Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain rahastusta, ja usein ne valmentajatkaan eivät todellisuudessa pysty ihan sinne huippu-urheilijaksi ohjaamaan.
Harva valmentaja edes valmentaa samaa junnua 5 v alkaen ammattilaiseksi asti. Iän ja tason noustessa voi päästä parempaan valmennukseenkin.
Musiikin puolella pidetään itsestään selvänä, että juuri pienimmät tarvitsevat ammattitaitoisia pedagogeja, koska alussa opetellaan perusasiat, joiden päälle kaikki rakentuu.
Uskomatonta, jos urheilussa ajatellaan päinvastoin. Olen kyllä käytännössä nähnyt, miten toistaitoiset teinit vetävät esimerkiksi pienten yleisurheilukouluja, ja kaipa jokin hippaleikki luonnistuu kouluttamattomiltakin, mutta ehdottomasti valmentaja tarvitaan ja valmentajan osaaminen punnitaan juuri pienten kohdalla, jos halutaan heidän jotakin oppivan ja motivoituvan.
Ihan kustannuskysymys, jostain syystä musiikkipuolella ollaan valmiita maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vain rahastusta, ja usein ne valmentajatkaan eivät todellisuudessa pysty ihan sinne huippu-urheilijaksi ohjaamaan.
Harva valmentaja edes valmentaa samaa junnua 5 v alkaen ammattilaiseksi asti. Iän ja tason noustessa voi päästä parempaan valmennukseenkin.
Musiikin puolella pidetään itsestään selvänä, että juuri pienimmät tarvitsevat ammattitaitoisia pedagogeja, koska alussa opetellaan perusasiat, joiden päälle kaikki rakentuu.
Uskomatonta, jos urheilussa ajatellaan päinvastoin. Olen kyllä käytännössä nähnyt, miten toistaitoiset teinit vetävät esimerkiksi pienten yleisurheilukouluja, ja kaipa jokin hippaleikki luonnistuu kouluttamattomiltakin, mutta ehdottomasti valmentaja tarvitaan ja valmentajan osaaminen punnitaan juuri pienten kohdalla, jos halutaan heidän jotakin oppivan ja motivoituvan.
Ihan kustannuskysymys, jostain syystä musiikkipuolella ollaan valmiita maksamaan.
Kyllähän urheilunkin puolella ilmeisesti ollaan ainakin seuroissa valmiita maksamaan, kun tuossa edellä kehotettiin kasvamaan vanhemmaksi ja taitavammaksi, jolloin se parempi valmentaja on käytettävissä.
Aika moni junioriurheilijan vanhempi kokee olevansa systeemin lypsylehmä, kun rahat menevät sinne isompien tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys: kun jalkapallopoikien vanhemmat maksavat samoja maksuja ja tekevät talkootyönä, miksi toisille pojille annetaan enemmän peliaikaa???
Eikö lasten kohdalla pitäisi turvata kaikkien harrastaminen?
Tuo riippuu ihan joukkueen tasosta. Kiloajoukkueessa parhaat pelaa, harrastejoukkueessa kaikki pelaa.
Ja sitten on esim. Leppävaaran Pyrinnön (koris) kaltaisia seuroja joissa lapsen peliaika on kiinni siitä, paljonko lapsen vanhempi pyörittele sämpylöitä ja mokkapaloja myyntiin.
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
Surettaa kun älykkäille ei ole mitään harrastettavaa kodin ulkopuolella. Pelkästään jotain pallon heittelyä tai potkintaa tms. Valitettavasti samoin oli omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa. Eivätkä ikätoveritkaan keksineet juuri muuta kuin leikkiä sotaa tai lännenmiestä :( Jotkin ajoivat mopolla ympyrää.
Henkinen yksinäisyys on pahasta.
Ja vain yksinkertaisia sekä ns. jälkeenjääneitä suositaan harrastuksissakin. " 0 sancta simplicitaes !"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa kun älykkäille ei ole mitään harrastettavaa kodin ulkopuolella. Pelkästään jotain pallon heittelyä tai potkintaa tms. Valitettavasti samoin oli omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa. Eivätkä ikätoveritkaan keksineet juuri muuta kuin leikkiä sotaa tai lännenmiestä :( Jotkin ajoivat mopolla ympyrää.
Henkinen yksinäisyys on pahasta.
Ja vain yksinkertaisia sekä ns. jälkeenjääneitä suositaan harrastuksissakin. " 0 sancta simplicitaes !"
Meillä yksi lapsista kävi koulun shakkikerhossa.
