###SYYSKUUN SALAISUUDET###

Heippa vaan, niinku joku jo sanoikin et marraskuulle ei voi enää synnytys mennä joten me kaikki loput synnytetään tässä kuussa, jihuu.

Eilen oli ensimmäinen päivä että kyllästytti olla raskaana, tai tarkemmin sanoen olisi halunnut lähteä synnyttämään. Mutta tänään jo parempi päivä. Alapää on kyl ihan sika kipeä mutta supistuksia ei ole, ainakaan kovin kipeitä. Ja mitä noita kivuttomia ees noteeraamaan.

Mulla kans on tullu ihan hirmu laiskuus, en viitti tehä mitään. Ja hirmuhormoonit jyllää edelleen. Eli nanosekunnissa raivostun. Maanantaina meinasin heittää ruuat roskiin ku sisko ja esikon kummitäti tuli puol tuntia myöhemmin ku oli ollu puhetta niin syömään. Onneksi sentään joku itsehillintä toimi, ois ollu hiukan noloa ku emäntä ois heittänyt pöperöt roskiin ilman syytä. Ja samana iltana suutahin myös siskolle ku toi mulle pienemmästä lasista juomaa ku itellensä. Herranjestas, mikä mua vaivaa. Vaivun näköjään uhmaikäisen tasolle. Mutta täytyy tässäkin ajatella positiivisesti että ei tätä enää kauan kestä. Ja muistaa pyytää aina siskolta anteeksi. Tuntuu et se saa aina pahimmat hormoonimyrskyt osakseen.

Huomenna neuvola, varmaanki viimeinen vauva masussa ja perjantaina ajattelin soitella yliaikaiskontrolliaikaa naikkarille. Muistaako muuten kukaan et oliko se kontrolliaika 41+5 vai 41+6 yleensä?



Vauvauinnista on pakko sanoa sen verran et ihan huippu juttu. Me aloitettiin ku esikoinen oli 3 kuukautta ja tykkäsi tosi paljon. Harmittaa kun ei päästy enää yli yks vuotiaiden ryhmään ku ei mahduttu enkä ole sit muilta palveluntarjoajilta ees kyselly. Me käytiin kultakaloissa ja ohjaajat oli mukavia ja järjestelyt jees. Meil oli aina maanantai-iltaisin uinti. Sopi meän aikatauluun sillä sen jälkeen sit tultiin kotia ja laitettiin tyttö nukkumaan. Vaipat vaan kannattaa vielä kotona vaihtaa vaik nukahtaiski autoon. Kyl ne vissiin sen verran sitä vettä kuitenki hörppii et pissaa riitti. Mutta suosittelen oikein lämpimästi, tosi kiva harrastus!

SaMa 40+6

Kylläpäs täälläon tämän vkon ollut suht hiljaista, taitaa kaikki muut olla jo synnyttämässä (!?). Kuten otsikosta näkee, meillä on huomenna sitten käynnistys edessä eli toivottavasti kirjoittelen täällä nyt viimeistä kertaa-ilman vauvaa! Odotukset on korkealla ja halu saada vauva syliin on kova, mutta silti koko ruljanssi pelottaa ihan tosi paljon, meneekö kaikki hyvin, onko lapsi terve, miten selviän ja kestän kivun. Kärsin synnytyspelosta raskauden alkutaipaleella ja pelkopoli on livittänyt pahinta pelkoa tähän asti mutta nyt kyllä alkaa taas mieleen hiipiä jos jonkinlaista ajatusta....yritän kuitenkin pysyä positiivisella mielellä koska kuitenkin lopputuloksena pitäisi sitten olla se mitä tässä on 9kk odotettu. Tietääkö kukaan että millä perusteella se päätös käynnistystavasta tehdään? Että laitetaanko se tippa vai sitten jonkinlainen suppo ? Ne jotka tietää niin kertokaa! Käun lukemassa vielä illalla teidän jorinoita, jos täällä enääkukaan muu kummittelee minun lisäksi?



Pelkoa, jännitystä....arghh!

Luluzu ja Pertti 41+4 joka toivottavasti huomenna haluaa tulla ulos ;)

Olen sormet ja varpaat ristissä ja kovasti hengessä mukana, että teillä menee kaikki hyvin! Mitä rohkaisun sanoja tässä nyt osaisi muuten sanoa, kun itsekin ensikertalaisena tilanteessa (ja katsotaan nyt, odottaako sama "kohtalo" eli käynnistys minuakin kun ei mitään merkkiäkään synnytyksen lähenemisestä). Pelot ne täytyy vain yrittää sysätä jonnekin maton alle, ja keskittyä edessä häämöttävään palkintoon eli pikku Perttiin sinun sylissäsi! Ajattele, ihan kohta olet äiti!



