Mitä mieltä ykkösen keskosdokumentista?

Ohjelmassa ilmeni että vauvalla oli verenkiertoongelmia, keukot eivät toimineet, aivoissa ei normaalia aktiviteettia, neuroloogisia vammoja jo todettu, kouristuksia ja sitten vielä oli saanut jonkun infektion. Kylllä siinä oli sen verran että mielestäni vanhemmat tekivät oikean ratkaisun, niin kuin lääkäri sanoikin jälkeenpäin.

t kätilö

Ei ollut vielä hetki sitten, mutta eiköhän se kohta sinne ilmesty.

Eli ei edes tilannekohtaisesti katsota. Kuitenkin Suomessakin on rv 23-24 syntyneitä paljon, näillä viikoilla elossasäilyneistä terveitä (=ei mitään vakavaa sairautta) on 50 %.

Tuli niin paha mieli vanhempien ja oikeastaan kaikkien puolesta. Meillä ei onneksi ollut noin paha tilanne lapsen kanssa, mutta aika paha kuitenkin. Ymmärrän vanhempia täysin. Puskasta on helppo tuomita. Henkilökunta vaikutti todella ihanalta.

Oma poikani syntyi rv 26+5. Kaksi laajaa aivoverenvuotoa, infektioita, pitkä hengityskonehoito, uniapnea... Ja kaikkea muuta. Kuolemaan sai varautua koko ajan. Neurologit kertoivat, että lapsi tulee olemaan vammainen, tod. näk ei kävele koskaan. Päiväkirjastani löytyy merkintä tuolle päivälle. " Muuta en voi tehdä, kuin rakastaa tätä lasta vieläkin enemmän."

Tänä päivänä poikani juoksee pihalla kuin muutkin, kukaan vieras ei voisi arvata mistä lähdettiin.

että aborttia ei sallita rv 22 jälkeen mutta lapsen saa jättä hoitamatta kun se syntyy rv 25. eikö tossa ole jotain ristiriitaista?

en löytänyt

vaan järjestelmä on sama kuin Suomessa, että lääkärit päättävät hoidon jatkuvuudesta lääketieteellisin perustein, ja vanhenmmat valmennetaan toivomaan samaa kuin lääkärit ja heidän annetaan ymmärtää, että he olisivat oleennaisesti päättäneet lapsen hoidon lopettamisesta. Se on hyvä, koska näin vanhemmat eivät katkeroidu lääkäreille, eivätkä nosta oikeusjuttuja sairaalaa kohtaan.



Asia tuli ilmi monesta yhteydestä, tiimipalaverissa jäsen kysyi, keskustelisimmeko hoidon päättämisestä, mikäli vanhemmat eivät olisi kysyneet siitä, ja vastaus oli kyllä. Samoin lääkäri kertoi siitä, miten tärkeää on vanhempien ymmärtää, ettei lapsella ole elämisen arvoista elämää edessään jne.



Suomessakaan ei vanhemmat päätä hoidon lopetuksesta vaan sen tekee lääkärit, mutta vanhemmat otetaan osallisiksi prosessiin niin, että he sitoutuvat samaan ajatukseen kuin lääkärit, sitä voidaan kutsua manipulaatioksi, mutta se voi olla eettisesti silti kestävävämpää kuin kiduttaminen.

ja rullaa kohtaan yle areena

vaikka lääkärit olisivat jo päättäneet lopettaa? Eikö tällöin päätös ole viime kädessä vanhempien?

vaan järjestelmä on sama kuin Suomessa, että lääkärit päättävät hoidon jatkuvuudesta lääketieteellisin perustein, ja vanhenmmat valmennetaan toivomaan samaa kuin lääkärit ja heidän annetaan ymmärtää, että he olisivat oleennaisesti päättäneet lapsen hoidon lopettamisesta. Se on hyvä, koska näin vanhemmat eivät katkeroidu lääkäreille, eivätkä nosta oikeusjuttuja sairaalaa kohtaan.

