Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka ovat ystäviä vain kun menee huonosti
11.04.2026 |
Oletteko kohdanneet tämän. Lohduttavat, kuuntelevat ja auttavat, mutta auta armias kun asiat sulla alkaa mennä hyvin, saat elämäsi kuntoon ja olet esim. terveempi kuin he. Ystävyys loppuu siihen ja alkaa kateus ja kritiikki. Omaa pahaa oloa aletaan purkamaan toiseen. Ystävyyttä on viime aikoina kyllä punnittu, kun olen saanut elämäni kuntoon. Luulin, että ystävä olisi onnellinen puolestani, mutta ei.
Kommentit (66)
Tämä mun entinen ystäväni myös oikein aina mehustelee muiden vaikeuksilla ja ongelmilla. Tajusin tämänkin juuri. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä mun entinen ystäväni myös oikein aina mehustelee muiden vaikeuksilla ja ongelmilla. Tajusin tämänkin juuri. Ap
Ehkä hän on peruskateellista ihmistyyppiä, joka vähän häpeääkin piirrettään. Kateuteen ei tepsi muu kuin ympäröidä itsensä ihmisillä, joilla menee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri, joka päinvastoin kaataa omat ongelmansa jatkuvasti niskaani. Tunnen olevani hänen oma ongelmajätekaatopaikkansa ja ilmainen terapeuttinsa. Olen kiitollinen niistä ystävistäni, joka päin vastoin kuuntelevat.
Muistatko itse olla aktiivinen, etkä vain odota saavasi jotain huomiota osaksesi. Oli se sitten vaikka kaatopaikkana olemista.
Se on vähän haastavaa, kun toinen vie kaiken tilan ja ilmankin huoneesta. Kaatopaikkana oleminen ei minun mielestäni ole kylläkään huomion saamista, aika erikoinen tulkinta. Jotenkin tuntuu, että yrität vain ärsyttää.
Olen ratkaissut tämään ns. ystäväongelman sillä lailla, että keskityn muihin ystävyyssuhteisiin, joissa on aitoa vastavuoroisuutta. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri, joka päinvastoin kaataa omat ongelmansa jatkuvasti niskaani. Tunnen olevani hänen oma ongelmajätekaatopaikkansa ja ilmainen terapeuttinsa. Olen kiitollinen niistä ystävistäni, joka päin vastoin kuuntelevat.
Muistatko itse olla aktiivinen, etkä vain odota saavasi jotain huomiota osaksesi. Oli se sitten vaikka kaatopaikkana olemista.
Se on vähän haastavaa, kun toinen vie kaiken tilan ja ilmankin huoneesta. Kaatopaikkana oleminen ei minun mielestäni ole kylläkään huomion saamista, aika erikoinen tulkinta. Jotenkin tuntuu, että yrität vain ärsyttää.
Olen ratkaissut tämään ns. ystäväongelman sillä lailla, että keskityn muihin ystävyyssuhteisiin, joissa on aitoa vastavuoroisuutta. :-)
Samoin, minä en myöskään jaksa ystävyyssuhteita joissa toisellle ollaan vaan kaatopaikkana, pitää olla vastavuoroista todellakin. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset yleensä samaistu menestyjien kanssa, eikä toisinpäin?
Ehei, on olemassa sellainen ihmistyyppi, jolla on aina pitkäaikainen "ystävä". Sillä pitkäaikaisella ystävällä menee tavalla tai toisella huonosti.
Lähipiirissäni on tällainen henkilö, joka käyttää tätä ystäväänsä korostaakseen omaa paremmuuttaan. Hän kertoo aina ystävänsä "kuulumiset" tutuilleen ja koko suvulle erittäin negatiiviseen sävyyn.
Ja vielä vitsailee siitä miten surkealla tavalla tämä "ystävä" onkaan hoitanut asiansa kun hänellä menee niin kurjasti.
Olen seuraillut tilannetta vuosia ja todennut, että ainut syy "ystävyyteen" ja jatkuvaan yhteydenpitoon täytyy olla se, että näitä vitsejä ja juttuja saa sitten kertoilla muille ja pönkittää siten omaa haurasta egoaan.
En ole koskaan kuullut tästä "ystävästä" yhtään mitään positiivista tai edes neutraalia tiedonantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tuosta. Minä vetäydyn kun menee huonosti tai sairastun. En käy enää missään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä mun entinen ystäväni myös oikein aina mehustelee muiden vaikeuksilla ja ongelmilla. Tajusin tämänkin juuri. Ap
Projisoi omia epävarmuuksiaan muihin ihmisiin, eikä välttämättä edes itse tiedosta asiaa. Osa näin toimivista on persoonallisuushäiriöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset yleensä samaistu menestyjien kanssa, eikä toisinpäin?
Ehei, on olemassa sellainen ihmistyyppi, jolla on aina pitkäaikainen "ystävä". Sillä pitkäaikaisella ystävällä menee tavalla tai toisella huonosti.