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
Tämä olisi hyvä. Lisäksi voisi olla vuosittainen tai puolivuosittainen haku, joissa ne kalliit kilparyhmäpaikat jaettaisiin aina uusiksi. Näin voisi pitää vaikka välivuoden ja nousta takaisin kilparyhmään, jos kiinnostaisi kokeilla toista harrastusta tavoitteellisesti, tai jos perheen rahat/jaksaminen vaatisivat välivuotta. Samoin lapsi voisi kasvojaan menettämättä itse päättää, että tänä vuonna en hae, jos homma tuntuisi painostavalta. Rotaatio pyörisi aidosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa kun älykkäille ei ole mitään harrastettavaa kodin ulkopuolella. Pelkästään jotain pallon heittelyä tai potkintaa tms. Valitettavasti samoin oli omassakin lapsuudessa ja nuoruudessa. Eivätkä ikätoveritkaan keksineet juuri muuta kuin leikkiä sotaa tai lännenmiestä :( Jotkin ajoivat mopolla ympyrää.
Henkinen yksinäisyys on pahasta.
Ja vain yksinkertaisia sekä ns. jälkeenjääneitä suositaan harrastuksissakin. " 0 sancta simplicitaes !"
Ei tuo niin mustavalkoista ole. Meillä kuopus tykkää intohimoisesti jalkapallosta ja on perheen shakkimestari. Jalkapallohan on eräänlaista shakkia siinä vaiheessa, kun kaikilla pelaajilla on pallonhallintataidot kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.
Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
Kiva utopia. Jos teoriasi toimisi käytännössä, niin se olisi jo käytössä. Jos olet koskaan seurannut lapsia, yhtään missään, niin olet varmasti havainnut että lapsilla on luontainen halu ja pyrkimys jonkinlaiseen kilpailuun. Tai no, tän päivän mukulat ei taida enää kisata kuin siinä, kenellä ryhti on kaikkein pa*kin 15 ikävuoteen mennessä, kun löhötään sohvalla kännykän/pädin kanssa.
Anyway, se pointti on siinä, että nuo höntsä-ryhmät väistämättä tuppaavat kuolemaan pois. Ensinnäkin niistä siirtyy alkuun pois ne, joilla on vahvin kilpailuvietti ja jotka haluavat kehittyä tavoitteellisesti. Jäljelle jää keskikura ja se porukka, joista ei tule koskaan mitään, millään tasolla. Jos ja kun se kuukausimaksu on lähinnä nimellinen, niin ei tarvitse montaa kierrosta odotella, kun tilanne on se, että höntsä-ryhmässä on lähinnä muutama tyyppi jäljellä.
Olenko sitä mieltä, että muksut pitäisi jakaa tiukkoihin tasoryhmiin heti varhaisessa vaiheessa. En, mutta samalla olisi hyvä pitää mielessä realiteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.
Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.
-eri.
Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat.
Ihan vaan tuohon aloitukseen, mielipaha ei riko lasta, se opettaa käsittelemään ikäviäkin tunteita, joita elämässä varmasti tulee vastaan jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
Kiva utopia. Jos teoriasi toimisi käytännössä, niin se olisi jo käytössä. Jos olet koskaan seurannut lapsia, yhtään missään, niin olet varmasti havainnut että lapsilla on luontainen halu ja pyrkimys jonkinlaiseen kilpailuun. Tai no, tän päivän mukulat ei taida enää kisata kuin siinä, kenellä ryhti on kaikkein pa*kin 15 ikävuoteen mennessä, kun löhötään sohvalla kännykän/pädin kanssa.
Anyway, se pointti on siinä, että nuo höntsä-ryhmät väistämättä tuppaavat kuolemaan pois. Ensinnäkin niistä siirtyy alkuun pois ne, joilla on vahvin kilpailuvietti ja jotka haluavat kehittyä tavoitteellisesti. Jäljelle jää keskikura ja se porukka, joista ei tule koskaan mitään, millään tasolla. Jos ja kun se kuukausimaksu on lähinnä nimellinen, niin ei tarvitse montaa kierrosta odotella, kun tilanne on se, että höntsä-ryhmässä on lähinnä muutama tyyppi jäljellä.
Olenko sitä mieltä, että muksut pitäisi jakaa tiukkoihin tasoryhmiin heti varhaisessa vaiheessa. En, mutta samalla olisi hyvä pitää mielessä realiteetit.
Se on hassua, miten tietävimmin puhuvat aina ne, joilla on vähiten kosketusta asiaan. Tärkeintä tuntuu vain olevan päästä haukkumaan sohvaperunoita ja keskikuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.
Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.
-eri.
Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat.
Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.
Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.
-eri.
Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat.
Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?
