Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*
Kommentit (1117)
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kerään niin hyvän lääkearsenaalin, että sitten, kun lasten pitäisi alkaa huolehtimaan, lähden oman käden kautta.
Niin, tässähän se ratkaisu on jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen hoitanut pientä korvausta vastaan anopin kotityöt, kauppa, pyykki ym. asiat 4 vuoden ajan. Sitten pääsi hoivakotiin. Työtön olin tuolloin joten aikaa oli ja jaksamista. Oli kuitenkin aika raskasta. Hoitohenkilöillä on koulutus ja soveltuvuus työhön, ei kaikille tosiaan sovi vanhusten hoitotyö. Minun soveltuvuus lähihoitajaksi oli testeissä nolla, mutta " kotiapulaisena" pärjäsin hyvin. Itse en edes kehtaisi jättäytyä työssä käyvän tyttäreni taakaksi jos sellainen aika tulisi. Kannatan siis sitä viimeisen napin-teoriaa tarpeen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Autan omia isovanhempani, koska he ovat pitäneet minusta lapsena huolta. Vanhempani saavat vaikka mädäntyä sänkyyn paskat ja kuset housussa. Ja tämän saman homman olen huomannut omassa lähipiirissäni, sekä töissä. Eli kyllä niistä vanhuksista pidetään huolta, jos he ansaitsevat sen.
Teetpä sitten jalon palveluksen vanhemmillesi, kun hoidat isovanhempasi. Vanhempiesi ei tarvitse sitten tehdä sitäkään.
Vanhempasi hoitaa sitten aikanaan varmastikin ammattilaiset. Ja kunnanhan on huolehdittava heistä joka tapauksessa, kaiken aikaahan on vanhuksia, joilla ei ole edes niitä jälkeläisiä, joten heidän tapauksiinsa on kunnan aina varauduttava. Eikä muutenkaan voida ketään edes osaksi saati kokonaan vastuuttaa, koska on niissä jälkeläisissäkin jos jonkinlaista höppänää ja puliveivaria, joihin ei voi luottaa.
Kuka sinut sitten aikanaan tulee hoitamaan, sitä ei tässä tilanteessa tiedä kukaan.
Kun olen itse siinä vaiheessa, että olen täysin toisten armoilla, minut saa jättää hoitamatta. Ei sellainen ole ihmisarvoista elämää.
No miksi sitten lupaat hoitaa isovanhempasi? Hehän ovat sitten täysin sinun armoillasi, mikä ei ole ihmisarvoista elämää. Omien sanojesi mukaan.
Aika järkytys tulee joillekin ketjuun kirjoittajille, jos heidän vanhempi tai puoliso sairastuu muistisairauteen. Ei he ole mitään kivoja pikku höppänöitä kuin siinä alkuvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Autan omia isovanhempani, koska he ovat pitäneet minusta lapsena huolta. Vanhempani saavat vaikka mädäntyä sänkyyn paskat ja kuset housussa. Ja tämän saman homman olen huomannut omassa lähipiirissäni, sekä töissä. Eli kyllä niistä vanhuksista pidetään huolta, jos he ansaitsevat sen.
Teetpä sitten jalon palveluksen vanhemmillesi, kun hoidat isovanhempasi. Vanhempiesi ei tarvitse sitten tehdä sitäkään.
Vanhempasi hoitaa sitten aikanaan varmastikin ammattilaiset. Ja kunnanhan on huolehdittava heistä joka tapauksessa, kaiken aikaahan on vanhuksia, joilla ei ole edes niitä jälkeläisiä, joten heidän tapauksiinsa on kunnan aina varauduttava. Eikä muutenkaan voida ketään edes osaksi saati kokonaan vastuuttaa, koska on niissä jälkeläisissäkin jos jonkinlaista höppänää ja puliveivaria, joihin ei voi luottaa.
Kuka sinut sitten aikanaan tulee hoitamaan, sitä ei tässä tilanteessa tiedä kukaan.
Kun olen itse siinä vaiheessa, että olen täysin toisten armoilla, minut saa jättää hoitamatta. Ei sellainen ole ihmisarvoista elämää.
No miksi sitten lupaat hoitaa isovanhempasi? Hehän ovat sitten täysin sinun armoillasi, mikä ei ole ihmisarvoista elämää. Omien sanojesi mukaan.
Siksi, koska he eivät ajattele samoin.
Isä kuoli vastaikään ja äidillä ja isäpuolella meitä on yhteensä neljä lasta, jotka voisivat hoitaa. En ole hoitamassa ainakaan äitiäni millään tavalla, on sen verran luonteikas tapaus. Monen lapsen perheissä nämä ovat ihan erilaisia kysymyksiä kuin jos on vain 1 tai 2 lasta.
