Lue keskustelun säännöt.
Positiivisia synnytyskokemuksia
Kaipaisin edelleen niitä positiivisia synnytyskokemuksia. Kiinnostaisi myös mitkä asiat mahdollisesti vaikuttivat siihen ettei kipu ollut sietämätöntä ja hommasta ja hyvä fiilis.
Kiitos kovasti
Terv. Synnytyskammoinen vauvakuumeilija
Ps. Älkää ehdottako sektiota, koska se on vielä kamalampi ajatuksena kuin alatiesynnytys
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran synnytin ihan kauheassa kännissä. Mua nauratti koko synnytyksen ajan. Kätilökin oli ihan tööt. Juotiin pontikkaa.
REILU meininki.
Missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on takana yksi synnytys, ja se meni aika oppikirjamaisesti. Synnytys alkoi supistuksilla, minkä jälkeen pääsin sairaalassa ammeeseen. Kalvot puhkottiin, sitten tulikin kovemmat supistukset, kun vedet oli menneet. Synnytin ihan perinteisesti sairaalasängyssä puoli-istuvassa asennossa, synnytys eteni sen verran vauhdilla, ettei tarvittu epiduraalia eikä muitakaan puudutuksia. Ilokaasua otin ja se tuntui ihan hyvältä. En olisi epiduraalia halunnutkaan, kerroin sen kätilölle etukäteen. Ponnistusvaihe kesti muistaakseni reilut 10 minuuttia. Pieni repeämä tuli, ja se ommeltiin. Kävelin itse osastolle, en halunnut pyörätuolia.
Kipua oli tietenkin, mutta siedettävässä määrin, ja synnytys oli ensisynnyttäjälle varsin nopea. Luulen, että jos oltaisiin hankittu toinen lapsi, se olisi varmaankin tullut syöksymällä.
Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse. Kumpikin synnytys kesti n. 2-3 tuntia. Kivunlievitystä en ehtinyt saada, ainoastaan ilokaasua. Minulla ei jäänyt mitään negatiivista noista synnytyksistä mutta tämä on kai yksilöllistä.
Olen synnyttänyt 3 lasta alateitse, ja varmaan joku suuttuu, kun sanon, että mieluummin menisin synnyttämään kuin hammaslääkäriin. Eka synnytys oli pitkä, mutta sekin ihan hyvä kokemus. Kivunlievitystä en tarvinnut. Tosiaan pahat kuukautiskivutkin ovat pahempia. Eppari tehtiin kahdessa ekassa synnytyksessä, eikä se tuntunut miltään. Ainoastaan tikkien ompelu oli ikävää. Olen onnekas. Mitään vaurioita ei myöskään tullut.
Vierailija kirjoitti:
Kipulääkkeiden kanssa ei ole pihtailtu ja ne oikeasti auttavat, kipulääkkeiden jälkeen on aina nukahtanut hetkeksi ja herännyt viimeistään kun supistukset ovat olleet niin kovia että on päässyt hetken päästä ponnistamaan.
Se on oikeastaan ollut kivulian mutta onneks myös lyhin vaihe. Kipu hellittää nopeasti kun vauva on syntynyt. Vain yhdessä kolmesta raskaudesta on ollut kivuliaita jälki supistuksia ja silloin sain oksitosiinia reilusti yli suositellun annoksen, kun omat ja vauvan voimat olivat jo aivan lopussa.
Omasta kokemuksesta ilokaasu on täysin tehoton ja aiheuttaa vain pahoinvointia.
Kipupiikki ja Kohdunkaulan puudutus (paraservikaalipuudutus) on olleet minusta parhaat kipulääkkeet.
Epiduraali vei minulla supistuksista tehon ja pitkitti synnytystä, minkä takia piti ottaa oksitosiinia. Lisäksi sen kanssa ei saanut sängystä edes poistua kun tunto lähti käsistä ja jaloista täysin. Tätä en ensimmäisen synnytyksen jälkeen suostunut edes harkitsemaan.
