Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (238)
Terveisiä Englannista. Meillä poika potkii palloa kavereiden kanssa, useamman kerran viikossa. . Oli se joukkueessakin vähän aikaa, mutta ei se napannut. Nykyään se soittaa kitaraa ja laulaa kuorossa. Tuntuu nauttivan varsinkin esiintymisreissuista, vaikkei ne edes kovin kaukana ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Miksi te ette järjestä niille lapsillenne sitä jalkapalloa kahdesti viikossa liikunnan ilosta? Kenen se pitäisi tehdä? Kuinka vaikeaa se on? Jos kerran kysyntää olisi, niin mistä kiikastaa. Katson tästä olohuoneen ikkunasta yhtä täysin tyhjää koulun kenttää. Eipä näy liikunnan ilosta ketään tekemässä mitään.
Kyllä me ollaan lasten kanssa touhuttu ja liikuttu, puistoiltu ja palloiltu.
Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että ne kaikki muut lapset olivat siellä joukkueissa ja ohjatuissa harrastuksissa harjoittelemassa... On täysin eri asia olla vanhempiensa kanssa kuin muiden lasten kanssa pelailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Miksi te ette järjestä niille lapsillenne sitä jalkapalloa kahdesti viikossa liikunnan ilosta? Kenen se pitäisi tehdä? Kuinka vaikeaa se on? Jos kerran kysyntää olisi, niin mistä kiikastaa. Katson tästä olohuoneen ikkunasta yhtä täysin tyhjää koulun kenttää. Eipä näy liikunnan ilosta ketään tekemässä mitään.
Kyllä me ollaan lasten kanssa touhuttu ja liikuttu, puistoiltu ja palloiltu.
Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että ne kaikki muut lapset olivat siellä joukkueissa ja ohjatuissa harrastuksissa harjoittelemassa... On täysin eri asia olla vanhempiensa kanssa kuin muiden lasten kanssa pelailemassa.
Meidän kylän pojat hommasivat yläasteikäisenä itselleen kaksi salivuoroa koripalloa varten. Ihan omin nokkinensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Miksi te ette järjestä niille lapsillenne sitä jalkapalloa kahdesti viikossa liikunnan ilosta? Kenen se pitäisi tehdä? Kuinka vaikeaa se on? Jos kerran kysyntää olisi, niin mistä kiikastaa. Katson tästä olohuoneen ikkunasta yhtä täysin tyhjää koulun kenttää. Eipä näy liikunnan ilosta ketään tekemässä mitään.
Kyllä me ollaan lasten kanssa touhuttu ja liikuttu, puistoiltu ja palloiltu.
Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että ne kaikki muut lapset olivat siellä joukkueissa ja ohjatuissa harrastuksissa harjoittelemassa... On täysin eri asia olla vanhempiensa kanssa kuin muiden lasten kanssa pelailemassa.
Tarkoitin sitä että miksi ette kokoa samanhenkisten lasten porukkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako kukaan lapsi enää itsekseen mitään? Vai ovatko kaikki jossain seuran joukkueessa?
No kyllä meidän lapset ainakin, ei siellä soittotunneilla ole muita.
Itsekseen. Ei siis aikuisen johdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Olen niin samaa mieltä. Kilpaurheilua pitäisi tukea vähemmän ja harrastusurheilua enemmän. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja ilman lukuisia harjoituskertoja viikossa ja ilman kilpailemista.
Yllättäen ne maailman huippujalkapalloilijatkin tulevat maista, joissa lapset pelaavat ihan huvikseen yleisellä kentällä. Ei siellä ole keskiluokkaisia vanhempia hampaat irvessä kuskaamassa lapsia treeneihin 7 kertaa viikossa ja valmentajat huutamassa kentän laidalla.
Ai niin kuin Englannista, Espanjasta ja muista suurista futismaista =O Näissähän nimenomaan pyörii isojen seurojen akatemiat ja on suuri hämmästyksen aihe, jos joku nousee edes vähän alemman taso ammattilaiseksi jostain muualta, saati sitten huippufutariksi.
Kieltämättä huvikseen pelailu helpottuu huomattavasti, kun siirrytään Suomesta etelämpään, eikä ole ulkokentät jäässä monta kuukautta vuodesta, mutta kyllä kaikkialla missä futista pelataan tosissaan, harjoitellaan myös paljon jo nuoresta alkaen.
Vain noin yksi miljoonasta päätyy jalkapalloammattilaiseksi. Silti iso osa perheistä maksaa satoja euroja kuussa siitä toivosta, että juuri heidän lapsestaan tulisi ammattilainen.
