Todella huonossa avioliitossa sinnettelevät?
Miten teillä menee? Tää on ihan hirveetä. Vihataan toisiamme ja nukutaan eri huoneissa. Lapsia 2, iso asuntolaina, koulupiirit, työt ja urat, mutta ei tukiverkkoa. Vieläkö jaksan kymmenen vuotta tässä kuluttaa aikaani?
Kokemuksia?
Kommentit (55)
Onhan se iso ja ikävä läheisriippuvuus, jos ei itseään kunnioita.
Onko se itsekunnioitusta että joutuu muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon toiselle puolelle kaupunkia?
Teistä on varmasti ihanaa pilata lasten elämää.
Mikä teidän avioliitosta tekee noin huonon?
Kukaan järkevä, itseään kunnioittava ihminen ei jää asumaan vihaamansa ihmisen kanssa. Ihan turha perustella taloudellisella tilanteella. Jos on työ ja urakin niin kyllä pärjää. Jokainen päivä huonossa liitossa on menetetty mahdollisuus saavuttaa jotain parempaa. Teidän talossa ei asu yhtään onnellista ihmistä. Pilaatte tuolla myös lastenne lapsuuden ja sillä on vaikutusta heidän loppuelämään. Kylmässä tunneympäristössä ei kehity normaaleja aikuisia. Tiedän kokemuksesta kun olen itse kasvanut sellaisessa perheessä. Lapset huomaavat aina kaiken, et voi peitellä heiltä mitään.
Itsetuhoista käyttäytymistä, itsen sabotointia.
Ja lisäksi opetat lapsillesi että vaihdantaan perustuva feikki avioliitto ja läheisriippuvuuteen perustuva patologinen suhde on normaalia.
älä sitten ihmettele ja sure kun lapsesi tekevät huonoja valintoja, itsehän heille opetit.
Tai vielä pahempaa, jollei heillä ole jo nyt mielenterveyden ongelmia, varmaankin on, niin siitä tulee syvenevä kierre, huumeriippuvuuksia, ja itsemurhia.
Oma syysi.
Vierailija kirjoitti:
Onko se itsekunnioitusta että joutuu muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon toiselle puolelle kaupunkia?
Oletko siis lokkeillut toisen rahoilla ja käyttänyt puolisoasi hyväksi oman elintasosi nostamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän avioliitosta tekee noin huonon?
Mies ei suostu enää maksamaan kaikkea vaan vaatii minun osallistuvan kustannuksiin
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Tuosta kärsii jo lapsetkin.
Eikä kärsi. Ei minua olisi voinut vähempää kiinnostaa miten vanhempani suhtautuvat toisiinsa kunhan arki toimii ja on ennakoitavissa.
Hae apuasi omaan sairauteesi, nimittäin läheisriippuvuuteen. Käännä ja pidä huomio itsessäsi. Sun kumppani on mitä on. Pelasta itsesi, niin vain sitä kautta voivat lapsetkin pelastua. Yllärinä voi olla että puoliso menee hoitoon ja sitten yhdessä parihoitoon ja suhdekin jopa saataa yllätystapauksessa pelastua.
Nyt ensin apua itsellesi. Heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Tuosta kärsii jo lapsetkin.
Eikä kärsi. Ei minua olisi voinut vähempää kiinnostaa miten vanhempani suhtautuvat toisiinsa kunhan arki toimii ja on ennakoitavissa.
Valetta. Kiellät mitä olet kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Onko se itsekunnioitusta että joutuu muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon toiselle puolelle kaupunkia?
On, jos silloin pystyy katsomaan itseään peiliin ja sanomaan, että olen hyvä äiti.
Talo myyntiin. Kai sitä työ ja ura pysyy vaikka muuttaa? Hä? Lapsi sopeutuu pakosta uuteen koulupiiriin. Jos ei mahdollista pysyä samassa koulussa.
Olette vapaaehtoisesti valinneet toisenne. Hankkikaa suhteellenne apua.
Rahakin on energiaa. Lopulta tuollainen elämä tulee todella kalliiksi.
Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Tuosta kärsii jo lapsetkin.
Eikä kärsi. Ei minua olisi voinut vähempää kiinnostaa miten vanhempani suhtautuvat toisiinsa kunhan arki toimii ja on ennakoitavissa.
Ja minkälaisen parisuhteen olet löytänyt aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarina muistuttaa ystäväni tarinaa. Niin kauan kuin muistan, ystäväni on haukkunut minulle miestään. Seksiä heillä ei ole varmaankaan lasten syntymän jälkeen. Ystäväni on onnellinen vain silloin, kun hänen miehensä on eri osoitteessa kuin hän (heillä on siis talviasuttava mökki). En ymmärrä miksi he eivät eroa. Mutta luulen että ystävälleni naimisissaolo on jonkinlainen statusjuttu. Eli hän on mieluummin naimisissa kuin eronnut, vaikkakin inhoaa miestään ja ei halua olla tämän kanssa juurikaan tekemissä. En vaan ymmärrä.
Minullakin on tällainen nainen tuttavapiirissäni. En ymmärrä miksi ei ole sitä eroa jo ottanut. Seksiä on ehkä kaksi kertaa vuodessa, nainen inhoaa miestään, eikä halua viettää hänen kanssaan aikaa. Toinen lapsistakin oireilee jo, mutta on alkanut lääkitä lasta.
Erotkaa. Tuosta kärsii jo lapsetkin.