Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko jakaa jos halutaan saada parhaiten kehittyvät pelaamaan ja kehittymään.
Nykyaikaan kuuluu kilpailu, jo ihan pienestä alkaen on harjoiteltava tosissaan jos haluaa maailman kärkeen.
Tämä justiinsa, kuka 8 vuotiaana edes tajuaa tuollaisia asioita, jos ei aikuinen sitä tuputa. Nimenomaan lapsi haluaa HARRASTAA eikä kilpailla. Pitäköön tunkkinsa, mä en tollasta rahota enää yhtään. ap.
Mun lapset on harrastaneet futista n 6-vuotiaista alkaen ja jostain syystä ne pelit olivat kyllä heti silloin tärkeintä. Harkoista olis voinut jäädä pois, mutta peleistä ei koskaan. Ja alusta alkaen voitto niissä peleissä sai riemun aikaan. Joten vaikka vanhemmat eivät maaleja laskeneet, niin lapset kyllä laskivat.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että liian aikainen tasoryhmittely ei ole hyvä. Sen sijaan on hyvä, jos innokkaimmille annetaan mahdollisuus treenata halutessaan enemmän ja tarvittaessa vaikka siirtyä vanhemman ikäluokan kanssa treenaamaan ja pelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko jakaa jos halutaan saada parhaiten kehittyvät pelaamaan ja kehittymään.
Nykyaikaan kuuluu kilpailu, jo ihan pienestä alkaen on harjoiteltava tosissaan jos haluaa maailman kärkeen.
Tämä justiinsa, kuka 8 vuotiaana edes tajuaa tuollaisia asioita, jos ei aikuinen sitä tuputa. Nimenomaan lapsi haluaa HARRASTAA eikä kilpailla. Pitäköön tunkkinsa, mä en tollasta rahota enää yhtään. ap.
Mun lapset on harrastaneet futista n 6-vuotiaista alkaen ja jostain syystä ne pelit olivat kyllä heti silloin tärkeintä. Harkoista olis voinut jäädä pois, mutta peleistä ei koskaan. Ja alusta alkaen voitto niissä peleissä sai riemun aikaan. Joten vaikka vanhemmat eivät maaleja laskeneet, niin lapset kyllä laskivat.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että liian aikainen tasoryhmittely ei ole hyvä. Sen sijaan on hyvä, jos innokkaimmille annetaan mahdollisuus treenata halutessaan enemmän ja tarvittaessa vaikka siirtyä vanhemman ikäluokan kanssa treenaamaan ja pelaamaan.
Sehän tavallaan juuri on, että lapsia kiinnostaa voittaminen, ja hyvin monia lapsia kiinnostaa voittaminen hinnalla millä hyvänsä. Aikuisten vain nimenomaan ei pitäisi lähteä tuohon.
Itse olen kortteliliigassa nähnyt näitä 7-vuotiaiden joukkueita, joihin on haalittu pari vuotta vanhempia vahvistuksia, ja joita joku isävalmentaja oikein kannustaa pelaamaan aggressiivisesti itseään puolta kevyempiä vastaan. Nuori tuomari ei uskalla haastaa isävalmentajaa, ja väistämättä kohta muutama lapsi satuttaa itsensä. Sitten aggressiivisen isän joukkue voittaa 20-0 ja juhlitaan kuin Mestarien liigassa.
Tiedän muutamankin kevyen ja taitavan lapsen lopettaneen jalkapallon tällaisten kohtaamisten vuoksi. Eli sikäli kyllä jonkinlainen tasoryhmittely olisi tarpeen myös siellä peleissä. Pikkukoululaisissa kun on hurjia kokoeroja. Mutta usein voittamisen tahto on voimakkaampi kuin tasaveroisten pelien järjestämisen tahto.
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Vanhemmilla on oikeus päättää omasta rahankäytöstään. Meillä boikotoidaan kaikkia joukkuelajeja (jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, yms) juuri siksi koska noissa lajeissa vallitsee toksinen ilmapiiri. Vanhemmat kilpailevat keskenään siitä, kenen lapsi on lahjakkain. Ja heikkolahjaisten lasten vanhemmat uhriutuvat. "Lapsilta tapetaan liikunnan ilo." Joo, meidän lapset ei pelaa tuollaisten tappajien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Uhriutuminen on muotia. Lasten puolesta uhriutuminen on hyvä keino kiillottaa omaa kulissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Noi on käsittämättömiä suruja. Miltä tuntuu olla maailmanparantaja ilman mitään taitoja ja keinoja?
On se kumma, ettei mistään saisi keskustella sun mielestä, koska aina jollain toisella on asiat huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Noi on käsittämättömiä suruja. Miltä tuntuu olla maailmanparantaja ilman mitään taitoja ja keinoja?
On se kumma, ettei mistään saisi keskustella sun mielestä, koska aina jollain toisella on asiat huonommin.
Olen eri, mutta kyllä munkin mielestäni tässä kohussa oli vähän kyse ensimmäisen maailman ongelmasta.