Lähipiirissäni on tällainen henkilö, joka käyttää tätä ystäväänsä korostaakseen omaa paremmuuttaan. Hän kertoo aina ystävänsä "kuulumiset" tutuilleen ja koko suvulle erittäin negatiiviseen sävyyn.
Ja vielä vitsailee siitä miten surkealla tavalla tämä "ystävä" onkaan hoitanut asiansa kun hänellä menee niin kurjasti.
Olen seuraillut tilannetta vuosia ja todennut, että ainut syy "ystävyyteen" ja jatkuvaan yhteydenpitoon täytyy olla se, että näitä vitsejä ja juttuja saa sitten kertoilla muille ja pönkittää siten omaa haurasta egoaan.
En ole koskaan kuullut tästä "ystävästä" yhtään mitään positiivista tai edes neutraalia tiedonantoa.
Mimulla on lähipiirissäni juuri tällainen henkilö. Tajusin sen hiljattain, että hän on käyttänyt minua oman egonsa pönkittämiseen. Kun aloin epäillä, että hän on juorunut vaikeuksistani muille henkilöille, niin otin välittömästi etäisyyttä häneen. En vain ihan ymmärrä miksi minun kauttani täytyy pönkittää yhtään mitään, koska tuo nainen on esimerkiksi urallaan varsin menestynyt ja on muutenkin pärjäävä. Osti juuri yksin perheasunnon pääkaupunkiseudulla. Luulisi, että olisi hyvä itsetunto, näköjään ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri, joka päinvastoin kaataa omat ongelmansa jatkuvasti niskaani. Tunnen olevani hänen oma ongelmajätekaatopaikkansa ja ilmainen terapeuttinsa. Olen kiitollinen niistä ystävistäni, joka päin vastoin kuuntelevat.
Muistatko itse olla aktiivinen, etkä vain odota saavasi jotain huomiota osaksesi. Oli se sitten vaikka kaatopaikkana olemista.
Se on vähän haastavaa, kun toinen vie kaiken tilan ja ilmankin huoneesta. Kaatopaikkana oleminen ei minun mielestäni ole kylläkään huomion saamista, aika erikoinen tulkinta. Jotenkin tuntuu, että yrität vain ärsyttää.
Olen ratkaissut tämään ns. ystäväongelman sillä lailla, että keskityn muihin ystävyyssuhteisiin, joissa on aitoa vastavuoroisuutta. :-)
Kyllä on sellainenkin ihmistyyppi, joka saa siitä jotain itselleen, kun on eräänlaisena tukijana toiselle. Mutta ehkä olet vain liian tylsä ihminen sille, joka ottaa sitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia tuttuja kyllä on, jotka ovat yhteyksissä kun heillä menee huonosti. Sitten kun menee paremmin niin on tärkeämpääkin tekemistä kun minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset yleensä samaistu menestyjien kanssa, eikä toisinpäin?
Ehei, on olemassa sellainen ihmistyyppi, jolla on aina pitkäaikainen "ystävä". Sillä pitkäaikaisella ystävällä menee tavalla tai toisella huonosti.
Lähipiirissäni on tällainen henkilö, joka käyttää tätä ystäväänsä korostaakseen omaa paremmuuttaan. Hän kertoo aina ystävänsä "kuulumiset" tutuilleen ja koko suvulle erittäin negatiiviseen sävyyn.
Ja vielä vitsailee siitä miten surkealla tavalla tämä "ystävä" onkaan hoitanut asiansa kun hänellä menee niin kurjasti.
Olen seuraillut tilannetta vuosia ja todennut, että ainut syy "ystävyyteen" ja jatkuvaan yhteydenpitoon täytyy olla se, että näitä vitsejä ja juttuja saa sitten kertoilla muille ja pönkittää siten omaa haurasta egoaan.
En ole koskaan kuullut tästä "ystävästä" yhtään mitään positiivista tai edes neutraalia tiedonantoa.
Kerron nyt vielä hiukan tarkemmin, eli tässä on siis kyseessä ystävykset, jotka ystävystyneet lapsena.
Onnekkaammin elämässään pärjännyt on koulutettu ja varakas ja myös puoliso on varakas. Lapsensa ovat pärjänneet hyvin elämässään.
On varaa sijoituksiin, harrastuksiin, matkusteluun, fine diningiin, designiin, merkkivaatteisiin, sisustus ja puutarhasuunnittelijaan, sekä juhlien järjestelyyn milloin minkäkin kissanristiäisten kunniaksi.
Monenlaista epäonnea kohdannut "ystävä" on rikkinäisestä väkivaltaisesta kasvuympäristöstä huolimatta aikanaan ahkerasti opiskellut ja korkeasti koulutettu, mutta jäänyt jo kohtalaisen nuorena sairaseläkkeelle terveyshuolien takia.
Onnettomuutta on tuonut monenlaiset sairastumiset, lasten monet sairaudet ja epävakaa väkivaltainen puoliso ja lopulta avioero. Tämä "ystävä" elää köyhyysrajalla ja on menettänyt moneen kertaan luottotietonsa.
