Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Olen niin samaa mieltä. Kilpaurheilua pitäisi tukea vähemmän ja harrastusurheilua enemmän. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja ilman lukuisia harjoituskertoja viikossa ja ilman kilpailemista.
Yllättäen ne maailman huippujalkapalloilijatkin tulevat maista, joissa lapset pelaavat ihan huvikseen yleisellä kentällä. Ei siellä ole keskiluokkaisia vanhempia hampaat irvessä kuskaamassa lapsia treeneihin 7 kertaa viikossa ja valmentajat huutamassa kentän laidalla.
Ai niin kuin Englannista, Espanjasta ja muista suurista futismaista =O Näissähän nimenomaan pyörii isojen seurojen akatemiat ja on suuri hämmästyksen aihe, jos joku nousee edes vähän alemman taso ammattilaiseksi jostain muualta, saati sitten huippufutariksi.
Kieltämättä huvikseen pelailu helpottuu huomattavasti, kun siirrytään Suomesta etelämpään, eikä ole ulkokentät jäässä monta kuukautta vuodesta, mutta kyllä kaikkialla missä futista pelataan tosissaan, harjoitellaan myös paljon jo nuoresta alkaen.
Vain noin yksi miljoonasta päätyy jalkapalloammattilaiseksi. Silti iso osa perheistä maksaa satoja euroja kuussa siitä toivosta, että juuri heidän lapsestaan tulisi ammattilainen.
Ei. Me emme maksa 13-vuotiaan jalkapalloharrastuksesta sen takia, että hänestä tulisi ammattilainen, vaan siksi, että pysyy poissa hölmöilyistä ja saa viettää vapaa-aikaansa aikuisten valvovien silmien alla. Pois kaduilta ja ostareilta notkumasta. Koulun hän hoitaa myös ja tavoitteena tulevaisuudessa opiskella hyvä ammatti, jolla elättää itsensä. Jalkapallon ammattilaista hänestä tuskin tulee.
Mun lapseni harrastavat sekä urheilua että klassista musiikkia, ja tälläkin hetkellä ovat jossakin kaduilla notkumassa. Korostaisin tässä asiassa kotiintuloaikojen ja keskusteluyhteyden tärkeyttä.
Riippuu siitä mitä siellä kaduilla tekee. Moni nuorisorikollinen sanoo syyksi sekoiluilleen, ettei ole ollut järkevämpääkään tekemistä. Hyvä harrastus saattaa suojata (ja suojaakin monia) ajautumasta huonoihin juttuihin.
Ja hupaisaksihan tämän tekee se, että tutkitusti joukkueurheilua harrastavat aloittavat alkoholikokeilut nuorempina kuin muut ja juovat humalahakuisemmin.
https://www.psychiatry.org/news-room/apa-blogs/culture-of-alcohol-use-i…
Ja partiossa oppii tupakoimaan. Ainakin minä opin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
Missä kohti tuossa on huonoa joukkuehenkeä? Tottakai sen pitää harmittaa jos ei,pääse parempaan ryhmään. Sitten vaan pitää treenata kovempaa, että pääsee sinne.
Purnaaminen, valitus, omien joukkuekavereiden dissaaminen. Ammattitaitoinen valmentaja pistäisi tuolle välittömästi stopin, mutta tämähän olikin trollin voimafantasia.
Ammattitaitoinen valmentaja ei antaisi esimurrosikäisten ilmaista tunteita? Mennyvittuun hei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
Missä kohti tuossa on huonoa joukkuehenkeä? Tottakai sen pitää harmittaa jos ei,pääse parempaan ryhmään. Sitten vaan pitää treenata kovempaa, että pääsee sinne.
Purnaaminen, valitus, omien joukkuekavereiden dissaaminen. Ammattitaitoinen valmentaja pistäisi tuolle välittömästi stopin, mutta tämähän olikin trollin voimafantasia.
Ammattitaitoinen valmentaja ei antaisi esimurrosikäisten ilmaista tunteita? Mennyvittuun hei.
