Todella huonossa avioliitossa sinnettelevät?

Mikä tuohon tilanteeseen johti? Toinen petti tai ihastui? 

Pariterapiaan mars. Erositte ja ette, ihan teidän oman hyvinvoinnin ja ihmisenä kasvun vuoksi on tosi tärkeää, että noi syyt ja käytösmallit selvitetään ja korjataan. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä. 

Tuttuus, opittu elämäntapa, huono itsetunto jonka avioliitto on ehkä luonut, taloudellinen tilanne, läheisriippuvuus, pelko mitä erosta seuraa, pelko miten pärjää yksin jne. Syitä on monia, joita et voi aina tietää.

Yhdyntä ollu kait viimeks vuonna 1967, hääyönä.

Että en oo isommin naista saannu.

M80

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä. 

Tuttuus, opittu elämäntapa, huono itsetunto jonka avioliitto on ehkä luonut, taloudellinen tilanne, läheisriippuvuus, pelko mitä erosta seuraa, pelko miten pärjää yksin jne. Syitä on monia, joita et voi aina tietää.

Olet aivan oikeassa. Tietenkään en tiedä. On vaan raskasta kuunnella sitä haukkumista, välillä tekisi mieli sanoa että no miksi et ota eroa miehestäsi. Toki ystäväni on sitäkin uhannut tehdä monta kertaa, mutta me molemmat tiedämme ettei hän tee sitä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä. 

Tuttuus, opittu elämäntapa, huono itsetunto jonka avioliitto on ehkä luonut, taloudellinen tilanne, läheisriippuvuus, pelko mitä erosta seuraa, pelko miten pärjää yksin jne. Syitä on monia, joita et voi aina tietää.

No lakatkaa pelkäämästä. Eikö kukaan pelkää sitä, että pian olet vanhus ja iso osa elämästä meni hukkaan, kun olit niin onneton, etkä tehnyt asialle mitään. 

Sinnittelin, onneksi lopulta erottiin. Näin jälkikäteen ymmärsin olleeni henkisesti pahoinpitely avioliitossa. Paljon vahinkoa ehti tapahtua. 

Vierailija kirjoitti:

Sinnittelin, onneksi lopulta erottiin. Näin jälkikäteen ymmärsin olleeni henkisesti pahoinpitely avioliitossa. Paljon vahinkoa ehti tapahtua. 

Onnittelut, että pääsit kuitenkin irti. Ikävää, että näistä jää aina kuitenkin kannettavaa. 

Suosittelen parisuhdeterapiaa. Asiat on yleensä ratkaistavissa ja teistäkin varmasti löytyy vielä ne ominaisuudet jotka aiemmin on teidät yhteen tuonut. 

Elämä on ainutkertainen kokemus. Lopulta lyhyt, kun sitä viisikymppisenä miettii. Mihin sen kukin käyttää sisältää omaakin valintaa. Väärissä soissa rämpiseen saattaa hukata turhan paljon aikaansa. Jos tietää ettei tilanne tule paranemaan, ei kannata.

Vanhempani sinnittelevät yhdessä edelleen. Lapsena toivoin, että he eroaisivat, sillä kodissamme oli todella huono ja riitaisa ilmapiiri. Tämän seurauksena päädyin itse umpisurkeaan parisuhteeseen enkä osannut lähteä pois ennen kuin vasta aivan liian pitkän ajan jälkeen.

Sitäkö sinä haluat lapsillesi, että he saavat mallin huonosta parisuhteesta ja toteuttavat sitä myöhemmin omassa elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä, itseään kunnioittava ihminen ei jää asumaan vihaamansa ihmisen kanssa. Ihan turha perustella taloudellisella tilanteella. Jos on työ ja urakin niin kyllä pärjää. Jokainen päivä huonossa liitossa on menetetty mahdollisuus saavuttaa jotain parempaa. Teidän talossa ei asu yhtään onnellista ihmistä. Pilaatte tuolla myös lastenne lapsuuden ja sillä on vaikutusta heidän loppuelämään. Kylmässä tunneympäristössä ei kehity normaaleja aikuisia. Tiedän kokemuksesta kun olen itse kasvanut sellaisessa perheessä. Lapset huomaavat aina kaiken, et voi peitellä heiltä mitään.

Monikin jää. Ja monen lähipiiri painostaa siihen myös. Tältä palstalta saa lukea jatkuvasti hyvin rankkaa eroajien tuomitsemista ja oman kilven kiillotusta, kun on pysytty yhdessä, vaikkakin  ilmeisen paskassa liitossa.

 Syyn muiden eroon nämä tietävät aina paremmin ja se on seksin himo ja yleinen surkeus ihmisenä ja huono vanhemmuus. Ja eronneiden lapset traumatisoituvat ja ovat lopullisesti pilalla. Eroavan mielenterveydellä, terveydellä saati onnellisuudella ei tässä maailmassa ole arvoa. 

Nim. Olen lukenut 

Vierailija kirjoitti:

Onko se itsekunnioitusta että joutuu muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon toiselle puolelle kaupunkia?