Kuopiossa, kuten muissakin saman kokoluokan futiskaupungeissa, on laajalti sitä ruohonjuuritason toimintaa, jossa kaikki pelaa. Jos on pakko hakeutua siihen kilpailullisimpaan porukkaan niin pienenä kuin mahdollista, niin sitten ei pidä ihmetellä että hei, täällä pistetään lapset tasoryhmiin. Sitähän ne vanhemmat sieltä juuri hakevat, mahdollisimman kilpailullista ja niin sanotusti tasokasta toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuon takia ne lapset onkin hyvä jakaa tasojoukkueisiin. Hauskanpitoa niille jotka sitä enemmän kaipaa ja kovempaa peliä tosissaan pelaaville. Molempien joukkueiden pelaajat saa tasonsa mukaista peliaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Uhriutuminen on muotia. Lasten puolesta uhriutuminen on hyvä keino kiillottaa omaa kulissia.
Mitä uhriutumista tässä aloituksessa oli. Miten anonyymipalstalla kiillotetaan omaa kulissia? Mitä oikein tarkoitat negatiivisella ja pirullisella heitollasi?
Onko sulla kenties paha olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika höntsäili kavereidensa kanssa. Pelailivat jalkapalloa, sählyä, koripalloa, jääkiekkoa, tekivät majoja lähimetsässä yms. Mutta tuosta on melkein 20 vuotta. Ei ole notkunut missään kauppakeskuksissa tai ryypiskellyt vaikka ei ole ollut mitään ohjattuja harrastuksia. Tuo kun tuntuu olevan monen vanhemman pelko niin väsytetään lapset harrastuksilla etteivät olisi pahanteossa.
Kun oli pienempi niin yhdessä perheenä ulkoiltiin, käytiin pelailemassa, pyöräiltiin. Lapsi tykkäsi myös soitella rumpuja ja piirrellä. Hänellä oli myös aikaa ihan vain olla. Teininä myös pelaili tietokoneella. Ei ollut sekään mikään ongelma. Ihan tuli liikkuvainen ja fiksu ihminen hänestä. Nykyään käy salilla ja soittelee kitaraa ja pianoa. Minusta ns.taiteelliset harrastukset myös tärkeitä. Aina jankataan että harrastuksien pitäisi olla urheilua.
Ihan oma vika. Miksi laitatte lapsenne tuollaisiin harrastuksiin? Kokeilkaa vaikka karatea. Saa potkia ja treenata niin vähän tai paljon kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes on mitään tasoryhmiä lapsille? Mun mielestä ryhmät pitäisi jakaa harjoitusmäärien mukaan, vaikka 1-4, joilla olis vastaavasti 1-4 harjoitukset viikossa. Ja vaikka 2 eniten harjoittelevaa ryhmää vaan kävisi peleissä.
Jokainen saisi valita missä ryhmässä haluaa pelata, mutta se vaatisi että harjoituksissa todella pitäisi käydä. Jos tulisi poissaoloja, vaihdettaisiin vähemmän harjoittelevaan ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes on mitään tasoryhmiä lapsille? Mun mielestä ryhmät pitäisi jakaa harjoitusmäärien mukaan, vaikka 1-4, joilla olis vastaavasti 1-4 harjoitukset viikossa. Ja vaikka 2 eniten harjoittelevaa ryhmää vaan kävisi peleissä.
Jokainen saisi valita missä ryhmässä haluaa pelata, mutta se vaatisi että harjoituksissa todella pitäisi käydä. Jos tulisi poissaoloja, vaihdettaisiin vähemmän harjoittelevaan ryhmään.
Koska ne lapset on eri tasoisia taidoiltaan ja fysiikaltaan. Jotta joukkuepeli oli mielekästä, joukkuune pelaajien pitäisi olla suunnilleen samalla tasolla, jos siellä on kovin paljon eroja niin heikomille pelaajille ei syötetä, vaikka he pääsisivätkin kentälle, syntyy joukkueen sisäistä kitkaa. Harjoitusmäärä yksistään ei takaa, että pelaajien taso olisi lähelläkään toisiaan, koska lapset kehittyy eri aikaan (biologisessa iässä voi olla jopa 6 vuoden ero tietyssä vaiheessa samanikäisten välillä), eikä muutenkaan valitettavasti kaikista tule pelaajia, vaikka kuinka paljon kävisivät harjoituksissa ja vaikka valmentaja seisoisi päällään.
Ex valkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Noi on käsittämättömiä suruja. Miltä tuntuu olla maailmanparantaja ilman mitään taitoja ja keinoja?
On se kumma, ettei mistään saisi keskustella sun mielestä, koska aina jollain toisella on asiat huonommin.
Lopeta uhriutuminen. Sinulta puuttuu suhteellisuudentaju. Lasten on pakko (kyllä, pakko) oppia jo hyvin nuorena (viimeistään 6-vuotiaana) hyväksymään normaaliin arkielämään kuuluvat pettymykset. Kuten se, että aina ei saa mitä haluaa. Aina ei pääse treenaamaan sitä urheilulajia mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Uhriutuminen on muotia. Lasten puolesta uhriutuminen on hyvä keino kiillottaa omaa kulissia.