Yleinen vitsailun aihe on "ystävän" ylipaino ja lihavuusleikkaukset, luottotietojen menetys ja köyhyys.
"Hihhihhih, voi kun se ystävä taas ihmetteli kun tili on taas tyhjä, sen pitäisi löytää joku rikas mies tai voittaa lotosta, hihhihhih voi sitä tuhlaria" jne.
Monta kertaa on pitänyt purra kieltä, etten alkaisi ilkeäksi ja sanoisi suoraan mitä ajattelen. Jos tuo "ystävä" todella tietäisi miten hänestä puhutaan hän ei varmasti uskoisi korviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri, joka päinvastoin kaataa omat ongelmansa jatkuvasti niskaani. Tunnen olevani hänen oma ongelmajätekaatopaikkansa ja ilmainen terapeuttinsa. Olen kiitollinen niistä ystävistäni, joka päin vastoin kuuntelevat.
Muistatko itse olla aktiivinen, etkä vain odota saavasi jotain huomiota osaksesi. Oli se sitten vaikka kaatopaikkana olemista.
Se on vähän haastavaa, kun toinen vie kaiken tilan ja ilmankin huoneesta. Kaatopaikkana oleminen ei minun mielestäni ole kylläkään huomion saamista, aika erikoinen tulkinta. Jotenkin tuntuu, että yrität vain ärsyttää.
Olen ratkaissut tämään ns. ystäväongelman sillä lailla, että keskityn muihin ystävyyssuhteisiin, joissa on aitoa vastavuoroisuutta. :-)
Kyllä on sellainenkin ihmistyyppi, joka saa siitä jotain itselleen, kun on eräänlaisena tukijana toiselle. Mutta ehkä olet vain liian tylsä ihminen sille, joka ottaa sitä tilaa.
Heh, juu, niin se varmaan on. :-D
Joskus parikymppisenä 15 vuotta sitten oli pieni pätkä työttömyyttä ja vähän sellaista pienehköä hunningolla olemista ja kaljoittelua, mutta ei mitenkään elämää kokonaan raiteiltaan vievää, ja siitä selvittiin. Oli yksi kaveri noihin aikoihin, jonka kanssa vietettiin samankaltaista elämää. Sitten tuli se hetki, jolloin sain töitä ja elämäni normaaliksi, niin kaverilla alkoi jotenkin ikävä asenne minua kohtaan. Että olen jokin yhteiskunnan lammas ja ihan samanlainen kuin kaikki tylsät normaalit ihmiset. Sitten kun piti vielä joskus suunnitella jotain, niin hän sanoi, että eikös sulla ollu niitä töitäs. En jaksanut sitä kaveruutta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulla oli tällainen kaveri. Perui tapaamisia ja ei ehtinyt nähdä, mutta jos mulla oli asiat huonosti niin heti oli aikaa samana päivänä tulla "tueksi" eli varmaan juoruja kalastelemaan.
Nykyään mulla menee hyvin ja toimin kuten hänkin, että en priorisoi tapaamisiamme lainkaan. Kerran peruin tapaamisen kuten hänkin aina tekee, ja hän suuttui ja raivosi minulle viesteillä. Sanoin etten jaksa hän kiukutteluaan ja en ole sen jälkeen pitänyt yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt tuollaiset ystävät pois. Ollaan kärppänä kuuntelemassa, kun on joku huoli, mutta ei iloita kanssani hyvistä käänteistä. Eihän tuo ole ystävyyttä. Korjatkoon itse elämänsä kuntoon.
Miksi haluat riistää heiltä sen pienen ilon että omien vaikeuksiensa keskellä pystyi olemaan avuksi toiselle ja tunsi hetken olevansa tarpeellinen.
Kellä onni, sen kätkeköön. Vanha sanonta joka kertoo siitä kuinka kateellisia ystävät voivat olla. Kun rupeaa menemään paremmin niin ei kannata laveilla jos kaverilla menee edelleen kurjasti. Ole tälläisen kaverin tukena nyt kun sulla menee paremmin. Terveet rajat kumminkin niin ettet jää jätesäiliön virkaan jolle kaadetaan niskaan vaan ne kaikki ikävät asiat. Jos ystävyys on perustunut kurjuuksien jakamiseen niin tämä kaveruus on sitten tullut tien päähän kun toisella menee paremmin eikä ole enää asioita mistä valittaa.
He auttoivat sinua ja nyt vuorostaan tarvitsevat tukea. Mikä ongelma?
Autan, jos apua tarvitaan, mutta omista ongelmista en jaksa puhua.
Pakkohan se on vähän unohtaa jos on saanut omaa elämää parempaan kuntoon. Miksi haluaisin kuunnella päivästä toiseen valitusta ja negatiivista urputusta. Sehän vain veisi takaisin huonoihin sfääreihin. Ikävää, etteivät jotkut kykene kasvamaan ihmisenä. -eri