Lue keskustelun säännöt.
Positiivisia synnytyskokemuksia
Kaipaisin edelleen niitä positiivisia synnytyskokemuksia. Kiinnostaisi myös mitkä asiat mahdollisesti vaikuttivat siihen ettei kipu ollut sietämätöntä ja hommasta ja hyvä fiilis.
Kiitos kovasti
Terv. Synnytyskammoinen vauvakuumeilija
Ps. Älkää ehdottako sektiota, koska se on vielä kamalampi ajatuksena kuin alatiesynnytys
Kommentit (246)
Hei,
Synnytin Lohjalla. Synnyttäminen itsessään oli yllättävän positiivinen kokemus.
Vauvamme sai yön yli happea, joka toki oli ahdistavaa. Kätilöllä vaihtui vuoro ja hän lähti kotiin heti kun sai vauvani valvontaan.
Jos nyt saisin valittaa, niin yövuoroon tullut tyly tummaihoinen kätilö tivasi, että onko minulla mahdollisesti herpes! (Miksi?? Aloin entistä epäluuloisemmaksi, että onko vauva ok?). Kyseinen henkilö oli todella epäasiallinen.
Kätilömme ei koskaan käynyt synnytystä läpi kanssani. Jäi muutama asia kysymättä. Toki ne tulivat vasta myöhemmin mieleeni.
Lapsi on nykyään täysin terve ja minulla ei ole sukupuolitauteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka alkuasetelma ei ollut lupaavin - piti käynnistää 38+4 koska lapsen epäiltiin kasvavan radin takia +2 käyrällä (incelleille tiedoksi että kyseessä siis puhkeava diabetes joka on jotain muuta kuin kakkostyyppiä). Ensin kokeiltiin ballonkia, avasi vain vähän, sitten oksitosiinitippaan. Siinä 4,5 vuorokautta. Kolmantena päivänä meni vedet, jonka jälkeen alkoi helvetilliset kivut, mutta ne saatiin nopeasti aisoihin epiduraalilla. Olin niin kiitollinen siitä aineesta. Avautuminen oli hidasta ja neljännen vuorokauden yönä sanoin jo kätilölle, että en taida jaksaa enää, epiduraalia piti laittaa kahden tunnin välein, jopa hieman ennen. Vaikka saattaa kuulostaa karmealta, mutta hyvän ja turvallisen siitä teki kätilöt ja muu henkilökunta. Minua kuunneltiin. Minua tuettiin ja autettiin ja kun sanoin, etten taida jaksaa enää pinnistellä ja odottaa turhaan avautumista, niin kätilö reagoi heti. Sovittiin että aamulla, kunhan lääkäri tulee, tehdään viimeinen tarkistus ja sitten tehdään sektio jos mitään oikeaa edistystä ei ole tapahtunut.
Ja sen yön aikana vihdoin ja viimein ja kaikkien ällistykseksi kohdunkaula olikin täysin avautunut ja sain luvan lähteä heti aamuyön jälkeen ponnistamaan. Terve lapsi syntyi 45 min myöhemmin ja varsinainen ponnistusvaihe meni hyvin. Lapsi ei ollutkaan suurikokoinen, mutta minua ei haitannut käynnistykseen joutuminen, koska raskausajan diabetekseni teki elämästäni yhtä helvettiä (jopa porkkanoiden hiilarit piti laskea ja sokerit nousi jopa pelkästä munakkaasta, ei pitäisi olla mahdollista edes).
Muistelen lämmöllä kokemustani ja ihania kätilöitä. Olin turvassa ja kaikki meni loppujen lopuksi oikein hyvin. Minua ei pidetty kipujeni kanssa tuskassa yhtään enempää kuin pakollista, kukaan ei huutanut, ei tiuskinut, ei vähätellyt eikä mitään sellaista. Olen äärimmäisen kiitollinen saamastani kohtelusta, ammattitaidosta ja empatiasta. Lapseen oli helppo rakastua välittömästi, koska takana ei ollut traumaattista ja kamalaa synnytystä, vaikka ei ollutkaan mikään helpoin synnytys.
Työntekijöillä on todella iso merkitys vaikeissakin olosuhteissa. Siksi minkäänlaista vähättelyä, tunnekylmyyttä saati ilkeyttä ei pidä missään nimessä sallia synnytyssalissa. Tunnevammaiset eivät kuulu synnyttävien äitien tueksi samalle osastolle.