Tää se monella juuri on siellä taka-ajatuksena sittrn kuitenkin. Vaikka kukaan ei sitä tietystikään myönnä.
Työkaveri jaksaa yhtenään kehua omaa poikaansa, kuinka hän on joukkueen parhaita, ei silti edustuksessa. Silti siellä puhutaan, kuinka voi päästä maajoukkueeseen (???) Ja kuinka sitä ja tätä. Puheista kuulee sen kaiun, että siellä toivotaan, että lapsi menee pitkälle ja ollaan niin ylpeitä. Toisesta lapsesta ei juuri puhuta mitään kun hän ei harrasta mitään.
Tuo oli hyvin sanottu, että keskiluokkaiset vanhemmat roudaavat hampaat irvessä lapsia kentälle, turnauksiin ym. Ja koko aika toivotaan, että tästä tulee lapselle ammatti! Ja perhe saa mainetta ja mammonaa..Tyyliin...ainakin siltä se kuulostaa..
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako kukaan lapsi enää itsekseen mitään? Vai ovatko kaikki jossain seuran joukkueessa?
Nykyään rallikuskiksikin tullaan karting-kilpailujen kautta. Ennen tulevat rallitähdet harjoittelivat ajamista itsekseen peltoautoilla kotitilojensa mailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Olen niin samaa mieltä. Kilpaurheilua pitäisi tukea vähemmän ja harrastusurheilua enemmän. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja ilman lukuisia harjoituskertoja viikossa ja ilman kilpailemista.
Yllättäen ne maailman huippujalkapalloilijatkin tulevat maista, joissa lapset pelaavat ihan huvikseen yleisellä kentällä. Ei siellä ole keskiluokkaisia vanhempia hampaat irvessä kuskaamassa lapsia treeneihin 7 kertaa viikossa ja valmentajat huutamassa kentän laidalla.
Juu mutta ei Suomen raharuhtinaat halua, että heidön pilttinsä joutuisivat kilpailemaan k*yhien kanssa. Pay to win! Veronmaksajien rahoilla mieluiten, tietty!
Nyt jo entisenä valmentajana voin sanoa, että suomalaiset haluavat lapsensa menestyvän, mutta sen eteen ei pitäisi tarvita tehdä työtä. Siis voittaa ilman harjoittelemista. Sitä vanhemmat kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri katsoin muodostelmaluistelun. Suomessa siihen on todella panostettava, jos haluaa huipulle. Sitten tulee joku hullu Penttinen, joka pilaa nuorten elämän. Team Unique pillahteli itkuun, kun taas Rockettes munasi yhtä pahasti ja oli vähän surkeana, mutta kesti pettymyksen ihan eri tavalla.
Ratsastuksessakin on ihan sairas hierarkia. En tiedä mitään urheilulajia, jossa huipulla olisi kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri katsoin muodostelmaluistelun. Suomessa siihen on todella panostettava, jos haluaa huipulle. Sitten tulee joku hullu Penttinen, joka pilaa nuorten elämän. Team Unique pillahteli itkuun, kun taas Rockettes munasi yhtä pahasti ja oli vähän surkeana, mutta kesti pettymyksen ihan eri tavalla.
Ratsastuksessakin on ihan sairas hierarkia. En tiedä mitään urheilulajia, jossa huipulla olisi kivaa.
Minä tiedän montakin, rahaa virtaa seitsemän numeroisia lukuja vuodessa ja starat ovat fanien palvonnan kohteena. Mikäs sen hauskempaa kuin tehdä harrastustaan työkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Olen niin samaa mieltä. Kilpaurheilua pitäisi tukea vähemmän ja harrastusurheilua enemmän. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja ilman lukuisia harjoituskertoja viikossa ja ilman kilpailemista.
Yllättäen ne maailman huippujalkapalloilijatkin tulevat maista, joissa lapset pelaavat ihan huvikseen yleisellä kentällä. Ei siellä ole keskiluokkaisia vanhempia hampaat irvessä kuskaamassa lapsia treeneihin 7 kertaa viikossa ja valmentajat huutamassa kentän laidalla.
