Positiivisia synnytyskokemuksia

Supisteluvaihe kesti joitakin tunteja, kävely ja erilaiset asennot auttoivat. Lääkkeeksi panadolia. Kohdunkaulan puudutusta mietittin mutta ei ehditty laittaa kun avautui niin nopeaa vauhtia. Salissa meni ehkä tunti, loppuvaiheessa ilokaasua. Ei ollut paha rasti. Ennakkoon olin tehnyt kaikki mahdolliset jumpat, harjoitteet ja välilihan voitelut. 

Mulla on sellainen positiivinen synnytyskokemus, että jätin kokonaan synnyttämättä. En halua että torttuni repeilee, enkä halua juoppoja lapsia riesoikseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin kaameaa. Hammassärky on paljon pahempaa. 

Kipu muuten ihan oikeasti unohtuu saman tien kun vauva on syntynyt. Sitten ne muut kivut on enää pieniä niippaisuja vaan.

T. Synnytystalkoot!!

Ne synnytystalkoot ja lisääntyminen on Suomessa jo ulkoistettu ma mui lle!

Kun ei etukäteen stressaa ja pelkää vaan luottaa kroppaansa, se ole edes kivuliasta. Migreeni on pahempi kipu, kun se on koko ajan päällä, synnytyksessä vain supistuksen ja ponnistuksen ajan. Suurimmat kivut on omassa päässä. 

Mitä tulee kivunlievitykseen, niin siinä vähempi on parempi, niin pysyy kontrolli kropassa ja hommassa. Hengittelet ne lyhyen hetket, kun sattuu ja homma on sillä selvä. 

Tsemppiä

Minulla oli kamala raskausaika, mutta synnytys oli oikein helppo. Voisin synnyttää vaikka joka viikko. :D

Reippain mielin synnytystä kohti, älä jännitä sitä liikaa. Synnytys on lopulta vain lyhyt hetki sinun ja lapsen elämässä. Omaa oloani helpotti, kun tutustuin netissä ponnistamisohjeisiin. Sainkin kehuja hyvästä ponnistustekniikasta ja ponnistusvaihe kesti vartin. Kuuntelin myös kehoani synnytyksen aikana. Keho viisaasti kertoi, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.

Synnytykseen liittyvästä kivusta: ihmiset ovat yksilöllisiä ja kipua helpottavia hoitomuotoja saa toki käyttää. Oma kokemus oli, että synnytykseen liittyvä kipu on lopulta lyhytaikainen. Paljon pahemmalta ovat tuntuneet pitkät migreeniputket. Ei siis kannata ajatella, että synnytyskipu olisi jotain aivan infernaalista. Pahempiakin kipuja voi olla. Minulla on yhä vuosien jälkeen hyvät muistot synnytyksestä ja oli jo synnytyksen jälkeenkin hyvä fiilis. Synnytyskokemus oli kiva.

Jos lasta toivot, niin rohkein mielin yrittämään. :)

Esikoinen lähti spontaanisti, kipeät supistukset kesti alle neljä tuntia, joista vajaa viimeinen meni sairaalassa. Odottelin kotona koska en kestä kipua, mutta jouduin lähtemään sen takia, että vauva painoi niin kovasti alhaalla, että en saanut enää pissattua. 9cm auki ja saliin. En ehtinyt saada mitään kipuun paitsi ilokaasua, ja en kyllä oikein kaivannutkaan. Helppo, nopea ponnistus alle 10 min. 

Toinen käynnistettiin ballongilla sairaalassa, ei juurikaan kipeitä supistuksia, mutta avautui hienosti, josta saliin kalvojen puhkaisuun. Siitä säännölliset kipeät supistukset, mutta jälleen kerran odotin koska ne alkavat olemaan niin kipeitä, että ei enää "kestä". Reilu tunti meni, ja kun alkoi tuntua siltä, että voisi kipuun kokeilla jotain, niin alkoikin ponnistutta ja vauva syntyi taas vajaan 10 minuutin päästä. 

Nyt jännään miten tämän kolmannen kanssa menee :)

Nopeat synnytykset. Vaikka olin jo yli 37 vuotias. Ekan kansaa epiduraali. Ja synnytys ei tuntunut juuri missään. Toinen luomusti. Synnytys kesti 55 minuuttia. 

Vaimo kun lähti synnyttämään niin kävi matkalla ostamassa korillisen kaljaa janon varalta. 

Mahtava juttu teille, joilla synnytys on mennyt kuten sen luonto on tarkoittanut!

Omalla kohdalla molemmat synnytykset keskeytyneet eli kohdun suu ei ole avautunut 3-5cm suuremmaksi parin vuorokauden supisteluista huolimatta. Kun ei mahdu syntymään, niin ei vaan mahdu. 

Silti koen synnytykset positiivisina kokemuksina, vaikka on jouduttu tekemään sektio. Sektiota ei kannata pelätä etukäteen, jos leikkaussaliin päätyy, niin siellä on parhaassa mahdollisessa hoidossa. Toipuminen oli itselläni nopeaa, eikä ole jäänyt mitään vaivoja.

Synnyttänyt neljä yli neljäkiloista, isoin 4700gr,  kaikki ilman puudutuksia muuten, mutta kerran-pari kohdunsuu puudutettu jos ehditty, edes paha, ei repeämiä tms. 

Hyvin pieni osa synnytyksistä on vaikeita, positiivinen kokemus se on suurimmalle osalle. Niistä ei vain puhuta kuten ikävistä kokemuksista. Synnytys on voimaannuttava ja hyvä kokemus, kipu siedettävää, varsinkin kevyellä kivunlievityksellä. 

Mulla kaksi synnytystä ja molemmista todella hyvä kokemus. Kehosi tietää mitä tehdä ja kun et ylireagoi ja huuda ja jännitä paikkoja, kokemus on hyvä. 