Synnytin esikoisen ilman kipulääkkeitä ja mitään muitakaan toimenpiteitä. Supistus kestää noin minuutin, silloin sattuu. Hengittää ja liikkuu sen aikaa. Sit menee 5min supistusten välissä seesteistä aikaa, eikä satu yhtään, voi nukkua vaikka. Paljon helpompaa on synnyttää kuin kestää vaikka pääkipu joka on kokoajan.
Toisen lapsen synnytin käyttäen lämpöpakkausta kivunlievitykseen, koska piti olla paikallaan. Hyvin meni sekin.
Voisin synnyttää koska vaan uudestaan. Kun tulee ensimmäinen supistus, niin pitäö lähteä liikkeelle, portaita ylösalas vaikka tunti ja kävelyä ym, eikä maata. Sitten saa lihakset töihin ja homma on nopeammin ohi. Jos jää makaamaan niin synnytys kestää monta päivää.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei etukäteen stressaa ja pelkää vaan luottaa kroppaansa, se ole edes kivuliasta. Migreeni on pahempi kipu, kun se on koko ajan päällä, synnytyksessä vain supistuksen ja ponnistuksen ajan. Suurimmat kivut on omassa päässä.
Mitä tulee kivunlievitykseen, niin siinä vähempi on parempi, niin pysyy kontrolli kropassa ja hommassa. Hengittelet ne lyhyen hetket, kun sattuu ja homma on sillä selvä.
Tsemppiä
Hah, noin lässyttää sellainen ihminen, joka ei ole kokenut niin pahaa avautumiskipua, että ennemmin hyppäisi ikkunasta alas kuin kestäisi sitä ilman kunnollista kivunlievitystä. Puhaltelu ja positiiviset ajatukset auttavat vain lieviin synnytyskipuihin. Et ole kokenut sellaista synnytyskipua, joka tuntuu siltä, että dynamiitit räjähtelisivät sisälläsi puolen minuutin välein taukoamatta.
Mutta ap, ei hätää. Sellaisestakin selvittiin epiduraalilla. Ei kannata tehdä minkäänlaisia ehdottomia suunnitelmia ja päätöksiä etukäteen. Jos kivut ovat helvetilliset, niin olisi tosella typerää tehdä periaatteellinen päätös siitä, että kieltäytyy aina ja kaikissa tilanteissa ehdottomasti epiduraalista.
Aikoinaan naisia ja lapsia kuoli sankoin joukoin synnytykseen, koska synnytettiin ’luonnollisesti’ ja ainut mihin pystyi turvautumaan, oli yrittää pysyä hengissä. Näihin ’luonnollisiin’ ideaaleihin ei kannata itseään ja muita synnyttäjiä hirttää, koska vaihtoehtojakin on kunhan pitää mielensä avoimena. Synnytystä ei voi kontrolloida eikä synnytyksen kulkua voi päättää etukäteen. Se menee siten kuten menee ja onneksi nykytieteen valossa lähestulkoon kaikkiin ennakoimattomiin ja kontrolloimattomiin tilanteisiin löytyy lääketieteestä jokin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipulääkkeiden kanssa ei ole pihtailtu ja ne oikeasti auttavat, kipulääkkeiden jälkeen on aina nukahtanut hetkeksi ja herännyt viimeistään kun supistukset ovat olleet niin kovia että on päässyt hetken päästä ponnistamaan.
Se on oikeastaan ollut kivulian mutta onneks myös lyhin vaihe. Kipu hellittää nopeasti kun vauva on syntynyt. Vain yhdessä kolmesta raskaudesta on ollut kivuliaita jälki supistuksia ja silloin sain oksitosiinia reilusti yli suositellun annoksen, kun omat ja vauvan voimat olivat jo aivan lopussa.
Omasta kokemuksesta ilokaasu on täysin tehoton ja aiheuttaa vain pahoinvointia.
Kipupiikki ja Kohdunkaulan puudutus (paraservikaalipuudutus) on olleet minusta parhaat kipulääkkeet.
Epiduraali vei minulla supistuksista tehon ja pitkitti synnytystä, minkä takia piti ottaa oksitosiinia. Lisäksi sen kanssa ei saanut sängystä edes poistua kun tunto lähti käsistä ja jaloista täysin. Tätä en ensimmäisen synnytyksen jälkeen suostunut edes harkitsemaan.
Tilannetta ei olisi saanut päästää siihen, että "omat ja vauvan voimat ovat ihan lopussa".