Hienosti ilmaiset tunteitasi, sinä esimurrosikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just näin. Omat sällit ovat jo aikuisia ja pelasivat aikoinaan salibandyä. Olikohan tasoryhmiä kaksi ja joskus jopa kolme ja tämä systeemi oli vain ja ainoastaan hyvä ellei peräti loistava? Lahjakkuuksille pitää antaa mahdollisuus kehittyä, menestyä. ja loistaa. Sitä oli hienoa seurata miten niistä lahjakkaimmista kasvoi hyviä pelaajia ja miten paljon kehitystä tapahtui matkalla aikuisuuteen. Suurin huuto ja meteli tuli aina vanhempien puolelta, että miksi meidän poika ei päässytkään ykkösjoukkueeseen vaikka on pelannut niin ja niin hyvin? Ykkösjoukkueella on tavoite voittaa ja menestyä ja silloin kentällä ovat he, joilla joukkue tavoitteensa parhaiten saavuttaa. Sitä oli monen vanhemman vaikea hyväksyä, että ei se oma poitsu nyt olekaan ihan kärkilaatua juuri sillä hetkellä. Tulee vieläkin tippa linssiin, kun niitä aikoja muistelee. Sai elää hienoja hetkiä sen joukkueen mukana ja olen varma, että niitä hetkiä muistelevat kaihoten monet niistä pelaajistakin. Eikä ollut mitenkään kiveen hakattua se, että paikka ykkösjoukkueessa olisi ollut pysyvä. Välillä otettiin vauhtia kakkosjoukkueesta ja sieltä joku pääsi ykköseen. Oli ihan tervettä kilpailua. Juniori sai kokea sen, että kovalla työllä ja halulla oli mahdollista nousta kakkosesta ykköseen. Tämä kaikki pelaa systeemi on paras ja pahin tapa torpedoida joukkueen menestys ja hukata lahjakkuuksia. Periaatteessa samaa tapahtuu myös koulussa, jossa lahjakkaat "kärsivät" siitä jos luokassa on levotonta ja häiriköintiä.
Tämä kaikki pelaa- systeemi on siis aivan typerä systeemi jos puhutaan vähääkään kilpailuhenkisestä toiminnasta.
Voi, miten ihanaa ja yhteisöllistä vanhempien harrastamista.
Lapsilla itsellään olisi ollut ihan yhtä kivaa, vaikka kaikki olisivat pelanneet, mutta vanhempien tarpeet tietenkin ovat ne tärkeimmät.
Ei olisi. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin hyvänä pelata huonompien kanssa ja harva asia taas saa mielenkiinnon koko lajiin loppumaan kuin se, että on ihan koko ajan pelkkänä parempien pelaajien tötsänä kierrettävänä siellä kentällä.
Mä kyllä väittäisin melko laajalla kokemuksella, että joka ainoa lapsi olisi oikein mielellään se hyvä pelaaja huonojen keskellä.
Ai olisi mielellään joukkueen ainoa hyvä pelaaja? No juu ei kuule olisi.
Ei lapsi kykene arvioimaan aikuisen lailla, kuka on hyvä ja kuka ei. Tärkeintä lapselle on saada olla hyvä vertaistensa keskuudessa. Älkää nyt tehkö lapsista mielikuvituksessanne pikkuaikuisia.
No ihan viimeksi eilen treeneissä alkoi taas purnaaminen ja valitus kahdelta pojalta kun "joutuivat" mielestään huonompien joukkueeseen, että jos nyt vaan jättäisit ne omat mutuilusi ihan vaan omaksi tiedoksesi.
Mitä olet ajatellut tehdä tuolle huonolle yhteishengelle?
Missä kohti tuossa on huonoa joukkuehenkeä? Tottakai sen pitää harmittaa jos ei,pääse parempaan ryhmään. Sitten vaan pitää treenata kovempaa, että pääsee sinne.
Purnaaminen, valitus, omien joukkuekavereiden dissaaminen. Ammattitaitoinen valmentaja pistäisi tuolle välittömästi stopin, mutta tämähän olikin trollin voimafantasia.
Ammattitaitoinen valmentaja ei antaisi esimurrosikäisten ilmaista tunteita? Mennyvittuun hei.
Hienosti ilmaiset tunteitasi, sinä esimurrosikäinen.
Juujuu mennyvittuun jo pelle
Myös kuoroharrastuksessa on tämä sama eriarvoistava ilmiö. Vain parhaat pääsevät esiintymään, ulkomaanmatkoille.Rivilaulajat saavat tuntea nahoissaan olevansa b-luokan tyyppejä. Silti raha kyllä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös kuoroharrastuksessa on tämä sama eriarvoistava ilmiö. Vain parhaat pääsevät esiintymään, ulkomaanmatkoille.Rivilaulajat saavat tuntea nahoissaan olevansa b-luokan tyyppejä. Silti raha kyllä kelpaa.
Olisiko mitenkään mahdollista semmoinen vaihtoehto, että treenaisi enemmän ja tulisi paremmaksi? Sitten pääsisi esiintymään ja ulkomaanmatkoillekin.
Vierailija kirjoitti:
Myös kuoroharrastuksessa on tämä sama eriarvoistava ilmiö. Vain parhaat pääsevät esiintymään, ulkomaanmatkoille.Rivilaulajat saavat tuntea nahoissaan olevansa b-luokan tyyppejä. Silti raha kyllä kelpaa.
Tai sit vaan vähemmän viehättävä ulkonäkö karsii pois, vaikka laulamunen onnistuu. Ja rahat tosiaan kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys: kun jalkapallopoikien vanhemmat maksavat samoja maksuja ja tekevät talkootyönä, miksi toisille pojille annetaan enemmän peliaikaa???
Eikö lasten kohdalla pitäisi turvata kaikkien harrastaminen?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys: kun jalkapallopoikien vanhemmat maksavat samoja maksuja ja tekevät talkootyönä, miksi toisille pojille annetaan enemmän peliaikaa???
