Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (364)
On harmillista, että urheiluharrastusten runsaan tarjonnan vuoksi älyyn ja sen kehittämiseen painottavat harrastukset jätetään vähemmälle huomiolle :(
Jo nuoruudessani harmitti kun johonkin pallon potkimiseen kera sukuelimen huudannan kyllä löytyi kerhotoimintaa, mutta esim. matematiikan ymmärtämiseen perustuvaa harrastetoimintaa ei edes suunniteltu . O sancta simplicitaes :(
Sekin oli ja on väärin, että urheilussa pärjääminen vaikuttaa positiivisesti henkilön arvosanoihin vaikka tämä olisi ns. " tyhmä kuin pelikenkä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa.
Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi.
Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan.
miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??
Koska sellaisella seuralla ei ole yhtään jäsentä. Kysyntä määrittelee tarjonnan. Enkä kyllä oikein ymmärrä että mihin tarvitsee seuraa jos tavoite on ainoastaan liikunta liikunnan ilosta? Mene itse liikkumaan sen lapsesi kanssa, ei siihen tarvita palkattua valmentajaa.
Et ilmeisesti kovin laajalti ole perehtynyt suomalaiseen liikuntaan ja urheiluun. On paljon seuroja ja joukkueita, joissa mennään ilon kautta.
No mikä tässä on ongelmana sitten? Vie se kakarasi sinne äläkä marise.
Sinä oikein hehkut urheilun tuomaa iloa ja hyvää mieltä.
Sinä oikein hehkut aivovammaisuutta.
Katsokaa, tällaisia aikuisia teidänkin kullannupuistanne tulee, kun jaksatte vain kuskata, kannustaa ja kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Mikä estää jotakuta osaavaa isää tai äitiä laittamasta kasaan höntsäpelijengin? Tarvitaan vaan joku joka osaa pelin säännöt jne.
Nyt meni pieleen, en ole jääkiekkoilija.