Eikö olisi ????? Sinähän olt ihan hirrrvvveeen viisas. 🤭🤭🤭
No ei! Minä päädyin kiireelliseen sektioon ja meinas tulla hätäsektio, kun vauvan sydänäänet katos. Onneksi palautui. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytin esikoisen ilman kipulääkkeitä ja mitään muitakaan toimenpiteitä. Supistus kestää noin minuutin, silloin sattuu. Hengittää ja liikkuu sen aikaa. Sit menee 5min supistusten välissä seesteistä aikaa, eikä satu yhtään, voi nukkua vaikka. Paljon helpompaa on synnyttää kuin kestää vaikka pääkipu joka on kokoajan.
Toisen lapsen synnytin käyttäen lämpöpakkausta kivunlievitykseen, koska piti olla paikallaan. Hyvin meni sekin.
Voisin synnyttää koska vaan uudestaan. Kun tulee ensimmäinen supistus, niin pitäö lähteä liikkeelle, portaita ylösalas vaikka tunti ja kävelyä ym, eikä maata. Sitten saa lihakset töihin ja homma on nopeammin ohi. Jos jää makaamaan niin synnytys kestää monta päivää.
Minä yritin nopeuttaa avautumista liikkumalla mahdollisimman paljon. Mutta se vetikin kroppani vain totaalijumiin. Vasta kun annoin itselleni luvan levätä ja totesin, että olin yrittänyt kaikkeni, päästin irti kontrollista ja suorittamisesta, kehoni rentoutui niin, että avauduin muutamassa tunnissa tilanteesta, joka oli täysin seisahtanut useita vuorokausia.
En suosittele kuuntelemaan mitään sellaista suorituspuhetta, vaan kannattaa kuunnella omaa itseään ja omaa kroppaansa. Ja lääketieteen ammattilaisia sekä kätilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt useamman kerran. Minulla toimi kohdunkaulapuudute. Epiduraali kyllä vei kivut, mutta myös jalat veteliksi. Jalat kantoivat vasta seuraavana päivänä.
Viimeisimmässä synnytyksessä (Jorvi) oli myös todella tilannetajuista ja kunnioittavasti kohtelevaa henkilökuntaa, ja siitä jäi hyvä fiilis.
Itsekin annan äänen kohdunkaulanpuudutteelle! Vei kivut hyvin pois, koin suuria kipuja ennen puudutetta lähinnä siksi että en tiennyt että on olemassa edes tuollaista puudutetta niin en minä sellaista osannut pyytää. Luulin että ainoa juttu on epiduraali!
Vain epiduraalista puhutaan ja kerrotaan. Vaikka on muitakin vaihtoehtoja (itse en epiduraalia halunnut kun itselläni on siitä huonoja kokemuksia ja siskollakin meni synnytys pieleen epiduraalin takia).
Kyllä minulle tarjottiin kohdunkaulan puudutetta, vaikka en sellaisesta ollut kuullutkaan. Ainut vaan ettei se auttanut yhtään. Alkuun auttoi TENS-laite, sitten kipujen pahentuessa ei TENSsissä riittänyt enää poweri ja ihoa poltteli, koska olin käyttänyt sitä jo tuntikausia. Ilokaasu auttoi pienen hetken, mutta kun räjähdykset alkoivat, niihin ei auttanut mikään muu kuin epiduraali. Pystyin synnyttämään vain ja ainoastaan sen ansiosta alakautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainiin, unohtui kirjoittaa vielä että verrattaessa synnytyskipuani pahimpaan migreenikohtaukseen mitä olen saanut, niin synnytyskipu oli ihan piece of cake.. Ja hammaskipu ja hammastulehdus joka oli levinnyt leukaluuhun oli myös paljon pahempaa, siinä ei paljoa hengittelyt ja hytkyttelyt auta! Tietysti yksilöllistä kivunsieto, ja joku kokee synnytyskivun pahimpana ikinä, mutta tälläinen positiivinen kokemus minulla
-37
Minulle on lääkäri todennut, että kivunsietoni on paljon parempaa mitä normaaleilla ihmisillä, mutta siitä huolimatta synnytyskipu oli jotain aivan helvetillistä kunnes sain oikeanlaiset lääkkeet. Kipu hoidettiin pois kyllä nopeasti, joten ei jäänyt kammoa eikä huonoa kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kun lähti synnyttämään niin kävi matkalla ostamassa korillisen kaljaa janon varalta.