Minulla taas oksitosiini, jonka piti edistää asioita, käytännössä jumitti koko prosessin, ja teki kaiken niin kivuliaaksi että taistelin jokaista supistusta vastaan, kunnes lopulta sain epiduraalin jonka jälkeen kivuilta lähti terä, pystyi antamaan supistusten tehdä twhtävänsä enkä kiristänyt kroppaa niitä vastaan, avauduin alle puolessa tunnissa 4 cm - täysin auki, ja vauva syntyi nopeasti. Epiduraali oli se mikä rauhoitti tilanteen niin että kaikki eteni. En tiedä oliko sillä vaikutusta johonkin mutta olin aktiivinen pitkänmatkanjuoksija. Itse uskon että taistelin kivuissa liikaa. En toki halunnut, kroppa teki mitä teki, en pystynyt muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi erilaista alatiesynnytystä. Eka käynnistettiin, lapsivesi meni ja heti alkoi supistella, synnytys eteni nopeasti noin 5 tuntia kokonaisuudessaan. Olin kipeä, sitä en kiellä. Puudutus auttoi melko hyvin, viimeinen puoli tuntia oli kipeä, ponnistus ensisynnyttäjäksi nopea n 15min. Olin tosi hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen
Toinen käynnistyi itsekseen, eteni rauhassa, selvisin suihkulla ja kauratyynyllä. Avautuminen 8tuntia, ponnistus 2min. Olisin voinut lähteä heti kotiin.
Synnyttäminen on ihanaa. Jos en kärsisi niin pahasta raskauspahoinvoinnista niin lapsia olisi enemmän.
Onnea matkaan!
Mulla on 2 synnytyskokemusta.
Täysin erilaisia.
Ensimmäinen oli kun "oppikirjasta" siihen asti ku piti alkaa parsia kasaa mua koska ne lääkkeet auttoi nii paljon että pahin vaihe oli ompelu. Oikeasti.
Toinen synnytys, en ehtinyt saada lääkkeitä koska tapahtui nii nopeasti mutta luonnolliset toiminnot heräsi ja niiden tuoma apu oli paljon parempi kuin lääkkeiden tuoma tunnottomuus.
Luomuna meni ja repeily oli minimaalista ja kokemus sellainen että pois en antaisi. Kokemus oli kuin ruumiista irtaantuminen.
Suosittelen oikeasti lääkkeillä saa tunnottomaksi tai luomuna, keho on tehty kokemaan se.
Älä pelkää. Ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla oli se, että vaikka kivut kieltämättä oli kovat, niin vauvan saanti viereen korvasi kaiken ja olo oli sanoin kuvaamattoman hyvä.
T. äippä krt 3
Suunniteltu sektio on paras. Sovittuna aikana sairaalan. Lääkkeet ja puudutus. Vauva ulos. Haava kiinni ja toipumaan kera kipulääkkeen. Homma ohi parissa tunnissa. Synnytyspelko on syy sektiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa synnyttää sektiolla. Ei ollut kipuja. Suosittelen tätä myös tyttärille. Köyhä synnyttää alakautta.471
Hyvä kokemus oli kivuista huolimatta. Kaikki meni hyvin. Sain ihanan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi. Ihana synnytys. Syntyi muutamassa tunnissa. Kivut olivat kuukautiskipumaisia, mutta kokonaisvaltaisempia. Ei todellakaan mitään, mitä ei olisi voinut sietää. Luotin muutenkin itseeni, koska ajattelin, että olen tehnyt ja teen kaiken sen mitä voin ja sen jälkeen sairaalahenkilökunta on apuna, jos apua tarvitsee. Minulle laitettiin vain jotain puudutetta suihkuttamalla alapäähän. Vauva oli jo syntyessään kaunis ja nykyisin jo ihana koululainen.
Toinen synnytys menikin sektioksi, mutta se kokemus oli myös hyvä, vaikka en siihen voinut itse tietysti vaikuttaa. Kivut ja toipuminen oli paljon hitaampaa kuin esikoisen jälkeen, mutta sain hyvät kipulääkkeet.
Miten kivut ja toipuminen oli vaikeampaa? Pari sektiota takana ja en ole kipua tuntenut missään kohtaa. Ihmettelen aina näitä ulostuloja, joiden sektio on muka sattunut. Sektio on toki kallis ja sen saa vai harva tai rahalla. Muut repeilee ja istuu tyynyn päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa.
Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.
Oletko mies? Ei todellakaan unohdu. Pyysin ottamaan vauvan pois mun sylistä melkein heti kun se siihen lykättiin synnytyksen jälkeen, en yhtään tykännyt että monen tunnin hässäkän jälkeen minulle tungetaan vauva syliin (ja samalla vielä hoitaja tikkasi alapäätäni mikä sekin sattui). Olin ihan väsy siitä kaikesta ja tärisin ja halusin vain levätä ja nukkua. Ja pelotti myös että pudotan vauvan kun oli heikko olo.