Minussa on varmaan jotain vikaa. Ensimmäinen synnytys 55 vuotta sitten sattui sen verran kuin varpaan iskeminen sängyn jalkaan ja toisen, 4 vuotta myöhemmin, kivuliain hetki oli, kun kätilö kokeili kuinka paljon kohdunsuu on auki. Ekassa älysin lähteä synnärille, kun lapsivesi tuli ja toisessa, kun vatsa oli pitkät ajat kivikova. Mitään puudutuksiahan ei silloin ollutkaan. Ekan eppariompelu kyllä puudutettiin kunnolla.  

Ne on keksittyjä ne positiiviset kokemukset. Synnytys on enemmän kuin rankkaa. Voi verrata teurastuksen. Kipu on ylivoimaista. 

Vierailija kirjoitti:

Synnyttänyt neljä yli neljäkiloista, isoin 4700gr,  kaikki ilman puudutuksia muuten, mutta kerran-pari kohdunsuu puudutettu jos ehditty, edes paha, ei repeämiä tms. 

Iso pillu sulla sitten oli valmiiksi.

Surkeeta lukea toisten synnytyksiä, ku itellä meni hätäsektioon. Vauvalla ei ollut mitään hätää ja se jos mikä teki mulle särön luottaa lääketieteeseen. Eikä pal auta lääkäreiden sanonnat "Joskus näin käy, ei tiedetä mistä johtuu."

Mietin vakavissani kotisynnytystä seuraavaksi, jos ikänä toista tulee.

Minua auttoi synnytyslaulu, joka omasta mielestäni toimii sitä kautta, että hengitys pysyy syvänä ja rauhallisena. Lisäksi laulaminen (tai enemmän voimakasta hyminäähän se on) antaa jotain mihin keskittyä supistuksen ajaksi.

Minusta kuukautiskipu on pahimmillaan paljon pahempaa kuin supistukset synnytyksessä. Kuukautiskipu voi olla pirullista koko ajan tuntuvaa piinaa, mutta synnytyskipu aaltoilee ja on välissä kokonaan pois. Se on nimensä mukaisesti voimistuva kipuaalto, joka jo kohta väistyy.

Synnytin synnytyslaulun avulla kaksoset luomuna. En hakenut luomuna synnyttämistä, mutta siinä vaiheessa kun kipu alkoi olla niin voimakasta, että pyysin lääkitystä, oli ponnistamisen aika ja myöhäistä saada mitään. Minulle ns. siirtymävaihe on ollut ehdottomasti kivuliain vaihe synnytystä. Ponnistaessa en tuntenut kipua lainkaan, vain paineen tunnetta, joten vaikuttaa siltä, että kehon oma kivunlievitys todella tulee avuksi, jos mieli on levollinen ja salissa tuntuu turvalliselta. 

Suurimmalla osalla on hyvät synnytyskokemukset, mutta niistä ei usein seurassa puhuta kohteliaisuudesta heitä kohtaan, joilla on ollut vaikeaa. 

Kannattaa ottaa selvää hengitystekniikoista, synnytyslaulusta tai jostain muusta itselle sopivasta keinosta rentouttaa omaa kehoa ja mieltä. Ne auttavat paljon, vaikka lopulta päätyisi ottamaan lääkkeellistä kivunlievitystä. 

Synnyttää voi myös kivutta ja vielä monta kertaa. 😆

Saara Jämeksen synnytyskurssi! Aivan huikea. Minun synnytys oli aivan ihana tämän kurssin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi synnytyslaulu, joka omasta mielestäni toimii sitä kautta, että hengitys pysyy syvänä ja rauhallisena. Lisäksi laulaminen (tai enemmän voimakasta hyminäähän se on) antaa jotain mihin keskittyä supistuksen ajaksi.

 

Minusta kuukautiskipu on pahimmillaan paljon pahempaa kuin supistukset synnytyksessä. Kuukautiskipu voi olla pirullista koko ajan tuntuvaa piinaa, mutta synnytyskipu aaltoilee ja on välissä kokonaan pois. Se on nimensä mukaisesti voimistuva kipuaalto, joka jo kohta väistyy.

 

Synnytin synnytyslaulun avulla kaksoset luomuna. En hakenut luomuna synnyttämistä, mutta siinä vaiheessa kun kipu alkoi olla niin voimakasta, että pyysin lääkitystä, oli ponnistamisen aika ja myöhäistä saada mitään. Minulle ns. siirtymävaihe on ollut ehdottomasti kivuliain vaihe synnytystä. Ponnistaessa en tuntenut kipua lainkaan, vain paineen tunnetta, joten vaikuttaa siltä, että kehon oma kivunlievitys todella tulee avuksi, jos mieli on levollinen ja salissa tuntuu turvalliselta. 

 

Suurimmalla osalla on hyvät synnytyskokemukset, mutta niistä ei usein seurassa puhuta kohteliaisuudesta heitä kohtaan, joilla on ollut vaikeaa. 

 

Kannattaa ottaa selvää hengitystekniikoista, synnytyslaulusta tai jostain muusta itselle sopivasta keinosta rentouttaa omaa kehoa ja mieltä. Ne auttavat paljon, vaikka lopulta päätyisi ottamaan lääkkeellistä kivunlievitystä. 

Kyllä! Menkkakivut on paljon synnytyskopuja pahempia. 

Ruumiinrakenteeni on nähtävästi sellainen, että synnytys on niin helppo kun se monen kokemuksiin verrattuna voi olla. Sattuu joo, mutta ei ollut mitenkään sietämätöntä. 

neljän äiti, enemmänkin vois synnytyksen puolesta olla, mutta en jaksa enää valvomisia