Juoppojen kutistuneet aivot saavat heidän luulemaan, että kaljavitsit ovat kaikkien mielestä hauskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joksisen synnytyskokemus on niin erilainen, ettei voi antaa mitään yleispäteviä neuvoja. Itselläni synnytys käynnistettiin. Olin ajatellut sinnitellä ilman epiduraalia, mutta kun sitä tarjottiin, otin ilomielin vastaan, kun supistukset oli niin rajuja. Ei vetänyt tuntoa pois kaikkialta synnytin synnytysjakkaralla kuuden tunnin päästä. Olin onnellinen, että otin epiduraalin, koska ilman tuskin olisin jaksanut. Toinen synnytys menikin ilman epiduraalia neljässä tunnissa. Oli paljon helpompi kuin eka, vaikka käynnistetty myös. Ilokaasusta mulle tuli vaan huono olo.
Rankkaa kun rankempaa touhua. Joka sanoo helppoa, on tunnoton. Rehellistä puhetta pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Synnytin Lohjalla. Synnyttäminen itsessään oli yllättävän positiivinen kokemus.
Vauvamme sai yön yli happea, joka toki oli ahdistavaa. Kätilöllä vaihtui vuoro ja hän lähti kotiin heti kun sai vauvani valvontaan.
Jos nyt saisin valittaa, niin yövuoroon tullut tyly tummaihoinen kätilö tivasi, että onko minulla mahdollisesti herpes! (Miksi?? Aloin entistä epäluuloisemmaksi, että onko vauva ok?). Kyseinen henkilö oli todella epäasiallinen.
Kätilömme ei koskaan käynyt synnytystä läpi kanssani. Jäi muutama asia kysymättä. Toki ne tulivat vasta myöhemmin mieleeni.
Lapsi on nykyään täysin terve ja minulla ei ole sukupuolitauteja.
Jospa siellä afrikassa on kaikilla muijilla herpes persiissä, kun ne niitten ukot nussiin kaiken minkä kiinni saavat!
4 synnytystä ja vasta viimeisessä sain epiduraalin, kun pyysin sitä jo etukäteen. Synnytys eteni nopeasti eikä ollut mitään kipuja ja tunto ja olo oli hyvä lapsella ja äidillä koko ajan. Siis niin hyvä synnytys, että olin vain surullinen siitä, että olin joutunut synnyttämään kolmesti vain kohdunkaulan puudutteen avulla, se eu auttanut juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju lukea, kiitos kaikki! Kertoisitteko vielä laajemmin raskaudesta ja synnytyksestä selviytymisestä?
Minua pelottaa synnytystäkin enemmän kaikki sellainen pysyvämpi tuho, mitä keholle voi aiheutua. Laskeumat, repeämät, runsaat arvet, virtsankarkailu, hormonimyrskyjen vaikutus mieleen.. Myös ulkonäköasiat, hiustenlähtö, riipputissit jne. Ja raskausajan invalidisoivat kivut, ummetukset, oksentelut...
Synnytin 80- luvun lopulla joten ei millin tarkkaa faktaa. Yleisesti synnytys oli reilusti vähemmän kivulias kuin olin odottanut. Olin aina kärsinyt hyvinkin pahoista kuukautiskivuista joten tuntui tutulta. Synnytys yliaikainen ja alkoi lapsiveden menolla , joka kai helpotti tilannetta. Olin jo sairaalassa em. yliaikaisuuden vuoksi.
Kärräys synnytyspuolelle, kipulääkkeenä silloin vielä yleinen petidiini. Epiduraalia luvattiin, mutta ei ehditty kun auki jo n.9cm. Epitosomia.
Koko homman kesto n.8 h lapsiveden menosta syntymiseen.
Ongelmia jälkikäteen, ei, suonikohjut pois lukien. Istuin , kävin wc:ssä ym.sujuvasti seuraavan vuorokauden aikana. Huomioitavaa myös , että lapsen syntymäpaino oli 4,5 kg.
Synnyttäminen voi olla kohtuullisen helppoa - tai sitten ei. Minä pääsin helpolla. Olen synnyttänyt 3 reilun kokoista lasta. Synnytykset kestivät muutaman tunnin, ja vain viimeinen tunti ennen ponnistusvaihetta oli kunnolla kivulias. Epiduraalia en saanut kertaakaan, sitä ei ehkä olisi enää ehtinyt antaa. Repeämät paranivat hyvin. Vartalo ei tietenkään ole enää sama kuin ennen lapsia, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Pahinta oli alkuraskauden ällö olo, muuten raskaudet ja synnytykset olivat hienoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ja armeejasta puhuminen on niihin etoovaa ja hölmöä. Ne on vaan tehtävä ei sen kummempaa muistelemista ja vuosien vetvomisia.
