Miksi en pysty enää nauttimaan elämästä? Istun kotona enkä ole innokas menemään tai tekemään asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että on mitään varsinaista minuutta. Olen melko materialisti sen suhteen, että ollaan kaikki biologian ja fysiikan määräämiä solomöykkyjä jotka muotoutuu jatkuvasti ärsykkeiden perusteella. Eli jos viettää aikaa lähinnä yksin ja yrittää kaivella sitä minää esiin niin eihän se tule kun sitä ei ole, muuta kuin suhteessa muihin. Ja samalla logiikalla sitten se, että ei ole mitään varsinaista merkitystä tai tehtävää vaan aika ja avaruus ja sijainti siinä, hetken verran, kukin tavallaan.

Mä luen paljon filosofiaa ja psykologiaa ja vaikka sieltä ei mitään lopullisia vastauksia saa, niin jotain se aina aivoissa liikuttaa että tulee vähän erilaisia ajatuksia joiden kanssa taas viihtyy. 

"... yrittää kaivella sitä minää esiin niin eihän se tule kun sitä ei ole, muuta kuin suhteessa muihin."

 

Oma empiirinen kokemukseni on toinen. 

Olen nimittäin nuorempana kokenut, ettei minua oikeasti ole, tai olmassaoloni ja persoonani oli näkymätön itselleni.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että elin vahvasti dissosiaatiossa.

Tämän jälkeen tilanne on muuttunut: olen tullut omaksi itsekseni, tunnen olevani minä itse, oma persoonani, täysin eri kuin kukaan muu. Olen tarkkailija ja havainnoija. Katselen elämää ulkopuolelta. Olen autistinen. Olen hyväksynyt, että näin on, en pyri muuttamaan ketään.

Okei, voi olla, en tiedä. Itse en usko siihen lähinnä siksi, että en keksi missä se minuus sijaitsisi. En siis usko Jumalaan tai muuhun hengelliseen, vaikka olenkin valmis uskomaan, jos joku onnistuu vakuuttamaan. Eli maailmankaikkeus on vain ainetta ja tietyt lait pätevät, niin onko sitten kuitenkin jokin toinen, henkinen taso mielestäsi myös, jossa sijaitsee tietoisuus ja minuus? Koska jokin fysiikan laeista irrallinen levelihän siihen tarvittaisiin, olettaen että uskot myös vapaaseen tahtoon jne?

Kokeile ap mennä kirjastoon katselemaan kirjoja ja lainaa vaikka kolme sellaista jotka edes vähän herättää mielenkiinnon. Sitten lueskelet niitä jos haluat, jos ei nappaa mikään niin hae uudet kolme jne. 

Tarvitset nimittäin nyt jotain syötettä aivoillesi että pääset tuosta jumista ja jos sosiaalisia kontakteja ei ole niin uudet ajatukset ja mielenkiinnon kohteet pitää hankkia sitten esim kirjoista.

Ai no mulle tuo ja parempi se kuin ei merkitystä laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannabis voi toimia masentunutta mieltä virkistävänä luonnollisena kemikaalikoktailina.

Se on paras apu masennukseen ja ahdistukseen. Todella surkeaa kun sitä ei saa suomessa lääkkeeksi vaan joutuu rikkomaan lakia.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile ap mennä kirjastoon katselemaan kirjoja ja lainaa vaikka kolme sellaista jotka edes vähän herättää mielenkiinnon. Sitten lueskelet niitä jos haluat, jos ei nappaa mikään niin hae uudet kolme jne. 

Tarvitset nimittäin nyt jotain syötettä aivoillesi että pääset tuosta jumista ja jos sosiaalisia kontakteja ei ole niin uudet ajatukset ja mielenkiinnon kohteet pitää hankkia sitten esim kirjoista.

Erittäin hyvä ehdotus! Helmet on kypärä, ja kypärän tehtävä on suojata aivoja ja sydäntä. Helmet on myös pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen verkosto!

...Mut ei ne tienneet ei päivääni pilanneet niin helpolla
Eikä vieneet, ei saaneet ne pois tätä loistavaa tunnelmaa

Oon yksin ja se tuntuu hyvältä
Mä oon viisas
Mun sydämmel on kypärä
Mä oon kaunis, vaikka itse sanonkin
Ja voin paljon paremmin...

-Tohtori S. Edelmann

Vierailija kirjoitti:

Kokeile ap mennä kirjastoon katselemaan kirjoja ja lainaa vaikka kolme sellaista jotka edes vähän herättää mielenkiinnon. Sitten lueskelet niitä jos haluat, jos ei nappaa mikään niin hae uudet kolme jne. 

Tarvitset nimittäin nyt jotain syötettä aivoillesi että pääset tuosta jumista ja jos sosiaalisia kontakteja ei ole niin uudet ajatukset ja mielenkiinnon kohteet pitää hankkia sitten esim kirjoista.