Nyt en muista, mistä päin maata olitkaan. Mietin vaan, että miksi sulle tehdään käynnistys jo nyt? Mulle neuvolantäti sanoi, että täällä pk-seudulla (ainakin naistenklinikalla) odotellaan viikolle 42+5 asti, ellei sitä ennen ilmene jotain muuta syytä aloittaa käynnistys.



Mutta joka tapauksessa, voimia huomiseen ja iso halaus!



Kirjoittelen tänne huomenna neuvolakuulumisia - jos täällä nyt ketään enää on niitä lukemassa... :/



caligirl + ekavekara 40+6

En kyllä tiedä millä perusteella ne päättää et miten käynnistellään. Muistelisin että siihen vaikutti kohdunsuun tilanne, eli onko vielä mitään kerenny tapahtua mutta en tosiaan ole varma. Mulla eka käynnistettiin niillä tablettimurusilla joita laitettiin kohdunsuulle. Kolmannella murusella alkoi tapahtumaan, ja niitä laitettiin n. neljän tunnin välein. Mulla ainakin on tosi hyvät muistot käynnistetystä synnytyksestä, enhän kyllä muusta mitään tiedäkkään. Mutta minusta oli kiva et kun alkoi tapahtumaan, niin sitten todellakin tapahtui, ei tarttenu turhaa odotella ja kärvistellä et aukeais paikat. Kaiken kaikkiaan synnytyksen kesto oli viis ja puol tuntia. Ja sekin oli kiva kun pääsi synnytyssaliin niin kätilö oli melkein koko ajan paikalla ku synnytys eteni niin mukavasti, tuntu et oli turvallisissa käsissä.

Mutta helppo tietenki mun yrittää sanoa et älä jännitä mut yritä olla jännittämättä.



Mulla oli neuvola tänään ja neuvolatäti (jolla oon ny muutaman kerran käyny ku oma täti on ollu koulutuksissa) oli kipeänä. Oli koneella merkintä et eilen ois mulla aika ollu sille mun ihan omalle neuvolatätille mut kukaan ei oo mulle muistanu ilmoittaa. Harmitti vähän mut kyllä pääsin sit kuitenki yhdelle vapaana olleelle tätille ja kaikki ihan niinku pitääki. Minusta on vaan aika jännä et mulla ei ole tullu painoa yhtään lisää viimeiseen neljään viikkoon. Hyvä sisänsä mut yleensä kai sitä just lopussa tulee. Yks selitys voi tosin olla et mulla ei ole kyl kauheasti tuota turvotusta tullu, ainakaan vielä. Ja onhan tuota jo 10 kiloa tullu joten ei tartte siitä huolehtia ettei ois koko aikana tullu yhtään.

Mut nyt taidan koittaa onneani ja yrittää soittaa sitä yliaikaiskontrolliaikaa. ajattelin tehä sen kyl vasta huomenna mut ei malttais odottaa.

SaMa tasan 41

Kiitos tsemppavista sanoista! Täältä Kuopiostahan minä kirjoittelen, pyörin täällä näköjään nyt kuin "kissa pistoksissa" ;)

Niin meillähän oli LA 21.9 eli nyt tulevana sunnuntaina 2 vko menee yli lasketun ajan, näin mulle neukussa on sanottu koko ajan että 41+5 ja jos ei siihen mennessä ole syn¨tynyt niin sitten käynnistetään. Kai se on vähän jokaisen kohdalla omalla tavallaan, minä kun olen sitä synnytyspelkoa potenut ja tuskaisuutta ja stressaava olo valittanut viime aikoina neukussa niin varmaan ajatteleevat ettei pitkitetä minun "henkisiä kärsimyksiä" enempää;)

Ja eihän sitä tiedä, jos sairaalassa on ruuhkaa niin saattaavat lähettää takaisin kotiinkin, mutta meinaan kyllä nyt pitää pääni ja jäädä sinne jo huomenna ;)



Luluzu ja Pertsa.....

Luluzulle kovasti tsemppiä käynnistykseen! Painit ihan samojen asioiden kanssa missä minä vajaa 2 viikkoa sitten.