Armeijasta ja synnytyksestå ei voi edes puhua samana vuonna. Synnytys on helvetistä.
Armeijako ei?
No repiikö kukaan sukuelimiäsi ja persettäsi armeijassa? Synnytykseen liittyvä kipu on niin korkea, että tiedemiesten mielestä ihmisen pitäisi kuolla siihen ja kuoleekin toisinaan. On se aika kaukana armeijasta, mihin ei liity edes hengenvaaraa. Miehet ovat kyllä niin i diootteja, älkää synnyttäkö heille.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju lukea, kiitos kaikki! Kertoisitteko vielä laajemmin raskaudesta ja synnytyksestä selviytymisestä?
Minua pelottaa synnytystäkin enemmän kaikki sellainen pysyvämpi tuho, mitä keholle voi aiheutua. Laskeumat, repeämät, runsaat arvet, virtsankarkailu, hormonimyrskyjen vaikutus mieleen.. Myös ulkonäköasiat, hiustenlähtö, riipputissit jne. Ja raskausajan invalidisoivat kivut, ummetukset, oksentelut...
Pahoinvointiin auttaa jatkuva snackailu, laimea mehu tai (huhujen mukaan, en ole itse kokeillut) inkivääri. Aamulla ei ensimmäisenä sokeria vatsaan, se tulee ulos.
Sokerirasituskoetta ei tarvitse sietää tai muutakaan raskauden haittaamista. Sisätutkimuksiin eli r aiskauksiin ei tarvitse suostua. Kehon ja vaistojen kuunteleminen riittää.
Suurin riski nykyään taitaa olla raskausmyrkytys mikä johtuu käytännösaä nestehukasta. Vettä pitää siis lipittää aivan järkyttäviä määriä.
Pukamia ei tule jos et istuskele paljon. Alapään verenkierto ja tunto häiriintyy, liikunta vaikeutuu loppuraskautta kohden kun paikat alkavat joustaa.
Synnytystä varten kannattaa hieroskella välilihaa etukäteen ja lähellä synnytystä voi kokeilla myös sellaista pumppua, jolla huomaat että paikat kylkä venyvät vauvan mukaiseksi.
Luota AINA vaistoosi ja sisäiseen ääneesi äläkä lääkäreihin. Harkitse vahvasti kannattaako mennä ollenkaan sairaalaan synnyttämään, suomessa on todella paljon synnytysväkivaltaa.
Repeymät paranevat paremmin luonnostaan kuin silpomiset. Mitään kummempia pysyviä haittoja ei pitäisi tulla jos synnytystä ei pakoteta väkivalloin. Naiset synnyttävät jopa koomassa, kyseessä on täysin automaattinen prosessi. Sitä ei oikeastaan voi edistää, ainoastaan haitata.
Mene hypnokyrssille, niin opit mistä on kyse. Ota selvää useista lähteistä, ei pelkästään pharmalta. Se tieto on todella perversoitunutta ja misogynististä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju lukea, kiitos kaikki! Kertoisitteko vielä laajemmin raskaudesta ja synnytyksestä selviytymisestä?
Minua pelottaa synnytystäkin enemmän kaikki sellainen pysyvämpi tuho, mitä keholle voi aiheutua. Laskeumat, repeämät, runsaat arvet, virtsankarkailu, hormonimyrskyjen vaikutus mieleen.. Myös ulkonäköasiat, hiustenlähtö, riipputissit jne. Ja raskausajan invalidisoivat kivut, ummetukset, oksentelut...
Ne hoemonit palvelevat sinua ja vauvaa. Ei tarvitse kuunnella mitään sairaallistamisia tai kiusaamista liittyen asiaan. Lapsivuoteuden aikana kaikkien pitää palvella sinua ja sinä makoilet vauvan kanssa sängyssä. Jos tässä on jollekin jotain epäselvää niin abort mission välittömästi.
Who suosittaa imetystä 2v ikäiseksi asti. Jos mies ei elätä sinua edes tätä aikaa niin abort.
Älä synnytä misogyynille, älä siedä misogyniaa raskauden ja äitiyden aikana. Siinäpä se.
Armeijako ei?