Koska ne vähinten osaavat ovat yleensä niiden pikkupelaajien vanhempia, en oikein jaksa uskoa, että heitä kiinnostaisi valmentaa vaikak U18 joukkuetta jos oma lapsi pelaa U8 joukkueessa. Ja toisaalta, suurta osaa paremmista valmentajista ei kiinnosta valmentaa vasta-alkajia, ei minuakaan kiinnosta. Erittäin isolla rahalla se saattaisi onnistua, mutta sitten harrastuksen hinta nousisi reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homma pitäisi mennä niin, että ensin kaikki aloittaisivat harrastepuolella seurassa. Treenit pari vkossa ja muutoma peli kauteen. Täältä ei olisi pakko siirtyä mihinkään. Eräänlainen höntsä harrastus. Ei myöskään varainkeruuta ja halpa harjoitemaksu esim 40e/kk. Jos olisi kiinnostusta niin voisi siirtyä kilpapuolelle jossa treenejä useampi ja kasvava määrä. Varainkeruuta ja kallis harjoitusmaksu tyyliin 200e/kk ja jatkuvasti pelejä ja kilpailua ryhmäjaoista. Uskon, että kuppi kääntyisi lopulta niin, että moni lapsi olisi pitämässä vain hauskaa treeneissä ja jättäisi tavoitteellisen kilpauran väliin. Samalla useampi lapsi harrastaisi jotain. Nyt kilpailet tai et tee mitään.
40 €/kk kertaa vaikka 30 lasta on 1200 €/kk. Ei tuolla saa edes kuluja katetuksi, varsinkin jos on ammattivalmentajat kuten tuossa toisessa viestissä vaadittiin.
Ainakin minun kotikaupunkini tukee junioriurheilua melko messevillä summilla. Näkisin, että yhteiskunnan tuki tulisi korvamerkitä juuri matalan kynnyksen toimintaan. Ja tosiaan yksi ammattilainen voi mentoroida monta isä- ja äitivalmentajaa, kun resurssit vain jaetaan reilusti eikä siten, että vähiten osaavia valmentavat ne vähiten osaavat.
-eri.
Voihan se ammattivalkku mentroida, mutta ei se tarkoita sitä, että se isä- tai äitivalmentaja olisi hyvä valmentaja. Jolloin vähinten osaavia valmentavat edelleen en vähinten osaavat.
Miksi ne vähiten osaavat pitää pistää nuorimpien pariin? Miksei vanhimpien?
Koska ne vähinten osaavat ovat yleensä niiden pikkupelaajien vanhempia, en oikein jaksa uskoa, että heitä kiinnostaisi valmentaa vaikak U18 joukkuetta jos oma lapsi pelaa U8 joukkueessa. Ja toisaalta, suurta osaa paremmista valmentajista ei kiinnosta valmentaa vasta-alkajia, ei minuakaan kiinnosta. Erittäin isolla rahalla se saattaisi onnistua, mutta sitten harrastuksen hinta nousisi reilusti.
Suurimmassa osassa maailmaa pidettäisiin nepotismina, että vanhemmat, jotka eivät osaa valmentaa, valmentavat omien lastensa joukkueita.
Pakko kysyä ulkosuomalaisena että mikä niissä harrastuksissa, esim. jalkapallossa, maksaa? Tottahan toki können kengät on ostettava mutta siinäpä se sotten olikin. Joku 40 euroa seuran vuosimaksua.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä ulkosuomalaisena että mikä niissä harrastuksissa, esim. jalkapallossa, maksaa? Tottahan toki können kengät on ostettava mutta siinäpä se sotten olikin. Joku 40 euroa seuran vuosimaksua.
Jalkapallosta tekevät kalliin usein ne isät ja äidit, jotka häärivät joukkueen taustavoimissa. Matkustaminen tietysti maksaa, erityisesti jos mennään hotelli- ja ravintolatasoisesti. Kaikenlaista yhteistä asustetta ja illanviettoa ideoidaan, kauden päätös juhlitaan isolla budjetilla jne. Samankin seuran sisällä näissä on suuria eroja, oma lapseni onneksi päätyi ei-niin-innokkaan joukkueenjohtajan joukkueeseen, kun taas kaveri raataa kerätäkseen rahoja lapselleen milloin minnekin leirille.
Musiikin puolella pidetään itsestään selvänä, että juuri pienimmät tarvitsevat ammattitaitoisia pedagogeja, koska alussa opetellaan perusasiat, joiden päälle kaikki rakentuu.
Uskomatonta, jos urheilussa ajatellaan päinvastoin. Olen kyllä käytännössä nähnyt, miten toistaitoiset teinit vetävät esimerkiksi pienten yleisurheilukouluja, ja kaipa jokin hippaleikki luonnistuu kouluttamattomiltakin, mutta ehdottomasti valmentaja tarvitaan ja valmentajan osaaminen punnitaan juuri pienten kohdalla, jos halutaan heidän jotakin oppivan ja motivoituvan.