Mullahan myös synnytys käynnistettiin ja mulla oli kamalaakin kamalampi synnytyspelko ja olin aivan varma, etten loppurutistukseen kykene ja paniikki vain kasvoi. Kuitenkin omaa oloa helpotti se, että sai lähteä rauhassa sairaalaan ja pystyi rauhassa keskustelemaan kätilön kanssa ja suunnittelemaan kivunlievityksen yms. ja käytiin siinä kätilön kanssa edellistä synnytystäkin läpi. Ja lopulta tämä synnytys vaikka olikin pitkä niin oli kaikista synnytyksistäni helpoin:)



Koitahan nukkua vaikka helpommin sanottu kuin tehty:) ja ajattele, että kohta se oma käärö lopulta on sylissä! Tsempit myös muille viimeisiin päiviin!



Kimaro ja Helmi 10 pv

Luluzu, minäkään en varmaan lähtis enää sairaalasta pakottamallakaan, jos kerran olisi otettu jo sinne sisään... :D Toivotaan siis, että seuraavan kerran kirjoittelet täällä kuulumisia nyytti kainalossa!



Ja Pertille: muista nyt tehdä hyvää yhteistyötä äidin kanssa niin kuin tähänkin asti!



t. hiukan hupsu caligirl + masussa mönkivä ekavekara

Eli poika päätti sitten tulla lokakuun puolella. 1.10. klo 10.20 nöki täydellinen pieni poikamme päivänvalon. Synnytys oli melko nopea 5t 20min, josta synnärillä ehdittiin olla tunnin verran. Kivunlievityksenä sain vain ilokaasua. Oli kyllä tuskainen rutistus, mutta erittäin palkitseva. Kotiin päästiin eilen ja nyt nautiskellaan vauvan kanssa elosta.

Tsemppiä teille viimeisiin päiviin!



mamaj ja poika 2vrk

Minipanda ja muut, missä olette? vai kävikö tässä niin että olen viimeinen "syyskuulainen". :)



Tänään oli vihonviimeinen neuvola. Saan soittaa maanantaina polille, ja käynnistys viimeistään torstaina 41+5. Olo on kevyt ja helpottunut, kun nyt tajuaa että kohta tämä on ohi - ja jos sitä ennen tapahtuu jotain niin se on vain plussaa.



Hurjasti onnea Mamaj! Olipa vauhtisynnytys! :)



Iloa ja valoa viikonloppuunne



caligirl + ekavekara 41+0

Mulla on maanantaina yliaikaiskontrolli, jee. Ajattelin et se ois vasta tiistaina joten päivää aikaisemmin kuulostaa tosi hyvältä. MIten muuten Californiagirl pääset jo käynnistykseen 41+5? Sanottiinko sulle neuvolasta niin? Mieki haluan. Oon nimittäin menossa naikkarille kans ja mul on ollu käsitys et vasta 42+1 alettais käynnistämään. Mut mulle kyllä kävis aikaisempikin ja nyt toiveet heräs et jos pääsiski jo alkuviikosta synnytyshommiin.

Haettiin tänään auto koeajoon, renault grand scenic ja autokuume iski. Tuntuu kyl niin mukavalta autolta et vois vaikka semmosen ostaa.



Oikein paljon onnea uusille vauvoille ja äideille!!



SaMa 41+1

Meille syntyi tyttö 2.10. klo 8.03 rv 41+3,strategiset mitat 3970g ja 51 cm.

Tyttö viihtyy tosi hyvin rinnalla ja toistaiseksi olemme sairaalassa.



Synnytys oli pitkä ja rankka,mutta palkintoa katsellessa kaikki se unohtuu!



Miaea ja Ina-neiti 1 vrk

Onnea Miaea! Jokohan Luluzustakin kohta kuulemme...



SaMa: Mulle sanottiin neuvolassa, mutta siis itse asiassa torstaihan on mun 41+6. Ehkäpä viikonloppu vaikuttaa asiaan, en tiedä. Mutta lopullisen tiedon saan varmaan maanantaina kun soitan nkl:lle. Ollaankohan me siellä samaan aikaan... :D



Kivaa lauantaipäivää!

caligirl+ekavekara 41+1

28.9. alkoi sitten tapahtua eli 40+3. Supistukset alkoivat yöllä kolmelta ja 6 min välein supisteli napakasti, mutta ei mitenkään kamalan kipeästi. Soitin Kättärille ja lähtökäsky tuli. Ja sitten supistukset loppuivat kuin seinään kolmen tunnin jälkeen. Ei pidetty lähdön kanssa kiirettä, mutta mentiin kuitenkin ja 9.30 tilanne oli 3 cm auki. Jäätiin sitten synnytyssaliin odottelemaan, mutta kovin vaisua ja harvakseltaan supistuksia tuli.