Hyvä idea. Olen menossa huomenna muutenkin kirjastoon palauttamaan oppikirjaa, kun yritin oppia kieltä, jota en sitten vain jaksanut tälläkään kertaa kunnolla opetella muutamaa sivua pidemmälle. Kokeilen välillä muita juttuja. Annan itselleni mahdollisuuden tutustua ihan mihin vain. Kiitos neuvosta. Ap 

Sori en osannut tehdä lainausta aiemmin. Tähän tarkoitin vastata että minulle tuo ja kun elät kokemuksia et tarvitse siihen muita ihmisiä joten et ole yksinäinenkään. Elä oma elämäsi, ei muiden elämää, ja olet tyytyväisempi. Joku kysyi millä rahalla. No sillä mikä tulee palkkana. Pistä sivuun vaikka muutama kymppi kuussa äläkä törsää ruokaan ja alkoon tai muuhun turhanpäiväiseen.

Minulla on ollut ja on tuollaisia ajatuksia aina välillä. Mutta sitten on tullut joku vakavampi sairaus ja olisin yhtäkkiä ollutkin täynnä elämää ja tekemässä vaikka mitä, mikä ei juuri silloin ollut mahdollista. Eli se uhka herätti vähäksi aikaa siitä horroksesta. Sitten kun parani, niin vähän aikaa jaksoi olla uudella tavalla kiinnostunut elämästä ja pitää siitä kiinni, että pystyy edes johonkin. Mutta sitten se tarmokkuus menee ohi. Nyt ajattelen, että vaikka en juuri nyt tiedä, mitä tekisin, että elämä tuntuisi mielekkäämmältä, niin ehkä keksin sen kun en hätäile. Että vie ehkä aikaa, että löytyy taas se, mikä kiinnostaa. Välivaihe ehkä menossa, ehkä se taas kirkastuu tästä. Voihan sitä kokeilla vähän jotain, mikä ei nyt niin innosta, jos vaikka joku idea siitä sitten syttyisi. Ainakin jutella ihmisten kanssa, mitä he tekee tai harrastaa, jos saisi jotain ideoita.

Työpäivän jälkeen en itsekään jaksa mitään järkevää. Elän lomilla ja vapaapäivinä. 

Jostain tuo tyhjyytesi kuitenkin kumpuaa. Onko se seuran puutetta vai muuta tyhjyyttä?

Tunnetko tunteita vielä voimakkaasti. Innostutko, rakastutko, oletko surullinen?

Ihmisten seura voi joskus tuntua tyhjänpäiväiseltä. Ehkä kaipaisit ihmistä, jonka kanssa voisi jutella syvällisempiä asioita. 

Luin kaikki kommentit hartaasti, samaistuin suurimpaan osaan. Ratkaisin itse ihmiseen ja ihmiskuntaan pettymisen tunteet & kestomasennuksen muuttamalla talviasuttavaan mökkiin luonnon keskelle. Kun saan olla omassa mökissäni yksin kissojeni kanssa, olen onnellinen. Pystyn jopa kiinnostumaan uutisista, niin turhaa kuin tämä aivoton tallaaminen tällä planeetalla  välillä onkin. Luonnosta ja maaseudusta saan voimaa. Minut masensi pinnallinen kaupunkiympäristö ja kerrostalo, siellä koin olevani aivan juureton. Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Kirjoitan tämän siltä varalta, että maallemuutto auttaisi jotakin tässä ketjussa. Itse koin tehneeni ainoan oikean ratkaisun. Nyt juon aamukahvin yksinäni mökin portailla istuen. Eilen pellolla näkyi kolme peuraa. Joella on joutsenia. Olen tyytyväinen yksinäisyyteeni ja siihen, että olen karsinut sieluani kauan stressanneet ihmiskontaktit minimiin. En jaksa ihmisiä, patterit kuluvat helposti. Olen onnellinen siitä, että elämäni on yksinkertaista ja kulutan vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle paras turva ja merkitys tulee uskosta.

Saarnaajan kirja, joka alkaa "turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta" loppuu ajatuksiin siitä miten ihmisen kannattaa elää ( vaikka, kuten kirjan kirjoittaja, kokeekin tuon turhuuskokemuksen). Saarnaajassa myös tämä: Mitä hyötyä ihmiselle on kaikesta vaivannäöstään, jolla hän vaivaa itseään auringon alla. 

Usko on tuonut mulle syvän merkityksen elämään, koska mulle on luvattu se, että saan vaeltaa etukäteen minulle varatuissa teoissa. Se on ihmeellistä, tavallaan ihnisaivoilla käsittämätöntä, ja kuitenkin niin totta, sitten kun on keskellä kaiken tapahtumista. Siinä on silloin se syvä rauha ja merkitys läsnä.

Öööh... mutta kun ei ole mitään minulle etukäteen varattuja tekoja. Tyhjänpanttina olen. Mitkään ovet eivät ole auenneet. Ei se usko kaikille mitään sisältöä tuo, saati ystäviä. 