Asia tuli ilmi monesta yhteydestä, tiimipalaverissa jäsen kysyi, keskustelisimmeko hoidon päättämisestä, mikäli vanhemmat eivät olisi kysyneet siitä, ja vastaus oli kyllä. Samoin lääkäri kertoi siitä, miten tärkeää on vanhempien ymmärtää, ettei lapsella ole elämisen arvoista elämää edessään jne.

Suomessakaan ei vanhemmat päätä hoidon lopetuksesta vaan sen tekee lääkärit, mutta vanhemmat otetaan osallisiksi prosessiin niin, että he sitoutuvat samaan ajatukseen kuin lääkärit, sitä voidaan kutsua manipulaatioksi, mutta se voi olla eettisesti silti kestävävämpää kuin kiduttaminen.

Tiedän yhden rv 22+6 syntyneen ja selvinneen.

prosessoida asiaa. Vanhemmat eivät oikeasti koskaan päätä lapsensa kohtalosta ja hoidosta, se tehdään puhtaasti lääketieteellisin syin. Vanhemmille annetaan aikaa valmistautua lapsensa kuolemaan ja hyväksymään se, mutta hoitoa ei ole aikomuskaan jatkaa.

vaikka lääkärit olisivat jo päättäneet lopettaa? Eikö tällöin päätös ole viime kädessä vanhempien?

/i]

vanhempien saavan päättää kaikesta lapseen liittyvästä. Ikäänkuin lapsi olisi vanhempien omaisuutta samaan tapaan kuin vaikka auto tai talvitakki.

että aborttia ei sallita rv 22 jälkeen mutta lapsen saa jättä hoitamatta kun se syntyy rv 25. eikö tossa ole jotain ristiriitaista?

rv 22 jälkeen abortoidulla lapsella olisi ollut kaikki mahdollisuudet selvitä hengissä ja viettää täysipainoista, kivutonta elämää ilman hoitotoimenpiteitäkin, mikäli raskauden olisi annettu jatkua.

rv 25 syntyneellä keskosella ei ole mitään toivoa jatkaa elämää ilman hoitoa heti syntymän jälkeen, ja riski, että paitsi vammautuu, elämä olisi fyysisesti kivuliasta, on joissakin tapauksissa suuri.

Itse ainakin toivon vielä näin kolmikymppisenäkin, että minuakaan ei hoideta hinnalla millä hyvänsä, en ole valmis kärsimään kovia kipuja loppuelämääni, jos tilanne olisi se, että tarvitsisi valita, jatketaanko hoitoja vai ei.

ennen syntymää, niin miksei sitten sen jälkeenkin. Tai oikeastaan äiti.

jos manipulaatio on tuollaista. En minä ainakaan ota vastuuta lapseni kuolemantuomiosta.

kantaa vastuuta, kuin kuolemasta. Mitä väliä sillä lapsella olisi

Kun lapsesi aivotoiminnot ovat lähes mitättömät? Itsepäisesti vaatisit yhteiskunnan varoilla häntä pidettävän letkuhengityksessä, letkuruokinnassa ja monitorissa?



Kauanko, 40 vuotta? Vai ajattelitko, että on helpompaa sitten luopua 15vuoden jälkeen?

jos on suuri mahdollisuus, että lapsi on vammautunut loppuiäkseen..?

Voihan näitä asioita kääntää ja vääntää.

Itse en kuitenkaan katso kidutukseksi hoitoja jotka lapselleni keskolassa annettiin. Ilman niitä häntä ei olisi.

jos ihminen on esim. aivokuollut, eli ei mitään aivotoiminnan merkkejä jäljellä



miksi sellaista keinotekoista elämää pitäisi pitää yllä? Ei se ikää katso, kyllä kaiken ikäisten hoitoja lopetetaan, mikäli hoidolle ei ole vastetta eikä toipumista synny.



Ei se paljoa auta, jos joku on juridisesti hengissä, mutta kliinisesti kuollut