Positiivisia synnytyskokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Kotona takasin. Epiduraaliksi äijä kaatoi votkaa turpaani.  Ei tuntunut missään kun pilasin  sen lapsen ulos.  Tupakoin ja lähdin lypsylle.

Minä synnytin saunassa äijän kanssa. Siinä ei surfailtu epiduraailien eikä minkään muunkaan kanssa.  Yhtä luonnollista kun elukoillakin. Turha tehdä numeroa ja draamaa. Aikana sattuu ja se siitä.   😒😒😊😉

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt 3 lasta 3 vuodessa. Ensimmäinen aivan karmea, meni keisarinleikkaukseen toinen otettiin imukupilla, kolmas syntyi niin helpolla, että tuskin huomasin!!!

Kiitos kun kerroit.

Minulla 4 lasta. Kaikilla puikula  päät kun vedettiin ulos imukupilla.  Onhan hieman oudon näköisiä.   Pitää vaan neuloa pidemmät pipot.    

Ensimmäisellä kerralla sain epiduraalinen se auttoi, toisella ei ehditty mitään mutta ei jäänyt traumoja vaikka kipu oli hirveä, nopea synnytys nopeasti ohi. Kolmannella kerralla onneksi piti lähteä hätä sektioon, onneksi siksi että väsytti ihan hirveästi ja kaksoset olisi pitänyt jaksaa ulos saada. Kaikki olivat ensimmäistä myöten nopeasti ohi, siksi on jäänyt hyvät kokemukset, ensimmäinen kesti vain noin seitsemän tuntia, seuraava kolmisen tuntia ja viimeisellä kerralla ehdin olla sairaalassa vain puoli tuntia, kun pääsin nukkumaan 

Vierailija kirjoitti:

Minulla 4 lasta. Kaikilla puikula  päät kun vedettiin ulos imukupilla.  Onhan hieman oudon näköisiä.   Pitää vaan neuloa pidemmät pipot.    

Päivän ensimmäiset naurut. 😄

Vierailija kirjoitti:

Minulla 4 lasta. Kaikilla puikula  päät kun vedettiin ulos imukupilla.  Onhan hieman oudon näköisiä.   Pitää vaan neuloa pidemmät pipot.    

Onko se imukuppi semmonen millä pumpataan tukkeutunutta vessanpönttö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona takasin. Epiduraaliksi äijä kaatoi votkaa turpaani.  Ei tuntunut missään kun pilasin  sen lapsen ulos.  Tupakoin ja lähdin lypsylle.

Minä synnytin saunassa äijän kanssa. Siinä ei surfailtu epiduraailien eikä minkään muunkaan kanssa.  Yhtä luonnollista kun elukoillakin. Turha tehdä numeroa ja draamaa. Aikana sattuu ja se siitä.   😒😒😊😉

Olette ällöttöviä. Luultavasti miehiä, jotka ei kestäisi synnytys kipuja. Itkisitte enempi kuin vasta syntynyt. Naiset on äijempiä kuin kukaan teistä luursereista.Voi nyyh, äidin pojat!

Vierailija kirjoitti:

Minulla 4 lasta. Kaikilla puikula  päät kun vedettiin ulos imukupilla.  Onhan hieman oudon näköisiä.   Pitää vaan neuloa pidemmät pipot.    

TYPERÄ 

Esikoisen kohdalla oli pitkiä ja voimakkaita supistuksia, jotka veivät voimat. Synnärillä oltiin todella avuliaita ja huolehdittiin, että saan levättyä varsinaista synnytystä varten. Sain avautumisvaiheessa, jotain tehokasta särkylääkettä, jotta sain nukuttua pari tuntia. Suihkusta ei ollut omalla kohdalla apua mutta tens-laite auttoi siihen, että sai supistusten aikana muuta ajateltavaa. Salissa otin epiduraalin, minkä ansiosta sain nukuttua taas pari tuntia ja heräsin lapsivesien menoon. Epiduraali oli laitettu juuri oikeaan aikaan, että ei haitannut ponnistusta ja sain muutenkin kätilöltä todella hyvät ohjeet siihen. Vaikka avautumisvaihe olikin kivuliasta, niin itse ponnistusvaihe meni nopeasti ja kätilöt olivat todella osaavia ja neuvoivat täydellisesti.