Vanhemmat on tosin vasta 66 ja 72, pitkä aika vielä edessä hyviäkin vuosia, kun kummallakaan ei ole vakavaa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)
Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Aika järkytys tulee joillekin ketjuun kirjoittajille, jos heidän vanhempi tai puoliso sairastuu muistisairauteen. Ei he ole mitään kivoja pikku höppänöitä kuin siinä alkuvaiheessa.
Ovathan. Täällä nyt puhutaan vain At:sta ja psykoatrisista tapauksista, mutta vähemmistö heitä muistisairaissa on. Suurin osa on oikeasti ihan loppuun asti hassu höppänä.
Kuinkahan moni näistä, joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat, yöt ja viikonloput, on itse elänyt edes kahta viikkoa niin, että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa, kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi, verenpaineet on tapissa ja töissä ei meinaa tajuta, mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa. Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkytys tulee joillekin ketjuun kirjoittajille, jos heidän vanhempi tai puoliso sairastuu muistisairauteen. Ei he ole mitään kivoja pikku höppänöitä kuin siinä alkuvaiheessa.
Ovathan. Täällä nyt puhutaan vain At:sta ja psykoatrisista tapauksista, mutta vähemmistö heitä muistisairaissa on. Suurin osa on oikeasti ihan loppuun asti hassu höppänä.
Nämä hassut höppänätkin ovat rasittavia, jos heidän kanssa pitäisi asua saman katon alla.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kuinkahan moni näistä, joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat, yöt ja viikonloput, on itse elänyt edes kahta viikkoa niin, että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa, kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi, verenpaineet on tapissa ja töissä ei meinaa tajuta, mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa. Been there, done that.
Lapsen saaneet voivat kuvitella. Käytännössä elät vuosikausia, kuin vastasyntyneen kanssa, joka valvottaa öisin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kuinkahan moni näistä, joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat, yöt ja viikonloput, on itse elänyt edes kahta viikkoa niin, että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa, kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi, verenpaineet on tapissa ja töissä ei meinaa tajuta, mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa. Been there, done that.
Lapsen saaneet voivat kuvitella. Käytännössä elät vuosikausia, kuin vastasyntyneen kanssa, joka valvottaa öisin.
Juuri näin
Ei siihen kotihoitoon voi / kannata liikaa luottaa. Anopilla oli kotihoito 3 x vrk. Aamulla pikakäynti, päivällä käynti, ja iltakäynti usein jo 18 aikaan. Usein anoppi nukkui päivävaatteissa. Yksin oli ison ajan vuorokaudessa ja alkoikin sitten karkailla yöllä ulos kävelylle merenrantaan. Siinä sitten oven hälytys pirahtaa ja vartijat hakee pitkin kaupunkia. Muistisairaus aiheuttaa myös kovia harhoja. Monesti läksin paikalle katsomaan mikä oikein on tilanne, puhelimessa ei asiat aukene. Raskasta ja ikävää, kun hauras kiltti vanhus kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika järkytys tulee joillekin ketjuun kirjoittajille, jos heidän vanhempi tai puoliso sairastuu muistisairauteen. Ei he ole mitään kivoja pikku höppänöitä kuin siinä alkuvaiheessa.
Ovathan. Täällä nyt puhutaan vain At:sta ja psykoatrisista tapauksista, mutta vähemmistö heitä muistisairaissa on. Suurin osa on oikeasti ihan loppuun asti hassu höppänä.
Nämä hassut höppänätkin ovat rasittavia, jos heidän kanssa pitäisi asua saman katon alla.
Vai niin. Arvot kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen kotihoitoon voi / kannata liikaa luottaa. Anopilla oli kotihoito 3 x vrk. Aamulla pikakäynti, päivällä käynti, ja iltakäynti usein jo 18 aikaan. Usein anoppi nukkui päivävaatteissa. Yksin oli ison ajan vuorokaudessa ja alkoikin sitten karkailla yöllä ulos kävelylle merenrantaan. Siinä sitten oven hälytys pirahtaa ja vartijat hakee pitkin kaupunkia. Muistisairaus aiheuttaa myös kovia harhoja. Monesti läksin paikalle katsomaan mikä oikein on tilanne, puhelimessa ei asiat aukene. Raskasta ja ikävää, kun hauras kiltti vanhus kyseessä.
Miksi et ottanut kotiisi?
Taisi se Niemelä nyt saada aikamoista kurmotusta omalta pomoltaan Valtiovarainministeriön sisältäkin näistä kommenteista. Ei tehnyt varmasti hyvää olla kuukauden sisään neljän median haastatteluissa.
Eilen Kovan viikon ilta -ohjelmassa pohdittiin, että onkohan tämä sellainen harhautus, että puolueiden ei tarvitse nyt käydä tätä leikkauskeskustelua kun Mika Niemelä uhraa itsensä julkisuuden alttarille.
