Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (476)
On harmillista, että urheiluharrastusten runsaan tarjonnan vuoksi älyyn ja sen kehittämiseen painottavat harrastukset jätetään vähemmälle huomiolle :(
Jo nuoruudessani harmitti kun johonkin pallon potkimiseen kera sukuelimen huudannan kyllä löytyi kerhotoimintaa, mutta esim. matematiikan ymmärtämiseen perustuvaa harrastetoimintaa ei edes suunniteltu . O sancta simplicitaes :(
Sekin oli ja on väärin, että urheilussa pärjääminen vaikuttaa positiivisesti henkilön arvosanoihin vaikka tämä olisi ns. " tyhmä kuin pelikenkä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Mikä estää jotakuta osaavaa isää tai äitiä laittamasta kasaan höntsäpelijengin? Tarvitaan vaan joku joka osaa pelin säännöt jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
Kyllä pystyy. Aikuisilla tahtoo enemmänkin olla ongelmaa kun niillä om värilasit päässä ja ne suodattaa sen oman kullannupun suoritukset loistaviksi vaikka ne olisi ihan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Nyt meni pieleen, en ole jääkiekkoilija.
Tiedän, sinulla ei ole älyllistä kapasiteettia siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Hienoa, emme halua lastemme kasvavan lapasiksi jotka nielevät asioista mitään ymmärtämättömien mutuilua jonain totena. Olemme entistä tyytyväisempiä päätöksestämme panostaa myös heidän urheiluharrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Mikä estää jotakuta osaavaa isää tai äitiä laittamasta kasaan höntsäpelijengin? Tarvitaan vaan joku joka osaa pelin säännöt jne.
Laiskuus. Jonkun muun pitäisi tehdä kaikki työ heidän lastensa harrastuksen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Mikä estää jotakuta osaavaa isää tai äitiä laittamasta kasaan höntsäpelijengin? Tarvitaan vaan joku joka osaa pelin säännöt jne.
Jos nyt jotakuinkin säännöiset treenit on, niin tarvitaan myös rahaa välineisiin, kenttämaksuihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Mikä estää jotakuta osaavaa isää tai äitiä laittamasta kasaan höntsäpelijengin? Tarvitaan vaan joku joka osaa pelin säännöt jne.
Jos nyt jotakuinkin säännöiset treenit on, niin tarvitaan myös rahaa välineisiin, kenttämaksuihin jne.
Se voi se vetäjä maksaa omasta pussistaan niin on muille ilmaista. Varusteet voi jokainen hankkia itse. Meillä kyläkoulujen salit maksaa 6,90 €/h niin ei siihen kenenkään budjetti kaadu jos varaa yhden vuoron viikossa. Keskustan koulullekin pääsee 12 €/h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
Kyllä pystyy. Aikuisilla tahtoo enemmänkin olla ongelmaa kun niillä om värilasit päässä ja ne suodattaa sen oman kullannupun suoritukset loistaviksi vaikka ne olisi ihan paskaa.
Sinun vanhempasi ainakaan ei ole osannut opettaa sinua käyttämään siivoa kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Hienoa, emme halua lastemme kasvavan lapasiksi jotka nielevät asioista mitään ymmärtämättömien mutuilua jonain totena. Olemme entistä tyytyväisempiä päätöksestämme panostaa myös heidän urheiluharrastuksiin.
Haluat lapsesi haukkuvan toisia aivovammaisiksi, kun häneltä loppuvat asia-argumentit?
Ei tuohon urheiluharrastusta tarvitse, ihan vain perustavanlaatuinen kusipäisyys riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Hienoa, emme halua lastemme kasvavan lapasiksi jotka nielevät asioista mitään ymmärtämättömien mutuilua jonain totena. Olemme entistä tyytyväisempiä päätöksestämme panostaa myös heidän urheiluharrastuksiin.
Haluat lapsesi haukkuvan toisia aivovammaisiksi, kun häneltä loppuvat asia-argumentit?
Ei tuohon urheiluharrastusta tarvitse, ihan vain perustavanlaatuinen kusipäisyys riittää.
Ei vaan haluan lapseni tunnistavan aivovammaisen ihan pelkkien kirjoitusten pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
En mitään. Sanoin että pitäkää huoli että ne teidän paremmat kaverit käy riittävän ahkerasti treeneissä niin ei tarvi sotkea tasoryhmiä jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
Koska sinä ajattelit pyytää anteeksi täysin höpöpöpö lausuntojasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Hienoa, emme halua lastemme kasvavan lapasiksi jotka nielevät asioista mitään ymmärtämättömien mutuilua jonain totena. Olemme entistä tyytyväisempiä päätöksestämme panostaa myös heidän urheiluharrastuksiin.
Haluat lapsesi haukkuvan toisia aivovammaisiksi, kun häneltä loppuvat asia-argumentit?
Ei tuohon urheiluharrastusta tarvitse, ihan vain perustavanlaatuinen kusipäisyys riittää.
Ei vaan haluan lapseni tunnistavan aivovammaisen ihan pelkkien kirjoitusten pohjalta.
Siis pistät lapsesi urheiluharrastukseen siinä toivossa, että hän siellä oppisi tunnistamaan aivovammaisia? Tuo on ehkä jo pikkuisen ilkeää
sekä urheilijoita että vammaisia kohtaan. Rajansa trollailullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Hienoa, emme halua lastemme kasvavan lapasiksi jotka nielevät asioista mitään ymmärtämättömien mutuilua jonain totena. Olemme entistä tyytyväisempiä päätöksestämme panostaa myös heidän urheiluharrastuksiin.
Haluat lapsesi haukkuvan toisia aivovammaisiksi, kun häneltä loppuvat asia-argumentit?
Ei tuohon urheiluharrastusta tarvitse, ihan vain perustavanlaatuinen kusipäisyys riittää.
Ei vaan haluan lapseni tunnistavan aivovammaisen ihan pelkkien kirjoitusten pohjalta.
Siis pistät lapsesi urheiluharrastukseen siinä toivossa, että hän siellä oppisi tunnistamaan aivovammaisia? Tuo on ehkä jo pikkuisen ilkeää
sekä urheilijoita että vammaisia kohtaan. Rajansa trollailullakin.
Haluan vain että hän oppii tunnistamaan ja ymmärtämään kaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
Missä kohti tuossa on huonoa joukkuehenkeä? Tottakai sen pitää harmittaa jos ei,pääse parempaan ryhmään. Sitten vaan pitää treenata kovempaa, että pääsee sinne.
Nyt meni pieleen, en ole jääkiekkoilija.