Tämä ei ole kyllä ihan totta. Olen kuunnellut Yle areenasta jalkapallounelmia tms podcastiä semmoisesta kiinnostuneen poikani kanssa ja siitä käy ilmi että esim Brasiliassa ja Afrikassa 4-5-vuotiaana pelataan kaduilla höntsää, mutta sitten 6v eteenpäin muutetaan seurojen jalkapalloakatemioihin asumaan tai matkustetaan 2h suuntaansa että pääsee parempiin treeneihin. Ne, joista tulee jotain, on systemaattisen opetuksen parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani oli taitava eräässä ylsilöurhelulajissa, harrasti sitä vuosia ja ilolla,. Sitten alettiin painostamaan kilpailemaan. Ja kilpailuja olisi ollut ympäri maata. Lopetti koko hienon lajin, koska ei kokenut kilpailemista omakseen.
Lapsena pelasin kavereitten kanssa pihafutista. Hauskaa oli, mutta joskus olisin halunnut, että harjoitellaan ihan tosissaan jotain kikkailua. Muita ei kiinnostanut. Muut halusivat vain yhdessä oloa. Näin oli muissakin harrastuksissa. Mitään ei harrastettu niin, että olisi kehittynyt. Harrastuksiin mentiin siksi, että pääsee kotoa jonnekin. Olinko sitten ainoa kunnianhimoinen? Siirryinkin sitten juoksemiseen purkamaan energiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako kukaan lapsi enää itsekseen mitään? Vai ovatko kaikki jossain seuran joukkueessa?
No kyllä meidän lapset ainakin, ei siellä soittotunneilla ole muita.
Itsekseen. Ei siis aikuisen johdolla.
Tässä oli kyse joukkueista ja seuroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako kukaan lapsi enää itsekseen mitään? Vai ovatko kaikki jossain seuran joukkueessa?
No kyllä meidän lapset ainakin, ei siellä soittotunneilla ole muita.
Itsekseen. Ei siis aikuisen johdolla.
Tässä oli kyse joukkueista ja seuroista.
Ja kyllähän noissa soittoharrastuksissa aika paljon harrastetaan itsekseen. Soittotunti on kerran viikossa, ja kuutena päivänä viikossa harjoitellaan itsekseen.
Naurettavaa edes laittaa lapsia tasoryhmiin. Kenestäkään heistä ei tiedä minkälainen urheilija on 16-vuotiaana. Vasta tuossa 16-vuotiaiden iässä karsiutuu ne lahjakkaat ja nämä, vaikkakin koko lapsuutensa kilpatason treeneissä juosseet, jäävät auttamattomasti jalkoihin.
Liikunnan tulisi lapsuudessa olla monipuolista, lahjakkaat kyllä nousevat esiin myöhemmällä iällä, jos nyt ei lasketa balettitanssijaa tai taitoluistelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri katsoin muodostelmaluistelun. Suomessa siihen on todella panostettava, jos haluaa huipulle. Sitten tulee joku hullu Penttinen, joka pilaa nuorten elämän. Team Unique pillahteli itkuun, kun taas Rockettes munasi yhtä pahasti ja oli vähän surkeana, mutta kesti pettymyksen ihan eri tavalla.
Ratsastuksessakin on ihan sairas hierarkia. En tiedä mitään urheilulajia, jossa huipulla olisi kivaa.
Saan näppyjä termistä tavoitteellinen harrastus... kaikki hauskuus katoaa ja tilalle tulee äärimmäisen suorittaminen.
Tässä Kuopion maakunnassa tehtiin tasoryhmät jo 7v kohdalla. Paremmassa oli kaikki koutsien ja koutsien kavereiden penskat ja pari näppärämpää poikaa. Juuri aloittaneet ja kömpelömmät laitettiin toiseen porukkaan. Ekassa turnauksessa ei huonompien porukalle ollut edes valmentajaa kun niiden omat pojat pelasi toisella kentällä. No nämä huonommat hävis pelinsä Jipolle 18-1 eikä yhtään toimihenkilöä näkynyt edes pelin jälkeen kopilla. Minä kävin menin sitten pelin jälkeen rivi-isukkina lätkäopeilla koppiin ohjeistamaan poikia mitä pitäis tehdä kun parin tunnin päästä on toinen. Haukuin kyllä joukkueen toimihenkilöt pystyyn saman tien ja olen edelleen sitä mieltä, että oli syytäkin. Olin varmaan juuri sellainen ikävä vanhempi joka puuttui seuran toimintaan vaikka ei edes ymmärrä jalkapallosta mitään.
Tavallaan hauskinta on, että yksi näistä 'huonommista' pojista muutti pian pois ja siirtyi toiseen seuraan. Oli mukana junnujen maajoukkueissa ja pelaa nyt miesten SM-sarjaa.