###SYYSKUUN SALAISUUDET###
Olen näemmä taas ekana täällä pyörimässä. Aloitetaanpa taas uusi viikko ( ne jotka EDELLEEN yhdessä paketissa ovat!
Kommentit (43)
Onnea poikasen johdosta! Aika rankalta kuulosti sun tarina, onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja pääset pian jo kotiin vaavin kanssa :-)
Caligirl: Mulla on myös aktiivisuus laskenut nollaan. Kaikki on tehty, vauvalle on kaikki valmiina, eikä kiinnosta enää lähteä lyllertämään mihinkään :-( ehkä tämä on niitä pitkän raskausajan miinuksia, aikaa on ollut ja on yllinkyllin. Monet ovat "neuvoneet" minua nauttimaan vapaa-ajasta ennen esikoista, mutta niinhän olen tehnytkin! Kyllähän tälle kuitenkin loppu tulee, jollei meidän vauva ole ensimmäinen, joka jää masuun :D
Lämmittelen tässä takkatulen ääressä ja toppuuttelen taas suppareita. Josko se lähtö kohta jo tulisi... (niin joo, huomenna taas kirjoittelen täällä)
Miaea ja masukki 41+1
On täällä onneksi muitakin vielä..Ajattelin kanssa kirjoitella aatoksia pitkästä aikaa. Joku kirjoitteli, että lista hiipuu. Uskon sen varmaankin johtuvan tuosta, että odottaminen alkaa tympiä monia. Omassa navassa ei mitään, joka toinen yö valvottelee ja varoittelee tulostaan, mutta siihen se sitten jääkin:)
Onko kellään kokemuksia TAYSin ns yliaikaisuudesta? Lähete on mennyt mutta milloinkahan voisi kutsua odotella...
Onnea kaikille nyyttinsä jo noutaneille ja tsemppiä meille "lokakuisille" :)
41+2
Eli alkuun onnittelut muillekin jakaantuneille ja kovat tsempit teille jotka vielä odotatte suurta salaisuuttanne!
Laittelen tähän pienen stoorin kun en nyt tänään jaksa vielä muuta kuin jakaa kanssanne kertomukseni.
Eli kuten tiedätte niin kipeät supparit alkoivat meillä jo 25.9 harvakseltaan ja seuraavana päivänä muuttuivat illansuussa noin 10min välein oleviksi. 27.9 soittelin illalla synnärille henkisesti aivan puhkinaisena että mitäs pitäisi tehdä kun supparit tulee aina vaan 10 min välein ja ei enää jaksa. Ystävällisesti kehoitettiin saapumaan heti kun haluamme. Soittelin isukin töistä ja saavuimme NKL:lle n. klo 21.
Alkutarkastusten jälkeen todettiin että olen jo 5cm auki ja synnytyssali löytyi aika nopsaan. Ilokaasulla mentiin useampi tunti ja kalvot puhkaistiin pitkän harkinnan jälkeen. Vihreää oli taas vesi niinkuin esikostakin. Epiduraali laitettiin ja ei merkkejä tehosta, joten uusi yritys. Sitten alkoi hitaasti puuduke vaikuttamaan, mutta vain 2 supparia meni silti ilman ilokaasua. Mitään ei alakerrassa tapahtunut ja vauva pysytteli korkealla, joten tehtiin sektiopäätös hyvässä yhteisymmärryksessä.
Leikkaussalissa sama anestesialääkäri joka lupasi kunnon mömmöt. Laitteli niitä sitten x3 ilman tulosta. Jalka nousi vielä kuin tanssilattialla vaikka olis pitänyt olla tunto veke. Äkkipäätöksenä yleisanestesia eli isi jäi oven ulkopuolelle.
Heräilin nukutuksesta kohtuuajassa ja kätilö kävi näyttämässä vauvaakin heräämössä, vaikka ei yleensä kuulemma oikeen sallittua. Tuloksena oli siis pieni poika, jolla painoa 3290, pituutta 51cm, ja pipo 34cm. Jäntevä vekara kuin mikä. Vauva syntyi 28.9 klo 03:09. Siinä siis meidän "sokerivauva jättimme". Sai alkuun huonot pisteet, mutta oli vironnut nopeasti imujen jälkeen.
Kyselin jo osastolle viejältä että millon pääsee pois. Vastaus oli että ei tämä ole mikään pakkohoitolaitos, vaikka huomenna :DDD. Poju on tosi kiltti ja nälkäinen kuin mikä.
Tänään sitten tultiin kotiin. Saakutin kipeä olen, mutta onnellinen!
Selidora ja poikanen