Toisen lapsen kohdalla menikin paljon nopeammin homma. Voimakkaammat supistukset alkoivat pari tuntia ennen synnytystä, eikä tehnyt pahaa olla kotona. Oma keho käsittelee kipua menemällä horkkaan, mikä ei ole kovin kiva tunne synnytyksessä, joten otin taas epiduraalin. Hyvä, että se ehti edes vaikuttaa, kun ponnistus oli jo edessä. Eipä siinäkään mennyt kuin ehkä 10 minuuttia, niin vauva oli jo syntynyt. Ihan 10/10 kokemus.

Avautumisvaihe kesti useita päiviä, mutta hyvä puoli oli se, että kehon oma kivunlievitys toimi tehokkaasti sen ansiosta. TENS auttoi. Synnytys käynnistettiin, kalvot puhkottiin ja sain tipan. Synnytyslaulu, ilokaasu, itse valitun musiikin kuuntelu ja kehon keinuttelu auttoivat eteenpäin, samoin kipuaaltojen vastaanotto ja hengitys. En ole mikään hippi, mutta vajosin johonkin meditatiiviseen tilaan, oli alkukantainen, eläimellinen ja kehollinen olo. Koin hyvin vahvasti olevani osa sukupolvien ketjua ja ajattelin paljon iso- ja esiäitejäni, jotka synnyttivät saunassa ja makuukamareissaan. Mietin, miten hienoa on, että saan synnyttää juuri tässä ajassa ja paikassa - Suomi vuonna 2026 on tähän astisen maailmanhistorian turvallisimpia aikoja ja paikkoja lapsen saamiselle.

Sain epiduraalin, mikä lähinnä vei supparit hetkeksi pois ja hidasti touhua. Kaiken kaikkiaan tulehtunut hammas oli kipeämpi kokemus kuin synnytys. Paineen tunne oli toki kova ja kohdun kouristukset rajuja.

Kaikki meni hyvin, upea kokemus ja ihana lapsi. Henkilökunta oli myös todella asiantuntevaa ja huomioivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla 4 lasta. Kaikilla puikula  päät kun vedettiin ulos imukupilla.  Onhan hieman oudon näköisiä.   Pitää vaan neuloa pidemmät pipot.    

Oletko idiootti? vastasyntyneen kallot palautuu ja muovautuu n. 2 vuorokaudessa. Jos omallasi ei, niin jotain on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt useamman kerran. Minulla toimi kohdunkaulapuudute. Epiduraali kyllä vei kivut, mutta myös jalat veteliksi. Jalat kantoivat vasta seuraavana päivänä. 

Viimeisimmässä synnytyksessä (Jorvi) oli myös todella tilannetajuista ja kunnioittavasti kohtelevaa henkilökuntaa, ja siitä jäi hyvä fiilis.

Itsekin annan äänen kohdunkaulanpuudutteelle! Vei kivut hyvin pois, koin suuria kipuja ennen puudutetta lähinnä siksi että en tiennyt että on olemassa edes tuollaista puudutetta niin en minä sellaista osannut pyytää. Luulin että ainoa juttu on epiduraali! 

Vain epiduraalista puhutaan ja kerrotaan. Vaikka on muitakin vaihtoehtoja (itse en epiduraalia halunnut kun itselläni on siitä huonoja kokemuksia ja siskollakin meni synnytys pieleen epiduraalin takia).

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa. 

Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.

Oletko mies? Ei todellakaan unohdu. Pyysin ottamaan vauvan pois mun sylistä melkein heti kun se siihen lykättiin synnytyksen jälkeen, en yhtään tykännyt että monen tunnin hässäkän jälkeen minulle tungetaan vauva syliin (ja samalla vielä hoitaja tikkasi alapäätäni mikä sekin sattui).  Olin ihan väsy siitä kaikesta ja tärisin ja halusin vain levätä ja nukkua. Ja pelotti myös että pudotan vauvan kun oli heikko olo.

Ja yksi kynnys haluta tehdä lisää lapsia on se että en haluaisi kokea enää raskautta tai synnytystä. Ei ole yhtään kivoja kokemuksia. Ja vitu tt aa tälläiset kipua vähättelevät kommentit. Ei se synnytys mene kuten elokuvissa että nainen on synnytyksen jälkeen onnessaan ja iloinen, siinä on paljon fyysistä ja henkistä kipua synnytyksen jälkeenkin. Sanoisin että jopa törkeää olettaa että vastasynnyttäneen naisen pitäisi jaksaa riemuita ja hoitaa vauvaa heti.