Kätilöillä vaihtui vuoro ja kahden aikaan katsottiin taas tilanne, 4 cm auki. Kätilö kävi kysymässä luvan kalvojen puhkaisuun ja sitten alkoikin tapahtua. Pojalle laitettiin anturi päähän ja samalla tietysti lapsivesi meni kun kalvoja sorkittiin. Saman tien alkoi kipeät ja tiheät supistukset. Puolen tunnin kuluttua sain jo epiduraalin, joka vei pahimman terän kivulta. Sitten se kirosana: oksitosiinitippa. "Laitetaan tippa, ettei ala supistukset hiipua". No ei hiipuneet vaan vauhtia ja voimaa tuli lisää vähän turhankin paljon. Puolessa tunnissa aukesin 5 => 9 cm. Kätilökin sanoi, että ei ihme että olet kipeä. Supistuksia tuli tauotta, epiduraalista ei mitään apua. Minä olin jo ihan puhki siinä vaiheessa, kun ponnistamista olisi voinut alkaa kokeilla. Toisaalta vauva oli vielä nin ylhäällä, ettei ponnistamisesta oikein olisi mitään tullut. Sitten sydänäänet romahtivat ja taas oli salissa väkeä ruuhkaksi asti. Imukupin avulla poika lopulta syntyi 17.57 eli 3 h 15 min siitä kun kalvot puhkaistiin.

Napanuora oli solmussa ja kaulan ympäri ja lapsivesi vihertävää. Poika syntyessään sininen ja veltto, pisteet 4. Minulle oli imukupin vuoksi tehty iso eppari, josta vuoti verta 1,5 litraa. Poika onneksi virkosi äkkiä ja äitikin alkaa toipua pikkuhiljaa. Olipahan sellainen synnytys, että jos vielä olisi lapsia suunnitteilla niin pelkopoli saisi minusta asiakkaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin, poika syö reippaasti ja on komean kokoinen ja terhakka jässikkä. Syntymämitat 54 cm ja 4154 g. Paino on jo melkein palautunut syntymäpainoon, kyllä ruoka maistuu =)



Tsemppiä vielä odottaville syyskuulaisille, palkinto odotuksesta on sitten sitäkin mahtavampi!



Donna ja Pikkujätti

Eli siis pitkän odotuksen jälkeen Pertti vihdoin suostui syntymään 4.10 klo 12:30. Sairaalassa edelleen ollaan ja tässä synnytyskertomus mahd.lyhyesti:

Perjantaina aamulla tulimme sairaalaan & käyrille, paikat olivat vielä tiukasti kiinni ja klo 12:30 laitettiin ensimmäinen (Cytocec?) tabletti paikkoja kypsyttelemään. Illalla klo 19:00 sama toistui, nyt tosin laitettiin tupla-annos vaikuttamaan ja minut osastolle odottelemaan. Isi joutui lähtemään kotiin klo 20 ja minä jäin yksin sänkyyn makoilemaan ilman mitään suurempia tuntemuksia, kunnes sitten klo 23:00 alkoi supistukset ja ihan täydellä tohinalla kertaheitolla. Valvoin koko yön ja tähän mennessä tuo yö on ollut elämäni helevetillisin ja tuskaisin yö, yritin pyytää että voisin kutsua isän paikalle edes henkiseksi tueksi mutta hoitajat olivat sitä mieltä ettei ole tarvis koska "synnytys ei ollut vielä käynnissä".