Noin käy, kun viettää liikaa aikaa neljän seinän sisällä kotona. Mulla oli todella vaikea kausi. Olin masentunut ja itkeskelin, enkä tosiaan lopulta olisi halunnut edes lähteä kotoa pois. Ja tuo johtui siis siitä, että en päässyt haluamaani kouluun, eikä ollut töitä. Olin käytännössä vaan kotona, vaikka yritinkin siinä jotain omaehtoista opiskelua. Tuosta tulee inhottava kierre. Mitä enemmän on kotona yksin, sen vähemmän sieltä haluaa poistua.

Itse olen jossain määrin sosiaalinen, mutta liika sosialisointi väsyttää mut. Silti tilanne parani ja sain elämänhaluni takaisin, kun pääsin opiskelemassa ja menin vain väkisin yliopistolle, salille ja harrastuksiin. Tulin siihen lopputulokseen, että se eristäytyminen oli mut masentanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko että on mitään varsinaista minuutta. Olen melko materialisti sen suhteen, että ollaan kaikki biologian ja fysiikan määräämiä solomöykkyjä jotka muotoutuu jatkuvasti ärsykkeiden perusteella. Eli jos viettää aikaa lähinnä yksin ja yrittää kaivella sitä minää esiin niin eihän se tule kun sitä ei ole, muuta kuin suhteessa muihin. Ja samalla logiikalla sitten se, että ei ole mitään varsinaista merkitystä tai tehtävää vaan aika ja avaruus ja sijainti siinä, hetken verran, kukin tavallaan.

Mä luen paljon filosofiaa ja psykologiaa ja vaikka sieltä ei mitään lopullisia vastauksia saa, niin jotain se aina aivoissa liikuttaa että tulee vähän erilaisia ajatuksia joiden kanssa taas viihtyy. 

"... yrittää kaivella sitä minää esiin niin eihän se tule kun sitä ei ole, muuta kuin suhteessa muihin."

 

Oma empiirinen kokemukseni on toinen. 

Olen nimittäin nuorempana kokenut, ettei minua oikeasti ole, tai olmassaoloni ja persoonani oli näkymätön itselleni.

Myöhemmin olen ymmärtänyt, että elin vahvasti dissosiaatiossa.

Tämän jälkeen tilanne on muuttunut: olen tullut omaksi itsekseni, tunnen olevani minä itse, oma persoonani, täysin eri kuin kukaan muu. Olen tarkkailija ja havainnoija. Katselen elämää ulkopuolelta. Olen autistinen. Olen hyväksynyt, että näin on, en pyri muuttamaan ketään.

Okei, voi olla, en tiedä. Itse en usko siihen lähinnä siksi, että en keksi missä se minuus sijaitsisi. En siis usko Jumalaan tai muuhun hengelliseen, vaikka olenkin valmis uskomaan, jos joku onnistuu vakuuttamaan. Eli maailmankaikkeus on vain ainetta ja tietyt lait pätevät, niin onko sitten kuitenkin jokin toinen, henkinen taso mielestäsi myös, jossa sijaitsee tietoisuus ja minuus? Koska jokin fysiikan laeista irrallinen levelihän siihen tarvittaisiin, olettaen että uskot myös vapaaseen tahtoon jne?

Eihän ihminen tunne ja tiedä vasta kuin pikkuriikkisen osan todellisuudesta. "Fysiikan lait" ovat mullisruneet ja tulevat mullistumaan vielä monta kertaa, jos ihminen ei sitä ennen tuhoa lajiaan ja kaikkea muutakin maapallolta.

Ns. yliluonnollista ei ole olemassa; sitä vain kutsutaan yliluonnolliseksi, mitä ei vielä tunneta.

Tietoisuus on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Noin käy, kun viettää liikaa aikaa neljän seinän sisällä kotona. Mulla oli todella vaikea kausi. Olin masentunut ja itkeskelin, enkä tosiaan lopulta olisi halunnut edes lähteä kotoa pois. Ja tuo johtui siis siitä, että en päässyt haluamaani kouluun, eikä ollut töitä. Olin käytännössä vaan kotona, vaikka yritinkin siinä jotain omaehtoista opiskelua. Tuosta tulee inhottava kierre. Mitä enemmän on kotona yksin, sen vähemmän sieltä haluaa poistua.

Itse olen jossain määrin sosiaalinen, mutta liika sosialisointi väsyttää mut. Silti tilanne parani ja sain elämänhaluni takaisin, kun pääsin opiskelemassa ja menin vain väkisin yliopistolle, salille ja harrastuksiin. Tulin siihen lopputulokseen, että se eristäytyminen oli mut masentanut.

Tuo oli sinun tarinasi ja varmasti sinulle totta.

On muunkinlaisia tarinoita, kokijalleen yhtä tosia.