tänne,koska mikään oireistasi ei viittaa mihinkään vakavaan. Sanoin, että eikö hän edes suostuisi kuuntelemaan, mitä oireita minulla on. Kerroin ne hänelle, ja hän sanoi, että tuollaiset huimaukset ja säryt eivät ole edes mahdollisia, että kuvittelet koko tilanteen.



Tässä vaiheessa mulla järki vähän leikkasi, pistin käteni laukkuun ja laukkuni suojissa avasin iPhoneni ja pistin siitä äänityksen päälle. Annoin naisen paasata ihan rauhassa. Sieltä tuli mm. tekstiä, miten hän ei jaksa enää jankata minun kanssani yhtään, että minä voisin pikkuhiljaa lähteä KÄPYTTELEMÄÄN pois, että täällä on odotussalissa väkeä, eikä hänellä ole aikaa hoitaa tapauksia, jotka ovat tulleet tänne turhaan. Kysyin moneen kertaan, että miten hän voi tehdä diagnoosin kahden potilashuoneen välikössä, ja hän sanoi, että kaikki tarvittava on tehty ja hän lähtee nyt itse kävelemään, jos tätä asiaa pitää vielä jauhaa. Ääni yltyi huudoksi. Loppukommentti oli, että nyt pihalle täältä ja ulos koko rakennuksesta, että mene alueesi päivystykseen jos koet sen tarpeelliseksi.



Tässä vaiheessa multa pääsi jo itku, ja lääkäri sanoi, että hänellä ei ole aikaa jäädä tähän, tiedät varmaan missä on ulko-ovi. Sitten hän lähti pois ja jätti oven auki, minä jouduin lähtemään ulos.



Soitin miehelleni joka tuli hakemaan kesken työpäivän, hän soitti Mehiläisen päivystykseen, jonne menimme. Siellä tehtiin taas lisää verikokeita ja tutkimuksia, ja havaittiin, että CRP on noussut yli 300!!! - siellä neurolla se oli ollut alle 10. Kuumetta oli 38,2, mutta en oikein ollut tuntenut kuumetta, sillä huimaus ja päänsärky veivät voiton kuumeoireista. Mulla diagnosoitiin akuutti ja paha myyräkuume, jonka johdosta munuaiset olivat alkaneet käydä jo vajaateholla! Jouduin sairaalaan. Kaikki ällistelivät neurologian päivystyksen käyttäytymistä, mutta enpä kertonut heille, että mulla on nauhoite.



Nyt olen parantunut, mutta olen ihan raivoissani. Mies myös. Neurolla olisi pitänyt ottaa mut vakaavasti, ja ihan takuulla teen tästä potilasasiamiehelle valituksen. Ja lähetänpä nauhoitteen tämän lääkärin esimiehelle.



En olisi uskonut, että julkinen terveydenhuolto on vajonnut näin alas!