Koko yön vaeltelin pitkin käytäviä, itkukin välillä tuli, minulle annettin erilaisia kipupiikkejä ja tabletteja, joista ei ollut mitään hyötyä, hoitaja totesikin että tabletit ovat aiheuttaneet vain kovat supistukset, paikat olivat edelleen epäkypsät. Klo 7 olin jo niin kipeä että soitin miehen paikalle ja se oli oikea siunaus minulle ;) Klo 09:00 olin muutaman cm auki ja siirryimme saliin, imppailin ilokaasua sitten ihan kunnolla ja olin tosi tokkurassa, ei vienyt kipua pois mutta sekaisn olin kuin seinäkello! Siinä samoilla tulilla meni lapsivedet ja kutsuttiin anestesialääkäri epiduraalia laittamaan, ei sattunut yhtään se laitto, päinvastoin luulin että olin päässyt taivaaseen, kaikki kivut poistuivat samantien ja sain otettua pienet torkut. Sitten se olikin vain odottelua pari tuntia, kunnes klo 11:30 käyrillä näkyi jtk häikkää ja lapsivesi muuttui vihreäksi. Kaksi lääkäriä ja muutama hoitaja tuli paikalle, tehtiin muutamia PH-mittauksia ja hätä-sektioon samantien. Kaikki tapahtui niin nopeasti etten edes ehtinyt tajuta koko hommaa. 13:30 heräsin heräämössä tokkuraisena ja sen vain sain kysyttyä että missä vauva ja mikä kunto, kaikki kuuleman ok ja isi vauvan kanssa teholla, sitten jatkoinkin unia 1h verran jonka jälkeen super-ihana kätilömme tuli hakemaan minut ja menimme teholle Pertsaa kattomaan. Maailman suloisin poika isoine pusuhuulinen, paino 3,8kg eli ihan mukavan kokoinen jöllykkä, pituus vielä epäselvänä minulle. Tällä hetkellä olen siis nähnyt vaavini vain yhden kerran, hän on ainakin maanantaihin asti teholla seurannassa koska lapsivettä oli mennyt keuhkoihin. Ikävä on kova ja surettaa makoilla täällä osastolla kun muut äidit saa hoidella ja imettää vauvojaan, minä pääsen yrittämään kai vasta huomenna. Mahassa on pystysuuntainen leikkausarpi ja se on aika kipeä tällä hetkellä mutta onneksi on lääkkeet.

Kokoinaisuudessaan olo on todella helpottunut, ihan turhaan pelkäsin epiduraalia, piikkejä, tippaa, katetria jne. Niistä selviää vallan mainiosti! Eipä tästä tullutkaan mikään lyhyt kertomus ;) Lukee ken jaksaa! Tunnin päästä pääsen katsomaan Pertsaa...ei malttaisi millään odottaa! Tsemppiä kaikille jotka vielä paketissa ovat vielä yhtenä pakettina. Laitan kuulumisia taas myöhemmin!



Ikionnellinen, helpottunut & rakastunut Luluzu ;)

Paljon onnea kaikille synnyttäneille!



Meidän Helvi syntyi jo 30. 9. tiistaina. Klo 12 päivällä meni limatulppa ja 12.10 soitin miehelle, että tehdään treffit sairaalaan, ei ehdi enää kotoa mua hakemaan. Supparit oli heti ihan tajuttomia, ja tuskaisin olo oli taksimatkalla, joka kesti 20 min. Olin sairaalalla 12.40 ja mies ovella vastassa. kun nousin autosta ulos ponnistutti kamalasti. Könkkäsin kädet haaroissa synnytysvastaanottoon ja huusin tullessani, että olen uudelleensynnyttäjä ja tämä tulee täältä nyt!! Onneks mut otettiin tosissaan ja autettiin valmisteluhuoneeseen paarisänkyyn. Housut riivittiin pois ja kätilö kattoi, että olin jo auki kokonaan. Parilla ponnistuksella vauva syntyi, klo 12.52. Tänä aikana oli yksi sali vapautunut, ja mut kärrättiin sinne, siellä sitten syntyi jälkeiset. Oli varmaan Keski-Suomen keskussairaalan ruuhkaisimpia päiviä lähiaikoina... :). Ei tullut repeämiä eikä ommeltavaa, mulla on jo niin virttyneet vehkeet, olihan tämä jo neljäs tyttöni. Kotiin pääsimme seuraavana päivänä, kun saatiin Helvin verikokeitten tulokset, jotka otettiin lapsiveden värin takia. Kaikki oli ok. Kaiken kaikkiaan ihana ja nopea synnytys, ja Helvi on maailman suloisin tissihirmu:D. Vielä kerran paljon onnea kaikille tuoreille äideille, kyllä se palkinto on ihana!



Onnesta soikea Perustrikoo

Luluzu ja Perustrikoo, hurjasti onnea teille!! Me miehen kanssa luettiin ääneen teidän kertomuksia itkien ja nauraen samaan aikaan, niin erilaisia olivat mutta niin ihania!