Mitä uhriutumista tässä aloituksessa oli. Miten anonyymipalstalla kiillotetaan omaa kulissia? Mitä oikein tarkoitat negatiivisella ja pirullisella heitollasi?
Onko sulla kenties paha olo?
Sinulla on selvästi paha olo, koska ahdistut heti kun tuo toksinen muoti-ilmiö (uhriutuminen) otetaan puheeksi. Sinulla on selvästi paha olo, koska hyökkäät muiden kirjoittajien kimppuun. Mitä kuvittelet saavuttavasi tuolla solvaamisella? Siis muuta kuin sen, että paljastat oman typeryytesi ja taustasi (entinen koulukiusaaja).
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma vika. Miksi laitatte lapsenne tuollaisiin harrastuksiin? Kokeilkaa vaikka karatea. Saa potkia ja treenata niin vähän tai paljon kuin haluaa.
Lapselta kysyttiin haluaisko harrastaa jotakin ja silloin törmättiin tähän että uusia pelaajia haetaan. Luuletko että kaikilla paikkakunnilla on harrastuksia tuon ikäisille pilvin pimein? Ja lopullisen päätöksen teki lapsi itse. Juuri kun oli alkanut tutustua ryhmään se hajoitettiin.
Toinen lapsistani harrasti aiemmin judoa ja tykkäsi. ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso suru? Ei ole todellista. Miten hitossa ihmiset ovat kautta historian selvinneet kuolemista, nälänhädistä, kulkutaudeista, köyhyydestä, sairauksista, vararikoista, sodista? Ja nyt jos pilttisi ei pääse johonkin edistyneiden ryhmään, se on perheelle iso suru? Ja Yle vielä tekee aiheesta lehtijutun?
Uhriutuminen on muotia. Lasten puolesta uhriutuminen on hyvä keino kiillottaa omaa kulissia.
Mitä uhriutumista tässä aloituksessa oli. Miten anonyymipalstalla kiillotetaan omaa kulissia? Mitä oikein tarkoitat negatiivisella ja pirullisella heitollasi?
Onko sulla kenties paha olo?
Sinulla on selvästi paha olo, koska ahdistut heti kun tuo toksinen muoti-ilmiö (uhriutuminen) otetaan puheeksi. Sinulla on selvästi paha olo, koska hyökkäät muiden kirjoittajien kimppuun. Mitä kuvittelet saavuttavasi tuolla solvaamisella? Siis muuta kuin sen, että paljastat oman typeryytesi ja taustasi (entinen koulukiusaaja).
Niin, kuka solvasi ensin? Nimenomaan kaikki palaute otetaan nykään UHRIUTUMISENA. Mistään epäkohdasta ei saisi sanoa.
edellinen.
ps: Parempaa kiusaamista varmaan.
Kyllä tuo artikkeli oli ihan puhdasta uhriutumista. Ei mitään muuta kuin ikivanha "ajatelkaa edes lapsia!" -ajattelutapa.
Joukkuelajin harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Lapsella ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta vaatia muita ihmisiä (vanhempia tai yhteiskuntaa) maksamaan jalkapalloharrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin poikani sirkuskouluun. Harkat kahdesti viikossa. Esiintymiset aina kauden päätteeksi. Ehtii käydä kerran viikossa myös vapaapalokunnassa ja judossa.
Vapaapalokunnassa oppii johtamaan, sirkuksessa esiintymään ja judo ylläpitää kuntoa. Judoa voi harrastaa tai olla harrastamatta niin paljon kuin haluaa. Kerran viikossa tai joka toinen päivä.
Nyt lukioikäisenä näkee, että valinta kannatti. Ainoa mitä valitsin hänelle, oli lopulta se, että hän ei päässyt käsipalloon, korikseen tai fudikseen vaan sirkukseen. Tanssia hän harrasti myös hetken, mutta muut pojat kiusasi.
Muut ovat melkein kaikki lopettaneet kaikki harrastukset, koska loppujen lopuksi lukioikäisenä ei enää jakseta panostaa huonoihin yleisurheilijoihin tai palloilijoihin. Heidät on tiputettu jo tasojen valinnassa tai liian tiukalla sitoutumispakolla. Asumme myös kunnassa, jossa on paljon työttömyyttä, joten monelta on loppunut rahat tukea kilpapelaamista.
Jääkiekkoa ei ole kukaan raaskinut pelata sitten 2015-luvun.
Muuten puhu asiaa, mutta outoa tuo, että ilmeisesti päätit ettei poikasi saa pelata pallopelejä.
Lakatkaa tavoittelemasta statussymboleja ja luokkanousua. Tavoitteellisesti harrastava, rahallisia ja ajallisia panostuksia vaativa lapsi on sellainen. Mistä muusta vanhemmat muka keskenään keskustelevat? Auto (Audi vai BMW), asunto (yhdessä tasossa 140 m2, maalämpö), lemmikki (koira), työ(asiantuntija), ruoka(parsakausi alkaa), loma(ei haluaisi lentää, mutta kerran kesässä pitää päästä), lapsi(edustusjoukkueessa hirveästi hommaa, huh huh)