Ja yksi kynnys haluta tehdä lisää lapsia on se että en haluaisi kokea enää raskautta tai synnytystä. Ei ole yhtään kivoja kokemuksia. Ja vitu tt aa tälläiset kipua vähättelevät kommentit. Ei se synnytys mene kuten elokuvissa että nainen on synnytyksen jälkeen onnessaan ja iloinen, siinä on paljon fyysistä ja henkistä kipua synnytyksen jälkeenkin. Sanoisin että jopa törkeää olettaa että vastasynnyttäneen naisen pitäisi jaksaa riemuita ja hoitaa vauvaa heti.
Vauvalle se äidin syli on tärkein synnytyksen jälkeen. Jos ei oman lapsen eteen edes sen verran halua tehdä niin ei kannata tehdä edes lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipulääkkeiden kanssa ei ole pihtailtu ja ne oikeasti auttavat, kipulääkkeiden jälkeen on aina nukahtanut hetkeksi ja herännyt viimeistään kun supistukset ovat olleet niin kovia että on päässyt hetken päästä ponnistamaan.
Se on oikeastaan ollut kivulian mutta onneks myös lyhin vaihe. Kipu hellittää nopeasti kun vauva on syntynyt. Vain yhdessä kolmesta raskaudesta on ollut kivuliaita jälki supistuksia ja silloin sain oksitosiinia reilusti yli suositellun annoksen, kun omat ja vauvan voimat olivat jo aivan lopussa.
Omasta kokemuksesta ilokaasu on täysin tehoton ja aiheuttaa vain pahoinvointia.
Kipupiikki ja Kohdunkaulan puudutus (paraservikaalipuudutus) on olleet minusta parhaat kipulääkkeet.
Epiduraali vei minulla supistuksista tehon ja pitkitti synnytystä, minkä takia piti ottaa oksitosiinia. Lisäksi sen kanssa ei saanut sängystä edes poistua kun tunto lähti käsistä ja jaloista täysin. Tätä en ensimmäisen synnytyksen jälkeen suostunut edes harkitsemaan.
Tilannetta ei olisi saanut päästää siihen, että "omat ja vauvan voimat ovat ihan lopussa".
Synnytyksen etenemistä ei voi ennustaa ja leikkaussali ois ollut seuraava osoite.
Mies nauttii, kun kohdunnupukka tallessa
Ainoastaan aivopesty suomalainen nainen synnyttää alateitse. Virtsankarkailua koko loppuelämä.
Koettu suunniteltu sektio ja käynnistetty alatiesynnytys. Ei pahaa sanottavaa kummassakaan, toipuminen nopeaa, ei jälkikipuja, sektiosta tietysti pieni arpi, alatiestä ei naarmuakaan eikä mitään vaivoja jäänyt. Tottakai supistukset sattuu, mutta mulla epiduraali vei tunnon alapäästä eli itse vauvan syntyminen ei sattunut, ei myöskään supistukset enää kun sai alkaa itse ponnistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa synnyttää sektiolla. Ei ollut kipuja. Suosittelen tätä myös tyttärille. Köyhä synnyttää alakautta.471
Ja arpi voi olla lopun elämää kipeä..
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan aivopesty suomalainen nainen synnyttää alateitse. Virtsankarkailua koko loppuelämä.
Raskauden aikana tää jo monesti alkaa joten sektio ei tätä estä.
Ensimmäinen lapsi. Ihana synnytys. Syntyi muutamassa tunnissa. Kivut olivat kuukautiskipumaisia, mutta kokonaisvaltaisempia. Ei todellakaan mitään, mitä ei olisi voinut sietää. Luotin muutenkin itseeni, koska ajattelin, että olen tehnyt ja teen kaiken sen mitä voin ja sen jälkeen sairaalahenkilökunta on apuna, jos apua tarvitsee. Minulle laitettiin vain jotain puudutetta suihkuttamalla alapäähän. Vauva oli jo syntyessään kaunis ja nykyisin jo ihana koululainen.
Toinen synnytys menikin sektioksi, mutta se kokemus oli myös hyvä, vaikka en siihen voinut itse tietysti vaikuttaa. Kivut ja toipuminen oli paljon hitaampaa kuin esikoisen jälkeen, mutta sain hyvät kipulääkkeet.