Eikö lasten kohdalla pitäisi turvata kaikkien harrastaminen?
Kyllä, mutta toisaalta kun seuraa vanhempien kommentointia, niin väyttää siltä on erittäin tärkeää vanhempien mielestä, että joukkue voittaa pelejä. Valmennus näkee monesti asian hiukan eri tavalla, pelaajien kehittämisen kautta ja pitemmällä tähätimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys: kun jalkapallopoikien vanhemmat maksavat samoja maksuja ja tekevät talkootyönä, miksi toisille pojille annetaan enemmän peliaikaa???
Eikö lasten kohdalla pitäisi turvata kaikkien harrastaminen?
Tuo riippuu ihan joukkueen tasosta. Kiloajoukkueessa parhaat pelaa, harrastejoukkueessa kaikki pelaa.
Tosissaan harrastavat vaan oppii oärjäämään elämässä, se on totuus. Tehdään kovasti töitä, onnistutaan ja epäonnistutaan. Kestetään vastoinkäymiset ja pettymykset, niistä mennään yli. Tulee kova työmoraali ja kunnian himo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienimmissä lajeissa, vaikkapa Amerikkalainen jalkapallo Suomessa, pääsee kaikki pelaamaan, koska harrastajia ei ole kovin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Pienimmissä lajeissa, vaikkapa Amerikkalainen jalkapallo Suomessa, pääsee kaikki pelaamaan, koska harrastajia ei ole kovin paljon.
Ja aivan kaikissa yksilölajeissa myös. Toki jonnekin SM-kisoihin voi olla joku tulosraja joka pitää saavuttaa, että saa osallitumisoikeuden, mutta silloin puhutaan kuitenkin jo nuorista, eikä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla vain ei ole lahjoja, se oma laji saattaa olla ihan joku muu kuin se jalkapallo.
Huonoimpien tason mukaan tekeminen on ihan tuhoon tuomittu ajatus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kuoroharrastuksessa on tämä sama eriarvoistava ilmiö. Vain parhaat pääsevät esiintymään, ulkomaanmatkoille.Rivilaulajat saavat tuntea nahoissaan olevansa b-luokan tyyppejä. Silti raha kyllä kelpaa.
Olisiko mitenkään mahdollista semmoinen vaihtoehto, että treenaisi enemmän ja tulisi paremmaksi? Sitten pääsisi esiintymään ja ulkomaanmatkoillekin.
Ei semmoinen ole mahdollista, koska pitää olla oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kuoroharrastuksessa on tämä sama eriarvoistava ilmiö. Vain parhaat pääsevät esiintymään, ulkomaanmatkoille.Rivilaulajat saavat tuntea nahoissaan olevansa b-luokan tyyppejä. Silti raha kyllä kelpaa.
Olisiko mitenkään mahdollista semmoinen vaihtoehto, että treenaisi enemmän ja tulisi paremmaksi? Sitten pääsisi esiintymään ja ulkomaanmatkoillekin.
Ei semmoinen ole mahdollista, koska pitää olla oikeus.
Sitten kannattaa jäädä kotiin.
On surullista ettei älykkyyttä kehittäviä ja ylläpitäviä harrastuksia juurikaan ole :( Vain jotain urheilua ja mopedin korjausta.
Kuinka moni älykäs lapsi ja nuorikin turhautuu ellei ole muuta yhteisöllistä kuin jokin potkupallo tms.
Muistan itsekin sen miten yksinäistä sekä tylsääkin oli harrastaa aina yksin vailla henkisesti kehittynyttä seuraa.
Valitettavasti tiedämme miten vähäisillä älynlahjoilla tätä maailmaa muutenkin hallitaan. :/
Vierailija kirjoitti:
On surullista ettei älykkyyttä kehittäviä ja ylläpitäviä harrastuksia juurikaan ole :( Vain jotain urheilua ja mopedin korjausta.
Kuinka moni älykäs lapsi ja nuorikin turhautuu ellei ole muuta yhteisöllistä kuin jokin potkupallo tms.
Muistan itsekin sen miten yksinäistä sekä tylsääkin oli harrastaa aina yksin vailla henkisesti kehittynyttä seuraa.
Valitettavasti tiedämme miten vähäisillä älynlahjoilla tätä maailmaa muutenkin hallitaan. :/
Onhan niktä vaikka kuinka. Aloita ristikoilla ja sudokuilla.
Kyllä ne lapset ihan itsekin tietää kuka on hyvä ja kuka ei. Ja ne jalkapalloilijat joiden vanhemmat väkisin puskevat lapsena liian kovatasoisen porukkaan saavat pelata sen 5min pelissä ja rahat pois., se on noloa sille lapselle itselleen. Omantasoiset porukat jokaiselle niin homma toimii.
Ja hupaisaksihan tämän tekee se, että tutkitusti joukkueurheilua harrastavat aloittavat alkoholikokeilut nuorempina kuin muut ja juovat humalahakuisemmin.
https://www.psychiatry.org/news-room/apa-blogs/culture-of-alcohol-use-i…