Minusta synnyttäminen oli mukavaa. Ei mitään valittamista. Kipua oli mutta siedettävää. Sain epiduraalin mikä vähän hidasti hommaa mutta sen aikaa vaan lepäilin ja sitten ponnistaminen oli kivaa. 2,5 tuntia kesti vaan sairaalassa koko homma 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa. 

Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.

T. Synnytystalkoot!!

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ja armeejasta puhuminen on niihin etoovaa ja hölmöä. Ne on vaan tehtävä ei sen kummempaa muistelemista ja vuosien vetvomisia.

Armeijasta ja synnytyksestå ei voi edes puhua samana vuonna. Synnytys on helvetistä.

 Mitä enemmän huudat ja rääyt niin sitä vähemmän saat happea ja sitä enemmän se sattuu ja vauvakin stressaa. Keskity hengittämiseen ja jos mahdollista niin pysy pystyasennossa, se on kaikista luontaisinta ihmisnaaraalle. Itse synnytin nelinkontinasennossa, välillä kykin kyykyssä ja hytkyin eestaas.. Ihan kuin jossain transsissa. Joku kommentoi tuossa aiemmin kokeneensa "yhteyden" esiäiteihinsä ja olleensa alkukantaisessa tilassa, siis mulla aivan tismalleen sama kokemus. Tunsin olevani osa tuhansia ja satoja tuhansia vuosia kestänyttä "äidillisyyttä". En tiedä tuleeko kaikille tuota "transsitilaa", mutta itse synnytin ilman mitään kipulääkkeitä, niin ehkä se tuntui sen takia voimakkaampana? Ja supistuskivusta sanoisin että kyllähän se tuntui, mutta hengittelemällä rauhassa ja panikoimatta se alkoi ikään kuin väistyä taakseni "sivustaseuraajaksi", aalloksi joka tulee ja menee. Itse ponnistuskipu oli epämiellyttävin osuus, mutta leveässä kyykkyasennossa oli helppo ja nopea ponnistaa. Ei tullut repeämiä ja toivuin hyvin. Toivottavasti tämä posiitivinen synnytystarina rohkaisee jotakuta :) 

Sektio ei ollut huono kokemus kummallakaan kerralla. Puudute toimi ja mittareiden mukaan ahdingossa ollut vauva syntyi terveenä molemmilla kerroilla. Käynnistys oli huono kokemus, mutta ei mikään ihan hirveä, pelkästään turha kun ei siitä ollut hyötyä kun molemmat lapset oli mahassa ylhäällä poikittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa. 

Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.

Oletko mies? Ei todellakaan unohdu. Pyysin ottamaan vauvan pois mun sylistä melkein heti kun se siihen lykättiin synnytyksen jälkeen, en yhtään tykännyt että monen tunnin hässäkän jälkeen minulle tungetaan vauva syliin (ja samalla vielä hoitaja tikkasi alapäätäni mikä sekin sattui).  Olin ihan väsy siitä kaikesta ja tärisin ja halusin vain levätä ja nukkua. Ja pelotti myös että pudotan vauvan kun oli heikko olo.

Ja yksi kynnys haluta tehdä lisää lapsia on se että en haluaisi kokea enää raskautta tai synnytystä. Ei ole yhtään kivoja kokemuksia. Ja vitu tt aa tälläiset kipua vähättelevät kommentit. Ei se synnytys mene kuten elokuvissa että nainen on synnytyksen jälkeen onnessaan ja iloinen, siinä on paljon fyysistä ja henkistä kipua synnytyksen jälkeenkin. Sanoisin että jopa törkeää olettaa että vastasynnyttäneen naisen pitäisi jaksaa riemuita ja hoitaa vauvaa heti.

Olitpa loukkaava. Mikä sä olet vähättelemään toisen synnytyskokemusta! Tähän ketjuun juuri pyydettiin positiivisia kokemuksia ja mä todellakin koin niin miten kirjoitin. Ehkä sä olet mies, eikä sulla ole oikeita kokemuksia.

Ainiin, unohtui kirjoittaa vielä että verrattaessa synnytyskipuani pahimpaan migreenikohtaukseen mitä olen saanut, niin synnytyskipu oli ihan piece of cake.. Ja hammaskipu ja hammastulehdus joka oli levinnyt leukaluuhun oli myös paljon pahempaa, siinä ei paljoa hengittelyt ja hytkyttelyt auta! Tietysti yksilöllistä kivunsieto, ja joku kokee synnytyskivun pahimpana ikinä, mutta tälläinen positiivinen kokemus minulla

-37