No. Enpä tiedä. Samaa sontaa eri paketissa, jos seuraava hallitus muistuttaa yhtään tätä hallitusta.
Vaihtaisin tämän Mikan Mika Salmiseen saman tien. Todellakin kuulisin mielummin mitä mieltä se Mika on budjetista. Saataisiin tolkkua.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen kotihoitoon voi / kannata liikaa luottaa. Anopilla oli kotihoito 3 x vrk. Aamulla pikakäynti, päivällä käynti, ja iltakäynti usein jo 18 aikaan. Usein anoppi nukkui päivävaatteissa. Yksin oli ison ajan vuorokaudessa ja alkoikin sitten karkailla yöllä ulos kävelylle merenrantaan. Siinä sitten oven hälytys pirahtaa ja vartijat hakee pitkin kaupunkia. Muistisairaus aiheuttaa myös kovia harhoja. Monesti läksin paikalle katsomaan mikä oikein on tilanne, puhelimessa ei asiat aukene. Raskasta ja ikävää, kun hauras kiltti vanhus kyseessä.
Mitä nyt oikeasti tuossa kohtaa elämää enää haittaa jos on samat vaatteet yöllä kuin päivällä, kunhan ne vaatteet on mukavat päällä. Eihän sairaalassakaan mitään yövaatteita erikseen ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen kotihoitoon voi / kannata liikaa luottaa. Anopilla oli kotihoito 3 x vrk. Aamulla pikakäynti, päivällä käynti, ja iltakäynti usein jo 18 aikaan. Usein anoppi nukkui päivävaatteissa. Yksin oli ison ajan vuorokaudessa ja alkoikin sitten karkailla yöllä ulos kävelylle merenrantaan. Siinä sitten oven hälytys pirahtaa ja vartijat hakee pitkin kaupunkia. Muistisairaus aiheuttaa myös kovia harhoja. Monesti läksin paikalle katsomaan mikä oikein on tilanne, puhelimessa ei asiat aukene. Raskasta ja ikävää, kun hauras kiltti vanhus kyseessä.
Näin se käytännössä menee, jos on välittäviä omaisia. Kun resurssit on mitä on, luotetaan siihen, että omaiset hoitavat ja katsovat perään. Kotona omaisten avustamana asuvat saavat jonottaa hoitokotipaikkaa kuolemaansa asti, kun taas täysin yksin oleva kärrätään välittömästi ongelmien ilmetessä hoitokotiin. T. Hoitaja
Eihän kaikki edes tule toimeen vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa tai välit on varsin etäiset ja muodolliset. Mistä ihmeestä tulee ajatus että perheenjäsenten kanssa olisi kivempi elää kuin jossain hoivakodissa? Oman anoppini kanssa olemme niin kovin erilaisia että pari tuntia kerran puolessa vuodessa riittää yhteydenpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ei suostu Kainuusta muuttamaan Hämeeseen niin toivottavasti pysyy itsekseen kunnossa.
Isäsi mielipiteellä ei valitettavasti ole merkitystä siinä vaiheessa kun etsitään maksajaa. Terv. Riikka
Toisen nimissä esiintyminen on rikos
Suomessa on satoja Riikkuleita.
Haluaisinpa tietää, miten järjestät. Annapa neuvo.
Neljä aamuvuoroa peräkkäin, työaika klo 6-14.
Kuka hoitaa vanhusta silloin?
Sitten neljä iltavuoroa, työaika klo 14-22.
Kuka hoitaa vanhusta silloin?
Sitten neljä yövuoroa, työaika klo 22-06.
Kuka hoitaa vanhusta? Yötyöläisen on vielä nukuttavakin valvotun yön jälkeen.
Niin, siis kuka hoitaa vanhusta?
Sitten on kuusi vapaapäivää. Toki ne päivät vuorotyöläinen hoitaa vanhusta kellon ympäri. Tosin sekä viimeisen yövuoron jälkeen, että ensimmäistä aamuvuoroa ennen on voitava nukkua kunnolla.
Oikeasti mietityttää nuo työajat. Mieheni teki tuota kolmivuoroa vuosikaudet. Minä olin aika lailla silloin se, joka teki kotona kaiken, koska minusta tuntui kuin mies ei olisi koskaan ollut kotona. Hän oli joko töissä tai nukkui.
Mutta entä jos olisin ollut hänen heikko kuntoinen, kaikessa apua tarvitseva äitinsä? Ja olisin asunut hänen kanssaan kahdestaan? Miten siitä olisi selvitty?
Järjestettävissä, sanot sinä. No miten? Oletko ihan varma siitä, että kaikki olisi ollut järjestettävissä ilman ketään ulkopuolista?