Itse muutin vuokra-asuntoon erotessani. Se asunto oli koti ja siellä oli hyvä olla ahdistavan avioliiton jälkeen. Ei tarvinnut jännittää ja ahdistua toisen sanoista tai käytöksestä. Kukaan ei arvostellut. Sain hengittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä. 

Tuttuus, opittu elämäntapa, huono itsetunto jonka avioliitto on ehkä luonut, taloudellinen tilanne, läheisriippuvuus, pelko mitä erosta seuraa, pelko miten pärjää yksin jne. Syitä on monia, joita et voi aina tietää.

Olet aivan oikeassa. Tietenkään en tiedä. On vaan raskasta kuunnella sitä haukkumista, välillä tekisi mieli sanoa että no miksi et ota eroa miehestäsi. Toki ystäväni on sitäkin uhannut tehdä monta kertaa, mutta me molemmat tiedämme ettei hän tee sitä ikinä. 

Ikävää on ottaa ero, jos on luvannut olla naimisissa kunnes kuolema erottaa. Varsinkin jos se toinen ei halua erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä. 

Tuttuus, opittu elämäntapa, huono itsetunto jonka avioliitto on ehkä luonut, taloudellinen tilanne, läheisriippuvuus, pelko mitä erosta seuraa, pelko miten pärjää yksin jne. Syitä on monia, joita et voi aina tietää.

Olet aivan oikeassa. Tietenkään en tiedä. On vaan raskasta kuunnella sitä haukkumista, välillä tekisi mieli sanoa että no miksi et ota eroa miehestäsi. Toki ystäväni on sitäkin uhannut tehdä monta kertaa, mutta me molemmat tiedämme ettei hän tee sitä ikinä. 

Ikävää on ottaa ero, jos on luvannut olla naimisissa kunnes kuolema erottaa. Varsinkin jos se toinen ei halua erota.

Elämässä joskus kohdataan ikäviä asioita. Ongelmat eivät poistu sillä jos ne yritetään lakaista maton alle. Joskus on vain todettava, että tämä asia ei onnistu ja kohdata siitä aiheutuva pettymys. Jatkaa elämää sitten vain sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani sinnittelevät yhdessä edelleen. Lapsena toivoin, että he eroaisivat, sillä kodissamme oli todella huono ja riitaisa ilmapiiri. Tämän seurauksena päädyin itse umpisurkeaan parisuhteeseen enkä osannut lähteä pois ennen kuin vasta aivan liian pitkän ajan jälkeen.

Sitäkö sinä haluat lapsillesi, että he saavat mallin huonosta parisuhteesta ja toteuttavat sitä myöhemmin omassa elämässään?

Itselle kävi juurikin näin. Onneksi tajusin kuitenkin jossain vaiheessa lähteä suhteesta. Ikuiset arvet se silti jätti. 

Miksi toisiaan vihaavat ihmiset ovat tehneet kaksi lasta?

Vai vihaatteko sittenkään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisiaan vihaavat ihmiset ovat tehneet kaksi lasta?

Vai vihaatteko sittenkään?

Usein toinen vanhempi on narsisti jonka tajuaa vasta paljon myöhemmin suhteen aikana tai sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan järkevä, itseään kunnioittava ihminen ei jää asumaan vihaamansa ihmisen kanssa. Ihan turha perustella taloudellisella tilanteella. Jos on työ ja urakin niin kyllä pärjää. Jokainen päivä huonossa liitossa on menetetty mahdollisuus saavuttaa jotain parempaa. Teidän talossa ei asu yhtään onnellista ihmistä. Pilaatte tuolla myös lastenne lapsuuden ja sillä on vaikutusta heidän loppuelämään. Kylmässä tunneympäristössä ei kehity normaaleja aikuisia. Tiedän kokemuksesta kun olen itse kasvanut sellaisessa perheessä. Lapset huomaavat aina kaiken, et voi peitellä heiltä mitään.

Monikin jää. Ja monen lähipiiri painostaa siihen myös. Tältä palstalta saa lukea jatkuvasti hyvin rankkaa eroajien tuomitsemista ja oman kilven kiillotusta, kun on pysytty yhdessä, vaikkakin  ilmeisen paskassa liitossa.

 Syyn muiden eroon nämä tietävät aina paremmin ja se on seksin himo ja yleinen surkeus ihmisenä ja huono vanhemmuus. Ja eronneiden lapset traumatisoituvat ja ovat lopullisesti pilalla. Eroavan mielenterveydellä, terveydellä saati onnellisuudella ei tässä maailmassa ole arvoa. 

Nim. Olen lukenut 

On myös sellaisia epärehellisiä, epäluotettavia ja valheellisia ihmisen muotoisia jotka elävät itse itselleen rakentamassaan kulississa.

Sellaiset eroilevat usein ja heppoisin syin,

Eivät kestä kritiikkiä teoistaan millään tavalla.

Parasta mitä minulle tapahtui aikoinaan oli se, että käskin víttumaisen äijän lähteä laputtamaan.

Kyllä keveni taakka.

Ihmiset eroavat nykyään niin helposti.

Parisuhteen ja perheen eteen pitää tehdä myös työtä.