Me edelleen odotellaan, käynnistykseen olen ihan asennoitunut mutta silti viikonloppu vietetty kolmen S-keinon parissa, ihan varmuuden vuoksi. :)



Kivaa viikkoa!

caligirl+ekavekara 41+2

Me täällä Californiagirlin kanssa kovasti viel odotellaan, onkohan enää muita? Huomenna sinne kontrolliin, jospa kertoisivat jo käynnistyspäivän, täytyy sitä hartaasti toivoa. En jaksa ees enää toivoa et pääsis synnyttämään ilman apurohtoja.

Tänään saatiin miehen kanssa laitettua vauvalle sänky valmiiksi ja vauvan kotiintulovaatteet on pakattu kassiin. Voivoi, vauva vaan on viel "väärässä" paikassa.

Eiköhän meki californiagirl ens viikolla poksaheta. Toivottavasti saat kontrolliajan heti alkuviikkoon.

SaMa 41+3

Mitäs me viimeiset mohikaanit... :D Kylläpä meidän masukit ovat sitkeitä sissejä. Sanoin juuri miehelle, että ihan selvästi isän poika kun on tämmöinen jääräpää - toivottavasti yhteistyöhalua löytyy sitten viimeistään käynnistysvaiheessa.



Sain ajan Naistenklinikalle keskiviikkoaamuksi. Sanoivat että siellä voi mennä usempi tunti, mitäköhän siellä sitten tarkalleen ottaen tehdään sisätutkimuksen lisäksi, tiedätkö?



Kerropa vielä kun kerran samalla ilmastovyöhykkeellä asutaan, että mitä olet pakannut vauvalle kotiintulovaatteiksi? Mulla on kietaisupaita,puolipotkarit, villaneuleasu (housut ja takki), äitiyspakkauksen vanuhaalari (kutistui pesussa 56-senttiseksi!) sekä tietty pipo,töppöset ja lapaset. Pakkasin myös harsoja ja pari vaippaa, vaikka niitä saa varmaan sieltä synnäriltäkin.



Eilinen hurja saunontakaan ei tehonnut, ei supparin supparia. Luulenpa, että vauva ei tule kuin avustettuna ulos. Mä toivon salaa että pääsisin käynnitykseen jo tällä viikolla. En jaksaisi enää millään odottaa viikonlopun yli...



Tsemppiä sullekin! - ja tietty muillekin, ketä täällä nyt vielä on... ??!



caligirl+ekavekara 41+3

Kyllä siellä usempi tunti meni, mulla kaks ja puol. Aika paljon se oli odottelua. Eli ekaks menin kätilön huoneeseen käyrälle jota mulla otettiin vartti. Sit menin odottemaan ,lääkärille pääsyä. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultras. Mulla oli kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa alle sentti jäljellä. Eli jotain on sentään jo tapahtunut. Kokoarvioksi antoi 3750 grammaa. Sit vielä lääkärin jälkeen jäin odottamaan kätilölle pääsyä joka antoi käynnistyspäiväksi 10.10. ja saliin meen suoraan kalvojen puhkaisuun. Ellei nyt sattuis itekseen lähtemään. Kyllä se lääkäri sen verran pyöritteli et täytyy toivoa et se sais jotain enemmän aikaan.

Olin yksin siellä koska ajattelin et miehen on turha olla töistä pois ja en kyllä sitä siel kaivannu. Se on niin äitiin ja vauvaan keskittynyttä et ihan turhaa ois siellä ollu. Mut se ny vaan on mun mielipide. Perjantaina kyl saa lähteä heti aamusta mukaan.



Mulla on aikalailla samat kotiintulovaatteet ku sulla. Viltin otan vielä et voi laittaa kaukaloon vauvan päälle.



Luulis kyllä et pääset jo parjantaina viimeistään käynnistykseen.



SaMa 41+4

OK, kiva kuulla. En ajatellutkaan pyytää miestä mukaan, kun hikoilee nyt muutenkin vikoja päiviä kiireisenä töissä.



Saat vauvan liputuspäivänä! Aika varmasti ollaan naikkarilla samaan aikaan ja ohitetaan toisemme käytävällä tietämättämme. :) Tsemppiä ja onnea paljon, tavataan kohta syntyneiden palstalla!



caligirl - kohta viimeinen syyskuun synnyttäjä